28.7.2012

Kesä maistuu myös sitruunalta

Jos mietin miltä kesä maistuu, niin ensimmäisenä tulee mieleen joku raikas maku. Ja mikä on raikkaampaa kuin sitruuna? Olenkin himoinnut sitruunakakkua jo pitkään. Mummillani olen pariin kertaan syönyt perunajauhokakkua (en ollut kuullutkaan aiemmin, oletteko te?), jonka pitsinen koostumus oli pyörinyt jo pitkään mielessä. Lopulta päätin yhdistää nämä kaksi maukasta elementtiä ja lopputulos oli varsin kesäinen kakku. Perunajauhokakku on perinteisesti kuivakakku ja nimikin jo kertoo, miksi kakkuun oli pakko kehitellä bonuksena kuorrute. Perunajauhokakku ei onneksi ole oikeasti kuiva, mutta sen täytyy saada imeytyä jääkaapissa yön yli ennen kuin hyökkäät kiinni. Kuorrutteen kanssa kakusta tulee oikeasti salonkikelpoinen kakku, jonka voi laittaa tarjolle hienompaankin juhlaan.

PS. Inspis tähän kakkuun lähti myös vähän Hävikistä herkuksi -kampanjasta. Kuinka monella muulla perunajauhopaketti vilkuttaa hyllyltä 10 vuotta, kunnes sen tajuaa menneen vanhaksi jo muutama vuosi sitten ja heittää pois? Tällä reseptillä pääset paketista vihdoin eroon!

Kuva on otettu keskellä yötä, viimeisten palojen aikana, kun tajusin, että blogiin tarvitaan kuva!


Sitruuna-perunajauhokakku (resepti mukaeltu Kotiliedestä)
200g voita / margariinia
2dl sokeria
3 munaa
2,5dl perunajauhoa
1dl vehnäjauhoa
2tl leivinjauhetta
1rkl vaniljasokeria
2 sitruunan raastettu kuori
1 sitruunan mehu

Kuorrutus
1pkt Philadelphiaa
n. 5dl tomusokeria
50g huoneenlämpöistä voita
puolikkaan sitruunan mehu

Vaahdota huoneenlämmössä pehmennyt rasva ja sokeri. Lisää munat yksitellen ja sekoita voimakkaasti. Lisää keskenään sekoitetut kuivat aineet siivilän läpi seuloen taikinaan ja sekoita tasaiseksi. Lisää sitruunan kuori ja mehu, sekoita hyvin. Kypsennä 175-asteisessa uunissa noin 35 minuuttia (tai kunnes taikina ei enää jää testaustikkuun).Anna kakun jäähtyä ja valmista kuorrute. Voit mielellään antaa kakun levätä jääkaapissa yön yli ja valmistaa kuorrutteenkin vasta seuraavana päivänä. Sekoita kuorrutteen aineet keskenään ja kuorruta kakku, osa kuorrutteesta saattaa jäädä yli.

27.7.2012

Kesän paras keitto

Oletko koskaan kuullut lipstikasta? Jos et, nyt on pakko korjata tilanne. Lipstikka on siis yrtti, joka on vähän lihaliemen makuinen - eli mahtava. Lipstikka on tuttu yrtti itselleni jo lapsuudesta, mutta en muista syöneeni sitä aiemmin keitossa. Lipstikkakeitto on villinnyt tänä kesänä monessakin blogissa ja olihan minunkin sitten pakko tarttua toimeen. Oma reseptini on mukaelma Herkun ja Koukun keitosta.

Keitto on hurmannut jo aika monta tyyppiä, sillä olen tehnyt sitä jo monta kertaa. Siskon lapsille markkinoin sitä kasviskeittona ja 3-vuotias pyysi jopa lisää. Tätini pyysi keiton reseptiä, samoin yksi kahville pistäytynyt kaveri, joka ei ollut aiemmin kuullut koko yrtistä. Täydellisen päivällisen saat, kun tarjoat keittoa perunasalaatin ja itse tehdyn leivän kaverina. Maistuisipa elämä aina tältä.

Kuva napattu pikaisesti päivälliskutsuilta.


Lipstikkakeitto
2 ruukkua lipstikkaa
5 sipulia
3rkl voita
mustapippuria
1l vettä
2 liha- tai kasvisliemikuutiota
2dl kermaa
1/3 Koskenlaskija-paketista (mustaleima)
2rkl perunajauhoa

Kuori ja pilko sipulit, kuullota niitä voissa pannulla. Lisää silputtu lipsikka, kuullota vielä hetki. Lisää pippuri. Lisää vesi + liemikuutiot, keitä kannen alla puoli tuntia. Lisää kerma ja juusto, keitä noin viisi minuuttia. Sekoita perunajauho tilkkaan vettä. Soseuta keitto sauvasekoittimella, valuta samalla perunajauhovesi keiton joukkoon samalla sekoittaen. Kiehauta keitto ja tarjoile.

26.7.2012

Maxill


Olin jo jonkin aikaa sitten sekalaisen, mutta laadukkaan seurueen kanssa syömässä Maxillissa (Korkeavuorenkatu 4). Maxill kutsui meidät testaamaan salaattilistaansa. Seurueessamme oli monenlaista mielipidettä ruoan ja tarjoilun laadusta, itse kuuluin siihen porukkaan, joka piti kokemuksesta. En kirjoita tästä ruokailusta sen takia (positiivisesti), että tarjoilumme oli ilmainen tai että en olisi muuten käynyt ravintoloissa ja tietäisi millaista on hyvä ruoka tai palvelu, vaan aidosti sen takia, että pidin Maxillista paikkana kaikin puolin.

Alkuun saimme erilaisia alkupaloja, joita napostelimme kimpassa. Oma suosikkini oli häränfilee, jota olisin voinut syödä loputtomiin. Maut olivat todella kohdallaan. Muut alkupalat olivat myös hyviä, mutta unohtuivat härän rinnalla.


Häränfileetä Tataki, korianteria ja avokadoa

Yrtti-vihersalaattia, dijonkastiketta

Lohicarpaccio, wasabikastiketta


Salaattimenusta valikoin eteeni ankkaa ja pekonia sisältävän salaatin, joka näytti hieman epäilyttävältä, sillä odotin saavani ankan ja pekonin erikseen. Ruskea mössö näytti lievästi sanottuna epäilyttävältä mutta maistui todella hyvältä. Itse pidin salaatistani todella paljon ja oli oikeasti piristävää, ettei se ollut samanlainen kuin kaikkialla muuallakin. Helsingissä on mielestäni todella kuiva salaattitarjonta ja on virkistävää, kun joku ravintola nimenomaan panostaa tähän puoleen.

Ankkaa & Pekonia

Tiikerirapuja & Avokadoa

Jälkiruoka oli kuitenkin päiväni kohokohta. Tumma suklaapiiras oli täydellinen. Palaan tähän ravintolaan uudelleen nimenomaan tämän kakun takia. Täydellistä! Kakkupala oli kuin valtava suklaatryffeli, jota vadelmasorbetti "kevensi" juuri sopivasti. Ah. Osaisinpa tehdä tällaista itse.
 
Tummaa suklaapiirasta, vadelmasorbettia

Crème brûléetä, guavasorbettia
 
Palvelu oli mielestäni ystävällistä, tarjoilija oli aidosti mukava ja oloni oli todella tervetullut. Tarjoilija ei ehkä ollut joka tilanteessa se asiantuntevin, mutta en kokenut, etteikö hän olisi selvittänyt jotain asiaa tarpeen vaatiessa tai olisi suhtautunut meihin muuten tylysti / huolimattomasti. Ehkä keskityin liikaa seuralaisiini, mutta en olisi jäänyt miettimään tarjoilua sen kummemmin, ellei asia olisi noussut esiin muualla. 

Voisin mennä Maxilliin hyvin uudelleen (etenkin suklaakakulle), mutta hinta on hiukan korkea omalle opiskelijabudjetilleni. Silti, voin suositella, jos pätäkkää riittää ja etsii kivaa, rentoa ravintolaa Ullanlinnassa. Ei ehkä mikään erottuva ravintolakokemus (paitsi kakun ja alun härän osalta), mutta perushyvistä paikoista on mielestäni aina pulaa, kun keskustassa yrittää keksiä minne oikein mennään syömään.

25.7.2012

Salamia sielulle

Osa saa jo varmaan ihottumaa kaikesta Hakaniemen hallin hehkutuksestani, mutta en vain voi itselleni mitään. Olen löytänyt ihanan italialaisten herkkujen tiskin, josta ostan aina pätkän salamia opiskelumotivaattorikseni. Eräänä nälkäisenä päivänä tein salamista spontaanisti pastan, josta tuli älyttömän hyvä. Onneksi helpot asiat ovat yleensä niitä parhaita.

Seuraavana missionani on tehdä itse pastaa. Kuulemma todella helppoa ja taikinan voi kai kaulita kaulimellakin, sillä en halua hankkia keittiöön enää yhtään suht tarpeetonta laitetta. Millaisia kokemuksia teillä on? Teettekö itse usein pastaa? Onko se niin helppoa miltä vaikuttaa?

Grr. Rakkauteni makkaroihin vain kasvaa.

Salamipasta
hyvää oliiviöljyä
tuorepastaa
kirsikkatomaatteja
pötkö salamia (tiedättekö niitä pieniä pötköjä? laitoin semmoisen, mutta laittakaa oman maun mukaan)
yrttejä, esim. timjamia
suolaa, pippuria

Laita pastavesi kiehumaan. Leikkaa makkarat, puolita tomaatit. Silppua yrtit. Keitä pasta, valuta ja lotraa kunnolla oliiviöljyn kanssa. Lisää muut aineet, sekoita ja syö!

Perunasalaatti tuo kesän

Huh! Kesä on hurahtanut hetkessä. Olen ollut paljon töissä ja opiskellut, ulkona on satanut ja olen kasvattanut vatsamakkaraani syömällä hyvin (ja koko ajan). Nyt kun asumme hyvien ravintoloiden ja kauppojen äärellä, on ruoasta tullut nautittua paljon enemmän kuin ennen. Enkä valita, elämä on paljon parempaa näin.

Kamera on täynnä kuvia ja postauksia on tulossa iso pino. En vain ole ehtinyt blogin ääreen! Pahoittelut. Teen kuitenkin nyt paluun tämän kesän suosikkiruoallani. Kesä on paras vuodenaika nimenomaan ruoan puolesta - kuka voi vastustaa uusia perunoita ja makeita herneitä? Tuskin kukaan. Olen myös hurahtanut yrtteihin ja olemme koko kesän syöneet leivän päällä yrttivoita. Niin yksinkertaista, mutta ihanaa.

Tätä on ihanaa napsia salaa jääkaapista.

Perunasalaatti
1l uusia perunoita
n. 100g pancettaa (eli italialaista pekonia) tai pekonia
2 kesäsipulia varsineen
vajaa litra herneitä
2tl dijon-sinappia
0,5dl oliiviöljyä
2rkl omenaviinietikkaa

Pese perunat ja laita ne kiehumaan. Pilko pekoni ja paista sitä voissa, kunnes se on ruskistunut ja rapeutunut. Pilko sipulit ja kuori herneet. Sekoita sinapista, öljystä ja etikasta kastike. Reseptissä suhteet suunnilleen, sekoita omaan makuusi sopiva soosi (itse tykkään käyttää reilusti sinappia ja etikkaa). Varo keittämästä perunoita yli. Pilko ne sopiviksi paloiksi, yleensä puoliksi ja sekoita aineet keskenään.

Krhm. Leikitään, että voikuppi on kuvauksellisen siisti.

Yrttivoi
kourallinen timjamia
kourallinen lipstikkaa
kasa oivariinia / voita
(´+ ripaus hyvää sormisuolaa)

Silppua yrtit ja sekoita aineet keskenään. Tarjoile hyvän leivän päällä!