2.12.2012

Parasta parsakaalia?

Joskus yksi asia johtaa toiseen ja sitä huomaa päätyneenlukemaan reseptiä, joka on pakko toteuttaa heti. Tämä parsakaaliresepti lupasi niin paljon, että askartelin heti foliosta sekä hatun että alustan kuulemma maailman parhaalle parsakaalille. Olen aina rakastanut parsakaalia, syön sitä usein raakana erilaisten dippien kanssa, mutta turhan harvoin käytän sitä ruoanlaitossa - too bad.


En vain voinut olla tuunaamatta reseptiä, sillä mieleni teki kovasti myös toista suosikkiani: pekonia. Ah, aina toimiva ja hyvä lisä. Parsakaali maistui edelleen parsakaalilta (tosin aika hyvältä sellaiselta) myös paistamisen jälkeen ja pekonin avulla sain siitä oikeasti kunnon ruoan, enkä vain lisuketta. Kannattaa kokeilla ja lukea alkuperäinen hehkutuspostaus. Itse en päässyt ehkä ihan samoihin sfääreihin, joten yritän pitää tämän postauksen neutraalina, jotta voitte yllättyä positiivisesti. Joka tapauksessa, ihanan freesi tapa tehdä parsakaalista maukasta ruokaa!


Erilainen parsakaalipaistos
1 parsakaali
oliiviöljyä
suolaa
mustapippuria
4 valkosipulinkynttä
sitruuna (luomu)
parmesania
paketti pekonia  

Irrota parsakaalista kukinnot, jätä kunnollisen kokoisiksi (pienet kärventyvät uunissa). Vuoraa pelti foliolla, levitä parsakaali pellille. Heitä joukkoon reilusti oliiviöljyä, mausta suolalla ja pippurilla. Kuori ja pilko mukaan valkosipulinkynnet, lisää myös pilkottu pekoni. Lämmitä uuni 225 asteeseen ja paista parsakaaleja 20-25 minuuttia, kunnes parsakaali on ruskistunut. Pese sitruuna huolella ja raasta kuori hienoksi, lisää paistettujen parsakaalien joukkoon. Purista mukaan myös sitruunan mehua, lisää oliiviöljyä ja raasta pinnalle parmesania.
  

1.12.2012

1 + 1 = jättebra

Hei kaikki. Olen quesadilla-addikti. En enää kehtaa ostaa kaikkia mustapapuja lähikaupastamme ja vaihtelukin voisi virkistää, joten oli pakko kehitellä uusi quesadillatäyte. Törmäsin tänään netissä ohimenen Jamie Oliverin guacamolella täytettyihin quesadilloihin! Joku saattaa muistaa nämä ylistämäni guacamole grilled cheese sandwichit, joita on ollut kova ikävä. Päätin luottaa alastomaan kokkiin (vaikka Nyt-liitteen mukaan alkuperäinen alaston kokki on söpö Antto Melasniemi) ja marssin lähikauppaan ostamaan avokadoa, joka sekin on nykypäivänä aika mainstreamea. Arvaatte varmaan mihin viittaan.


Guacamolen, tortillan ja juuston yhdistelmä ei onneksi ollut huono. Ei kiilannut mustapapuquesadillojen tai grilled cheese sandwichin ohi, mutta hell yeah, olihan nää hyviä. Täydellinen perjantain hirmumyrskytarvonnan pelastus. Kylkeen vielä kolaa ja jälkkäriksi bountymoussea, viikonlopun onnistuminen oli sinetöity sillä hetkellä. Tai oli se muutenkin, sillä parisuhde täytti maanantaina kuusi vuotta ja vietämme tänä viikonloppuna extravaganzaa. V suunnittelee lauantain ja minä sunnuntain. Laatuaikaa kahdestaan, en aio valittaa, vaikka ensi viikolla on kaksi tenttiä ja yhden kirjallisen työn palautus. Joskus on pakko muistaa laittaa asiat tärkeysjärjestykseen: 1. söpö poikaystävä ja jaetulla sijalla täydellinen lohturuoka. Ah. Mukavaa viikonloppua!

 Ranskankerma oli aika tarpeeton, sillä guacamole on itsessään niin kermaista.
Guacamolequesadillat
2 kypsää avokadoa
puolikas punasipuli
1 tomaatti
puolikkaan limen mehu
pippuria
suolaa
korianteria
6 tortillaa
juustoa (ei liian suolaista, kermajuusto tai mozzarella sopii hyvin)

Muussaa avokadot haarukalla (siis koverra ne kuorista ensin), saa jäädä kokkareita! Pilko tomaatti ja punasipulin puolikas pieneksi, sekoita avokadon joukkoon. Lisää joukkoon mustapippuria ja ripaus suolaa. Silppua joukkoon vielä korianteria ja purista puolikkaan limen mehu. Levitä pöydälle tortilla, levitä toiselle puolikkaalle guacamolea ja toiselle puolelle juustoa. Taita tortilla keskeltä ja paista molemmin puolin kuivalla pannulla.

30.11.2012

Bounty kupissa

 Superfood sopii myös kulinaristeille.

Olette saattaneet lukea jo useammastakin blogista superfoodien maahantuojan CocoVin järjestämästä reseptikilpailusta. Minäkin sain superruokapaketin, josta kuoriutui Kalaharin suolaa, kylmäpuristettua kookosöljyä, kaakaonibsejä ja goji-marjoja. Maistelin aineita aamusmoothieni seassa ennen reseptin kehittelyä, johon päätin ympätä kaikki neljä superfoodia! Kylmäpuristettu kookosöljy oli tuttu ennestään, olen käyttänyt sitä sekä sisäisesti että ulkoisesti (toimi hyvin ihottumaan), mutta muut aineet olivat vieraita. Olin kuullut goji-marjojen olevan pahoja, mutta joudun kyllä olemaan eri mieltä - yllättävän hyviä! Kaakaonibsejä heitin suuhun olettaen niiden olevan tummaa suklaata, mutta nehän ovat siis kaakaopavun palasia, eivätkä varsinaisesti kiilanneet suosikkilistalleni. Kalaharin suola taas on miljoonia vuosia vanhaa suolaa. Pohdittiin V:n kanssa milloin se menee vanhaksi? (Huono) vitsi.

Lopulta päädyin tekemään villin kokeilumoussen, josta tuli aika hyvä. Rakastan Bountya (sitä suklaapatukkaa siis) ja tämä mousse maistuu todella paljon siltä. Kannattaa siis kokeilla! Resepti on vegaaninen, kun käyttää vain kookoskermaa. Sokeria ei juuri tarvita, sillä kookoskerma on itsessään aika makeaa. Mousse on myös gluteeniton ja helposti varioitavissa. Sopii hyvin esimerkiksi pikkujoulutarjoiluksi, kun sekaan murentaa piparia ja lisää reseptin kanelin määrää.
 

Bounty-mousse, 4 annosta
4 dl kermaa (itse käytin 2 dl kookoskermaa ja 2 dl kuohukermaa)
130 g tummaa suklaata
1-2 rkl sokeria
1,5 rkl kookosöljyä
ripaus Kalaharin suolaa
0,5 rk kanelia
ripaus chiliä
0,5 dl kaakaonibsejä
0,5 dl goji-marjoja

Laita kattilaan 2dl (kookos-)kermaa, 1rkl sokeria ja ripaus suolaa. Kiehauta ja alenna lämmöt nolliit. Lisää paloiteltu suklaa ja sekoita, kunnes suklaa on sulanut. Lisää kookosöljy, kaneli ja chili. Anna seoksen jäähtyä. Vaahdota 2dl kermaa ja kääntele jäähtyneeseen suklaaseokseen (kookoskerman täytyy olla kylmää, jotta se vaahdottuu hyvin). Tarkista maku ja lisää sokeria tarvittaessa. Kookoskerma on itsessään aika makeaa, joten säästele sokerin kanssa. Lisää lopuksi nibsit ja goji-marjat ja annostele mousse laseihin. Jäähdytä pari tuntia jääkaapissa.

15.11.2012

Reality

Liemessä-blogin Jenni haastoi ruokabloggaajat kertomaan todellisesta arjestaan. Itse en ole koskaan kokenut esittäväni täällä blogissa olevani jotain muuta mitä olen - toivottavasti se ei ole välittynyt teillekään niin. Kuka muistaa esimerkiksi postaukseni valmispastakastikkeen käytöstä arjessa? Eikä näillä paistetuilla omenoillakaan varmaan päästä mihinkään fine dining -kerhoon, eikä ole tarviskaan. Jos joku on lukenut blogia yhtään pidempään, on kuitenkin varmasti huomannut pahat maneerini:
Älyttömän hyvä ja helppo. Arkikin voi maistu hyvältä! Edullistaa ja nopeaa! Tällaisia arkireseptejä olen kaivannut! Halleluja ja kädet ilmaan!  
 
Syy miksi yleensä toistelen itseäni on yksinkertainen. Tässä blogissa on juuri sellaista ruokaa mistä tykkään! Rakastan tavallista arkiruokaa, pienellä twistillä. Aineslista ei saa olla kilometriä, ruoan täytyy olla aika edullinen ja helppo tehdä. Pidän myös resepteistä, joiden aineet löytyvät yleensä aina kaapista. Toisaalta blogissa näkyy hyvin myös oman maun kehittyminen. Jos ruokaa laittaa paljon, alkaa sitä myös arvostaa eri tavalla. Sama pätee varmasti harrastuksessa kuin harrastuksessa, kehittyminen on luonnollista. Makujakin on monia ja niin on tapoja elääkin - toisen luksus on toisen arkea. Niin se menee monessa muussakin asiassa kuin ruoassa.

Vapaa-ajallani teen tutun lapsen kanssa näin hienoja jäätelöannoksia! 
Keksejä, jäätelöä tai marenkia ei ole tehty itse!

Blogissa ei luonnollisestikaan näy jokainen keksi ja nami, joita napsin päivän aikana. Olen heikkona sipseihin, poppareihin ja Pollyihin. Tykkään syödä nakkeja suoraan paketista (tästä olen kyllä puhunut aiemminkin), nykyään ostan yleensä 30cm salamin ja popsin sitä sängyssä teeveetä tuijottaen. V:tä ärsyttää, kun syön usein näkkäriä sängyssä ja iltaisin sänky muistuttaa hiekkarantaa.

Pidän myös sisäelimistä ja kaakaosta. Rakastan paahdettua ruisleipää voilla, juustolla, kirsikkatomaateilla ja suolalla, V:n tekemänä. Joskus teen lapsuuteni lempivälipalaa eli mikrossa lämmitettyä juustolla ja voilla kuorrutettua paahtoleipää. Mutta pakasteranskalaisia en syö koskaan. Enkä pakastelohkoperunoita tai pakastepitsaa. Mutta se johtuu siitä, etten yksinkertaisesti pidä niistä. Itsetehdyt lohkarit valmistuvat samassa ajassa ja ovat miljoona kertaa parempia. Jos sitä kutsutaan ruokabrassailuksi, niin syyllistyn siihen oikein mielelläni.

Pienikin teevee ajaa asiansa.

Arki alkaa aina smoothiella. Elämänlaatuni on parantunut valtavasti löydettyäni uuden aamurutiinin. Herätään V.n kanssa samaan aikaan, menen suihkuun ja sieltä tultuani kaadan edellisenä iltana tekemäni marjasmoothien laseihin ja hyppään peiton alle meikkaamaan. Katsotaan telkkarista Lentokenttä UK:ta, joka on kuvattu joskus 90-luvun alussa ("Prinsessa Diana on juuri laskeutumassa!"). Välillä halaillaan, sitten menen föönaamaan ja hyppään takaisin peiton alle valittamaan miten en jaksaisi lähteä ja voitaisko jäädä tähän koko päiväksi. Vielä pienet kuhertelut ennen kuin on pakko kohdata arjen velvollisuudet. Kuulostaa juuri niin ihanalta kuin oikeasti on, kannustan teitäkin kokeilemaan. Kaikesta on kiittäminen makkarin tv:tä, sillä aiemmin meikkasin yksin peiton alla V:n siirryttyä syömään aamupalaa olkkariin telkkarin ääreen.

Tämä postaus on odottanut julkaisua aika kauan ja reality-päivä on parin viikon takaa, sillä sain vasta nyt siirrettyä kuvat kännykästä koneelle. Olin taannoin seitsemän viikkoa paikassa, jossa tehtiin joka päivä lounas itse. Minäkin sain vaikuttaa ruokalistaan ja reality-päivänä tehtiinkin lemppariani, papumuhennosta. Nyt olen kuitenkin palannut tuttuun Palmian ruokalaan, plääh.

Minulla on luokattoman huono kamera puhelimessa.

Illalle ei ollut muuta ohjelmaa, kuin kotona työskentelmistä koneella. Hoitelin ensin asioita keskustassa ja tuhlasin pari kahvikuponkia (jotka sain tilauksemme hävittyä) Stokkan sushitiskiin. Oli aika pahaa ja täysin ylihinnoiteltua sushia - tuo setti maksoi yli 20€!! Illalla V vielä yllätti ja toi mukanaan kaksi pikkupussia sipsia ja kolaa lasipullossa. Todella tavatonta, mutta söin innoissani.



Jos olen illan töissä, syön siellä joko puuroa, Picnicistä patongin tai sitten Valintatalosta jotain jogurttia ja hedelmiä. Joskus ehdin onneksi nähdä myös ystäviä, joiden kanssa on kiva suunnata ulos syömään tai istua iltaa kattiloiden äärellä. Illalla vänisen V:lle niin kauan, että hän tekee minulle pari leipää. Päivän aikana olen yleensä napsinut jotain hyvää jossain välissä. Rakastan satunnaisnapsimista!

Elämäni on oikeasti aika ihanaa. Kiireistä ja usein rankkaakin, mutta silti ihanaa. Sitä realityni on ja toivon sen näkyvän täällä blogissakin. Olen ikuinen hehkuttaja (paitsi koulussa), jonka lasi on yleensä puoliksi täynnä. Elämä on aika kurjaa, jos realitya on se, että on aina huonolla tuulella, kaikki kaatuu päälle ja koskaan ei ehdi syömään. (Kyllä, syyllistyn siihen joskus itsekin, kun yritän tehdä liikaa kaikkea samaan aikaan.) Jos elämä on yhtä einestä ja päivät selviämistaistelua aamusta iltaan, kannattaa asialle tehdä itse jotain. Tämän yritän itsekin muistaa.

6.11.2012

ELMA

Jeeeeee, ensi viikonloppuna räjähtää! Olen jo vuosikausia käynyt Elma-messuilla, eli maaseutumessuilla. Tänä vuonna ne tosiaan järjestetään 9.-11.11.2012 tuttuun tyyliin Messukeskuksessa. Maaseutumessujen lisäksi samassa paketissa pääsee myös samaan aikaan järjestettäville Kädentaito-, Metsä- ja Lemmikki-messuille. (Ja on siellä joku OutletExpokin sekä VM Motorsport show?) Suosittelen todella lämpimästi, kaiken ikäiset tyypit viihtyvät varmasti. Viime vuonna silittelin possuja, ihmettelin valtavaa herefordia, ostin uunituoreita karjalanpiirakoita kotiin, mutta söin ne jo matkalla sekä ostin kaappiin hyviä spelttihiutaleita, luomuna tietty. Tänä vuonna ajattelin tsekata ainakin pupujen esteratakilpailut (!!!!!) ja haalia kassit täyteen hyviä leipiä, jauhoja ja ties mitä. Käy liittymässä blogin Facebook-ryhmään, jossa arvon messuille kaksi lippua!

Jeee, tässä viime vuoden messuilta kännykällä napattu kuva pikkupossusta.

PS. Yksi blogin ensimmäisistä resepteistäkin on kyseisiltä messuilta napattu :)

3.11.2012

Taas omenaa

Ikäviä uutisia: omena päivässä ei pidä lääkäriä loitolla. Olin pari viikkoa sitten flunssassa, vaikka olen syönyt noin miljoona omenaa syksyn aikana. Omenoita on paistettu, otettu eväiksi, keitetty siirapiksi ja upotettu erilaisiin kakkuihin ja piirakoihin. Toisen suosikkiohjeeni julkaisin muutama viikko sitten ja nyt tulee toinen, joka on samalla myös maailman helpoin. Reseptin sain V:n äidiltä, joka löysi sen joskus HBL:stä. Jos pistätte silmät kiinni ja mietitte miltä omenapiirakka maistuu, niin tämä maistuu juuri niin klassiselta, kuin toivisikin. Ja jos reseptin nimi on farmors äppelkaka, on uunista pakko tulla ulos jotain tosi söpöä.

Täydellinen vierasvara, pakkasessa on nytkin yksi. Tervetuloa kylään - kuka ehtii ensin?

Jättebra.  Och lätt att göra. Tyvärr är kakan själv inte lätt.

Farmors äppelkaka
3dl vehnäjauhoja
1,5tl leivinjauhetta
1tl inkivääriä
1tl kanelia
1,5dl sokeria
75g voita + rapiat päälle
1,5dl kermamaitoa (pelkkä maitokin käy)
2 omenaa

Sekoita kuivat jauhot keskenään. Lisää joukkoon voi pehmeänä. Sekoita joukkoon maito. Kaavi pieneen rengasvuokaan (18cm halkaisija) ja lisää pilkotut omenaviipaleet (ei tarvitse kuoria). Sirottele pinnalle sokeria ja lisää muutama voinokare. Kypsennä 200 asteessa uunin alimmalla tasolla noin 30 minuuttia.

2.11.2012

Pimenevien iltojen lämmittävä ruoka

Olen tyylilleni uskollisena taas hurahtanut. Tällä hetkellä syön mustapapuja jatkuvalla syötöllä, eikä innostus ole hiipumassa. Koska quesadillat tulevat lähinnä jo V:n korvista, olen laajentanut reviiriäni lisäämällä papuja kattilaan. Inspis muhennokseen tuli Googlen avustamana Kanakarusellin kyydissä -blogista. Olisi aika outoa soseuttaa pekonia, joten päädyin muuttamaan keiton muhennokseksi ja tuunasin sitä muutenkin. Jos kärsit pahasta purentaviasta, sauvasekoittimen käyttö on sallittua. Muhennosta olen tehnyt jo monta kertaa, V onneksi koukuttui niin pahasti, että saan tehdä tätä jatkossakin. Muhennos huutaa syksyä, kynttilöitä, vilttiä ja paskoja leffoja. Yhtäkkiä vesisade ei tunnukaan niin pahalta.

Quesadilloista on kuitenkin pakko mainita sen verran, että sain viimeksi tänään tekstiviestin "mistä kaupasta löytää mustapapuja". Ilosanoma on onneksi levinnyt ja olen koukuttanut aika monta tyyppiä! JES! Ympyrätalon mustapapujen menekki on ainakin varmaan kolminkertaistunut ostoskorini myötä...

 Tästä muhennoksesta leviää asuntoon niin hyvä tuoksu, 
että tätä voisi tehdä jo ihan sen vuoksi.
 PS. Aika hienosti meidän Vertigo-juliste heijastuu lusikasta!!

Mustapapumuhennos
2 prk mustapapuja (GoGreen, luomu)
1 tlk tomaattimurskaa, luomua (tavallinen ei maistu yhtään niin hyvältä - oikeasti)
1 pkt pekonia
1 sipuli
3 valkosipulinkynttä
1 kasvisliemikuutio
purkin verran vettä
mustapippuria
hyvää chiliä / savupaprikaa tms.
+ ranskankermaa
(+ korianteria)

Pilko sipulit ja valkosipulinkynnet. Paista ne kattilassa pilkotun pekonin kanssa. Lisää huuhdellut pavut, kun pekoni on saanut vähän väriä. Lisää myös tomaattimurska ja purkin verran vettä. Heitä mukaan kasvisliemikuutio, rouhi joukkoon mustapippuria ja lisää oman maun mukaan hyvää chiliä (oma täydellisen makuinen, mutta aika tuju on Hakaniemen entisestä kaupasta) tai savupaprikaa. Hauduta muhennosta noin puoli tuntia. Tarjoile ranskankerman kanssa. Myös esim. korianteri sopisi hyvin muhennoksen pinnalle.

21.10.2012

Teurastamo

Kävin pari viikkoa sitten tutustumassa Teurastamoon muutaman muun bloggaajan kanssa. Teurastamo sijaitsee lähellä Kalasataman metroasemaa, kivenheiton päässä Sörnäisistä. Hakaniemessä asustelevana kuulun ehdottomasti Teurastamon alueen potentiaalisiin asiakkaisiin, joten oli todella mahtava tilaisuus päästä kuulemaan paikasta lisää! Teurastamo on etenevä projekti, jonne tulee koko ajan lisää. Tällä hetkellä alueella toimii Antto Melasniemen luotsaama ravintola Kellohalli, Pasta Factory Helsinki sekä Roslundin lihakauppa Teurastamon portti. Teurastamon portista saa lihan lisäksi myös todella houkuttelevan kuuloista lounasta, aion ehdottomasti käydä testaamassa, jos olen sopivaan aikaan lähialueella.


Päästiin myös kurkkaamaan Pasta Factoryn tuotantotilaan ja myymälään. Tuorepastaa valmistava yritys tekee pastaa lähinnä ravintoloihin (mm. Gaijiniin, jos oikein muistan), mutta nyt myös kuluttajat voivat käydä ostamassa pastaa pienestä myymälästä. Itse menin seuraavana viikonloppuna Kellohaliin brunssille ja Pasta Factoryn puolelle pastaostoksille. Kahden hengen annos punajuuri-vuohenjuustoravioleja maksoi vain 4,50€ ja kylkeen ei tarvittu muuta kuin öljyä, yrttiä ja vähän valkosipulia. Edullista ja todella maukasta!


Kotona keitettyä loistavaa Pasta Factoryn pastaa!

Ilta huipentui illalliseen Kellohallissa. Vindirektin Kim Moliis esitteli meille todella hyviä viinejä, joista suosikikseni nousi Charles Smithin Secco Italian Bubbles kuohuviini, jota nautimme jälkiruoan kaverina. Ruokakuvat ovat valitettavasti vähän epätarkkaa huttua osin viinitarjoilusta johtuen. Illallinen oli kokonaisuutena oikein maittava, mutta hinta-laatusuhde paikoittain turhan korkea, joten ihan heti en ole lähdössä Kellohalliin illalliselle omakustanteisesti. Kellohalli kalpenee vähän Anton muiden ravintoloiden, kuten Kuurnan ja Ateljé Finnen rinnalla, mutta on kyllä ehdottomasti tasokas paikka. Seura oli myös ylitse muiden, ruokabloggaajat ovat aivan hulvatonta porukkaa.

 Voin julkisesti tunnustaa, että olen aina pitänyt Antto Melasniemeä jotenkin todella viehättävänä!
Tunna taas piipahti paikalla kertomassa lähestyvästä MadCook-illasta.

  Alkuruokien parhaimmistoa oli savujuuressalaatti.

Kanansydänsämpylät kiilasivat illan lemppariksi!

Kolmen lihan pata paahdetuilla juureksilla maistui mummin tekemältä. 
Ja mummi tekee hyvää ruokaa.

Metsäsienicannelonit iskivät omaan makuhermoon, vaikka pasta oli aavistuksen turhan al dente.
 

Omenasorbetit olivat huikeita. Näin hyvää jälkiruokaa en ole kovin usein saanut.

Suklaakakku ja omenakompotti oli perushyvää.

Odotan isolla mielenkiinnolla miten Teurastamon alue kasvaa ja mitä kaikkea kivaa sieltä pian löytyy! Jo nyt pihalla on Dodon kaupunkiviljelyjä ja myös iso grilli, jonne kuka tahansa voi mennä grillailemaan. Tulevana Ravintolapäivänä piha täyttyy pienistä ravintoloista. Nettisivuja kannattaa seurata, mukavia tapahtumia järjestetään jatkuvasti. Jes, tällaista toimintaa kannattaa tukea!

Loppuun vielä Sillä Sipuleilta varastettuna muissa blogeissa olleet jutut samalta reissulta:

20.10.2012

Syksyn kovin omenapiirakka

Olen tehnyt tänä syksynä aika monta omenapiirakkaa. Ovista ja ikkunoista on tulvinut omenoita, välillä kavereilta ja välillä mummilta. Kaksi piirakkaa on toistaiseksi todettu erinomaisiksi - toinen syötiin jo ennen kuvaamista (terveiset vaan V:n äidille, teen pian uuden ja bloggaan sen sitten). Toisen piirakan onneksi ehdin ikuistaa. Ja huh, se onkin hyvä piirakka! Hyvän omenapiirakan salaisuus löytyy mehevyydessä, mitä voi lisätä rahkalla. Rahkapiirakka kuitenkin usein vie huomion itse omenalta, mutta tässä tortussa taikinakuori tuo koko paketin täydelliseen balanssiin. Tieteellisen vertailuni tuloksena kannustan teitä leipomishommiin. Eikä kannata iskeä päälle vaniljakastiketta, se vie huomion piirakan mausta. Epäonnistuneiden omenapiirakoiden kaveriksi se sen sijaan sopii.

Näyttää tavalliselta, mutta joskus ulkonäkö pettää.

Omenarahkapiirakka (resepti Keskisuomalaisesta)
150 g voita
1,5 dl sokeria
2 munaa
4 dl vehnäjauhoja
1,5 tl leivinjauhetta
2 tl vaniljasokeria

Täyte
1 purkki (2 dl) maitorahkaa
2 munaa
1 dl sokeria
2 tl vaniljasokeria
3-5 hapanta omenaa
sokeria, kanelia

Vatkaa rasva ja sokeri vaahdoksi ja lisää munat. Lisää kuivat aineet. Ota kolmasosa taikinasta erilleen. Painele taikina voideltuun piirasvuokaan. Sekoita täytteen ainekset ilman omenia ja kaada täyte pohjan päälle. Leikkaa omenat pieniksi paloiksi ja laita palat täytteen päälle. Ripottele pinnalle sokeria ja kanelia. Lisää lopputaikinasta pieniä nokareita pinnalle, ne leviävät uunissa kauniisti. Paista 200 asteessa noin 45 minuuttia. Jos pinta tummuu, peitä se leivinpaperilla.

19.10.2012

Astetta paremmat kalapuikot

Olen jostain syystä himoinnut jo monta päivää kalapuikkoja. Ensin ajattelin suunnata pakastealtaalle, ensimmäistä kertaa omille muuttamisen jälkeen (eli pieneen ikuisuuteen), mutta päädyinkin kalatiskin kautta kotiin. Hetken kuluttua upottelin leivitettyjä kuhapaloja kiehuvaan rasvaan. Päälle nokare itsetehtyä tartarkastiketta, muuta ei tarvita. Mahtavaa. Ja aika helppoakin. Myös seuralainen tykkäsi! V sai illalla pari jämäpalaa ja olisi voinut syödä vielä monta lisää - vaikkei edes normaalisti syö kalaa.

En ole koskaan käynyt Englannissa, mutta tänään teki mieli vääntää paksua aksenttia ruokapöydän ääressä. Fish and chips oli oikeaoppisesti myös kääritty sanomalehteen! Jos nämä olisivat yhtään kevyempiä, söisin näitä varmaan joka päivä.

Ihania pötkylöitä!

Kalapuikot kahdelle
2 kuhafileetä (tai muuta vaaleaa kalaa)
parmesania
korppujauhoja
sitruunapippuria
vehnäjauhoja
kananmuna

+ paistamiseen voita ja rypiöljyä

Poista ruodot fileistä, pilko fileet poikittain kalapuikkomaisiksi paloiksi. Laita yhdelle lautaselle vehnäjauhoja, riko ja vatkaa muna yhteen kulhoon ja tee yhdelle lautaselle paneroinnin viimeinen silaus. Raasta lautaselle parmesania mahdollisimman pienenä raasteena, lisää joukkoon samassa suhteessa korppujauhoja ja heitä mukaan sitruunapippuria oman maun mukaan (esim. 0,5dl x 0,5dl ja pippria 1rkl). Pyöritä kalapalat ensin vehnäjauhoissa, sitten kananmunassa ja lopuksi korppujauhoseoksessa. Laita kasariin sulamaan n. 150g voita ja suunnilleen saman verran rypsiöljyä. Anna kuumentua, niin että rasva kuplii, kun heität kalapalan sekaan. Uppopaista kalapalat molemmin puolin rapeiksi, yksi kerrallaan, ettei rasva jäähdy.

Tarjoile lohkoperunoiden, tartarkastikkeen ja sitruunaviipaleiden kanssa!




Tartarkastike
n. 1dl majoneesia
puolikas suolakurkku
4tl kapriksia (pieniä)
puolikkaan sitruunan mehu
ripaus sitruunapippuria
ruohosipulia

Sekoita ja tarjoile kalapuikkojen kaverina.


PS. Ikäviä uutisia.
Eino ei enää rapise eteisessä.

18.9.2012

Opiskelu kannattaa

Viime perjantaina olin vaipumassa synkkyyteen kotona. Ulkona satoi, V lähti johonkin bileisiin ja minut oli tuomittu kirjoittamaan esseetä kirjoihin hautautuneena. Ilta alkoi hämärtyä, kirja, josta essee piti kirjoittaa, oli vielä pahasti kesken ja deadline häämötti muutaman tunnin päässä. Ilmeisesti planeetat liikahtivat silloin oikeaan asentoon, sillä sain viestin kesäopinnoissani tapaamaltani mahtavalta Inkalta, joka asuu lähellä ja tarjoutui tulemaan meille tuoreiden muffinssien kanssa!

Muutaman minuutin kuluttua istuimmekin jo kahvin ja teen äärellä purkamassa esseetuskaani ja maistamassa valehtelematta parhaita koskaan syömiäni muffinsseja. Miten mikään voi olla niin kuohkeaa ja kosteaa? Salaisuus piilee maissijauhoissa! Aion heti metsästää oman pussini jostain, näitä on pakko tehdä pian itsekin. Valmistuskin oli kuulemma maailman helpointa: ainekset sekaisin kulhossa ja uuniin. Tällaisten reseptien jälkeen tuntuu älyttömältä käyttää kokonainen iltapäivä jonkun mielettömän kakkuluomuksen valmistukseen, sillä harva herkku voi maistua paremmalta kuin nämä.

No miten se esseen kanssa kävi? Sain sen palautettua puoli tuntia ennen deadlinea! En olisi varmasti selvinnyt ilman Inkalta saamaani sympatiaa ja kolmea herkkumuffinssia, neljännen söin palkinnoksi kun essee oli lähetetty. Tarinan opetus: parhaat tulokset kumpuavat kahvipöydästä ja muffinsseista.

Inkalla oli myös maailman suloisin muffinssien kuljetusrasia, joka oli peritty isotädiltä.


Täydelliset maissimuffinssit (alkuperäinen resepti Food.com)
1,5 dl sokeria
1-2 rkl fariinisokeria
2 tl vaniljasokeria
kananmuna
125g voita suhteellisen sulana

Vatkaa nämä ainekset yhteen.

2dl maissijauhoa
1tl leivinjauhetta
0,5dl maitoa

Sekoita nämäkin aineet keskenään (ei hätää, jauho paakkuuntuu).


+ pinnalle suklaata ja voita
 
Lisää kaksi seosta yhteen ja vatkaa pienellä teholla, kunnes paakut ovat kadonneet. Lisää vielä sekaan reilusti jäisiä mustikoita. Lado taikina vuokiin ja muffinssipeltiin. Jos sinulla ei ole peltiä, käytä tukevia muffinssivuokia. Pelkkää peltiä ei kannata käyttää, muffinsseja on vaikea saada siitä irti - nämä murenevat helposti! Vuoat voi laittaa aika täyteen, taikina ei juurikaan turpoa. Paista uunissa 175 asteessa 10-15 minuuttia, kunnes muffinssit ovat ruskistuneet vähän reunoilta. Sulata päälle vielä suklaasta ja voista kuorrute, koristele hienoimmilla strösseleillä, mitä kaupasta löytyy!

17.9.2012

Halleluja, kädet ilmaan

Aina silloin tällöin hehkutan jotain ruokaa tällä blogissa vielä enemmän kuin muita - nyt on taas sellainen kerta! Joku ehkä muistaa, että rakastan quesadilloja (olen tehnyt niitä muutamallakin variaatiolla), mutta nyt taisin osua kultasuoneen täytteiden kanssa. Kutsuimme muutama päivä sitten lounaalle pari kaveria ja iskimme tarjolle tulista tomaattikeittoa ranskankerman kanssa, kylkeen paistoimme näitä täydellisiä quesadilloja ja jälkkäriksi oli sitä maailman helpointa suklaakakkua. Elämäni on ollut siitä asti aika ihanaa, sillä olen ehtinyt tehdä täydellisiä quesadilloja uudelleen jo pari kertaa...

Vaihtakaa mielessänne tuo belgialainen olut joksikin meksikolaiseksi...
Toisessa kupissa ranskankermaa, toisessa tulista tomaattikeittoa! 
 
Parasta on, että näissä quesadilloissa ei sinänsä ole mitään ihmeellistä. Jostain kumman syystä ne ovat silti aivan uskomattoman hyviä. Olen löytänyt tieni mustapapujen ihmeellisen maailmaan, josta ei ole paluuta. Quesadillojen paputäyte on ihanan mehevä, ruokaisa ja vielä terveellinenkin! En tiedä miten saisin teidät kaikki painostettua pian papuostoksille, mutta menetätte paljon, jos ette väännä näitä perjantaina leffan ja oluen kaveriksi. Niin paljon parempaa kuin ällöt (mutta joskus niin täydelliset) uuninachot tai sipsit ja dippi. Ja katsokaa nyt miten nättejäkin ne ovat! Ja halpoja ja nopeita, ja ja... En selittele enempää, nämä pitää kokea.

Näistä saisi vielä täydellisempiä tekemällä tortillat itse. Tällä kertaa en malttanut, mutta ensi kerralla ehdottomasti! Näistä muuten saa vegaanisia joko jättämällä juuston pois tai laittamalla tilalle jotain soijajuustoa!

Näyttää ällöltä, maistuu hyvältä!

Pitkän suht täydelliset quesadillat
5-6 tortillaa
purkki mustapapuja (170g huuhdeltuina ja valutettuina)
puolikas chili
2 valkosipulinkynttä
2 tomaattia
1/3 sitruunan mehu
ripaus suolaa
mustapippuria
+ juustoraastetta
(+ voit tuunata soosia korianterilla tai silputa sitä ranskankerman joukkoon)

Huuhtele ja valuta pavut. Muussa ne haarukalla mössöksi, lisää sekaan pieneksi pilkottu chili (poista siemenet) sekä pieneksi pilkotut valkosipulinkynnet. Leikkaa tomaatit pieniksi paloiksi, heitä joukkoon. Mausta suolalla ja pippurilla, purista joukkoon sitruunan mehu. Sekoita ja anna makujen tekeytyä jääkaapissa n. 15 minuuttia. Lusikoi toiselle puolelle tortillaa, levitä toiselle puolelle juustoraaste. Taita tortillat puoliksi ja paista molemmin puolin pannulla. Tarjoile ranskankerman kanssa!

16.9.2012

Maailman helpoin suklaakakku

Google ei petä koskaan. Laitoin hakusanaksi "maailman helpoin suklaakakku" ja mitä sain? Maailman helpoimman suklaakakun reseptin (kakku oli myös tosi hyvää)! Google vei minut Oi ihana turhamaisuus -blogiin ja Annukan vakiokakun äärelle, jonka resepti on alunperin napattu Trendistä. Kakun paras puoli on sen nopeus ja yksinkertaisuus, kakun saa uuniin ilman vatkaajaa tai vispilää ja aineksetkin löytyvät melkein aina kaapista. Tein tätä kakkua simppelin lounaan jälkiruoaksi ja vieraat vetivät melkein koko kakun - oli kuulemma niin hyvää! Tästä tulee ehdottomasti oma vakioreseptini, jota on kiva varioida. Melkein kuin ikisuosikkini kladdkaka, mutta vielä helpompi - ah!

Kakku on sisältä ihanan tahmea. Mums.


Maailman helpoin (tahmea) suklaakakku
3 dl sokeria
1, 5 dl vehnäjauhoja
2 tl vaniljasokeria
0,5 tl suolaa
4 rkl kaakaojauhetta
150 g voisulaa
2 munaa
puolikas suklaalevy
pähkinöitä oman maun mukaan

Sekoita kuivat aineet keskenään. Sulata rasva toisessa astiassa, anna jäähtyä hetken, riko munat joukkoon ja sekoita. Lisää rasva-munaseos kuivien aineiden joukkoon, sekoita hyvin. Leikkaa suklaa sopivan kokoisiksi palasiksi ja sekoita taikinan joukkoon. Lisää taikinaan myös osa pähkinöistä. Kaada taikina voideltuun vuokaan. Koristele pinta pähkinöillä, jolloin ne paahtuvat mukavasti uunissa. Paista kakkua n. 20 minuuttia 200 asteessa