21.2.2010

Ruokaisa salaatti rinteeseen

Olen tänä talvena yrittänyt vihdoin opetella lautailemaan. Toistaiseksi en ole uskaltanut edetä lastenrinteestä isompiin mäkiin, mutta toivottavasti viimeistään ensi vuonna. Häntäluu on ollut kovilla, samoin pää, mutta onneksi maha on ollut tyytyväinen. Olen harjoitellut ystäväni kanssa, jonka lähtötaso on onnekseni melkein yhtä huono kuin minun, joten on ollut kiva hakata päätää rinteeseen kahdestaan ja mennä välillä syömään omia eväitä kahvion puolelle. Tällä kertaa oli minun vuoroni tehdä ruokaisa salaatti, lisäksi matkassa oli Pätkän tekemää bataattileipää. Huh, voittaa sata kertaa ne ravintolan burgerit ja antaa ihan eri tavalla energiaa! Mutta sopiihan pastasalaatti toki muuhunkin. Tämä koko diipadaapa lähinnä selityksenä tuolle  kuvassa esiintyvälle muovirasialle, joka sai vielä kannen päälleen ennen matkaa rinteeseen. Ja toisen ison rasian kaverikseen.
 

Pastasalaatti (aika monelle)
500g pastaa
2 palloa mozzarellaa
kourallinen pinjansiemeniä
punasipuli
ruukku herneenversoja
2 rasiaa kirsikkatomaatteja
pestoa
balsamicoa (valkoista)
oliiviöljyä
2 avokadoa
sitruunamehua
mustapippuria

Keitä pasta, lisää valmiiseen pastaan n. puoli desiä oliiviöljyä, pari ruokalusikallista balsamicoa ja ruokalusikallinen pestoa. Anna jäähtyä. Leikkaa sillä aikaa mozzarellat pieniksi paloiksi ja laita marinoitumaan hetkeksi oliiviöljyn ja peston seokseen (teelusikallinen molempia ensin sekaisin ja sitten mozzarellan joukkoon). Leikkaa avokadot paloiksi, sekoita joukkoon vähän sitruunamehua. Puolita kirsikkatomaatit, ja leikkaa sipuli pieneksi silpuksi. Paahda pinjansiemeniä pannulla, kunnes ne ovat saaneet vähän väriä. Sekoita kaikki keskenään, rouhaise mukaan vähän mustapippuria ja revi herneenversot sekaan.

6 kommenttia:

Mari kirjoitti...

Voi kuola, minkä näköistä! Tuollaista mehevää ja ihanaa, eikä lainkaan kuivaa ja tavanomaista <3.

Jenni Helsingistä kirjoitti...

Lautailu on itseasiassa helpompaa isoissa mäissä. Lasten mäissä vauhti loppuu kesken niin tasapainoilu on vaikeaa. Isossa mäessä on vain ongelmana että pitää pysyä hississä! Jos ei pysy, niin voihan sitä kiivetäkin (Been there, done that). Aluksi oli helpompaa tulla siksakkia alas niin että selkä oli koko ajan ylämäkeen päin (ja lauta poikittain). Pikkuhiljaa uskaltaa tulla loivan loppumäen lauta pitkittäinpäin hisseille. Häntäluuhan siina on kovilla mutta kivaa se on!

Pitkä kirjoitti...

Mari, ei ollut kyllä lainkaan kuivaa! Ja pasta on tosi hyvä kyllä urheillessa, kun pitää nälkää ainakin itellä niin hyvin. Vähän nolottaa, ettei toi ollut täysjyväpastaa, mut aina ei voi voittaa :)

Ja Jenni, nyt on kokeiltu myös niitä isoja mäkiä! Täytyy sanoa, että laskeminen oli ihan erilaista, muttei suinkaan kauheasti vaikeampaa. Eniten siellä pelottaa ne muut ja se vauhti. Ainakin Talmassa ne sompahissit on aika pyllystä ja nopeus tuntui joltain 100km/h. Pysyin pystyssä vaihtelevasti, mutta jotenkin kuitenkin :) Kyllä se tästä lähtee, jee!

Minttu kirjoitti...

En malta odottaa laskuja, ehkä tehdään tätä herkkua evääksi niin jaksetaan!

Anni kirjoitti...

Tää oli meidän perjantaipäivällinen ja oli aivan erinomaista! Pikku-Arvi ojenteli isälleen kirsikkatomaatteja yhden kerrallaan pilkottavaksi.
Kiitos ohjeesta!! Hyvää viikonloppua!

Pitkä kirjoitti...

Voi Anni, tämä oli niin sydäntä lämmittävä kommentti, että tuli melkein tippa linssiin. Kiva jos maistui! Terkkuja Arville ja Pertulle ja tietty sullekin! Oli niin kivaa viimeksi :)