28.5.2010

Martat vauhdissa

Olimme viime viikolla Pumpkin Jamin Marin kanssa syömässä Ravintola Martassa, joka oli molemmille uusi tuttavuus. Mari esitelköön myöhemmin oman mielipiteensä ja annoksensa, puhun nyt vain omasta puolestani. Ravintola Martta sijaitsee Kampin kupeessa Helsingissä (Lapinlahdenkatu 3) ja on tosiaan Marttaliiton omistama. Ruoassa suositaan mahdollisimman pitkälle kotimaisia sieniä, marjoja ja kalaa - iso plussa.

Olin matkalla grillibileisiin treffiemme jälkeen, joten otin alkuun kevyen vihersalaatin ja pääruoaksi kalaa, jälkiruokana nautimme Marin kanssa siiderit Teerenpelissä, jonka oman panimon puolukkasiideriin olen tykästynyt.

Minulla ei ollut kameraa mukana, sillä V  oli lähtenyt juuri tuona aamuna Norjaan (ja tulee takaisin vasta ensi viikolla, sniff),  mutta täytyy myöntää, etten ole koskaan aiemminkaan kantanut sitä missään mukana, sillä jostain syystä minua nolottaa ottaa kuvia annoksista. Ehkä ongelma on pääni sisällä, mutta olin enemmän kuin huojentunut Marin rohkeudesta napata kuvat minunkin annoksistani. Kiitos Mari :)



Tosiaan, alkusalaatti oli tosi perus ja sisälsi salaatin lisäksi retiisiä, uunikuivattua tomaattia, cashew-pähkinää ja rucolaöljyä. Eipä jäänyt pahemmin mieleen.

Pääruoaksi valikoitui kuhaa savulohi-haukimurekkeella, jossa oli lisänä paistettuja sieniä, palsternakka-perunasosetta ja kapris-voikastiketta. Ruoka oli ihan jees, muttei mullistanut maailmaa. Sienissä oli vähän hiekkaa ja kalaan tuli ähky aika pian: kalalla täytetty kala oli vähän turhan kalaisa, vaikka kalasta pidänkin. Sen sijaan kastike ja palsternakka-perunasose olivat erinomaisia.


Paikka oli mielestäni söpö, palvelu ystävällistä, mutta musiikkina soi Maija Vilkkumaa, joka ei sopinut paikkaan yhtään eikä myöskään minun ja Marin musiikkimakuun. Lasku alkuruoan, pääruoan ja siiderin muodostamana oli muistaakseni vähän yli 30 euroa, eli mielestäni varsin kohtuullisesti. Entä menisinkö uudelleen? Voisin hyvin mennä, jos joku sinne välttämättä haluaisi, mutta ei kyllä mennyt lempiravintoloideni kärkeen ainakaan tällä esityksellä.

27.5.2010

Suomalaiset quesadillat

Okei, myönnän - olen mainosten orja. Kaikkea uutta on heti kokeiltava. Varmaan jo kaikki uutuusjädetkin on testattu. No, marketissa oli uudet näkkileivät ja hapankorput maistiaisena ja tietysti ostin molempia. Ovat muuten tosi hyviä! Olin bongannut lehdestä kyseiset uutuudet jo aikaisemmin, mutta kauppoihin ne eivät olleet vielä ehtineet. Asiasta viidenteen: jotenkin eksyin sitten Vaasan sivuille ja kohta olin jo rieskareseptien parissa. Sieltä näiden lämpimien rieskojen ideakin löytyi. Nämähän ovat vähän kuin quesadillat, mutta rieskoista.

Rieskat ovat vähän tunkkaisia ja suolaisia ilman jotain raikasta, joten lisäsimme tomaattia vielä mukaan.

Odottamassa kääntämistä.

Lämpimät kylmäsavukolmiot (kahdelle)


2 Lapin rieskaa
200g mozzarellaa
100g kylmäsavulohta
purjoa
basilikaa
tomaattia
öljyä paistamiseen


Leikkaa mozzarella ohuiksi viipaleiksi ja levitä puolet niistä toisen rieskan päälle. Levitä kylmäsavulohisiivut juuston päälle. Leikkaa basilika ja purjo suikaleiksi ja ripottele kalan päälle. Peitä lopuilla juustoviipaleilla ja toisella rieskalla. Lämmitä paistinpannulla tilkka öljyä. Paista rieskaa miedolla lämmöllä kunnes alempi juustokerros on sulanut. Käännä ja paista myös toisen juustokerroksen sulamiseen asti. Leikkaa kerrosrieska lohkoiksi ja tarjoa lämpimänä.

Kylkeen sopisi hyvin vihersalaatti.

26.5.2010

Muffinisiskokset

En ole vieläkään tehnyt mitään uudesta muffinikirjastani, mutta aion korjata virheeni. :D Glorian ruoka & viini 3/2010 oli todella houkutteleva ja sisälsi kaikkia ihania reseptejä. Uhmasimme sadesäätä ja menimme Pitkän kanssa grillaamaan isosiskomme luo ja lupasin hoitaa jälkkärin. No tein taas yllätys yllätys MUFFINSSEJA!

Lehdessä nämä olivat otsikon "Makoisat muffinisiskokset" alla, joten pakkohan niitä oli testata! Kolmantena vaihtoehtona oli cappuccinomuffinit, mutta niitä en tehnyt, koska veikkaan, että ne eivät olisi olleet lasten mieleen. Kofeiini+sokeri = ei hyvä yhdistelmä. :)

Ehkäpä uusi projektini on täydellisten muffinssien löytäminen. Tällä hetkellä omena-kanelikakkuset ovat johdossa, samoin porkkanamuffarit.

Karkkiversiot olivat vähän liian makeita minun makuuni, fanitin enemmän marjamuffineja. Ne olivat kosteampia ja vadelma sopi joukkoon todella hyvin. Olivat vähän raikkaampia. Marjamuffinien kuorrutus vähän kärsi, koska taistelin hellettä ja asuntoni lämpötilaa vastaan. Mutta lopputulos oli silti makoisa!

 Kuvat ovat seuraavat pari viikkoa huonoja, sillä V lähti Norjaan ja vei kameran mukanaan.


Muffinitaikina (n.12 kpl)
Sanna Kekäläinen

200 g huoneenlämpöistä voita
2 dl sokeria
3 kananmunaa
3 dl vehnäjauhoja
2 tl vaniljasokeria
2 tl leivinjauhetta

Lämmitä uuni 200 asteeseen. Vaahdota pehmeä voi ja sokeri. Lisää kananmunat yksitellen joukkoon hyvin vatkaten. Sekoita jauhot, vaniljasokeri ja leivinjauhe keskenään. Yhdistä seos muiden aineiden joukkoon. (Lisää muut makuaineet, kuten karamellit tai marjat. )

Lusikoi taikina voidellun muffinipellin koloihin tai paperisiin muffinivuokiin. Paista uunin keskitasossa n. 15 minuuttia.

Panin muffinipeltiini vuoat, joten leivonnaisten kaunis muoto oli varmistettu. En enää ymmärrä, miten olen selvinnyt ilman vuokaani.

Hitsi ettei tullut otettua kuvaa puoliksi syödystä muffinista. Taikina oli värjäytynyt siniseksi, vihreäksi ja punaiseksi. MAHTAVAA!

Suklaakarkkimuffinit

1 annos muffinitaikinaa
2½ dl suklaakaramelleja (esim. M&M)
½ dl vehnäjauhoja

Kuorrutus
200 g maustamatonta tuorejuustoa (Philadelphia)
100 g huoneenlämpöistä voita
1 tl vaniljasokeria
½ pkt (250g) tomusokeria
1 rkl tummaa kaakaojauhetta

koristeluun karkkeja

Tee muffinitaikina. Pyörittele karamellit kevyesti jauhoissa, etteivät ne uppoa paistamisen aikana vuokien pohjalle. (Minä pyörittelin, mutta karkit löytyivät kuitenkin vuokien pohjilta.) Lisää jauhotetut karkit taikinaan. Lusikoi taikina vuokiin. Paista muffineja uunin keskitasossa n.15 min. Kuorruta jäähtyneet muffinit. Vatkaa tuorejuusto ilmavaksi sähkövatkaimella. Lisää voi ja vaniljasokeri. Jatka vatkaamista, kunnes seos on tasaista. Siivilöi tomusokeri joukkoon ja jatka vatkaamista pienellä nopeudella, kunnes sokeri on sekoittunut muihin aineisiin. Sekoita kaakao kuorrutteeseen. Levitä tai pursota kuorrutus muffineille. Koristele.

Marjamuffinit

1 annos muffinitaikinaa
2½ dl (pakastettuja) vadelmia tai mustikoita (käytin vadelmia, koska lähikaupassani ei ollut mustikoita!)

Kuorrutus
200 g maustamatonta tuorejuustoa (Philadelphia)
100 g huoneenlämpöistä voita
1 tl vaniljasokeria
½ pkt (250g) tomusokeria
1 tl raastettua (luomu)sitruunankuorta

koristeluun esim. nonparelleja, strösseliä tai sokerihelmiä

Tee muffinitaikina. Pyörittele marjat kevyesti jauhoissa. Näin ne eivät uppoa paistamisen aikana vuokien pohjalle. Jos käytät pakastemarjoja, jauhota ja lisää ne taikinaan jäisinä ja sekoita mahdollisimman vähän. Lusikoi taikina vuokiin. Paista uunin keskitasossa n. 15 min.

Kuorruta jäähtyneet muffinit. Vatkaa tuorejuusto ilmavaksi sähkövatkaimella. Lisää voi ja vaniljasokeri. Jatka vatkaamista, kunnes seos on tasaista. Siivilöi tomusokeri joukkoon ja jatka vatkaamista pienellä nopeudella, kunnes sokeri on sekoittunut muihin aineisiin. Raasta ja sekoita sitruunankuori kuorrutteeseen. Levitä tai pursota kuorrutus muffinien päälle. Koristele.

22.5.2010

Paahdettujen leipien lumoissa

Rakastan bruchettoja. Mutta en ole koskaan tehnyt niitä. Kunnes pari päivää sitten hoksasin, että leffailtaan tekemäni valkosipulileiväthän ovat täydellisiä, mutta vailla täytettä! Nojoo, virhe oli nopeasti korjattu ja napsittiin näitä V:n kanssa molemmat varmaan 8kpl iltaruoaksi. Todellakin kelpasi lämpimän kesäpäivän ateriana. Tuunasin muuten leipää vähän, koska halusin lisää valkosipulia nopeasti...


Bruchetat (pellillinen)
maalaisleipää tms.
5rkl voita
4 valkosipulinkynttä
4 tomaattia
basilikaa
n. 1rkl auringonkukansiemeniä
pecorinoa/parmesania tms.
vajaa 1rkl oliiviöljyä
vajaa 1rkl vadelmavinaigrettea (tai mansikka- tms.)

Leikkaa leivät. Sulata voi ja purista sinne valkosipulinkynnet. Laita leivät pellille ja voitele valkosipulirasvalla. Paista 225 asteessa 5-10 minuuttia. Leikkaa tomaatit ja leikkaa mukaan muutama basilikanlehti. Lisää auringonkukansiemenet, pecorinoraaste, öljy ja vinaigrette. Sekoita ja annostele rapsakoiden leipien päälle. Koristele basilikan lehdillä.


Sanotteko muuten brusketta vai brushetta? Ja ennen kaikkea, kumpi on oikein? 
Itse kuulun brushetta-kerhoon.

21.5.2010

Pita

Meillä syödään aika usein pitaleipiä. Olen kerran aiemmin tehnyt leivät itse Voisilmäpelin ohjeella, mutta en ollut tyytyväinen lopputulokseen. Leivät olivat ihan fläniä ja jotenkin sitkeitä, joten olen turvautunut kauppojen valikoimiin sen jälkeen. Nyt kun törmäsin Chocochilin hehkuttamaan reseptiin, joka on bongattu Myllyn paras -sivuilta, oli pakko antaa leiville uusi mahdollisuus keittiössämme. Minut vakuutti viimeistään tämä markkinointilause "teen aina pitaleipäni tällä reseptillä, sillä ohjeella onnistuu takuuvarmasti joka kerta". Eli jes, tätä en voi mokata.

Nojoo, kyllähän voin. Taisin pitää näitä liian kauan uunissa, ohjeessa sanottiin 10-12 minuuttia, mutta uunini rapisutti ne 9 minuutissa korpuiksi. Yksi kohosi hienosti, yksi puoliksi ja kaksi näytti menneen mankelin läpi. Läpimitta 15cm muuntui käsissäni vähintään 20 sentiksi (vai centiksi? mutta eihän se voi olla suomea?). Kun leikkasin kohonneeseen pitaleipään reikää, kuori mureni käsiin. Itselleni valmistin "pitsan", eli iskin täytteet suoraan leivän päälle, kun halki leikkaamisesta ei voinut uneksiakaan (taisi tulla liian ohuitakin...).

Tässä vaiheessa sanoin V:lle, että laita vaan se kamera kaappiin... Mutta sitten maistoimme leipiä. Ja nehän olivat tosi hyviä!!! Niinpä aionkin antaa niille toisenkin mahdollisuuden ja työstää suhdettani leipomiseen. Luulen, että rakkaudella nämäkin leivät onnistuisivat paljon paremmin.


Pitaleivät (8kpl)
5dl durumvehnöjauhoja
1pss kuivahiivaa
1tl suolaa
2rkl oliiviöljyä
2,5dl lämmintä vettä


Sekoita kuivat aineet yhteen. Lisää vesi ja öljy ja alusta taikinaksi. Anna kohota lämpimässä paikassa kaksinkertaiseksi. Vaivaa taikinaa hetki, jaa se 8 osaan ja pyörittele pulliksi. Kauli pullat mataliksi pyöreiksi pitaleiviksi (halkaisija 15 cm). Anna leipien kohota leivinliinalla peitettynä lämpimässä paikassa puolisen tuntia. Paista 225-asteisessa uunissa noin 10-12 minuuttia.

 
Täytteet olivat samat kuin meillä aina, eli
paistettua halloumia (liottakaa juustoa ensin tunti! viipaloikaa sitten ja ruskistakaa pannulla)
avokadoa (tällä kertaa soseutettuna oliiviöljyn kanssa)
tomaattia
salaattia
+ sinimailasta olisi ollut, jos kaupasta olisi löytynyt

Minun pieni pitsani vasemmalla, V:n puoliksi murtunut pita etualalla ja Pätkällä huomion vie hieno kello, joka vastaakin tämän kuvan silmänruoasta.

20.5.2010

Leffailta

Meidän on Pätkän kanssa pitänyt jo pidemmän aikaa katsoa Julie & Julia, joka pyörii pitkälti ruoan ja bloggauksen ympärillä. Okei, alunperin etsin vuokraamosta Päätöntä ratsumiestä, joka on ihan mahtava leffa ja jonka olen pitkään halunnut nähdä uudelleen, mutta vuokraamo oli eri mieltä. Ruokaleffa oli ihan kiva vaihtoehto ja sai meidät tekemään astetta kivemmat napostelut.

Kokkiystäväni on tehnyt monesti ihanaa valkosipulileipää, jonka tiesin olevan simppeliä, mutta ah, niin mahtavaa. Valitettavasti reseptin sisältävä tekstiviesti saavutti minut vasta siinä vaiheessa, kun taikomani leivät olivat jo tulleet uunista. Nämäkin olivat kyllä tosi hyviä, mutta lupaan jakaa teidän kanssanne myöhemmin sen luottoreseptin, joka sisältää mm. foliolla leikkimistä.

Leffaleivät
maalaisleipää tms.
valkosipulia
voita

Leikkaa leipä kivan kokoisiksi paloiksi. Sulata voi. Hiero leivät halkaistuilla valkosipulinkynsillä, levitä sudilla voi, pilko valkosipulit (itse käytin pellilliseen 5 kynttä) ja ripottele leipien päälle. Paista 225 asteessa kunnes ovat kivan rapeita.


Kuinka moni on ottanut Memphisissä ollessaan jälkkäriksi Chocolate Pondin? Minä ainakin. Niinpä matkittiin samaa kaavaa ja popsittiin banaania, hunajamelonia ja vaahtokarkkeja suklaakastikkeeseen dipattuina. Tuubissa ostettu suklaakastike oli kyllä aika hirveää, kadutti etten jaksanut alkaa sulattelemaan suklaata ja sekoittelemaan sitä kermaan. No, joka tapauksessa, tosi kivat leffaeväät. Ja oli se leffakin ihan jees, ainakin Meryl Streep on aivan mahtava.


PS. Pakko yrittää parantaa vähän maailmaa, menkää luovuttamaan verta!  
Veripalvelussa kaikissa veriryhmissä pulaa!!!

19.5.2010

Linssien toinen tuleminen

Joku ehkä muistaa ensimmäisen linssikokkailuni, joka ei valitettavasti osunut ihan omaan makuhermoon. Tänään annoin linssipaketille uuden mahdollisuuden ja nyt osui ja upposi. Resepti on alunperin Chocochililtä, mutta kirjaan sen tähän sellaisena kuin itse toteutin. Tämä blogi ei selvästikään ole taipumassa mihinkään fine diningiin vaan tuuletan aina, kun löytyy uusi hyvä kotiruoka. JEE! Tästä tulee varmasti vakikamaa meillä. Pätkä sanoi, että vuoka pyyhälsi makaronilaatikon ohi. Ja isosiskollemme sellaiset terveiset, että tee tätä, maistuu varmaan perheen lyhyemmillekin.


Linssi-pastavuoka
n. 300g pastaa
1sipuli
2 valkosipulinkynttä
2dl punaisia linssejä
4 öljyyn säilöttyä artisokansydäntä
500g tomaattimurskaa (luomu, se on paljon parempaakin)
kasvisliemikuutio
1tl basilikaa
mustapippuria
juustoraastetta (itse käytin mozzarellaraastetta)

Pilko sipuli ja kynnet. Kuulota rasvassa kattilassa, lisää tomaattimurska ja huuhdellut linssit. Lisää vielä kasvisliemikuutio, pilkotut artisokansydämet ja basilika. Lisää 2-3dl vettä ja keitä kunnes vesi on haihtunut ja linssit pehmenneet. Lisää pippuri ja anna hautua ja vetäytyä jonkin aikaa kannen alla. Keitä sillä aikaa pasta. Voitele uunivuoka, lado siihen pasta ja kastike (sekoitin ne tasaiseksi) ja laita päälle runsaasti juustoraastetta. Paista 200 asteessa n. 15 minuuttia.

Pastavuoka sai seurakseen taas vaihteeksi Mixun tomaattilisuketta. Jälkkäriksi söimme hunajamelonia.

Tällä juustomäärällä lopputulos on tietysti fantastinen.

16.5.2010

Mökkimeiningit

Blogissa on ollut hiljaista, sillä aurinko on hyökännyt oikeaan elämäämme ja vienyt mennessään. Tosin tuskin kukaan on ollut edes lukemassa, kun tuntuu että koko maa on herännyt eloon ja kaivanut shortsit kaapista.

Olimme V:n kanssa viikonlopun mökillä ja yritin kovasti rikastuttaa blogia jollain kivalla kalareseptillä, mutta järvestä ei noussut vieläkään yhtään limanuljaskaa. Buu. Uusi yritys myöhemmin. Palaamme pian ruokaisissa merkeissä!

Huh, onneksi kampaaja on jo varattu...

13.5.2010

Mauttomuuden huippu

Pakkaseen oli jäänyt vapun tiimoilta pinaattia. V ei pidä pinaattiletuista, joten etsin jotain vähän erilaista reseptiä, joka olisi helppo toteuttaa. No, kun tarvitaan jotain helppoa, vastaus on tietenkin pannukakku. Löysin uudistuneilta Maku-lehden nettisivuilta tämän Helena Saine-Lahtisen pinaattipannarin. Helena saattaa olla muutaman nirson lapsen äiti, oli nimittäin sen verran mauton lopputulos. Tuli käytettyä aika paljon hilloa näitä kauhoessa, jottei olisi sekoittanut lättyä ehtoollisleipään. Mutta, päätin kuitenkin esitellä reseptin, jotta a) voitte vältellä sitä tai b) tehdä siitä potentiaalisen murustelemalla sekaan fetaa. Jos joku päätyy vaihtoehtoon b, kertokaa tulokset minulle. Ehkä kiva tarjoiluehdotus piknikille siinä vaiheessa.


Pinaattipannari (6 palaa)
75g pinaattia
2,5dl kevytmaitoa
1kpl munaa
1dl hiivaleipäjauhoja
0,5dl kauraleseitä
1/4tl suolaa

Lisäksi
puolukkasurvosta/-hilloa

Voitele 20 x 30 cm kokoinen uunivuoka. Ota pinaattipussista 3–5 jäistä pinaattinappia ja sulata ne taikinakulhossa, mikrouunissa täysteholla noin 1 1/2 minuuttia. Sekoita maito pinaatin joukkoon. Vatkaa sekaan muna sekä jauhot ja leseet. Mausta suolalla. Anna turvota noin 15 min. Pane uuni kuumenemaan 225 asteeseen. Kaada pannaritaikina vuokaan ja kypsennä uunin keskitasolla noin 30 minuuttia. Tarjoa lisänä puolukkasurvosta tai -hilloa

12.5.2010

Kladdkakan paluu

Tein pitkästä aikaa luottokakkuani kladaria, kun ainekset kuumottelivat kaapissa ja jotain makeaa piti saada. Ah, pienen tauon jälkeen kakku maistui paremmalta kuin pitkään aikaan. Pakkasesta löysin mustikoita ja tein kakun kylkeen vähän mustikkamelbaa. Helppoa ja hyvää.

Kuvat ovat tarpeellisia korvaamaan vanhan postauksen kamalaa kuvaa (kurkatkaa jos uskallatte, linkki tuossa ylempänä), joka ei varmasti inspiroinut ketään kokkailemaan. Toivottavasti nyt kävisi toisin, sillä kladari on kuin suolaisen puolen soijapihvit - jokaisen pitäisi kokeilla (ja ainekset ovat melkein aina kaapissa).



Mustikkamelba
2dl mustikoista (pakaste)
1dl tomusokeria
1rkl vettä

Sulata mustikoita vähän, niin että ne ovat vielä vähän kohmeisia. Soseuta mustikat sauvasekoittimella, lisää vesi ja tomusokeri. Sekoita ja tarjoile.

Jos käytät pakastemansikkaa, et tarvitse vettä. Melban voi tehdä varmaan mistä marjasta tahansa.

Uuuu, perfect.

Melban jämillä muokkasin maustamattoman jogurtin herkulliseksi mustikkajogurtiksi.

11.5.2010

Sekaisin soijarouheesta part 2

Olen ollut todella rasittava viimeaikoina. On tehnyt mieli saarnata jopa bussikuskille tummasta soijarouheesta ja miten se on paljon halvempaa ja varmasti terveellisempää kuin kaupan harmaa jauheliha. Kokemuksenihan kuitenkin rajoittuu vain niihin ihaniin soijapihveihin ja niinpä opettelin eilen tekemään makaronilaatikon soijarouheesta. Reseptin haalin kokoon vanhan makaronilaatikkoreseptini pohjalta. Ehkä jollekin tulee se olo, että yritän tässä keksiä pyörää uudelleen ja väheksyn lukijoita julkaisemalla makaronilaatikon reseptin, mutta oloni oli tätä tehdessä kuin keittiöneitsyellä konsanaan. Lopputulos oli tosi jees, tosin tässä sen jauhelihan puuttumisen huomasi paljon paremmin kuin pihveissä, mutta kyse oli lähinnä tekstuuriin puutteesta. Aion  silti ehdottomasti jatkaa tällä rouhelinjalla edelleen. On ollut myös ilahduttavaa lukea miten moni muukin on "hurahtanut"!! Parasta oli lukea tätä Anzkun kauhasta kajahtaan rouhebloggausta, joka oli täyttä asiaa ja juuri niin kuin itsekin asiasta ajattelen.

Jee, ihan normaalilta se näyttää.

Soijarouhe-makaronilaatikko
6dl makaronia
2dl tummaa soijarouhetta
2,5dl vettä
1rkl grillimaustetta
1rkl pippurisekoitusta
1tl paprikaa
sipuli
5-6dl maitoa
2 munaa
2tl soijaa
kasvisliemikuutio
1dl juustoraastetta
(+ korppujauhoja)

Keitä makaronit melkein kypsiksi kasvisliemikuution maustamassa vedessä. Leikkaa ja kuulota sipuli. Sekoita vesi, soija ja soijarouhe keskenään ja lisää pannulle. Turvota n. 10 minuuttia ja lisää mausteet. Sekoita makaronit ja soijarouhepaistos sekaisin vuoassa. Riko munat kulhoon, lisää maito ja sekoita. Kaada munamaito makaronilaatikon päälle. Ripottele pinnalle juustoraaste ja vähän korppujauhoja, jos haluat pinnasta rapean. Paista 200 asteessa 40-50 minuuttia.

Ja kun siihen laittaa ketsuppia niin se maistuukin samalta kuin ennen... Heh.

10.5.2010

Äitienpäivämuffarit

Äitienpäiväksi suunnittelin leipovani jotain ja päädyin taas muffinsseihin. Kakku olisi ollut juhlavampi, mutta olen hurahtanut muffinsseihin ihan täysin. Näin mainoksen uusista Brunon muffinivuoista, joten eksyin sitä kautta reseptisivuille. Löysin tämän sitruunamuffinien reseptin. Uusi kuorrute innosti kokeilemaan tätä ohjetta. Maku oli aika samanlainen kuin ystävänpäiväksi leipomien appelsiinimuffinssien, ja koostumus oli yhtä kiinteä. Sitruunamuffinit kalpenivat omena-kanelikakkusten kosteuden rinnalla, mutta ne asettivatkin riman todella korkealle.

En löytänyt kaupoista vielä kyseisiä vuokia, mutta resepti pääsi kokeiluun! Taikinasta tuli 11 pienempää muffinssia ja kuorrutusta jäi ylikin, vaikken sitä säästellyt.

Ostin muuten juuri uuden muffinssikirjan, joka on täynnä ihania reseptejä. Varoitan jo etukäteen, että suolaiset ja makeat muffinssit ovat teemani varmaan pidemmän aikaa. :) Siitä sitten myöhemmin enemmän.


Suuret sitruunamuffinssit (kuudelle)

Taikina
100 g margariinia tai voita
2 kananmunaa
2 dl sokeria
2 tl vaniljasokeria
3 rkl perunajauhoja
2 ½ dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
1/2 sitruunan raastettu kuori
2 rkl sitruunamehua

Päälle
2 dl kermaa vaahdotettuna
1 dl mascarpone-tuorejuustoa
1 rkl lemon curd –tahnaa (Mackays)
sitruunatäytelakritsaa

Sulata rasva ja anna sen jäähtyä. Vaahdota kananmunat ja sokerit. Yhdistä kuiva-aineet keskenään ja nostele taikinaan sitruunanmehu, kuori ja rasva. Sekoita ja jaa taikina muffinivuokiin. Paista 200 asteisessa uunissa keskitasoa hiukan alempana noin 25 minuuttia.

Anna muffineiden jäähtyä. Sekoita kermavaahtoon tuorejuusto ja lemon curd. Pursota seosta muffineille ja koristele sitruunalakritsiviipalein.

Vinkki! Voit paistaa taikinasta myös 9 keskikokoista muffinia. Käytä taikinaan siinä tapauksessa hiukan vähemmän leivinjauhetta, ¾ tl. Paistoajaksi riittää noin 20 minuuttia

8.5.2010

Ei se ulkonäkö vaan maku

Enpä ole tehnyt sämpylöitä pitkään aikaa. Bongasin reseptin Lettupannusta ja ainekset löytyivät kaapista. Kuivahiiva on niin kätevä keksintö.

Leipominen ei mennyt ihan kuten suunnittelin. En jaksanut pyöritellä pieniä sämpylöitä, joten tein 15 isompaa. No, kun ne kohosivat, jumbokoko oli taattu. Paistoaika piteni tietenkin myös puolella. Koska peltejä oli kaksi, ajattelin kerrankin kokeilla kiertoilmauuniani. Se ei toiminut ihan "sääntöjen" mukaan. Sämpylät eivät todellakaan paistuneet tasaisesti ja sain olla koko ajan vaihtamassa peltien paikkaa. Ehkä syystäkin en ole käyttänyt kiertoilmatoimintoa...

Minulla ei ollut kurpitsansiemeniä, joten käytin auringonkukansiemeniä. Jauhoja olisin myös saanut käyttää enemmän. Vehnäjauhot loppuivat kolmen desin jälkeen, joten käytin sämpyläjauhoja loppumäärän.

Maku oli kuitenkin hyvä, vaikka ulkonäkö ei niinkään. Jotenkin sympaattisia, mutta tästä ei varmaankaan tule minun vakireseptini. :D

(Pitkä edit: Tästä voisi kyllä tulla minun vakireseptini, koska nämä sämpylät olivat ihanan meheviä, kun omani ovat aina kuivia.)

Taustalla Pitkän tissimuistipeli, Tuttmemo.


Auringonkukansiemen-porkkanasämpylät
25 kpl

5 dl vettä tai maitoa
1 - 1 1/2 tl suolaa
2 rkl sokeria
1 pss kuivahiivaa
3 dl grahamjauhoja
3 dl kaurahiutaleita
6-8 dl vehnäjauhoja (puolet sämpyläjauhoja, kun vehnäjauhot loppuivat kesken)
4 dl porkkanaraastetta
75 g leivontaan sopivaa margariinia
reilusti auringonkukansiemeniä


Sekoita +42-asteiseen (reilusti kädenlämpöiseen) veteen suola ja sokeri. Lisää taikinanesteeseen desi jauhoja, joihin kuivahiiva on sekoitettu. Lisää grahamjauhot ja sen jälkeen kaurahiutaleet. Lisää loput vehnäjauhot vähitellen ja sekoita loppuvaiheessa karkeaksi raastetut porkkanat ja huoneenlämpöinen margariini joukkoon. Vaivaa, kunnes taikina alkaa irrota kulhon reunoista. Anna kohota liinan alla lämpimässä paikassa noin 30min. Vaivaa ilmakuplat pois ja pyörittele sämpylöiksi. Nosta palat leivinpaperin päälle pellille, ja anna kohota liinan alla n. 30min. Laita uuni lämpenemään 225C. Voitele sämpylät vedellä ja ripottele pinnalle auringonkukansiemeniä. Paista uunin keskitasolla n. 12min.
 Kameramiehen ote vähän herpaantui.

7.5.2010

Parsaa!

Olimme vesijuoksemassa Pitkän kanssa ja tarvitsimme jotain nopeaa lounasta sen jälkeen. Parsaa on pitänyt kokeilla jo pidemmän aikaa, ja bongasin tämän sitruunaisen parsapastan reseptin Hesarista. Sitruunaa panimme kyllä paljon vähemmän kuin ohjeessa, ettei se peittäisi parsan makua alleen. Maut olivat kohdallaan ja tuhosimme pastan hetkessä.

Vähän kyllä jännitti, keitämmekö parsan liian kypsäksi. Lopputulos oli kuitenkin napakka muttei raaka. Ei ainakaan mennyt liian lörpöksi. Pasta oli muutenkin niin simppeli, ettei sitä voi oikeastaan mokata!


Sitruunainen parsapasta (kahdelle)
200g tuorepastaa
500 g vihreää parsaa
50 g voita
3 valkosipulin kynttä
sitruunan raastettu kuori
puolikkaan sitruunan mehu
mustapippuria
suolaa
parmesaania

Poista puumainen osa parsojen tyvestä ja kuori parsat nupusta tyveen päin. Leikkaa pienemmiksi paloiksi ja keitä noin 6 minuuttia. Tarkista kypsyys.
Kuori ja silppua valkosipulin kynnet. Sulata voi paistinpannussa ja kuullota siinä valkosipulisilppua. Älä anna ruskistua liikaa.
Keitä pasta pakkauksen ohjeen mukaan.
Lisää paistinpannulle parsapalat, sitruunan kuori ja mehu. Mausta mustapippurilla ja suolalla. Tarjoiltaessa vuole pastan pinnalle muutama siivu parmesaanijuustoa.

6.5.2010

Annin Wonderlandissa

Nyt tulee kunnon kuvapläjäys ja kilometripostaus. Olin jo jonkin aikaa sitten ystäväni Annin luona "askartelemassa" (kavensin epäonnisesti farkkuja ja Anni teki kakkuun ristiäiskoristetta) ja tallentamassa Annin jänniä tavaroita ja tekeleitä filmille. Saatatte muistaa Annilta saamani synttärilahjan, aivan ihanan tölkinavaajalaukun. Anni on ihanan innovatiivinen ja jaksaa räplätä kaikkea mihin oma kärsivällisyys ei riittäisi. Sain mahdollisuuden kokeilla Annin luona pieniä hamahelmiä, mutta malttini säilyi ehkä muutaman sekuntin. No, onneksi on Anni.

Anni osaa tuoda tiskaamiseenkin hohtoa.

Kuka muu on tajunnut päällystää jääkaappinsa? En minä ainakaan. Huomatkaa ihanat My little pony -magneetit!!

Ihana munakello!

Au.

Ovi pysyy auki banaanin voimin.

Maailman hienoin teippiteline!!

Anni on tehnyt minullekin tällaisen paidan. Myös kaulakoru on Annin omatekemä.

Makuuhuoneen ryijy on aika kreisi.

Korttilompakko!

Niin ja Anni osaa tosiaan leipoakin.

Kuvia olisi ollut lisääkin, mutta piti hillitä tätä tulvaa. Anni, sun on pakko perustaa oma blogi. Yksi lukija löytyy takuulla.

5.5.2010

Karvisen mieleen...

Kaapissa kummittelivat lasagnelevyt ja nettiä selatessani eksyin taas kerran Maku-lehden sivuille. Jauheliha ei oikein maistu eikä inspaa, joten löysin tonnikalalasagnen reseptin. Halusin muutenkin tehdä jotain helppoa.

Aineet löytyivät kaapista eikä mitään tarvinnut ostaa! Jotenkin ajattelen usein, että lasagne on isotöinen ja hankala tehdä. Oli kyllä niin simppeli, että tämä vakiinnutti asemansa arkiruokanani. Ohjeen mukaan vuoallisesta tulee neljä annosta, mutta saa olla kyllä aika kova ruokahalu, että lasagne vain neljään annokseen riittäisi.

Olisin toivonut lasagnesta hieman mausteisempaa, vaikka tunginkin mausteita aika reippaalla kädellä. No, ensi kerralla sitten lisää. Opiskelijaruokaa parhaimmillaan, ei kuitenkaan näytä niin ankealta.


Tonnikalalasagne

9 lasagnelevyä (nopeasti kypsyvää, esim. Barilla)

Tonnikalakastike
1–2 sipulia
4 valkosipulinkynttä
2 rkl öljyä
2 tlk (à 400 g) tomaattimurskaa
2 tlk (à 185/150 g) tonnikalaa vedessä
2 dl vihreitä oliivirenkaita (minulla oli mustia oliiveja)
1/2 rkl yrttisuolaa
1 rkl oreganoa
2 tl timjamia

Juustokastike
2 dl ruokakermaa
2 dl (100 g) mozzarellaraastetta
3/4 tl suolaa
1/2 tl rouhittua mustapippuria

Päälle
1 dl (50 g) mozzarellaraastetta

Kuumenna uuni 200 asteeseen. Hienonna sipulit ja valkosipulinkynnet. Kuumenna öljy kattilassa ja kuullota sipulisilppu pehmeäksi.

Lisää kattilaan tomaattimurska, tonnikala, oliivirenkaat ja mausteet. Sekoita ja kuumenna kiehuvaksi. Anna hautua ilman kantta noin 10 minuuttia.

Kaada ruokakerma pieneen kattilaan ja kuumenna kiehuvaksi. Lisää juustoraaste ja sekoita, kunnes kastike on tasaista. Lisää mausteet.

Kokoa lasagne suorakaiteen muotoiseen uunivuokaan. Levitä tonnikalakastiketta vuoan pohjalle ja lisää kolme lasagnelevyä. Tee kaksi samanlaista kerrosta ja levitä viimeisen kerroksen päälle juustokastike. Ripottele pinnalle juustoraastetta.

Nosta vuoka uuniin ja kypsennä noin 30 minuuttia.

Anna lasagnen vetäytyä foliolla peitettynä 10 minuuttia ennen tarjoilua.

4.5.2010

Omppoja ja kanelia

Lueskelin vanhemmillani toukokuun Avotakkaa ja löysin tämän omenakakkusten reseptin. Minua houkutteli uudenlainen omenan käyttö. Lehdessä oli minikuivakakun näköisiä kakkusia, mutta vuokien puuttuessa kehotettiin käyttämään muffinssivuokaa. Minulla ei tietenkään ole minikakkuvuokia, joten en näiden takia viitsinyt niitä hankkiakaan.

Hedelmäkoristani löytyi juuri sopivasti pari hieman kulahtanutta omenaa. Taikina oli löysää ja kakkumaista, ei muffinssitaikinan tyyppistä. Muffinssit kohosivat kivasti uunissa ja maku kyllä jännitti. Mums, enpä ole pitkään aikaan näin mehukkaita muffinsseja syönyt. Veivät kielen mennessään ja olivat todella kosteita, eivät kylläkään yhtään vetisiä.

Käytin Valion Luomu omenatäysmehua (joka on muuten mielettömän hyvää). Veikkaan, että sekin vaikuttaa muffinssien herkullisuuteen.

Vaniljajäätelöpallo olisi sopinut muffinssin kylkeen täydellisesti. Pikkujouluihin tai syksyyn mainio resepti-idea. Hyvä jo harjoitella kesän lähestyessä. :D

Pitkän kommentti: "En muista milloin oisin syönyt näin hyviä muffinseja."

Omena-kanelikakkuset

2 omenaa
2 rkl sokeria
2 tl kanelia
2 dl ruokasokeria
4 kananmunaa
2½ dl rypsiöljyä
½ dl omenatäysmehua
2½ dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta

Kuorrutus
2 dl tomusokeria
2 rkl omenatäysmehua
ripaus kanelia

Voitele ja jauhota 12 pientä kakkuvuokaa tai muffinipellin kolot. Kuori omenat, poista siemenkodat ja leikkaa ohuiksi viipaleiksi. Kääntele omenaviipaleiden joukkoon sokeri ja kaneli.

Sekoita ruokosokeri, öljy ja mehu keskenään. Lisää joukkoon vehnäjauhot ja leivinjauhe. Sekoita tasaiseksi. Täytä vuoat puoliksi taikinalla. Jaa omenaviipaleet taikinan päälle ja lusikoi loppu taikina vuokiin.

Paista uunin keskiosassa 175 asteessa 20-30 minuuttia, kunnes leivonnaiset ovat kullanruskeita. Anna jäähtyä 10 minuuttia ja kumoa kakkuset vuoista (jos et käytä paperivuokia muffinipellissä). Valmista kuorrutus ja valuta se hieman lämpimille kakkusille.

3.5.2010

Ikuisuusprojekti valmis!

Aloitin nämä lammassukat (bää) syys- tai lokakuussa ja olen neulonut kaikkea niiden ohessa. Sain ne vappuna viimein valmiiksi, vihdoinkin! Sukkiin ehti jo muodostua viha-rakkaussuhde.

Toista sukkaa vääntäessäni unohdin jo edellisen sukan silmukkamäärät ja muut yksityiskohdat, joten sain laskeskella niitä muutamaan kertaan...Onneksi sukista tuli samannäköiset ja -kokoiset. Ohje on Novitan syksy 2009 -numerosta. Sovelsin vähän joustimen korkeutta ja tein toisen joustimen lammaskuvion jälkeen. Tykkään, että sukka on vähän napakampi.

Kerrankin neuloin sukat nro 3:n puikoilla ja Novitan Nalle-langasta. Lampaan turkki on Rose Mohair -lankaa. Ei ainaista Seitsemää veljestä. Kävin muuten pari viikkoa sitten Lankamaailma Nordiassa ja ostin kaikkia kirkkaita värejä. Jihuu!

Neulomisvimma on vähän hyytynyt kesän lähestyessä. Pitäisi varmaan olla fiksu ja tehdä joulua varten sukkia ja lapasia varastoon. Ja kaulaliinoja. Toivottavasti saan jonkun inspiraation.


Vapputärinöissä

Huh, niin se vappu oli ja meni. Ja meni muuten aika lujaa. Tuli väännettyä aika paljon ruokaa, mutta en tietenkään saanut napattua kuvaa mm. ihanista mätinapeista. Äh. Sen sijaan kuivista chorizo-muffinseista tuli otettua varmaan miljoona otosta. Kuvatodiste alla, säästän teidät reseptiltä.


Tänään olemme tehneet taas soijapihvejä, V innostui syömään kerroshampurilaisen (väliin paistoin sipulia voissa, mmm) ja olen mättänyt varmaan kilon irtokarkkeja. Ah. Ihana päivä. Niin kuin kaksi edellistäkin. Toivottavasti teilläkin oli kiva vappu!!

Pihveistä tuli vähän liian pienet, mutta se ei onneksi vaikuttanut makuun.