Kermainen kesä

Vedin lapsena niin hirveät överit jäätelöstä, että teinivuodet ja varhaisaikuisuus kuluivat jäätelöttä. Hiljattain jätskihimo on kuitenkin hiipinyt takaisin. Tänä kesänä varmaan joka toinen on soseuttanut kotonaan jäätynyttä banaania, myös minä, mutta valitettavasti se maistui vain banaanilta. Itselleni jäätelössä on tärkeää nimenomaan sen kermaisuus ja täyteläisyys, joten olen metsästänyt jotain astetta parempaa, mutta yhtä simppeliä ratkaisua jäätelöhimooni. Ja vihdoin se löytyi! 

Monessa jenkkiblogissa pyörineessä jäätelöreseptissä on vain KAKSI ainesosaa ja valmistaminen on yhtä helppoa kuin sen banaanisoseenkin. Lopputulos taas on tuhti ja maukas jäätelö, jota kehtaisi tarjoilla arvovieraillekin. Jäätelö säilyy pitkään iskemättömänä, jos sen vain malttaa olla syömättä. Lisäksi jäätelöä voi varioida loputtomiin. Liian hyvää ollakseen totta? Niin minustakin, mutta pakko se on uskoa. Kokeile! Tästä pitäisi NIIN tulla uusi blogihitti, paikka olisi todella ansaittu!

 Sori tää hirveä kuva, vaihdan sen kun saan uuden otettua päivänvalossa.

Oli vaan pakko blogata tää HETI!

Maailman helpoin herkullinen jäätelö

6dl kermaa

tölkki (397) sokeroitua kondensoitua maitoa

Mausta esimerkiksi....

- Marianne crushilla

- Turkinpippuri crushilla

- marjasoseilla

- keksimuruilla

- limeraasteella + -mehulla

- suklaalla

Vatkaa kerma vaahdoksi. 

Vatkaa sekaan kondensoitu maito (sekä haluamasi lisukkeet). 

Pakasta tiiviissä astiassa. Nauti!

Win-win

Huutelin joskus vuosi sitten Facebookissa, että tarvitsen keittiöömme pyöreän, virkatun maton. En todellakaan osaa tehdä sellaista itse (eikä todellakaan kiinnosta myöskään opetella), mutta ihana Anna Unelias kokki -blogista tarttui syöttiini! Tehtiin aika hyvä diili, ainakin minun kannaltani: käyn ostamassa tarpeet, Anna tekee maton ja tarjoan illallisen kiitokseksi. Pääsin lankakaupoille vasta tänä keväänä, mutta Anna puursi maton nopeasti valmiiksi ja tänään istuimme meillä ruokapöydän ääreen uutta upeaa mattoa ihaillen. 

Tarjosin Annalle turvallisia ja tuttuja kesän makuja eli lipstikkakeittoa, perunasalaattia ja Hakaniemen Hallista ostamaani savumakrillia. Jälkkäriksi halusin tehdä jotain torilta ostamastani raparperistä ja päädyin pienen googlailun jälkeen testaamaan Hellapoliisin kerrosjälkkäriä. Olen aina tykännyt erilaisista kerrosjälkkäreistä (ja kehittänyt yhden sellaisen itsekin), sillä ne on helppo tehdä, koota ja muokata mieleisekseen. Valmistin jälkkärin Annan istuessa vieressä ja pääruoka ei ollut ehtinyt edes laskeutua, kun lusikoimme näitä jo suihimme. Sitruunaraaste teki vaahdosta älyttömän hyvää, ja lämpimän raparperin ja viileän vaahdon yhdistelmä keksimurun kanssa kruunasi aterian todella hyvin! 

Talvisesta ulkoasusta huolimatta kuvassa on kesäherkku.

Eikö olekin hieno matto! 

Kerrosjälkkäri (n. 4 annosta)
3 reilunkokoista raparperin vartta viipaleina
1 rkl vettä
1/2 dl sokeria
1/2 tl kanelia

2 dl vispikermaa
200 g maitorahkaa
1-2 tl vaniljasokeria
3/4 dl sokeria
1 tl sitruunan kuoriraastetta

kaurakeksejä reiluiksi paloiksi murennettuna
+ tuoreita marjoja, jos haluat

Laita viipaloidut raparperit, vesi, sokeri ja kaneli kasariin ja hämmennä, kunnes raparperit pehmenevät. Vaahdota vispikerma, sekoita joukkoon maitorahka, vaniljasokeri ja sokeri, sekä hyvin pestyn sitruunan kuoriraaste. Tarkista maku. Annostele jälkiruokakulhoihin kerroksittain pehmennettyä raparperia, kerma-rahkaseosta, (marjoja) ja rapeaa kaurakeksiä.

Tyylikkäästi myöhässä

Moi kaikki! Olen hengissä! Joulu oli ja meni, vuosi vaihtui ja minä rilluttelin muun muassa Berliinissä ja Kuusankoskella. Vietin joululomaa myös kotona ja sänkyyn on muotoutunut kuoppa kaikesta rentoutumisestani. Söin tuttuja ruokia, katsoin Bridget Joneseja ja romanttisia leffoja aamusta iltaan ja nukahdin välillä päiväunille. Sykkiminen on kuitenkin alkanut taas ja löysin vihdoin kameran uumenista myös jotain blogattavaa! Teitä on ollut ikävä, toivottavasti ette ole unohtaneet koko blogia (minä en ole, vaikka ei ehkä siltä ole vaikuttanutkaan).

V antoi vanhemmilleen joululahjaksi konserttiliput ja minä tarjouduin tekemään lounasta ennen iltapäivän esitystä. Halusin tehdä V:n vanhemmille mustapapumuhennosta, koska se sattuu olemaan tällä hetkellä lempiruokaani ja arvelin, että V:n äitikin voisi innostua uudesta arkiruoasta. Muhennoksen kaverina tarjoilin taas kerran maailman parasta leipää ja yrttivoita (voi + timjami + lipstikka). Jälkkäriksi halusin kuitenkin tehdä jotain uutta ja erilaista. Jääkaapissa oli jouluisten sinappitalkoiden jäljiltä paljon kermaa ja mieleeni hiipi monessa blogissakin testattu Glorian ruoan & viinin resepti, jossa kolmesta raaka-aineesta luodaan raikas lemon posset. Sanomattakin selvää, että juuri sopivan helppo ja yksinkertainen resepti minulle.

PS. Bounty-mousseni kilpailee CocoVin reseptikilpailussa, käykää äänestämässä Facebookissa ja voitte itsekin voittaa kivoja palkintoja!

Vaikka odotin jälkkäriltä paljon, olin todella yllättynyt miten hyvä lopputulos oli! Sitruuna maistui lopputuloksessa ihanasti, ei liian kirpeästi, ja vaikka jälkkäri on käytännössä vain kermaa ja sokeria, jäi sen syömisestä kuitenkin kevyt olo. Pinnalle lusikoin sokerissa pyöriteltyjä, sulatettuja pakastemustikoita ja innostuin vielä tekemään 80-luvulle unohtuneita kauralastuja, joihin löysin reseptin Pastanjauhajista. Ehdotan kansallista kampanjaa kauralastujen palauttamiseksi, aivan täydellisiä! Ihanan sitkeitä, makeita, helppoja ja nopeita. Keksipurkkini hupeni lounaan aikana kokonaan, en siis ole ainoa fani!

Lemon posset, neljälle

4dl kuohukermaa

1,5dl sokeria

1dl sitruunaa

+ pinnalle mustikoita ja jotain keksejä, jos haluat

Mittaa kerma ja sokeri pieneen kattilaan. Keitä noin 3 min koko ajan sekoittaen. Nosta kattila liedeltä ja sekoita sitruunan mehu joukkoon. Maista seosta ja lisää tarvittaessa sokeria tai mehua. Kaada seos 4 pieneen lasiin. Peitä tuorekelmulla. Nosta jääkaappiin ja anna hyytyä vähintään 2 t 30 min, mielellään yön yli. Tarjoa sellaisenaan tai keksien tai marjojen kanssa. Koristele halutessasi sitruunankuoriraasteella tai -suikaleilla.

Kauralastut

50g voita

2dl kaurahiutaleita

1rkl vehnäjauhoja

1tl leivinjauhetta

1dl sokeria

Sulata voi kattilassa ja anna jäähtyä hetken aikaa. Lisää joukkoon muut aineet puuhaarukalla sekoitellen. Nosta taikinasta pellille leivinpaperin päälle pieniä nokareita. Jätä nokareiden ympärille reilusti tilaa (n. 10 cm), koska lastut leviävät pellillä lämmetessään. Paista 200-asteisen uunin ylätasolla noin 5 minuuttia.

Bounty kupissa

 Superfood sopii myös kulinaristeille.

Olette saattaneet lukea jo useammastakin blogista superfoodien maahantuojan CocoVin järjestämästä reseptikilpailusta. Minäkin sain superruokapaketin, josta kuoriutui Kalaharin suolaa, kylmäpuristettua kookosöljyä, kaakaonibsejä ja goji-marjoja. Maistelin aineita aamusmoothieni seassa ennen reseptin kehittelyä, johon päätin ympätä kaikki neljä superfoodia! Kylmäpuristettu kookosöljy oli tuttu ennestään, olen käyttänyt sitä sekä sisäisesti että ulkoisesti (toimi hyvin ihottumaan), mutta muut aineet olivat vieraita. Olin kuullut goji-marjojen olevan pahoja, mutta joudun kyllä olemaan eri mieltä - yllättävän hyviä! Kaakaonibsejä heitin suuhun olettaen niiden olevan tummaa suklaata, mutta nehän ovat siis kaakaopavun palasia, eivätkä varsinaisesti kiilanneet suosikkilistalleni. Kalaharin suola taas on miljoonia vuosia vanhaa suolaa. Pohdittiin V:n kanssa milloin se menee vanhaksi? (Huono) vitsi.

Lopulta päädyin tekemään villin kokeilumoussen, josta tuli aika hyvä. Rakastan Bountya (sitä suklaapatukkaa siis) ja tämä mousse maistuu todella paljon siltä. Kannattaa siis kokeilla! Resepti on vegaaninen, kun käyttää vain kookoskermaa. Sokeria ei juuri tarvita, sillä kookoskerma on itsessään aika makeaa. Mousse on myös gluteeniton ja helposti varioitavissa. Sopii hyvin esimerkiksi pikkujoulutarjoiluksi, kun sekaan murentaa piparia ja lisää reseptin kanelin määrää.

 

Bounty-mousse, 4 annosta
4 dl kermaa (itse käytin 2 dl kookoskermaa ja 2 dl kuohukermaa)
130 g tummaa suklaata
1-2 rkl sokeria
1,5 rkl kookosöljyä
ripaus Kalaharin suolaa
0,5 rk kanelia
ripaus chiliä
0,5 dl kaakaonibsejä
0,5 dl goji-marjoja

Laita kattilaan 2dl (kookos-)kermaa, 1rkl sokeria ja ripaus suolaa. Kiehauta ja alenna lämmöt nolliit. Lisää paloiteltu suklaa ja sekoita, kunnes suklaa on sulanut. Lisää kookosöljy, kaneli ja chili. Anna seoksen jäähtyä. Vaahdota 2dl kermaa ja kääntele jäähtyneeseen suklaaseokseen (kookoskerman täytyy olla kylmää, jotta se vaahdottuu hyvin). Tarkista maku ja lisää sokeria tarvittaessa. Kookoskerma on itsessään aika makeaa, joten säästele sokerin kanssa. Lisää lopuksi nibsit ja goji-marjat ja annostele mousse laseihin. Jäähdytä pari tuntia jääkaapissa.

Syksyn kovin omenapiirakka

Olen tehnyt tänä syksynä aika monta omenapiirakkaa. Ovista ja ikkunoista on tulvinut omenoita, välillä kavereilta ja välillä mummilta. Kaksi piirakkaa on toistaiseksi todettu erinomaisiksi - toinen syötiin jo ennen kuvaamista (terveiset vaan V:n äidille, teen pian uuden ja bloggaan sen sitten). Toisen piirakan onneksi ehdin ikuistaa. Ja huh, se onkin hyvä piirakka! Hyvän omenapiirakan salaisuus löytyy mehevyydessä, mitä voi lisätä rahkalla. Rahkapiirakka kuitenkin usein vie huomion itse omenalta, mutta tässä tortussa taikinakuori tuo koko paketin täydelliseen balanssiin. Tieteellisen vertailuni tuloksena kannustan teitä leipomishommiin. Eikä kannata iskeä päälle vaniljakastiketta, se vie huomion piirakan mausta. Epäonnistuneiden omenapiirakoiden kaveriksi se sen sijaan sopii.

Näyttää tavalliselta, mutta joskus ulkonäkö pettää.

Omenarahkapiirakka (resepti Keskisuomalaisesta)
150 g voita
1,5 dl sokeria
2 munaa
4 dl vehnäjauhoja
1,5 tl leivinjauhetta
2 tl vaniljasokeria

Täyte
1 purkki (2 dl) maitorahkaa
2 munaa
1 dl sokeria
2 tl vaniljasokeria
3-5 hapanta omenaa
sokeria, kanelia

Vatkaa rasva ja sokeri vaahdoksi ja lisää munat. Lisää kuivat aineet. Ota kolmasosa taikinasta erilleen. Painele taikina voideltuun piirasvuokaan. Sekoita täytteen ainekset ilman omenia ja kaada täyte pohjan päälle. Leikkaa omenat pieniksi paloiksi ja laita palat täytteen päälle. Ripottele pinnalle sokeria ja kanelia. Lisää lopputaikinasta pieniä nokareita pinnalle, ne leviävät uunissa kauniisti. Paista 200 asteessa noin 45 minuuttia. Jos pinta tummuu, peitä se leivinpaperilla.

Idiootin jälkiruoka

Ole hyvä, tässä on maailman helpoin arjen jälkiruoka. Teen tätä, kun olemme terveyspäissämme ostaneet hedelmäkulhon täyteen omenoita, mutta unohtaneet syödä ne. Harva asia on niin inhottavaa, kuin syödä pehmenneitä, jauhomaisen nahkeita ja mauttomia omenoita. Ynh. Tämä jälkkäri vaikuttaa ehkä tylsältä, mutta oikeasti maailmasta tulee paljon parempi, kun otat jälkkärikulhon mukaan sohvan pohjalle, sytytät kynttilän ja pyydät kaveria hieromaan jalkojasi, kun itse uppoudut omenoiden ja Salkkareiden maailmaan. Ihanaa, kun syksy on vihdoin täällä!

Arkikin voi maistua hyvältä!

Omenaherkku
ylijääneitä omenoita, esim. 2 isoa
voita (n. 2rkl)
sokeria
hunajaa
kanelia

+ vaniljarahkaa / vaniljakastiketta / vaniljajäätelöä

Kuori omenat ja pilko ne kuutioiksi (ei ihan pieniksi). Sulata pannulla voita ja lisää joukkoon omenat. Paista, mausta sokerilla, hunajalla ja kanelilla. Paista, kunnes omenat ovat mukavasti pehmenneet, mutta eivät ole vielä täysin muussaantuneet. Tarjoile vaniljakastikkeen, vaniljarahkan tai vaniljajäätelön kaverina!

Verhojen katveessa

En tiedä onko puhdasta ilkeilyä postata näin viiveellä tämä kakku, mutta jos pakkasesta tai pihalta vielä löytyy punaherukoita (eli punaviinimarjoja), voi ne upottaa tähän kakkuun. Kakun bongasin Kotilieden nettisivuilta ja tuunasin sitä vähän, koska pakkohan se oli. Jos kakun nimi lupaa kakun olevan valkosuklaakakku ja lopputulos maistuu vain sitruunalta, on joku epäonnistunut tai valehdennut. Olenkin korjaillut reseptiä koemaistelun kautta parempaan suuntaan. Kuvitelkaa, tällainen makuvelho!

Menkkakakkua verhojen katveessa.

 

Punaherukka-valkosuklaakakku
Pohja
150 g voita
0,5 dl sokeria
kananmuna
3 dl vehnäjauhoa

Täyte
200g valkosuklaata
2 prk mascarponea (250g per purkki)
2 dl sokeria
2 kananmunaa
2 rkl perunajauhoa
1 limen raastettu kuori ja puristettu mehu (jätä pois, jos et halua kakkuun kirpsakkuutta, vaan enemmän suklaan makua)
2-3dl punaherukoita

Sekoita pehmeä rasva ja sokeri. Lisää kananmuna huolellisesti sekoittaen. Lisää joukkoon vehnäjauhot ja pyöräytä nopeasti taikinaksi. Kääri taikina kelmuun, painele tasaiseksi levyksi ja anna levätä jääkaapissa täytteen teon ajan. Sulata suklaa vesihauteessa, anna jäähtyä. Sekoita mascarponejuusto, sokeri ja kanamunat hyvin keskenään. Lisää joukkoon perunajauhot, sitruunan raastettu kuori ja sitruunamehu sekä sulatettu ja jäähtynyt valkosuklaa. Sekoita tasaiseksi.

Painele taikina jauhotetuilla käsillä irtopohjavuoan pohjalle ja reunoille. Pistele pohjaan haarukalla reikiä. Valuta täyteseos vuokaan ja ripottele pinnalle punaherukat. Kypsennä kakkua 175-asteisessa uunissa vajaan tunnin ajan. Anna kakun jäähtyä kunnolla ritilällä, jolloin se myös jähmettyy hyvin.

Kesä maistuu myös sitruunalta

Jos mietin miltä kesä maistuu, niin ensimmäisenä tulee mieleen joku raikas maku. Ja mikä on raikkaampaa kuin sitruuna? Olenkin himoinnut sitruunakakkua jo pitkään. Mummillani olen pariin kertaan syönyt perunajauhokakkua (en ollut kuullutkaan aiemmin, oletteko te?), jonka pitsinen koostumus oli pyörinyt jo pitkään mielessä. Lopulta päätin yhdistää nämä kaksi maukasta elementtiä ja lopputulos oli varsin kesäinen kakku. Perunajauhokakku on perinteisesti kuivakakku ja nimikin jo kertoo, miksi kakkuun oli pakko kehitellä bonuksena kuorrute. Perunajauhokakku ei onneksi ole oikeasti kuiva, mutta sen täytyy saada imeytyä jääkaapissa yön yli ennen kuin hyökkäät kiinni. Kuorrutteen kanssa kakusta tulee oikeasti salonkikelpoinen kakku, jonka voi laittaa tarjolle hienompaankin juhlaan.

PS. Inspis tähän kakkuun lähti myös vähän Hävikistä herkuksi -kampanjasta. Kuinka monella muulla perunajauhopaketti vilkuttaa hyllyltä 10 vuotta, kunnes sen tajuaa menneen vanhaksi jo muutama vuosi sitten ja heittää pois? Tällä reseptillä pääset paketista vihdoin eroon!

Kuva on otettu keskellä yötä, viimeisten palojen aikana, kun tajusin, että blogiin tarvitaan kuva!

Sitruuna-perunajauhokakku (resepti mukaeltu Kotiliedestä)
200g voita / margariinia
2dl sokeria
3 munaa
2,5dl perunajauhoa
1dl vehnäjauhoa
2tl leivinjauhetta
1rkl vaniljasokeria
2 sitruunan raastettu kuori
1 sitruunan mehu

Kuorrutus
1pkt Philadelphiaa
n. 5dl tomusokeria
50g huoneenlämpöistä voita
puolikkaan sitruunan mehu

Vaahdota huoneenlämmössä pehmennyt rasva ja sokeri. Lisää munat yksitellen ja sekoita voimakkaasti. Lisää keskenään sekoitetut kuivat aineet siivilän läpi seuloen taikinaan ja sekoita tasaiseksi. Lisää sitruunan kuori ja mehu, sekoita hyvin. Kypsennä 175-asteisessa uunissa noin 35 minuuttia (tai kunnes taikina ei enää jää testaustikkuun).Anna kakun jäähtyä ja valmista kuorrute. Voit mielellään antaa kakun levätä jääkaapissa yön yli ja valmistaa kuorrutteenkin vasta seuraavana päivänä. Sekoita kuorrutteen aineet keskenään ja kuorruta kakku, osa kuorrutteesta saattaa jäädä yli.

Suklaa nostaa mielialaa

Tämä kesä on alkanut todella raskaasti ja sydän huutaa ystävien ja suklaan perään. Tänään V:n perhe tuli tutustumaan uuteen kotiimme ja sain taas hyvän syyn tehdä lohturuokaa. Lounaaksi söimme kesäkeittoa ja tuoretta leipää, jälkiruoaksi olinkin suunnitellut jotain todella suussa sulavaa. Bongasin jo jonkin aikaa sitten suosikkini Jannan blogista houkuttelevan näköisen suklaamoussekakun, joka vaikutti sopivan yksinkertaiselta ja varmalta. Arvaatte varmaan ettei 300g suklaata, 200g tuorejuustoa ja 3dl kermaa voi olla huono yhdistelmä. Huh! V:n siskon vajaan kahden vuoden ikäinen tytär veti sellaisen överit kakusta, että luuli olevansa pikajuna ja lentokone samaan aikaan. Omat fiilikseni olivat jossain euforian ja unen välimaastossa. 

Illalla päädyimme vielä V:n kanssa "yksille" ihanaan kantikseemme, Pitkänsillan kupeessa olevaan Flying Dutchiin. Intouduimme vetämään täydellisesti aurinkoiseen iltaan sopivat kalalautaset ja kun älyttömän hyvä bändi iski kaiuttimista bluesia livenä, oli hymyni leveämpi kuin pitkään aikaan. Sitten tuli sen verran keski-ikäinen olo (ja kylmä), että oli aika palata todellisuuteen. Silti, aika hyvä sunnuntai.

Kiusallinen mansikkakoristelu omasta takaa.

Suklaamoussekakku

(8-10 henkilölle)

150 g hienonnettuja pähkinöitä
50 g voita

Aja pähkinät sileäksi blenderissä tai sauvasekoittimella, lisää sulatettu voi. Taputtele rengasvuokaan, jossa pohjalla leivinpaperi. Paista 225 asteessa noin viisi minuuttia, kunnes pinta on kauniin ruskea.

Täyte
4 munaa
3 dl kermaa
200 g Philadelphia-juustoa
300 g suklaata (70-80%)
1 rkl vaniljajauhetta (tai vaniljasokeria)

(makeutusta, kuten raakaruokosokeria tai steviaa)

Sulata suklaa vesihauteessa, jätä osa suklaasta raastettavaksi kakun päälle. Erottele keltuaiset, vaahdota valkuaiset. Vatkaa kerma erikseen. Yhdistä keltuaiset, juusto ja vaniljasokeri. Sekoita sulanut suklaa ja puolet kermavaahdosta keskenään. Yhdistä seokseen loppu kermavaahto sekä keltuais-juustoseos. Lisää lopuksi varovasti vaahdotetut valkuaiset.

Kaada seos pohjan päälle ja anna vetäytyä yön yli jääkaapissa. Kakun voi myös pakastaa.

Muutto meni, niin menin melkein minäkin

Viime kuukausi on ollut suoraan sanottuna aivan kamala. Muuttaminen on ihan hirveää hommaa, enkä suosittele sitä kenellekään! Onneksi se on nyt ohi ja uusi koti on aivan ihana. Postausta aiheesta tulossa pian. Ei siis mitään traumatilitystä vaan uuden kodin hehkutusta.

Minun piti olla mukana Hävikistä herkuksi -kampanjassa, ja aiheeseen liittyneitä postauksia on onneksi näkynyt lukemattomissa blogeissa. Aivan mahtava kampanja kaiken kaikkiaan! Harmikseni se loppuu nyt torstaina, tosin aion ottaa saman periaatteen käyttööni päivittäiseen arkeeni myös tämän kuukauden ulkopuolella. Postauksia aiheesta tulossa siis myöhemmin (mm. ihanan perunajauhokakun resepti, jota tein jo kerran, mutta kakku repesi vääränlaisen vuoan takia...). Oma lempparitapa hankkiutua eroon melkein mistä tahansa ovat empanadat, suosittelen!

Keittiö on onneksi nyt korkattu ja uusi Glorian Ruoka & Viini tuli postilaatikosta kuin tilauksesta. Sain opiskelukaverilta "tuparilahjaksi" maailman muhkeimpia raparperin varsia ja kun viljelypalstammekin tuotti satoa, oli tätä huumaavaa raparperipaistosta pakko tehdä parikin kertaa. Maku on aivan mielettömän hyvä ja ihanaa vaihtelua ainaisten piirakoiden tilalle. Paistos on parhaimmillaan vaniljajäätelön ja hyvän seuran kanssa tarjoiltuna! Paistos on myös maailman helpoin tehdä, eikä haittaa vaikka reseptiä ei noudata ihan justiinsa. Antakaa palaa, torit ovat pullollaan raparperia!

Kuvaaminen ei oikein suju tauon jälkeen. Mutta siellä se piileskelee! Addiktoivaa tavaraa!

Raparperipaistos
500g (n.3/4l) raparperia
1,5dl fariinisokeria

Taikina
200g voita
3dl vehnäjauhoja
1dl kidesokeria
1,5dl fariinisokeria

+ vaniljajätskiä

Lämmitä uuni 200 asteeseen. Huuhtaise raparperit ja leikkaa ne paloiksi. Sekoita palat sokerin kansa ja kaada uunivuokaan (halkaisija n.24cm). Paista noin 15min tai kunnes raparperit ovat hieman pehmenneitä.

Nypi voi, jauhot ja sokeri kulhossa sekaisin. Levitä seos raparpereille. Jatka paistamista noin 30min tai kunnes taikina on kypsää ja ruskeaa. Tarjoa jäätelön kanssa, hyvää sekä lämpimänä että jäähtyneenä!

PS. Ruokabloggaajat!!! Nyt lauantaina 2.6. klo 14 kokoonnumme Helsingissä blogipiknikille! Lisätietoja ja ilmoittautumiset minulta s-postilla kadenvaantoa@gmail.com. Olisi ihanaa nähdä vanhoja ja tuttuja naamoja!

Epäonnen rahkapiirakka

Olin luvannut viedä Miksun brunssille jotain makeaa ja koska luulin ettei pelkkä fudge riittäisi, päätin tehdä myös samoilla linjoilla jatkavan piirakan. Päädyin Leipoi, leipoi -blogista löytyneeseen sitruuna-rahkapiirakkaan, joka vaikutti sopivan simppeliltä. Sitä se varmasti olisikin ollut, ellen olisi lähtenyt sooloilemaan. Mietin pitkään miksi rahkapiirakassa on aina se ärsyttävä taikinareuna, joka jää ainakin minulta yleensä syömättä. Haaveilin moussekakkumaisesta kerroksellisuudesta ja päätin toteuttaa ideani. Lisäksi päätin vielä esipaistaa pohjaa - tämä vaihe ei valitettavasti mennyt niin kuin elokuvissa.

Levitin taikinan hienosti irtopohjavuoan pohjalle ja laitoin sen muutamaksi minuutiksi kuumaan uuniin, kun valmistelin rahkatäytettä. Kun otin taikinan uunista, kaikki vaikutti vielä hyvältä, mutta kaataessani rahkatäytettä liian kovalla vauhdilla, liian korkealta, tapahtui jotain sellaista, joka palautti minut leipojana taas maan pinnalle. Taikina repesi ja rahkatäytettä holahti reilulla kädellä taikinan alle. Juuri tästä syystä pidän enemmän ruoanlaitosta sekä helpoista, idioottivarmoista resepteistä. Levitin loput rahkatäytteestä astetta rauhallisemmin, työnsin viritelmäni takaisin uuniin ja toivoin parasta.

Onnekseni kakku oli ihan jees. Reunat eivät ole ehkä ne kauneimmat, joten nyt tiedän miksi se kuiva reuna kannattaa pitää piirakassa. Mutta pohja oli onneksi kypsynyt ihan hyvin, vaikka se olikin siirtynyt kakun keskelle. Ei yhtä hyvää kuin fudge, mutta hyvää kuitenkin.

Muistinko mainita, että oli perjantai 13. pvä?

Rahkapiirakka
Pohja (Myllynparas - Murotaikina)
125g voita
1½ dl sokeria
1 kananmuna
2½dl vehnäjauhoja
2 tl vaniljasokeria
1 tl leivinjauhett

Vatkaa huoneenlämpöinen voi ja sokeri vaahdoksi. Sekoita joukkoon kananmuna ja lopuksi keskenään sekoitetut kuivat aineet. Taputtele taikina piirakkavuoan tai irtopohjavuoan pohjalle.

Täyte
1 prk eli 250g rahkaa
1 prk eli 2 dl vispikermaa
3 kananmunaa
½ dl sitruunan mehua (voi laittaa enemmänkin)
sitruunan raastettu kuori
3/4 dl sokeria
2 tl vanilliinisokeria

Sekoita täytteen aineet keskenään ja kaada piirakkapohjan päälle. Paista 200 asteessa uunin alatasolla n 30-35 minuuttia niin, että täyte hyytyy. Jos pohjan reunat alkavat tummua alenna uunin lämpötilaa 175 asteeseen.

Kakku kodin perustarpeista

En edes viitsi kertoa millaista ahmimispääsiäistä olemme viettäneet. Olen hoitanut flunssaani suklaalla (kakussa ja munissa), persikkajäädykkeellä, lampaalla, kanttarellikastikkeella, thaisalaatilla, valkosipuliperunoilla, poppareilla, siiderillä, hedelmärakeilla, juustoilla, mämmillä, tuorejuustolevitteellä ja vaalealla leivällä. Ja tadaa, olen jo parantunut! Kotiuduimme sukulaisreissulta myöhään lauantaina, jonka jälkeen kotona odotti taas ihan normaali ruokavalio. Sunnuntaina V erehtyi sanomaan makkaraperunoiden jälkimainingeissa kaipaavansa jotain makeaa ja siinä vaiheessa minä olin jo juoksemassa kaivamaan keittiön kaappeja. 

Perustelin leipomista niillä tyypillisillä itsepetoksilla; nyt on pyhä, kaapit pitää saada tyhjennettyä muuttoa varten, tämähän on oikeastaan terveellistä... Tuntia myöhemmin uunista kuoriutui soveltamani marjakakku, joka oli oikeasti älyttömän hyvä. Ja riittoisa, sillä vaikka olen syönyt sitä nyt kaksi päivää neljän palan päivävauhdilla, on kakusta vielä puolet jäljellä. Mutta en valita, sillä tämähän oli terveellistä...

Älkää pelästykö, kakku ei ole homeessa - se vain näyttää siltä! Marjakakuissa on se huono puoli, että värit muuttuvat uunissa muhiessaan vähintäänkin luontaantyöntäviksi. Mutta jos kotoasi on löytynyt esim. hometta ja haluat juhlistaa sitä ystäviesi kanssa, tässä on täydellinen kakku tilanteeseen. Tämä on muutenkin hyvä peruskakku ja koostumus pysyy hyvän kosteana. Ja onhan tässä jotain keväistä, vaikka marjat ovatkin pakkasesta.

Kaikki maistuu paremmalta kuorrutettuna. 

Mustikkakermavaahto on muuten älyttömän hyvää myös sellaisenaan.

Pitkän "homeinen" marjakakku
2 munaa
3dl sokeria
200g sulatettua margariinia/voita
2dl jogurttia
5dl vehnäjauhoja
1tl ruokasoodaa
1tl vaniljasokeria
0,5tl suolaa
3dl marjoja (laitoin mustikoita, puolukoita ja mansikoita) 

Kuorrute
2dl kermaa
2rkl sulatettuja mustikoita
0,5-1dl tomusokeria

Vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi, sekoita kuivat aineet keskenään. Lisää munavaahtoon sulatettu margariini, jogurtti, kuivat aineet ja marjat. Sekoita mahdollisimman vähän. Kaada taikina voideltuun ja jauhotettuun irtopohjavuokaan (24cm) ja paista 175 asteessa noin tunti (minulla meni reilu tunti, ennen kuin keskiosasta ei enää irronnut taikinaa tikkuun). Suojaa kakku jossain vaiheessa foliolla, jos se alkaa ottamaan liikaa väriä.

Anna kakun jäähtyä kunnolla. Vatkaa kuorrutteen aineista kuohkea mustikkakermavaahto, lisää tomusokeria oman maun mukaan. Kuorruta jäähtynyt kakku ja tarjoile.

Kehittely kannattaa

Mainitsin jonkin aikaa sitten kehitelleeni Pauligin kilpailukakustani vielä paremman version (edellinen oli enemmän aikuiseen makuun, tämä sopii kaikille). Järjestin aamulla V:lle yllätysbrunssin ja sain vihdoin hyvän syyn tehdä kakkua uudelleen. 11:30 ovikellomme soi ja joukko V:n ja minun ystäviä syöksyi sisään erilaisten herkkujen kanssa! Pöytä notkui ruokaa ja mikä tärkeintä, synttärisankari oli yhtä hymyä. Suklaakakun lisäksi olin herännyt aamulla tekemään banaani-inkivääripannaria, focacciaa ja aamiaismuffinsseja, jotka syntyivät kevyesti paistetusta pekonista, kananmunasta, suolasta, pippurista, ruohosipulista ja mozzarellaraasteesta (resepti vähän kuin Kokit ja Potit -blogissa, mutta paistoaika oli kyllä pidempi). Vieraat toivat mm. mehuja, hedelmiä, juustoja, ihanan key lime pien, sämpylöitä, perunamunakasta, salaattia sekä kuohuviiniä. En ole varmaan koskaan vetänyt itseäni näin ähkyyn.

Mutta tätä kakkua on vielä pakko vähän hehkuttaa, sillä en tunnetusti ole kovin vaatimaton. Kakku on edelleenkin kätevän gluteeniton, mutta maku on entistäkin parempi. Rakastan appelsiinin ja suklaan yhdistelmää ja niin tuntuu rakastavan moni muukin, sillä olen saanut kakusta paljon positiivista palautetta. Antakaa palaa! Kakun kuorrute on muuten järkyttävän hyvää ja tukee mielettömän hyvin todella suklaista kakkupohjaa... Ah!

Kakkua koristi aamulla myös kaksi kynttilää, jotka V puhalsi laulun raikaessa.

Appelsiinisuklaakakku (gluteeniton)

200g tummaa appelsiinisuklaata (70%)

200g voita

4 kananmunaa

1,5dl sokeria

kourallinen manteleita

appelsiini

Kuorrute:

purkki appelsiinituorejuustoa (200g, Viola)

2 dl kermaa

1 dl tomusokeria (oman maun mukaan)

50g voita

Pilko suklaa ja voi pieniksi palasiksi ja laita kulhoon. Aseta kulho kattilan päälle, pistä levy päälle ja sulata rasva ja suklaa tasaiseksi seokseksi vesihauteessa.

Erottele keltuaiset ja valkuaiset. Vatkaa valkuaiset kovaksi vaahdoksi (varo ettei mukaan pääse tippaakaan vettä!). Pese appelsiini huolellisesti ja raasta sen kuori hienoksi raasteeksi. Rouhi mantelit hienoksi sähkövatkaimella/blenderillä, sattumia saa jäädä, eikä jauhon tarvitse olla mitään hienoa. Vatkaa keltuaiset ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi ja lisää mukaan suklaaseos, mantelit, appelsiiniraaste sekä purista joukkoon puolet appelsiinin mehusta. Kääntele lopuksi valkuaisvaahto joukkoon varovasti. Kaada voideltuun rengasvuokaan (halkaisija 24cm) ja paista uunissa 175 asteessa kunnes cocktailtikkuun ei enää jää taikinaa (noin 30 minuuttia). 

Valmista sitten kuorrute. Vatkaa tomusokeri, tuorejuusto, kerma ja pehmeä voi sekaisin, kunnes koostumus on sopivan jämäkkä. Koristele jäähtynyt kakku ja syö hyvässä seurassa.

Herkkupuuroa

Jaksan aina valittaa näistä aikatauluistani, mutta viime viikot elämä on ollut niin hektistä, etten ole aina ehtinyt syömään silloin kuin olisi pitänyt. Ruoasta on tullut lähinnä energiaa, jonka avulla jaksan suoriutua päivän to do -listasta. Välillä olen iltaisin niin poikki, etten jaksa tehdä iltapalaa, vaan menen suoraan nukkumaan nälkäisenä. Viikonlopuista onkin tullut henkireikiä, jolloin olen keskittynyt olennaiseen eli nauttinut ruoasta. Eilen tein appivanhemmille lounaaksi tomaattikeittoa ja huumaavaa focacciaa, pääruoaksi serranopastaa ja jälkiruoaksi pannacottaa. Illalla tehtiin rakkaan ystävän kanssa quesadilloja sekä artisokkatahnaa ja dippivihanneksia. Tänään olemme V:n kanssa hyppineet riemusta tähteiden äärellä ja jaksoin jopa vääntää pitkään himoitsemani vispipuuron.

Olen ruokkinut nälkääni lukemalla (taas) paljon ruokablogeja. Haley's Cuisinen mustikkavispipuuro oli tallentunut kirjanmerkkeihini ja kun pakastimesta paljastui pussi mustikoita, en voinut vastustaa kiusausta. Olen aina rakastanut vispipuuroa ja tykkään todella paljon myös mannapuurosta. Sain jokin aika sitten Hannalta ihania spelttimannasuurimoita (luomu) ja niiden ansiosta kaikki mannajutut maistuvat nyt entistä paremmilta. Suosittelen tätä vispipuuroa teille kaikille, jotka haluatte taantua niihin lapsuuden sunnuntai-iltoihin. Samalla saat hyvät aamu- ja iltapalat seuraavalle viikolle.

Vaikka vispipuuro on kylmää, se lämmittää silti sydäntä.

Tarkennus on vähän pielessä, mutta ei anneta sen haitata.

Hurjaa rytmiäni kestää vielä viikko, sitten onneksi vähän helpottaa, vaikka keväästä tuleekin aika järkyttävä, kun edessä on muutto toukokuun alussa. Älkää siis pelästykö, jos en ehdi tehdä ruokaa joka välissä.

Toivottavasti muistatte kaikki nauttia ruoasta! Olen vähän huolissani kaikista maailman ruokavalioista, jotka paikoittain muistuttavat enemmän syömishäiriöitä. (En nyt tarkoita tällä kaikkia, jotka esim. karttavat valkoisia jauhoja, vaan joitain, jotka kohtelevat ruokavaliota kuin uskontoa.) Minulla on lähipiirissä ihminen, joka hallitsee omaa pysyvää sairauttaan ruoan avulla. Hän ei pärjäisi ilman hiilihydraatteja tai säännöllisiä aterioita. Se laittaa tehokkaasti ruokahommat oikeaan mittakaavaan.

Mustikkavispipuuro
1 l vettä
3 dl mustikoita
0.5 dl sokeria
0.5 tl suolaa
1,5 dl (speltti-)mannasuurimoita

+ maitoa ja vaniljasokeria

Mittaa kattilaan vesi, mustikat, sokeri ja suola. Kuumenna kiehuvaksi, ja vispaa joukkoon mannasuurimot. Anna puuron kiehua välillä hämmentäen 7 minuuttia. Jäähdytä ja vispaa kuohkeaksi. Tarjoile vaniljasokerilla maustetun maidon kanssa.

Ruuhkaa

Saimme taas perjantaina illallisvieraita! Tai hengailua se taisi lähinnä olla, sillä kävimme saunassa ja tehtailimme pitsoja. Teimme muutaman perinteisen pitsan ja muutaman kokeellisen valkoisen pitsan! Valkoinen pitsa oli aika jännää ja ihan hyvää, mutta muistutti enemmän liekkikakkua kuin pitsaa. Huomasimme pitsojen täyttövaiheessa, että olimme unohtaneet ostaa ranskankermaa ja lähikauppa tarjosi ainoastaan kevytversiota, mikä oli aikamoinen antikliimaksi. Lopputulos olisi varmasti ollut parempi ihan oikealla tavaralla.

On kiva nostaa taas pitsat esiin, sillä tämä pitsataikina on ihan lyömätön! Pitsat kaulitaan ohuiksi ja paistetaan pitsakivellä (tai kuumalla pellillä) ja lopputulos on aivan mahtava. Vieraatkin kutsuivat itse itsensä nimenomaan pitsalle. Jälkiruokana tarjoilin Jannalta bongattua valkosuklaista pannacottaa, joka vei kielen mennessään. Aivan mahtavaa ja tosi helppoa! Ainoastaan kolmen tunnin hyytyminen vaatii pientä ennakointia.

Valtteri otti kuvat olutpäissään! Tämä on siis pitsa, ei mikään darratuliainen.

Valkoinen pitsa

Taikina (neljä pitsaa) (resepti Avaruusasema-blogista)
3dl vehnäjauhoja
2,4dl durumjauhoja
1pss kuivahiivaa
1tl suolaa
2rkl oliiviöljyä
2,25dl lämmintä vettä

Sekoita kuivat aineet keskenään, lisää joukkoon öljyn ja veden sekoitus. Vaivaa kymmenen minuuttia, kohota tunti lämpimässä. Jaa taikina neljään osaan, kaulitse ohueksi.

Täytteet

ranskankermaa

kesäkurpitsaa

pekonia

mustapippuria

mozzarellaa

sipulia

Levitä kaulitun taikinan päälle reilusti ranskankermaa. Levitä päälle ohuiksi leikatut kesäkurpitsasiivut, ohueksi siivutut sipulirenkaat, silputtu pekoni (voi esipaistaa, kuten me tehtiin) ja mozzarella. Rouhi päälle mustapippuria suoraan myllystä ja lisää päälle esim. mozzarellaraastetta ohuelti tarvittaessa. Paista 250 asteessa noin kymmenen minuuttia.

Taivaallista ja helppoa. Voinko tehdä heti uudestaan?

Valkosuklainen pannacotta

5 dl kermaa

½ dl raakaruokosokeria

3 liivatetta

n. 100 g valkosuklaata

ripaus vaniljasokeria tai aitoa vaniljaa

Mansikkakastike

(pakaste-)mansikoita

tomusokeria

Laita liivatteet pieneen määrään vettä likoamaan. Kiehauta kerma paksupohjaisessa kattilassa, alenna lämpöä ja lisää sekaan suklaa sekä sokerit (tai vaniljatangosta raaputettua sisusta). Kun ne ovat sulaneet, nosta kattila liedeltä, purista liivatteista vesi pois ja tipauta ne kattilaan samalla seosta vimmatusti sekoittaen. Kun liivatteet ovat liuenneet, anna seoksen jäähtyä hetki.

Kaada seos tarjoilukulhoihin, aseta kulhojen päälle lautaset kansiksi ja siirrä jääkaappiin hyytymään. Jääkaapin lämpötilasta, annosten koosta ja muista epämääräisistä tekijöistä riippuen pannacotat ovat mitä luultavimmin kokonaan hyytyneet ja valmiit tarjottaviksi 2-6 tunnin päästä. Ne voivat mainiosti viettää jääkaapissa yönsäkin. 

Sulata mansikoita ja surraa ne kastikkeeksi sauvasekoittimella. Makeuta tomusokerilla oman maun mukaan. Valuta valmis kastike hyytyneiden pannacottien päälle juuri ennen tarjoilua.

Jokainen syntymäpäivä on vain kerran

Siskoni täytti vuosia ja hänen miehensä järjesti kivan synttärikokoontumisen. Mies teki taivaallista pitsaa, hänen siskonsa salaattia ja minä focacciaa ja kakun. Mietin pitkään millaisen kakun teen: porkkanakakun, suklaakakun vai vaikka valkosuklaakakun? Lopulta päädyin osaksi perheen pienimpiä ajatellen ihan perinteiseen täytekakkuun! Täytekakut ovat oikeastaan lempikakkujani - ihanan kosteita, täytteitä voi varioida oman mielen mukaan, ja kakku vain paranee jääkaapissa seisoessaan. Minulta ei ennestään löytynyt mitään hyvää kakkureseptiä, joten käännyin Hesarin puoleen ja löysin Taru Vihavanaisen herkullisen mansikkakakun ohjeen.

Onnea Tiia!

En ole mikään luova koristelija (saati Kinuskikissa), mutta tällä kertaa ylitin itseni ostamalla marsipaania ja askartelemalla siitä kirjaimia ja sydämiä. Lisäksi raastoin pinnalle valkosuklaata. En ollut muuten aiemmin tajunnut maustaa kermavaahtoa tomusokerilla, vaikka sehän on todella nerokasta! Kermavaahdosta tulee vähän jämäkämpää ja helpommin hallittavaa. Valmis kakku ei ollut ehkä se kaikista näyttävin, mutta ainakin maistui vieraille. Kakku oli todella kostea ja tuhtia tavaraa, jokainen sai vain yhden palan alas. Mutta kannatti, kyllä tällä kakulla päästiin kunnon synttäritunnelmaan!

Tältä se näyttää ilman vaatteita.

Mansikkatäytekakku, Taru Vihavainen (olen hieman itse muokannut koristelua)

Sokerikakkupohja 

4 kananmunaa

120 g sokeria (1,5dl)

60 g vehnäjauhoja (1dl)

60 g perunajauhoja (1,3dl)

1/2 tl leivinjauhetta

Mansikkamousse 

6 dl vispikermaa

1 litra (n. 500 g) mansikoita

4 liivatelehteä

tilkka vettä

noin 1 1/2 dl tomusokeria

noin 2 rkl vaniljasokeria

Kostutukseen 

1 1/2–2 dl laimennettua omenamehua

Päälle

4–5 dl vispikermaa

1–1 1/2 dl tomusokeria

2 rkl vaniljasokeria

(+ esim. valkosuklaata ja marsipaanikoristeita)

Vatkaa kananmunat ja sokeri kovaksi vaahdoksi. Sekoita jauhot ja leivinjauhe keskenään. Siivilöi jauhoseos muna-sokerivaahtoon muutamassa erässä välillä sekoittaen. Sekoita taikina tasaiseksi. Kaada kakku leivinpaperilla vuorattuun 24–26 cm irtopohjavuokaan. Paista kakkua 165 asteessa noin 30 minuuttia ritilän päällä. Kokeile kakkupohjan kypsyyttä cocktail-tikulla. Kumoa kakku ritilälle jäähtymään. Leikkaa jäähtynyt kakku kolmeen kerrokseen. 

Laita liivatteet likoon ja soseuta mansikat. Vatkaa kerma vaahdoksi ja mausta sokereilla. Kuumenna vesi kiehuvaksi ja laita liotetut liivatteet siihen. Lisää liivateseos ohuena nauhana mansikkasurvoksen joukkoon koko ajan sekoittaen. Lisää vatkattu kerma mansikkaseokseen ja sekoita tasaiseksi mousseksi. 

Täytä kakku irtopohjavuokaan. Jos käytössäsi ei ole irtopohjavuokaa, niin anna täytteen hetki jähmettyä kylmässä ennen kakun täyttöä. Kostuta kakku kerros kerrokselta pullasutia apuna käyttäen laimennetulla omenamehulla ennen täytteen levittämistä. Kostuta lopuksi päällimmäinen kerros. Suojaa kakku ja anna jähmettyä jääkaapissa yön yli. 

Koristele kakku kermavaahdolla ja haluamillasi koristeilla (tuoreita mansikoita toki kesällä). Levittäessä kerman menekki on vähäisempää kuin pursottaessa.

Pauligin Makupari

Mitä tapahtuu, kun jäkiruokia karttavan kotikokin täytyy tehdä jälkiruokaresepti? No, siitä syntyy yllättäen hyvänmakuinen mokka-suklaakakku amaretto-mascarponevaahdolla! Reseptini on gluteeniton ja se on helppo tehdä myös laktoosittomana. Kakussa on myös aika vähän lisättyä sokeria ja se on helppo tehdä, sillä en ole kovin monimutkaisten reseptien ystävä. Jos nämä syyt olivat tarpeeksi vakuuttavia, käykäähän äänestämässä kakkuani, jotta voin päästä lomalle Kööpenhaminaan... Linkatulta sivulta löydätte reseptin (myös alempana tässä postauksessa) ja tarinani sen takaa - käykää lukemassa, jos jaksatte! Jos ette jaksa, annan kyllä anteeksi. Tehkää kakkua kotona kahvin kaveriksi, kuulisin mielelläni miltä kakku maistuu muiden mielestä! Muita ehdokkaita ja äänestystilannetta pääset kyttäämään täältä.

HUOM! Äänestäjillä on mahdollisuus voittaa yöpyminen Kämpissä ja illallinen Chez Dominiquessa - kannattaa siis äänestää (minua).

Mokka-suklaakakku (gluteeniton), 4-6hlö

100g tummaa suklaata (70%)

100g voita

2 kananmunaa

0,5dl sokeria

kourallinen manteleita

2tl Pariesien-kahvia

Kuorrute:

250g mascarponea

2tl amarettoa

0,5dl tomusokeria (oman maun mukaan)

Pilko suklaa ja voi pieniksi palasiksi ja laita kulhoon. Aseta kulho kattilan päälle, pistä levy päälle ja sulata rasva ja suklaa tasaiseksi seokseksi vesihauteessa. Lisää mukaan Paulig Parisien -kahvia. 

Erottele keltuaiset ja valkuaiset. Vatkaa valkuaiset kovaksi vaahdoksi (varo ettei mukaan pääse tippaakaan vettä!). Vatkaa keltuaiset ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi ja lisää mukaan suklaaseos sekä pieneksi rouhitut mantelit. Kääntele lopuksi valkuaisvaahto joukkoon varovasti. Kaada voideltuun rengasvuokaan (halkaisija 18cm) ja paista uunissa 175 asteessa kunnes cocktailtikkuun ei enää jää taikinaa (noin 20-30 minuuttia). 

Valmista sitten kuorrute. Vatkaa mascarponejuustoon ensin amarettoa ja vatkaa mukaan lopuksi tomusokeri. Anna kakun jäähtyä ja viimeistele kuorrutteella. Jos mahdollista, anna kakun vetäytyä yön yli ja tee kuorrute ja tarjoile seuraavana päivänä. Kakun voi tarjoilla toki myös heti jäähtyneenä. Tarjoile Pauligin Espresso Profondon kanssa, jonka maku on tummansuklainen.

Täällä menee muutenkin hyvin, yritän ilmeisesti olla joku superihminen ainakin kalenterista päätellen. Mutta elämässä on superkivoja juttuja, jotka pitävät mielen virkeänä! Palaan pian vähän suolaisempien reseptien kera.

Lauantaista tuli ruokatorstai

Eilen heräsimme V:n kanssa myöhään, ja teimme yhdessä ihanan aamupalan. Pöydästä löytyi mm. pekonia, munia, smoothiet, aamiaismuffineja, turkkilaista jugurttia siirapilla ja kasviksia. Mmm, paras tapa aloittaa kiva päivä. Edes imurointi tai vessan pesu ei harmittanut hyvän aamiaisen jälkeen.

Parasta oli, että tiesimme syövämme myös illalla hyvin. Olin nimittäin edellisenä iltana laittanut kuivatut herneet likoamaan veteen, ja siivoilujen lomassa keitin meille herkullisen hernesopan (joka oli vielä parempaa tänään kuin eilen). Teimme vielä kimpassa perinteisen pannarin ja euforia oli taattu koko illaksi - etenkin kun seitsemältä istuimme Helsingin Kaupunginteatterin penkeille ja upposimme Wickedin maailmaan.

Alusta loppuun, ihan paras päivä vähään aikaan. Rentoutumiseen ei tarvita aina lomaa tai kalliita kasvohoitoja.

Hernekeitto (resepti Helsingin Sanomista) 

3dl kuivia herneitä

1 3/4 l vettä

1 pienehkö sipuli

tilkka öljyä

1tl meiramia

1/4–1/2 tl suolaa

100g palvikinkkua

1/2-1 pkt pekonia (itse laitoin kokonaisen, ei todellakaan ollut liikaa)

 

Lisäksi

1–2 sipulia ruskistettuna

(pekonia)

Laita herneet veteen likoamaan yöksi. Kuori ja hienonna sipuli ja kuullota se öljytilkassa suuren kattilan pohjalla. Kaada kattilaan liotetut herneet liotusvesineen ja kuumenna. Lisää meirami ja hieman suolaa. Kypsennä kannen alla runsaan tunnin ajan. Lisää tarvittaessa kattilaan vettä. Kuutioi palvikinkku pieniksi. Suikaloi pekoni. Laita lihat pannulle ja anna niiden saada väriä. Lisää keittoon kinkku ja pekoni. Keitä, kunnes herneet ovat täysin kypsiä eli noin puolen tunnin ajan. Tarkista maku, lisää tarvittaessa suolaa. (Toisinaan kinkku on niin suolaista, että lisäsuolaa ei tarvita. Itselläni tosin ei ollut, ja suolaa piti lisätä aika paljon.) Paista halutessasi lisäkkeeksi sipulia ja jäljelle jäänyt, silputtu pekoni. Annostele keittoa lautasille ja laita lusikallinen sipulia ja pekonia päälle.

Pannukakku (resepti Kotikokki.netistä, heltsun)

4dl vehnäjauhoja

1,5dl sokeria

1tl leivinjauhetta

1tl suolaa

1tl vaniljasokeria

8dl maitoa

2 kananmunaa

100g sulatettua voita (tai margariinia)

Sekoita kuivat aineet keskenään. Lisää sekaan maito, munat sekä sulatettu, jäähtynyt voi/margariini (voilla parempi maku). Kaada taikina leivinpaperille syvälle uunipellille ja paista 200-225 asteessa n. ½ tuntia.

Barf, Banoffeeta

Teen harvoin kakkuja, muffinsseja tai muitakaan jälkiruokia. Leipominen menee mielestäni jo vähän kemian puolelle, ja se ei todellakaan ole koskaan ollut vahvimpia osaamisalueitani. Olen onnistunut pilaamaan varmaan kymmenet muffinssit ja kakut paistamalla ne joko liian kuiviksi tai jättämällä turhan raaoiksi. Siksi arvostankin kakkuja, joiden tekemiseen ei tarvita uunia tai muitakaan erikoistaitoja (kuten pursotusta). 

Olen tehnyt banoffee-kakkua kerran aikaisemminkin, joten tiesin sen olevan a) helppo ja b) sairaan hyvä. Kakku tehdään pieneen, 18cm halkaisijaltaan olevaan rengasvuokaan. Tein ensimmäisen kakkuni seitsemän hengen rapujuhliin, ja kun iskin kakun pöytään, otti emäntä pakkasesta mustikkapiirakat sulamaan. No miten kävi? Kakkua jäi yli, eikä kukaan koskenut siihen piirakkaan. Kun kerron, että kakku on överi, tarkoitan TODELLA överi. V manasi jo kaksi päivää ennen tämän toisen kakun tekemistä, ettei hän jaksa syödä sitä enempää. Eli kaikki sokerihiiret, tässä on teidän kakkunne!

Vaikka banoffeen tekemiseen menee aikaa, on kakku lopulta harvinaisen helppo tehdä. Haastavinta on ehkä käydä kaupassa ostamassa sokeroitua kondensoitua maitoa (säilyke), ja laittaa purkki kiehuvaan veteen kattilaan hengailemaan vajaaksi kolmeksi tunniksi. Kun purkin avaa, saa eteensä tölkin täynnä ihanaa kinuskia (muistuttaa löysää lehmätoffeeta). Kinuskin voisi syödä sellaisenaan, mutta kun sen yhdistää digestivepohjaan, kermavaahtoon ja banaaniin, ollaan aika hartaiden asioiden äärellä. Suosittelen! Ja niin ilmeisesti Jannakin.

Note to self: Älä kuitenkaan yritä syödä tätä samana päivänä kun vedät lautasellisen sushia, pari kulhoa taivaallista sitruunajäätelöä, järkyttävät määrät leipää ja artisokkatahnaa sekä hampurilaisbuffetin.

Janna, tervetuloa mun hovikuvaajaksi.

Banoffee-kakku (resepti Elämä makeaksi -blogista)
Pohja
300g (suklaa) Digestive-keksejä
100g voita

Täyte
397 g kondensoitua maitoa (eli tölkki)
2 banaania
2dl vispikermaa
2tl vaniljasokeria
kaakaojauhetta

Murustele keksit ja sekoita ne sulatetun voin kanssa hyvin sekaisin. (Vinkki: Kaulitse muovipussissa!) Pingota 18 cm:n irtopohjavuoan pohjlle leivinpaperi ja taputtele keksivoi-seos vuoan pohjalle ja hieman reunoille, nosta jääkaappiin jähmettymään siksi aikaa kun valmistat toffeen kondensoidusta maidosta. Irrota etiketit purkista ja laita tölkki vesikattilaan kiehumaan alhaiselle lämmölle (eli noin kolmoselle, niin että vesi kuitenkin kiehuu koko ajan) vajaaksi 3 tunniksi. Tänä aikana se tiivistyy ja muuttuu toffeeksi.

Kolmen tunnin päästä aukaise säilykepurkki ja kaada se pohjan päälle, levitä tasaiseksi. Nosta jääkaappiin tai pakkaseen että seos jäähtyy. Vaahdota kerma ja mausta se vaniljasokerilla. Pilko yksi banaani toffeen päälle, peitä torttu kermavaahdolla ja pilko toinen banaani kermavaahdon päälle. Sihtaa lopuksi kaakaojauhetta tortun päälle ja herkuttele!