27.11.2011

Sisäinen askartelijani iski

Olimme tänään mummilla syömässä. Kysyin mitä voin tuoda tuliaiseksi ja mummi toivoi hyasinttia, sillä vietimme pikkujoulua. En halunnut lähteä kaupoille metsästämään hyasintille jotain pientä ruukkua tai koria, vaan kaivoin keittiön uumenista laivalta raahatun Fruit Drops -karkkipurkin (karkit on syöty varmaan kaksi vuotta sitten, ne oranssit mandariiniviipaleen näköiset ovat parhaita, maku taitaa tosin olla appelsiini). Purkki oli kooltaan täydellinen, mutta ei varsinaisesti sopinut ulkonäöllisesti jouluiselle hyasintille... Niinpä kaivoin kaapin perältä decoupage-lakan sekä vanhoja servettejä ja aloin hommiin. 

Lakkasin pohjalle noin neljä kerrosta valkoisia servettejä. Servetit pitää erottaa kerroksiin, sillä jos länttäät koko servetin kerralla märkään lakkaan, koko homma leviää käsiin. Lopuksi laitoin päälle pari kerrosta jotain Marimekon vanhaa servettiä, joka sopi mielestäni ihan kivasti pikkujouluteemaan. Päällystin myös rasian kannen, jos mummi haluaa jatkossa vaikka säilyttää purkissa karkkeja tai sokeria.

Purkin kuivuttua laitoin hyasintin purkin pohjalle ja reunustin sen V:n metsästämällä sammalella, Askartelin hyasintin kylkeen pienen "joulupaketin" ja automatkan varrelta löytyi vielä pieni käpy viimeistelemään koristelun. Sisäinen askartelijani pääsi oikein valloilleen... No ainakin mummi taisi tykätä, se oli kuitenkin tärkeintä.

Muistin ottaa kuvan vasta matkalla autolle, joten pahoittelut kännykkäkuvasta.

20.11.2011

Pancakes

Noudatan herkkuaamiaisessa aina samaa kaavaa. Pöydästä löytyy pekonia, munakokkelia, sämpylöitä, leikkeleitä, fruitiet sekä luonnonjogurttia hedelmillä. Ei valittamista siis! Tänään kuitenkin uskalsin kokeilla jotain uutta. Olen jo pitkään kuolannut Merry Morning -blogin aamiaisreseptejä ja ollut salaa kateellinen kaikista ihanista herkuista, joita Johanna loihtii. Niinpä meillä paistettiin aamulla Johannan herkullisia kaurajuustobanaanipannareita. Meillä ei karpata, eikä sellainen ole edes suunnitteilla, mutta olen havahtunut viime aikoina siihen, että hyvinvointi lähtee suolistosta. Niinpä pyrin korvaamaan valkoisia jauhoja täysjyvällä mahdollisimman paljon! En todellakaan aio joka kerta korvata ihanaa tuorepastaa jollain täysjyväkikkareella, mutta kultaista keskitietä on hyvä noudattaa.

Nämä Johannan pannarit olivat tosi hyviä, helppoja ja nopeita! Lopputuloksessa ei maistunut raejuusto, eikä vaikutelma ollut muutenkaan merkittävästi "perinteisistä" pannareista poikkeava. Meiltä ei löytynyt rommi- tai vanilja-aromia, tai mitään muutakaan aromia, joten laitoin pannareihin vaniljasokeria ja lorauksen kermaa. Näin jälkeenpäin eniten mietityttää, että miksen ole tehnyt näitä aiemmin? Olkaa te viisaampia.

 Grrr, eikö näytäkin hyvältä?

Kaurajuustobanaanipannarit (6-8kpl)
1 kuppi kaurahiutaleita (2,4dl)
1/2 kuppia raejuustoa (1,2dl)
2 kananmunaa
1tl vaniljasokeria
2tl kermaa
pieni banaani

Surraa kaurahiutalet blenderissä jauhoksi, lisää loput aineet ja surrauta tasaiseksi taikinaksi. Paista pannulla voissa molemmin puolin, valuta päälle paljon siirappia ja lisää kylkeen vielä hedelmiä/marjoja.

Pannarit tarjottiin tutun, turvallisen ja herkullisen fruitien kanssa.

12.11.2011

P.Y.T - B.L.T

Arvatkaa kuka on kylässä meillä? Ihana Janna! Kohdattiin eilen meillä kahdeksalta illalla ja mentiin saunaan. Iltapalaksi väänsin meille "voikkarit" eli ihanan överit ja klassiset BLT:t (bacon - lettuce - tomato). Kai näissä olisi pitänyt olla useampi kerros, mutta jo tämä oma versio oli vaikea pitää kasassa. Ei mitään treffiruokaa, ellei molemmilla ole joku villi ruokafetissi, johon kuuluu tomaatin, leivänmurujen ja majoneesin kaapiminen toisen sylistä ja naamalta. Omaan pekonifetissiin nää puri aika kivasti.

V otti kuvan, meikä teki leivän.

BLT
kaksi paahtoleivän palaa
majoneesia
pekonia
tomaattia
salaattia
pippuria
+ omana bonuksena voissa paistettua punasipulia

Paista pekonit ja laita talouspaperin päälle valuttamaan ylimääräiset rasvat. Paista punasipulit pehmeiksi voissa.Viipaloi tomaatit ja huuhtele salaatit. Paista leivät molemmin puolin pannulla voissa. Kokoa leipä ja tarjoile!


Tässä vielä kaikille lyhenteiden ystäville, otsikkoon viitaten (oma suosikkibiisi):

9.11.2011

Täällä ei selvästikään karpata

Olen ilmeisesti tullut allergiseksi ruokakaupoille, sillä ruokaostoksille lähteminen on nykyään täysin ylivoimaista. Tänään olen kyhjöttänyt kotona tehden rästihommia, mutta illan hiipiessä alkoi tehdä mieli jotain pientä suolaista. Kaappien intensiivinen tuijottaminen ei muuttanut todellisuutta yhtään paremmaksi, joten oli pakko heittäytyä luovaksi. Löysin yhden perunan ja tein siitä sipsejä! En suosittele tekemään sipsejä itse satojen ihmisten bileisiin, mutta välipalana itselle ja parille kaverille työmäärä on mielestäni siedettävä. Ja lopputulos? Uskomattoman hyvä.

Rakastan sipsejä, mutta nyt siirryttiin uudelle levelille.

Sipsit (kuvassa yhdestä perunasta irronnut satsi)
perunoita
öljyä (esim. auringonkukka sopii mainiosti)
suolaa
pippuria tai muita mausteita

Pese perunat ja leikkaa juustohöylällä ohuiksi siivuiksi. Kuivaa siivut esim. talouspaperilla. Laita kattilan pohjalle n. 2cm öljyä ja kuumenna (itse lämmitin ensin vitosella ja jossain vaiheessa vaihdoin neloselle). Kypsennä muutama sipsi kerrallaan, kunnes pinta on saanut väriä ja muuttunut rapeaksi. Helppoa hommaa, älä pelkää. Kaikki on hyvin, jos öljy kuplii kiivaasti perunasiivujen ympärillä. Laita valmiit sipsit talouspaperille kuivumaan ja mausta.

17.10.2011

Pasta pelastaa

Arvatkaa kuka on taas kipeänä? Heräsin lauantaina pää täynnä räkää ja niin heräsi V:kin. Olemme viime päivät taistelleet lähinnä siitä kuka saa maata sohvalla ja kumman on pakko käydä kaupassa. Voin paljastaa, etten ole pitkään aikaan joutunut kauppareissulle ja se johtuu lähinnä järkyttävän kiireisestä aikataulustani sekä vastuustani perheen ruonlaittajana. Jes!

Eilen passitin V:n lähikauppaan ostamaan kermaa ja pekonia pasta carbonaraa varten. Kuinka ollakaan pekoni oli ollut tarjouksessa ja kauppa oli puhdistettu pekonista, joten V kotiutui parmankinkkupaketin kanssa. Onneksi, sillä nyt löytyi uusi ihana ruoka pelastamaan kiireistä arkea. Välillä ihmetyttää miksi sitä on niin kiinni tietyissä ruokalajeissa, kun uuden ideoiminen ei vie kuin sekunnin. Pieni luovuus ei tapa keittiössä, ja harvoin soveltaminenkaan menee ihan penkin alle. Suosittelen kokeilemaan tätä pastaa, sillä sen tekeminen kestää vähemmän aikaa kuin pakastepitsan kypsentäminen. Ja pasta tosiaan maistuu hyvältä, sillä sen maistoi ja haistoi jopa tämän räkävallin takaa.

Olisihan tuota rucolaa voinut vähän asetellakin.


Kermainen parmankinkkupasta (2-3 hlöä)
tuorepastaa/kuivapastaa
n. 100g parmankinkkua
klöntti mustaleimaista Koskenlaskijaa (meillä oli jäljellä n. 3rkl, joka riitti hyvin)
1-1,5dl kermaa
2 sipulia
1 valkosipulinkynsi
kourallinen kirsikkatomaatteja
rouhittua mustapippuria
parmesania
rucolaa

Laita pastavesi kiehumaan. Leikkaa sipulit (itse tykkään vähän isommista palasista) ja kuullota pannulla öljyssä. Lisää pilkottu parmankinkku, pyöritä pari kertaa kunnes kinkku on saanut vähän väriä. Lisää pannulle kerma ja klöntti Koskenlaskijaa, sekoita kunnes juusto on sulanut kastikeeseen. Mausta reilusti pippurilla, anna hautua hetki. Keitä pasta valmiiksi ja sekoita se kastikkeen joukkoon. Sekoita joukkoon myös puolitetut kirsikkatomaatit. Raasta päälle parmesanlastuja (tai käytä valmiita) sekä koristele rucolalla.

5.10.2011

Sienipropagandaa

Vaikka onkin varmaan ärsyttävää, että kaikki ruokablogit villiintyvät samaan aikaan punajuurista ja sienistä, siihen on syynsä - valitettavasti joudun kertomaan kaikille, että syksy on täällä ja kohta on joulu. Kääk. En käy sienimetsällä, en tunnista sieniä, mutta syön niitä hyvin mielelläni. Siksi olikin ihanaa, että isosiskoni oli poiminut 15 litraa suppilovahveroita metsän siimeksestä ja lähetti autonkuljettajansa, eli miehensä, tuomaan meille niitä litran verran. Sienten puhdistus ei ollut hauskaa ja löysin niistä yhden etanan sekä yhden hämähäkkimäisen eläimen (saattoi olla myös hämähäkki), mutta kyllä kannatti kärsiä tunnin verran. Tein suppilovahveroista keittoa Kotilieden reseptillä. Soppa oli helppo ja aika nopea tehdä, lopputulos huumaava. Kermainen sienikeitto on ehkä maailman paras asia pussailun jälkeen. Pussailukin maistuu paremmalta, jos on ensin syönyt vähän sienisoppaa. Suosittelen siis kaikille.

 Kuva on huono, koska se otettiin liian nälkäisenä.
Reunalle levinnyt keitto kertoo miten iso nälkä se oli.
Ruokastailausta realistisesti.


Suppilovahverokeitto
1l tuoreita suppilovahveroita (tai herkkusieniä tai siitakkeita)
1 sipuli
1 rkl rypsiöljyä 
8dl kasvislientä (vähäsuolaista)
0,5tl valkopippuria
150 g Koskenlaskijaa (se musta paketti, erittäin voimakas tms.)
1tl rakuunaa
1rkl maissitärkkelystä
1dl kerma

Perkaa, puhdista ja pilko sienet. Kuori ja hienonna sipuli. Kuullota sipuli öljyssä, lisää sienet ja haihduta hiukan. Lisää suurin osa kasvisliemestä ja mausteet, pilko sekaan juusto ja hauduttele puolisen tuntia. Sekoita maissitärkkelys nestetilkkaan ja suurusta keitto. Tarkista maku, lisää kerma ja tarjoile.

3.10.2011

Sunnuntai-illan pelastus

Olin viime viikonloppuna totaalisen uupunut. Nukuin koko lauantain (oikeasti - menin heräämisen jälkeen uudelleen nukkumaan ja heräsin puoli neljältä) ja kävin välillä syömässä jotain. Mutta sunnuntaina pääsin vihdoin ylös sängyn pohjalta, kestitsin sukulaisia maa-artisokkakeitolla sekä vakiokakullani ja lähdin kääntämään maata. Kyllä vain, tämä stadilaistyttö heitti aikuismaiset ulkoiluvaatteet niskaan, tarttui talikkoon, upotti sen multaan ja kiljui kun kastemadot ovat niin isoja. Olen ollut noin viikon verran viljelijä! Myönnän, pientä liioittelua, mutta olen ollut innoissani sillä minä ja kolme muuta jaamme nyt yhdessä 8x8m kokoisen viljelypalstan! Otankin siis mielelläni viljelyvinkkejä vastaan. Ensi kesänä toivottavasti voin leuhkia luomukasviksillani täällä, ja jos joku pupu käy syömässä kaiken tai mikään ei yksinkertaisesti kasva, otan vapauden lähettää viinin huuruisia viestejä pieneltä pläntiltämme.

Olihan minulla jotain ruoka-asiaakin. Hurjan kuokkimisen jälkeen (tänään tuntuu muuten joka puolella kropassa) pyöräiltiin Miksulle ja tehtiin aivan ihania kesäkurpitsa-parsakaaliröstejä. Röstejä voi tehdä mistä tahansa, punajuuresta tai porkkanasta, ja lopputulos on varmasti aina ihana. Tästä tulee varmasti uusi vakioreseptini, Miksu oli löytänyt sen alunperin jostain jenkkiblogista. Röstien kavereiksi paistettiin tuoretta kotimaista siikaa ja tehtiin luonnonjogurtista sinappikastike. Täydellinen päätös täydelliselle päivälle.

Miksu otti kuvan, kun oli jo ihan pimeää ja nälkä oli niin kova, että mahaan sattui. 
Viinilesoilu sattui sattumalta jo tähän postaukseen.

Kasvisröstit, n. 8 röstiä
1 kesäkurpitsa
1 parsakaali
vajaa desi vehnäjauhoja
1 kananmuna
1tl leivinjauhetta (mustakin oli tosi outo juttu)
n. 0,5dl vahvaa juustoraastetta
suolaa
pippuria

Raasta kesäkurpitsa ja purista siivilässä pahimmat nesteet pois. Leikkaa parsakaalin kukinnot pieniksi ja sekoita kesäkurpitsan kanssa. Lisää joukkoon jauhot, muna, leivinjauhe, juustoraaste ja mausteet. Sekoita taikinaksi. Laita pannulle öljyä paistamiseen ja paista keskilämmöllä molemmilta puolilta ruskeiksi. Siirrä uunipellille, laita 200 asteeseen n. 15 minuutiksi.

Jogurttikastike
1dl paksua luonnonjogurttia (esim. turkkilaista)
1,5tl dijon-sinappia
1 valkosipulinkynsi
suolaa
1rkl oliiviöljyä

Sekoita kaikki keskenään (valkosipuli kannattaa murskata tai käyttää jotain hienoa valkosipulitahnaa, jota Miksun jääkaapista löytyy).

30.9.2011

Pauligin Makupari

Mitä tapahtuu, kun jäkiruokia karttavan kotikokin täytyy tehdä jälkiruokaresepti? No, siitä syntyy yllättäen hyvänmakuinen mokka-suklaakakku amaretto-mascarponevaahdolla! Reseptini on gluteeniton ja se on helppo tehdä myös laktoosittomana. Kakussa on myös aika vähän lisättyä sokeria ja se on helppo tehdä, sillä en ole kovin monimutkaisten reseptien ystävä. Jos nämä syyt olivat tarpeeksi vakuuttavia, käykäähän äänestämässä kakkuani, jotta voin päästä lomalle Kööpenhaminaan... Linkatulta sivulta löydätte reseptin (myös alempana tässä postauksessa) ja tarinani sen takaa - käykää lukemassa, jos jaksatte! Jos ette jaksa, annan kyllä anteeksi. Tehkää kakkua kotona kahvin kaveriksi, kuulisin mielelläni miltä kakku maistuu muiden mielestä! Muita ehdokkaita ja äänestystilannetta pääset kyttäämään täältä.

HUOM! Äänestäjillä on mahdollisuus voittaa yöpyminen Kämpissä ja illallinen Chez Dominiquessa - kannattaa siis äänestää (minua).



Mokka-suklaakakku (gluteeniton), 4-6hlö
100g tummaa suklaata (70%)
100g voita
2 kananmunaa
0,5dl sokeria
kourallinen manteleita
2tl Pariesien-kahvia

Kuorrute:
250g mascarponea
2tl amarettoa
0,5dl tomusokeria (oman maun mukaan)

Pilko suklaa ja voi pieniksi palasiksi ja laita kulhoon. Aseta kulho kattilan päälle, pistä levy päälle ja sulata rasva ja suklaa tasaiseksi seokseksi vesihauteessa. Lisää mukaan Paulig Parisien -kahvia. 

Erottele keltuaiset ja valkuaiset. Vatkaa valkuaiset kovaksi vaahdoksi (varo ettei mukaan pääse tippaakaan vettä!). Vatkaa keltuaiset ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi ja lisää mukaan suklaaseos sekä pieneksi rouhitut mantelit. Kääntele lopuksi valkuaisvaahto joukkoon varovasti. Kaada voideltuun rengasvuokaan (halkaisija 18cm) ja paista uunissa 175 asteessa kunnes cocktailtikkuun ei enää jää taikinaa (noin 20-30 minuuttia). 

Valmista sitten kuorrute. Vatkaa mascarponejuustoon ensin amarettoa ja vatkaa mukaan lopuksi tomusokeri. Anna kakun jäähtyä ja viimeistele kuorrutteella. Jos mahdollista, anna kakun vetäytyä yön yli ja tee kuorrute ja tarjoile seuraavana päivänä. Kakun voi tarjoilla toki myös heti jäähtyneenä. Tarjoile Pauligin Espresso Profondon kanssa, jonka maku on tummansuklainen.


Täällä menee muutenkin hyvin, yritän ilmeisesti olla joku superihminen ainakin kalenterista päätellen. Mutta elämässä on superkivoja juttuja, jotka pitävät mielen virkeänä! Palaan pian vähän suolaisempien reseptien kera.

4.9.2011

Punajuuripäissään

Olen ollut jo kaksi viikkoa flunssassa, mutta elämä on onneksi ollut silti ihan kivaa. Kärsivällisyyteni alkaa kuitenkin nyt loppua, sillä olen nukkunut ärsyttävän yskän takia niin kauan istuma-asennossa, että niskani tuntuvat oikeasti ladon ovilta. Nenäni ympärys muistuttaa norsun ihoa ja näytän muutenkin ryytyneeltä Timo Soinilta, jos näin kauniisti sanotaan. Mutta kai se kauneus tulee sisältäpäin? Jos näin on, muistutan pian joko vesimelonia, Duact-kapselia, Buranaa tai punajuurta. Ilmeisesti minun tekee aina mieli punajuurta flunssaisena, muistatteko nimittäin vielä tämän ihanan sopan? Ajattelin tehdä sitä uudelleen lähipäivinä.

Kuin tilauksesta postilaatikkoon tipahti muutama päivä sitten Yhteishyvän ruokaliite, jossa oli punajuurireseptejä jokaiseen makuun. Punajuuripesto on pyörinyt mielessäni jo pitkään, mutta nyt kohtalo yhdisti meidät lopullisesti. Pesto oli naurettavan helppo tehdä ja nopeakin, jos on keittänyt punajuuren valmiiksi. Luin Trendi-lehdestä vähän aikaa sitten, että keitetty punajuuri säilyy kuorimattomana jääkaapissa ainakin kolme päivää, joten ehkä ensi viikonloppuna keitän kasan punajuuria ja teen koko seuraavan viikon vain punaisia ruokia.

Tuunasin reseptiä paistetulla vuohenjuustolla, mutta toimiihan se hyvin ilmankin. Resepti kaipasi myös ehdottomasti vähän suolaa ja oikaisua työvaiheissa, mutta muuten kuljin aika pitkälti alkuperäisen ohjeen mukaan. Kokeilkaa ja ihastukaa! Ja kertokaa miten saan tämän sitkeän flunssan häädettyä!

V nappasi nopsasti kuvan, kiitos muru!

Punajuuripesto (4 annosta)
1 keitetty punajuuri, n. 250g
1-2 valkosipulinkynttä
1dl paahdettuja pinjansiemeniä
(2-3rkl silputtua tuoretta basilikaa - en maistanut lopputuloksessa, ei mielestäni todellakaan välttämätön)
1dl kylmäpuristettua öljyä (meillä kylmäpuristettua rypsiöljyä)
0,5dl voimakasta juustoraastetta, meillä emmentalia
pippuria ja suolaa

Lisäksi
vuohenjuustoa
(tuore-)pastaa

Paahda pinjansiemeniä kuivalla paistinpannulla, varo käräyttämästä. Kuori ja paloittele keitetty punajuuri. Kuori ja pilko valkosipulinkynsi ja lisää punajuuren joukkoon. Lisää vielä öljy, suurin osa paahdetuista pinjansiemenistä, basilika, juustoraaste ja mausteet ja surrauta seokseksi sauvasekoittimella (pesto saa jäädä vähän karheaksi). Sekoita keitettyyn (tuore-)pastaan ja koristele pinjansiemenillä (ja basilikalla, jos haluat, en ole kyllä vakuuttunut, että se edes sopii tähän...). Jos haluat ruokaan lisää makua paista päälle vuohenjuustokiekkoja.

21.8.2011

Paljon onnea vaan!

Juhlimme tänään V:n siskontytön synttäreitä - neito täytti jo vuoden! Aika kuluu pelottavan nopeasti, juurihan valmistin crostineita söpöliinin ristiäisiin. Tänäkin vuonna tarjoilupöytään toivottiin jotain kivaa sormisyötävää ja ensimmäisenä mieleeni tulivat Raunan blogipiknikillä tarjoilemat ihanat punajuurikeksit. Alkuperäinen resepti on Elle mat & vin -lehdestä. Rauna koosti kekseistä "hampurilaisia", joiden välissä olin aivan suussasulavaa vuohenjuustotahnaa, itse taas jätin keksit ilman kantta ja laitoin päälle vähän rucolaa.

Jos ette jaksa tehdä näitä keksejä, tehkää edes vuohenjuustotahnaa - se on aivan IHANAA! Sopisi moneen muuhunkin tarkoitukseen tai vaikka lusikoitavaksi sellaisenaan... (VAROITUS! Sitä tulee jäätelörasian verran.)

Lisäksi tein voitaikinasta, pinaatista, sipulista ja fetasta pieniä suolapaloja sekä kirsikkatomaateista, basilikasta ja helmimozzarellasta cocktailtikkuja. 

Suurin osa vieraista oli aikuisia, joille toivon näiden maistuneen.

Punajuurikeksit vuohenjuustotahnalla
Keksitaikina
2 keitettyä punajuurta
2,5 dl vehnäjauhoja
0,5 tl leivinjauhetta
60 g voita
1 dl raastettua parmesanjuustoa

Vuohenjuustotahna
500 g philadelphia-tuorejuustoa
0,5 dl ranskankermaa
200 g vuohenjuustoa
1 tl juoksevaa hunajaa
1 tl suolaa
2 tl mustapippuria

Keitä punajuuret pehmeiksi. Anna jäähtyä ja raasta. Sekoita kaikki keksitaikinan ainekset nopeasti yhtenäiseksi massaksi yleiskoneessa. Rullaa taikina pitkulaiseksi ja kääri kelmuun. Jäähdytä taikina jääkaapissa vähintään kolmen tunnin ajan. Lämmitä uuni 200 asteeseen. Leikkaa taikinarullasta yhden sentin paksuisia paloja leivinpaperilla vuoratulle pellille. Paista uunissa noin 10 minuuttia, ja anna keksien jäähtyä pellillä.

Sekoita vuohenjuustotahnan ainekset yleiskoneessa. Mausta hunajalla, suolalla ja pippurilla. Lusikoi tahnaa keksin tasaiselle puolelle ja aseta toinen keksi ikään kuin kanneksi.

Voit myös unohtaa jäähdyttämiset ja vetää aineet sekaisin jo alkuvaiheessa. Huuhtelin punajuuret viileiksi kylmässä vedessä. Jauhoa saattaa joutua lisäämään aika reippaasti, minulla oli ainakin sen verran löllöä taikinaa, että jauhojen määrä varmaan tuplaantui... Taputtelin keksit suoraan pellille ja unohdin kaiken maailman pötköttämiset ja pyörittämiset.

7.8.2011

Diivan hernekeitto

Kesäinen keitto tuli pakastimesta.

Kuinka moni on käynyt lounaalla Bistro Artesanassa? Salaattipöydästä löytyy aina välillä huumaavaa hernetahnaa. Satun tuntemaan yhden kokeista, joka paljasti että tahnassa ei ole mitään opiaatteja tai muita huumausaineita vaan pakasteherneitä ja valkosipulia. Juttumme poukkoili pakasteherneistä tehtyyn ihanaan keittoon, jota en ollut koskaan kokeillut, vaikka soppa on ollut to do -listallani pienen ikuisuuden. Tänään jaksoin raahautua lähikaupan pakastealtaalle (josta tarttui mukaan myös mehujää) ja noin vartin kuluttua soppa olikin jo valmis. V:lle maistui myös, teen uudelleen. Resepti löytyi Hesarista, mutta tein siihen muutaman muutoksen kokin suositusten mukaisesti. Tämä hernari ei todellakaan ole mikään isännän torstaiyllätys vaan sopisi erinomaisesti vaikka hienomman aterian alkukeitoksi. Varokaa keittämästä herneitä liian pitkään, etteivät mene kitkeriksi!

V toivoi aluksi jälkkäriksi pannaria, kun kerroin tekeväni hernesoppaa. En tehnyt, koska se olisi vaatinut taikinaan tryffeleitä ja pinnalle maailman parhaita hilloja kilpaillakseen samassa sarjassa tämän keiton kanssa. Vaikka onhan pannari ihan parasta. Sen sijaan tein köyhän miehen sorbettia, mutta siitä joskus myöhemmin lisää...

Joku fiksumpi ruokabloggaaja olisi ostanut esim. herneenversoja koristeeksi ja tehnyt kermasta sydämen.

Hernesosekeitto (pääruokana kahdelle, alkuruokana neljälle)
2 pussia pakasteherneitä (400 g)
1 pieni sipuli
1 rkl voita
4 dl kasvis- tai kanalientä
suolaa
sokeria
ripaus mustapippuria
aavistus salviaa
3/4 dl kuohukermaa

Vatkaa kerma löysäksi vaahdoksi, laita sivuun odottamaan. Leikkaa sipuli ja kuullota kattilan pohjalla voissa. Lisää kasvisliemi ja anna porista jonkin aikaa kunnes sipulit ovat pehmenneet. Lisää herneet ja ala soseuttamaan keittoa kun herneet ovat sulaneet, anna kuitenkin samalla kypsyä liedellä. (Jos haluat keitosta ihan sileää, valuta lopuksi siivilän läpi.) Mausta keitto ja kääntele kerma joukkoon. Älä anna herneiden kypsyä niin, että vaalean vihreä väri muuttuu tummaksi ja maku kitkeräksi. Itse otin keiton liedeltä nopean kiehauttamisen jälkeen kun kaikki mausteet yms. oli lisätty kattilaan.

5.8.2011

"Hassu" raparperijuttu

Kaverini Tiina oli meillä pari päivää sitten laittamassa ruokaa. Tehtiin hyvää perunasalaattia ja ihania vuohenjuustocrostineita (joista ei ole kuvia tai reseptejä). Kokkailu ei mennyt ihan niin kuin elokuvissa, sillä keittiön kauan temppuillut viemäri lakkasi tyystin vetämästä ja minä taas poltin sormeni ottaessa uunista peltiä märällä patakintaalla. Haudoin kolmisen tuntia kädessä pakastimesta löytynyttä raparperipussia ja sillä välin huoltomies kävi avaamassa viemärin ja lähetti terveisiä vuokraemännälle Iso-Britanniaan, että keittiön putkisto on koottu aivan väärin. Sulaneiden raparperien jälkeen ei auttanut muu kuin ruveta leivontapuuhin seuraavana päivänä! En jaksanut tehdä suosikiksi muodostunutta piirakkaa vaan kaipasin vähän vaihtelua ja päätin kokeilla yhden kaverini tekemää raparperikakkua. Ilari toi minulle kerran maistiaisiksi kakkua ja se oli jäänyt kummittelemaan takaraivoon siitä asti. Iltsu laittoi reseptin tulemaan ja se oli ihanan helppo ja napattu Kotikokista. Raastoin mukaan tuoretta inkivääriä, olisi pitänyt laittaa enemmänkin. Kakku on muutenkin ihanan kostea ja ehdottomasti parhaimmillaan vasta seuraavana päivänä. Reseptiä voi kivasti soveltaa myös esim. mustikoihin.


Raparperikakku
100g sulatettua voita + 0,5dl öljyä
2dl sokeria
3 munaa
4,5dl vehnäjauhoja
2tl leivinjauhetta
1tl vaniljasokeria
1prk ranskankermaa tai 1dl kermaviiliä

Täyte
n. 3dl raparperin paloja
0,5-1dl sokeria
1tl inkivääriä ja/tai kanelia


Vatkaa munat ja sokeri, lisää sekaan rasva, kuivat aineet ja ranskankerma.
Sekoita täytteen aineet. Kaada osa taikinasta kakkuvuokaan, lisää päälle kerros raparperin paloja, sitten taikinaa, sitten raparperin paloja ja päälle vielä taikinaa tai sekoita raparperit suoraan taikinan sekaan. Kaada vuokaan ja paista 175 asteessa 40-50 minuuttia.

Tarjoa esim. vaniljajäätelön tai vaahdotetun vaniljakastikkeen kanssa.

4.8.2011

Sinäkin Brutukseni

Olen tehnyt tänä kesänä ilahduttavan paljon ruokaa. Valitettavasti en ole pahemmin jaksanut kaivaa kameraa esille, joten täällä on ollut aika hiljaista. Ehkä latistan nyt tunnelmaa, mutta valitettavasti tämä postaus kertoo kesäkeitosta, josta olette varmasti lukeneet jo ainakin täältä, täältä ja täältä. Mutta hei, joudutte lukemaan vielä kerran ja ottakaa tämä nyt henkisenä painostuksena. Sellaisena pahimman luokan hiillostuksena, joka saa teidät antamaan periksi, luovuttamaan, ja kaivamaan kattilan esille. Meillä kaikilla on ne kamalat traumat koulussa tarjotusta lämpimästä maidosta, jossa lillui yksi herne. Myöskään isäni tekemä kesäkeitto ei mennyt alas, eikä oikein mikään muukaan. Siksi tämän keiton nimi pitäisikin oikeastaan olla joku ihan muu, kuten "Paras keitto" tai joku muu paremmin kuvaava. Tehkää vielä kun kesää on jäljellä, myös sinä Tero Vaara!

Resepti on julkaistu Glorian Ruoassa & Viinissä joskus viime vuonna, ite röyhkeästi copy pastesin sen nyt Jannalta, kun tiiän että tehtiin ihan samalla tavalla (paitsi lisäsin vähän tuoreita papuja, kun niitä oli jäänyt yli perunasalaatin jäljiltä).

Pikaiset kuvat mökillä. V:n äidin ihanat astiat, pöytäliina ja kattila!
Kesäkeitto
10 kiinteää varhaisperunaa
5 varhaisporkkanaa
1 pieni kukkakaali
2 kesäsipulia varsineen
kourallinen tuoreita herneitä
1 l luomukasvislientä

3 rkl voita
2 rkl vehnäjauhoja
1 dl kuivaa valkoviiniä (jouduin skippaamaan, koska kaikki oli juotu)
2 dl kermaa

2-5 rkl voita
2-3 tl raastettua luomusitruunan kuorta
loraus sitruunan mehua
1 tl valkopippuria myllystä
1 tl sokeria
(merisuolaa)

Pese perunat ja porkkanat, paloittele ne kukkakaalin kanssa. Viipaloi sipulit ja varret. Laita perunat ja porkkanat kattilaan. Kaada päälle sen verran kasvislientä, että kasvikset peittyvät. Säästä loppu liemi suurusteen tekoon. Keitä kasviksia noin 5 min. Lisää kukkakaali ja sipuli (ei varsia, säästä ne viimeiseen vaiheeseen). Keitä kasviksia vielä noin 10 minuuttia tai kunnes ne ovat kypsiä.

Tee suuruste. Sulata voi kattilassa. Sekoita jauhot joukkoon vimmatusti vatkaten ja anna niiden kypsyä hetki, älä kuitenkaan ruskista. Kaada viini ja sen jälkeen kerma kattilaan koko ajan vatkaten. Lisää kasvisliemi. Anna seoksen kypsyä miedolla lämmöllä noin 5 minuuttia.

Kaada kerma-kasvisliemisuurus kasvisten joukkoon. Lisää herneet. Kiehauta. Viimeistele keitto sitruunankuoriraasteella, sitruunamehulla, sipulinvarsilla, voilla ja yrteillä. Mausta valkopippurilla, sokerilla ja tarvittaessa suolalla.

PS. Söin tätä ensin Jannan tekemänä ja sit oli pakko tehdä mökillä epäilevälle V:lle.

17.6.2011

Munakoiso-Jani

Pikkuserkkuni Jani, joka on itsekin ruokabloggaillut joskus, tuli meille kylään eilen. Kysyin Janilta, jos tehtäisiin jotain pientä purtavaa illalla, ja Janilla oli ihan mahtava ehdotus! Hänen kaveripiirissään on viime aikoina tehty öljyssä uitettuja ja paistettuja munakoisoja, joten suuntasimme kaupan kautta kotiin. Aivan täydellinen välipala, joka sopisi erinomaisesti vaikka alkuruoaksi aterialle vihreän salaatin kanssa. Kokeilkaa! Helppoa ja ihanaa!

Mahtavia.

Munakoisotornit
munakoiso
paketti vuohenjuustoa
tomaattia
+ suolaa ja pippuria
rypsiöljyä tai oikeastaan mitä tahansa öljyä, makuöljyt sopivat varmasti myös erinomaisesti

Leikkaa munakoiso viipaleiksi. Laita pannulle RUNSAASTI öljyä, niin että viipaloidut munakoisot oikeasti lilluvat siinä. Paista munakoisoviipaleita kuumalla pannulla ja anna niiden imeä öljyä niin paljon kuin pystyvät. Lisää öljyä tarvittaessa. Paista molemmilta puolilta ruskeaksi, nosta lautaselle ja lisää äkkiä vuohenjuustoviipale päälle. Lisää lopuksi tomaatinviipaleet ja mausta pippurilla ja suolalla. Tarjoile! Syö heti, eivät toimi kovin hyvin jäähtyneinä.

Blogipiknik

Olin viime viikolla Oslossa. Siellä satoi, satoi ja satoi. Reissu oli kuitenkin ihana, tein vähän töitä, yövyin veljeni luona ja söin hyvin. Jos olette menossa Osloon, voin suositella ruokapaikoista ainakin Laundromatia ja Food Storya. Etenkin jälkimmäinen teki syvän vaikutuksen, vedin lounaaksi simpukoita. Ah. Menkää. Mutta ottakaa paljon rahaa mukaan, MIKÄÄN ei ole kohtuuhintaista Oslossa.

Nojoo. Lensin takaisin Suomeen lauantaina ja sunnuntaina koitti ruokabloggaajien piknikki! Otin V:n mukaan ja iskeydyttiin kaikkien ihanien ruokien ja ihmisten seuraan Koffarin aurinkoon. Ruokaa oli valtavasti, ja vedin hullun ähkyn hetkessä. Ruoka oli erinomaista, mutta seura sitäkin parempaa. Voin paljastaa, että ruokabloggaajat ovat aivan ihania ihmisiä ja sain taas nauraa sydämeni kyllyydestä. Kiitos kaikille ihanille! Sunrisen sponssaamat viinit edistivät hyvää fiilistä mukavasti. Viinit olivat oikeasti hyviä, kun hinnatkin ovat Alkossa seitsemän euron pintaan.

Ruokaa oli paljon! Kuvassa näkyvät mm. IHANAT Raunan punajuurikeksit,  
Sorsanpaistajan mieletön New York cheese cake ja Pienen Vispiläkaupan hurmaava tomaattisoppa.

Hannan sopan mehevä raparperi-mansikkapiirakka!

Reissusta johtuen minulla ei ollut paljon aikaa valmistautua ruokapuolella, joten tein aika simppelit eväät. Artisokkatahnaa, valmista leipää ja salaattia, jonka reseptin varastin isosiskolta. Kuva on tyhmä, eikä kerro mitään, mutta salaatti on oikeasti ihan hyvää. Ja mainostan edelleen artisokkatahnaa; tehkää sitä, se on ihanaa, ja sain muutkin vakuutetuksi piknikin aikana.

Salaatista ei oikein saa selvää, mutta Pienen Vispiläkaupan kesäisestä limetortusta onneksi sitäkin paremmin. 
Kuulemma helppo tehdä, oli ainakin mielettömän hyvää!

Juusto-päärynä-pähkinäsalaatti
salaattia
herneenversoja
manchego-juustoa
pekaanipähkinöitä
päärynää

Kastike:
vaaleaa balsamicoa
oliiviöljyä
suolaa ja pippuria

Ketun keittiössä oli tuonut ihania, raikkaita ruokia. 
Etualalla olevassa salaatissa (vai mikä se oli) olevat uppopaistetut pitaleivän palat olivat erinomaisia.

Viiniä taisi olla 15 pulloa. Kaikki meni.

6.6.2011

Kesä teki paluun, niin tein minäkin

Jeee! Kesä! Kevät on ollut yhtä paikasta toiseen juoksemista ja kesänkin olen jo tunkenut täyteen ohjelmaa. Mutta olen vihdoin ehtinyt myös tehdä jotain muuta kuin ainaisia arkiruokiani. Lupauduin muutama päivä sitten tekemään V:lle ruokaa, ja päädyin tekemään jotain hyvin kesäistä, sillä nakkikastike ei oikein mätsää aurinkoiseen kesäpäivään. Löysin Hesarin ruokasivuilta ihanan lämpimän perunasalaatin ohjeen, joka vaikutti juuri sopivan simppeliltä kiireiseen iltaan. "Salaatti" syntyi todella nopeasti, ja aion tehdä tätä ehdottomasti juhannuksena esim. lounaaksi tai lisukkeeksi grilliruokien kanssa. Ah. Pian uudelleen.

PS. Olen ikävöinyt teitä!


Lämmin perunasalaatti
Katja Bäcksbacka

6–7 keskikokoista perunaa (tai n. 11 varhaisperunaa)
4 luomumunaa
100 g ohuita vihreitä tuoreita papuja
100 g rasvaista ilmakuivattua kinkkua, esimerkiksi serranoa
2–3 valkosipulinkynttä
2 rkl viinietikkaa
3/4 dl oliiviöljyä
1/4 tl suolaa
3–4 vartta kevätsipulia
50 g rucolaa
+ paistamiseen 1 rkl öljyä


Keitä perunat lähes kypsiksi. Keitä kananmunia 6–7 minuuttia; keltuaisten pitäisi jäädä hieman juokseviksi. Huuhtele pavut, siisti niistä tarvittaessa päät pois. Ryöppää papuja kiehuvassa vedessä 2–3 minuutin ajan. Laita pavut kylmään veteen. Kuori perunat, pilko reiluiksi paloiksi. Leikkaa kevätsipuli pieniksi. Hienonna kinkku, ja kuori ja viipaloi valkosipulinkynnet. 
Kuumenna öljy isossa paistinpannussa. (Jos kinkussa on näkyvästi rasvaa, et tarvitse erillistä rasvaa paistamiseen.) Laita kinkkukuutiot ja valkosipuli pannulle. Anna hetki kuullottua miedolla lämmöllä. Kääntele joukkoon valutetut pavut ja kypsennä muutama minuutti. Lisää sitten pannulle peruna, sekoittele varovasti. Sekoita yhteen viinietikka, oliiviöljy ja suola. Käännä lämpöä kovemmalle ja lisää seos pannulle. Anna ainesten kuumentua, sekoittele samalla varovasti. Tarkista perunoiden kypsyys. 
Ota pannu liedeltä ja sekoita joukkoon sipulisilppu sekä rucola. Mausta mustapippurilla. Tarjoa heti kananmunien sekä sormisuolan kera. 

Plop, plop, plop.

7.5.2011

Äitienpäivä

Käykääpä kurkkaamassa Ylen Olotilasta tekemäni äitienpäiväbrunssi. Ihanaa äitienpäivää!

5.5.2011

Lupolo

Jee, minä täällä taas pitkästä aikaa! Keittiötä on tullut kyllä käytettyä, mutta vain hyviksi todettuihin juttuihin. Tein mm. vapuksi kaksi Quiche Lorrainea ja artisokkatahnaa (mikä yllätys). En malta odottaa, että koulu loppuu tältä keväältä, jotta joskus olisi oikeasti vapaa-aikaa, ja ehtisin purkaa pöydälle kertynyttä reseptipinoa.


Kuvat otti kaverini Riikka.

Syödä kuitenkin pitää, ja niinpä kävin kokeilemassa jo jonkin aikaa sitten uuden ravintola Lupolon. Lupolo on siis Helsingissä, entisen Elviiran paikalla, omistajatkin ovat samat. Kävin Elviirassa usein lounaalla, joten halusin ehdottomasti olla ensimmäisten joukossa kokeilemassa tätä gastropubia. Kävimme kahden kaverini kanssa syömässä eräänä lauantaina, jolloin tarjolla brunssilautasta ja supistettu ruokalista. Aamiaiset olivat jo mahassa, joten itse päädyin ottamaan makkaraa (oli sillä joku hienompi nimi, jota en enää muista) bataattimuhennoksella ja kermaviilikastikkeella. Annoksen sai joko pienenä (n.11€) tai isona (en muista, ehkä 15€), itse päädyin pieneen. Seuralaiseni ottivat vuohenjuustopiirakkaa omena-fenkolisalaatilla (oisko ollut 15€?). Itse en juo olutta, joten se jäi kokeilematta, valikoima vaikuttaa kuitenkin erinomaiselta. 


Ruoka oli ihan jees. Raaka-aineet vaikuttivat tuoreilta, puhtailta ja maut olivat kohdillaan. Ei mitään tajunnanräjäyttävää, mutta sellaista, että voisin mennä toistekin. Tila on kiva (tosin ei niin kiva kuin Elviiran aikoina), ja palvelu ystävällistä, tosin vähän hajamielistä. Tarjoilija unohti tuoda pyytämämme tuolin, joten oli pakko varastaa yksi viereisestä pöydästä. Vettä piti pyytää pari kertaa. Mutta silti, ihan kiva kokemus. Hesarin tyypit ilmeisesti rakastuivat paikkaan palavasti, ylistävän arvostelun voi lukea täältä. Paikka on vähän piilossa Punavuoressa (Punavuorenkatu 3), mutta etsimisen arvoinen paikka, jos haluaa vähän vaihtelua keskustan peruspaikkoihin. Illalla varmasti kivempi kuin keskellä päivää.

En yleensä ole kovin onnekas, mutta voitin eräästä kisasta Eat Helsinki 2011 -kirjan! Kirja maksaa n. 30€ ja esittelee 12 helsinkiläistä ravintolaa. Esitellyistä ravintoloista saa kirjaa näyttämällä kaksi pääruokaa yhden hinnalla (kerran)! Jee! Lupolo on yksi näistä paikoista. Pitää siis mennä uudelleenkin :)

10.4.2011

A quiche a day keeps the doctor away

Olen luonteeltani hurahtaja ja eilisen quiche-menestyksen siivittämänä tartuin tänään taas irtopohjavuokaan ja voipakettiin (vaikka pitäisi tehdä kaikkea muuta...). En jaksanut lähteä kauppaan, joten tongin kaappeja epätoivoisena. Parastahan piirakoissa on se, että niihin voi tyhjentää kaikki oudot kaapista löytyvät ruoka-aineet ja ylijäämät. Kasvispuolelta kaapista tervehtivät vain kaksi punasipulia ja yksi tavallinen sipuli. Hihkuin, kun eteeni sattuivat Marilta saamani kuivatut mustatorvisienet. Sieni-sipulipiiras oli aivan ihana ja kuivattujen sienien käyttäminen sata kertaa helpompaa kuin odotin.

Jo syödyt osat rajautuivat taktisesti kuvan ulkopuolelle.

Quiche part 2
n. 2dl kuivattuja (mustatorvi-)sieniä
kaksi punasipulia
sipuli
2rkl hunajaa
suolaa
öljyä/voita
mustapippuria
150g emmental-raastetta
2dl kermaa tai 1dl kermaa ja 1dl ranskankermaa
3 kananmunaa

Laita kuivatut sienet likoamaan pariksi tunniksi. Valuta sienet kuiviksi ja kuivaa vielä talouspaperiin. Pilko sipulit puolikkaiksi renkaiksi. Kuulota tavallista sipulia ja heitä sienet mukaan, mausta kevyesti suolalla. Laita sivuun odottamaan ja laita punasipulit pannulle. Lisää hunaja ja pehmitä sipuleita hunajassa. Lisää ensin punasipulit esipaistetulle voitaikinalle, rouhi päälle mustapippuria ja lisää lopuksi sieni-sipuliseos. Lisää päälle muna-juustoraaste-kermaseos ja loput juustoraasteesta. (kts. Quiche Lorrainen ohje, siitä löytyy myös voitaikinapohjan ohje)

Quiche

Paras tapa loistaa keittiössä on varastaa toisten ideat. Muutama viikko sitten olimme V:n kanssa brunssilla kavereidemme luona, ja huh huh millaiset tarjoilut notkuivat pöydässä. Tuore äiti oli ehtinyt loihtia mm. sitruuna-marenkipiirakan ja quichen, jossa oli pekonia. Kaikki oli aivan ihanaa, mutta etenkin quiche jäi pyörimään mieleen - ja vatsaan syötyäni sitä noin viisi palaa (huom. liioiteltu alakanttiin). Blogia seuranneille ei tule yllätyksenä, että pekoni on suurin syy lihansyöntiini ja elämäni toinen suuri rakkaus.

Keittiössämme on ollut aika hiljaista. Jos olen tehnyt ruokaa, olen tehnyt tuttuja, helppoja juttuja. Mutta kun saimme eilen vieraita, päätin hurmata heidät quichellä ja pekonilla. Maun tiesin olevan hyvä, mutta toteutus vähän pelotti. En tosiaankaan ole mikään leipojaluonne, ja jo hienosteleva ranskalainen termi "quiche"   kuulostaa tuntikausien hikoilulta ja itkuraivarilta keittiössä. Onneksi muistin, että Äijäruokaa-blogin Ari on Suomen katu-uskottavin quiche-ekspertti. Löysin blogista ihanan helpon voitaikinan ohjeen ja quichen reseptin, jossa oli käytetty pekonia. Voitaikinan tein orjallisesti ohjeen mukaan, mutta piirakan täytteet sovelsin aika vapaalla kädellä. Superhelppoa! Miksei kukaan kertonut tätä aiemmin!

En ehtinyt ottaa kuvaa quichestä valmiina, ja oli jo lähellä ettei ehditty kuvata edes yhtä palaa, sillä piirakka hävisi neljän henkilön suuhun melkein kokonaan viidessätoista minuutissa. Edes jälkeenpäin iskenyt ähky ja ruokaväsy eivät himmentäneet quichen makusinfoniaa. Ah. Teen heti tänään uuden, mutta tällä kertaa ehkä kasviksilla, etten muutu kohta itsekin pekoniksi.

V:n stailauksessa haettiin eurooppalaista tunnelmaa.


Esipaistettu voitaikinapohja Äijäruokaa
150 g voita
4,5 dl puolikarkeita vehnäjauhoja
ripaus sokeria
kylmää vettä

Kuutioi voi sivultaan puolen sentin kuutioiksi. Lisää jauhot. Sekoita. Lisää sokeri. Nypi voi ja jauhot sekaisin, mutta älä stressaa hyvästä sekoittamisesta. Tarkoitus on vain valmistella seuraavaa vaihetta eikä voi saa lämmitä liikaa. Lisää kylmä vesi ja sekoita sormenpäillä. Älä lisää vettä niin paljon, että taikina muuttuu tahmeaksi. Lisää vielä tilkka vettä saadaksesi mukaan taikinan ulkopuolelle jäänyt osa.

Pane taikina jauhotetulle pöydälle ja painele kämmenen tyvipuolella (jotta taikina ei lämpiäisi) kunnes voi ja jauhot sekoittuvat hyvin. Muotoile taikina parin-kolmen sentin pakuiseksi kiekoksi ja kaulitse irtopohjavuokaasi sopivaksi. Taita taikina puoliksi ja vielä toisen kerran puoliksi, jolloin taikina on helpompi siirtää (irtopohja-)vuokaan. Avaa taitokset vuoassa ja taputa taikina kiinni vuokaan. Laita päälle foliota ja kuivia herneitä, jotta lopputulos olisi esipaistessa siistimpi, mutta se ei ole välttämätöntä. Esipaista n. 12 minuuttia 200 asteessa.


Quiche Lorraine
2 pkt pekonia (eli n. 280g)
2 isoa sipulia
mustapippuria
150g emmental-raastetta
2dl kermaa tai 1dl kermaa ja 1dl ranskankermaa
3 kananmunaa

Tee voitaikina ja esipaista se yllä olevan ohjeen mukaisesti. Pilko ja ruskista pekonia. Pilko sipuli suht isoiksi paloiksi ja kuullota pannulla, mausta mustapippurilla. Lisää pekonit ja sipulit esipaistetun pohjan päälle. Sekoita kerma ja munat hyvin keskenään ja lisää n. puolet juustoraasteesta. Levitä pohjan päälle tasaisesti. Ripottele loput juustoraasteesta pinnalle ja paista 200 asteessa n. 20-30min kunnes pinta on kauniin ruskea.

27.3.2011

Juhlapäivä

Eino täytti tänään vuoden! Sankaria lahjottiin kekseillä ja salaatilla. Olin suunnitellut tekeväni Einolle herkkuaterian, mutta energiat olivat ihan nollissa... Olen ehtinyt hädintuskin edes nukkua kotona, sillä tekemistä riittää. V on kipeänä ja olen lämmitellyt hätäisenä jotain valmiskeittoja. Hävettää. Palaan pian reseptien kera! Älkää unohtako meitä!


3.3.2011

Moderni suomalainen perinneruoka

Olin taannoin Helkan järjestämässä blogimiitissä, ja nyt he järjestivät ihanan reseptikilpailun.

"Kirjoita oma reseptisi teemalla: suomalainen moderni perinneruoka. Aiheen rajaus ei ole mitenkään kiinteä, voit myös tehdä reseptin suomalaistetusta ruuasta tai vaikkapa hyvästä ruuasta. Joku suomalaisuuteen vivahtava juttu siinä kuitenkin olisi suotavaa olla, mutta raaka-aineidenkin suhteen sinulla on vapaat kädet. Ja pääruokareseptistä tässä on kyse.

Reseptit osallistuvat julkiseen äänestykseen parhaan suomalaisen modernin perinneruuan leikkimielisestä tittelistä. Voittaja ja/tai muutama hyvä resepti otetaan mahdollisuuksien mukaan Helkan Keittiön iltalistalle myytäväksi (Keittiöpäällikkömme arvioi soveltuvuuden ravintolakeittiöön) kyseisen blogin erikoisannoksena."
 
Ehkä arvaattekin, että minäkin osallistuin. Tein jo jonkin aikaa sitten ihanaa punajuurikastiketta, ja olen siitä asti haaveillut siitä ahvenen kaverina. Nyt se tuli toteutettua! En tiedä miten modernia tämä on, ainakin asettelun puolesta ollaan hyvin alkukantaisella asteella (käykää vilkaisemassa millaisia taideteoksia muut osallistujat ovat tehneet...), mutta olin ihan polvet heikkoina tätä syödessä. Saan nykyään muutenkin niin harvoin kalaa, kun V ei sitä syö, joten oli ihanaa hemmotella itseään ja syödä kunnon kala-ateria. Kaksi ahvenfileetä maksoi Stockmannin Herkussa n. 3€, eli annoksen hinta ei todellakaan ollut korkea, onneksi juurekset ovat edullisia.

Ulkoasuun olisin tosiaan voinut panostaa aika paljon enemmän, mutta en ole koskaan ollut hyvä ruoan estetiikan kanssa... Tein oikeasti kaksi annosta, joista toisessa "swiippasin" muusia lusikalla kaareen lautaselle. Lopputulos oli niin ruma, että päädyin tähän perinteiseen malliin. En ollut tajunnut ostaa mitään härpäkkeitä koristeluun, mutta älkää antako sen hämätä!
Käykää äänestämässä suosikkianne, sillä kaikkien äänestäneiden kesken arvotaan illallis- ja hotellilahjakortteja! Olen testannut molempia ja voin suositella vilpittömästi :)





Ahvenfileitä palsternakkamuusilla ja punajuurikastikkeella

Muusi (riittää aika moneen annokseen....)
1,5 palsternakkaa (keskikokoista/isohkoa)
1-2 perunaa
n. 50g voita (tai enemmän...)
suolaa
kermaa n. 1dl
vettä

Pilko palsternakka ja peruna kattilaan ja kuullota hetki voinokareessa. Lisää vettä sen verran, että juurekset peittyvät. Keitä pehmeiksi, kaada melkein kaikki keitinvesi pois. Muussaa juurekset perunasurvimella muusiksi, lisää voita ja kermaa, voi saa maistua.


Punajuurikastike (riittäisi kyllä  isolle pataljoonalle tästä annoksesta)
2 isoa punajuurta tai 4 pientä
pieni tai puolikas palsternakka
punasipuli
kasvisfondia/liemikuutio
voita
suolaa
emmental-juustoa (n. kourallinen)
pippuria
kermaa (n. 1dl)
vettä

Pilko juurekset ja kuulota hetki voissa. Lisää vesi, kunnes peittyvät ja lorauta mukaan fondia/liemikuutio. Keitä kunnes ovat pehmenneet. Ota suurin osa liemestä talteen, jätä pohjalle jonkin verran ja surrauta sauvasekoittimella tasaiseksi. Lisää kerma, pippuri, (suolaa,) ja emmentalraaste joukkoon ja "laimenna" tarvittaessa omalla liemellä, jos kastike on liian jäykkää. Kiehauta vielä kerran.

Ahvenfileet
2 ahvenfilettä
voita
suolaa

Suolaa fileet ja kuumenna pannulla reilusti voita. Paista fileet nopeasti molemmilta puolilta.

Sitten kootaan annos ja nautitaan... Voisi koristella vaikka valkosipulin versoilla tai ruohosipulilla? Ja ehkä laittaa sitruunanviipaleen ahvenelle?