17.1.2010

Kladdkaka för gottegrisar!

Kaikilla pitäisi olla se varma klassikko, jonka pyöräyttää kun ei keksi muuta. Tai kun ovikello soi, ja pitäisi paniikissa saada jotain tarjoilua pöytään. Ja entäs ne hetket, kun tekee NIIN mieli makeaa, ettei voi edes ajatella järkevästi. Kladdkaka on oma vastaukseni kaikkiin näihin hetkiin. Ainekset löytyvät aina kaapista, ja ainakin  poikaystävälläni pursuu kakku jo korvista, olen tehnyt tätä niin usen.

Kakku on melkeinpä Ruotsin perinnekakku, ja söin sitä ensimmäisen kerran Ruotsissa asuvan ystäväni tekemänä. Etsin reseptin netistä (en muista enää mistä), ja olen sitä sen jälkeen vähän tuunaillut. Tässä oma versioni.

Kladdkaka

2 munaa
3dl sokeria
1,5dl vehnäjauhoja
4 rkl kaakaota
1 rkl vaniljasokeria
hyppysellinen suolaa
100g sulatettua margariinia
(+ puolikas taloussuklaa levy)

Laita uuni lämpenemään 175 asteeseen. Voitele ja jauhota rengasvuoka (muista virittää leivinpaperi pohjalle, muuten vuoka kärsii, itse isken aina leivinpaperiarkin alle, reunan kiinni ja leikkaan yli jäävät leivinpaperit pois). Vispaa muna ja sokeri ja sekoita kuivat aineet keskenään. Lisää munaseokseen vuorotellen kuivia aineita ja sulatettua rasvaa. Sekoita hyvin. Meillä yleensä poikaystäväkin saa osallistua kokkaukseen hakkaamalla suklaan vasaralla muruiksi, heitän ne sitten taikinan joukkoon. Lopuksi kaavitaan vuokaan, ei tarvitse levittää, se tasoittuu sitten uunissa. Paistetaan 30-35 minuuttia. Anna jäähtyä kunnolla, että sisus ehtii hyytyä. Reunoista tulee aika rapsakat, mutta ydin on pehmeän suklainen. Valmiin kakun voi koristella vaikka tomusokerilla.

Kuva on ikivanha ja huono, mutta ehkä kuitenkin vähän havainnoillistaa, millaisesta herkusta on kysymys.


Suklainen kakku kaipaa mielestäni rinnalle vähän raikkautta, joten olen usein pyöräyttänyt sauvasekoittimella pakastemansikoista (siis kannattaa sulattaa ne ensin...) ja tomusokerista mansikkamelbaa kastikkeeksi. Avot!

PS. Varoitus! Hyvin addiktoivaa! Omat sukulaiseni kyselevät aina kakun perään, kun on jotkut juhlat kyseessä.

1 kommentti:

Anonyymi kirjoitti...

Ei se näkö vaan se maku, tää vie kielen mennessään! Kokemusta on :) t: yksi addiktoituneista sukulaisista