24.12.2010

Joululahjoja

Editoinpa hienosti meidän nimet pois...
 
Ihanaa joulua kaikki ihanat lukijat (ja ne möllimmätkin)! Meillä on tosiaan ollut aika erilainen joulu; Pätkä siunattiin eilen haudan lepoon ja tänään vietän aikaa kahden ystäväni kanssa meillä kotona. Lahjoja tuli hankittua Pätkän kanssa jo pitkin syksyä (meillä oli tapana antaa yhteiset lahjat muille perheenjäsenille), ja yksi niistä lahjoista oli meidän oma reseptikirja. Kirjat tilattiin Ifolorin kautta. Ainakin Ifolorilla se muokkausohjelma on tosi yksinkertainen, eikä tällaisen reseptikirjan tekemisessä hurahtanut kauaa. Valikoin sivuille meidän suosikkireseptejä, ja toivon että moni lahjan saaneista tekisi esimerkiksi...





Itse tehdyt (tai tilatut...) lahjat ovat kyllä niitä parhaita. 
Ja tämä lahjaidea sopii hyvin meille kaikille, joilla ei kutimet pysy käsissä.

Toivottavasti olette saaneet ihania lahjoja ja ennen kaikkea laatuaikaa läheistenne kanssa, palataan pyhien jälkeen!

19.12.2010

Jotain jouluista täälläkin

Joulu on tänä vuonna aika erilainen, sillä siunaamme Pätkän haudan lepoon aatonaattona (tuntuu muuten tosi tyhmätä puhua kuolleesta siskostaan Pätkänä, mutta vielä oudommalta tuntuisi nyt vaihtaa hänen oikeaan nimeensä täällä blogissa). Jouluaattona V lähtee vanhempiensa luo toiseen kaupunkiin ja minä saan seurakseni pari kaveria (kunhan se toinen nyt pääsisi lentämään Lontoosta!!). Tarjoilut ajattelin hoitaa pitkälti Stockmannin tiskien avulla, sillä hautajaisissa on sellainen järjestäminen ja kiire, ettei kokkailuun riitä energiaa tai aikaa. Jotain ehdin kuitenkin tehdä itse! Olemme jo muutamana vuonna tehneet Pätkän kanssa sinappia lahjaksi ihmisille, enkä halunnut katkaista perinnettä. Sinapin tekeminen on onneksi tosi helppoa ja nopeaa. Muutamaa eri reseptiä on tullut kokeiltua, mutta tämä Maku-lehdestä otettu sinappi on varmaan helpoin sekä nopein, ja tosi hyvä. Älä kuitenkaan kiehauta sinappia liian nopeasti, itselläni on kerran palanut yksi satsi pohjaan, kun en malttanut ottaa rauhassa.



Helppo konjakkisinappi (tein tuplasatsin, riitti viiteen purkkiin)
Matleena Lahti

1dl sinappijauhetta
1dl sokeria
1dl kermaa
2 kananmunaa
2rkl konjakkia

Sekoita kattilassa kaikki muut aineet paitsi konjakki. Kuumenna (rauhallisesti) seosta liedellä koko ajan sekoittaen. Anna kiehahtaa. Jäähdytä hieman ja mausta konjakilla. Valuta sinappi tiiviisiin, puhtaisiin purkkiin.

Vinkki: Jos sinappiseoksessasi on lämmittämisen alkuvaiheessa kokkareita, vedä litku siivilän läpi. Kokkareiden poistaminen on paljon helpompaa tässä vaiheessa kuin valmiina sinappina. Trust me, olen kokeillut.

10.12.2010

Hiljainen perjantai

Tänään ollaan oltu V:n kanssa ihan vaan kotona. Tehtiin sohvaan pesä, katsottiin Gleetä, oltiin vaan. Sitten tehtiin ruokaa, käytiin saunassa ja kohta menen taas pesään torkkumaan. Viime päivät ovat olleet raskaita, mutta rauhallisia, ja tänään tuntui pitkästä aikaa siltä, että haluan tehdä ruokaa. Keho kaipasi jotain kotoisaa ja maukasta, ja mieleeni tuli ensimmäisenä lammaspyörykät ja rosmariiniperunat. Löysin pyöryköille hyvän ohjeen Hesarista ja perunoille Maku-lehden nettisivuilta. V lähti kauppaan ruokaostoksille, eikä kaupoista löytynyt lampaan jauhelihaa, joten oli tyytyminen naudan luomujaukkariin, ja tipautettiin pyöryköiden ohjeesta minttu pois. 

Älkää pelästykö valkosipulin hurjaa määrää, pyörykät eivät todellakaan olleet liian tujuja.


Ruoka oli aivan ihanaa. Kotiruoka maistui mielettömän hyvältä kiireisen kuukauden jälkeen, jolloin pakastepitsat ja erilaiset pikaruoat ovat tulleet turhan tutuiksi. Nuo pyörykät toimivat tosi hyvin ihan naudan jauhelihallakin, tuli mieleen mummin ihanat pöperöt. Rosmariiniperunoissa taas rosmariini ei ollut turhan hallitseva ja sormisuola pisti sukat pyörimään. Aaaaah. Lisukkeeksi väännettiin vähän fetasalaattia.

Tähän aikaan vuodesta rosmariini on tosi kallista, mutta ah, kannatti.

Lihapyörykät
400g lampaan tai naudan jauhelihaa
2 isoa sipulia
5 valkosipulin kynttä
2rkl öljyä
1tl suolaa
(jos käytät lammasta, 3rkl kuivattua minttua)
mustapippuria
(+ lisättiin naudan jauhelihaan yksi kananmuna ja n. 1rkl korppujauhoja)

Paistamiseen
50g valkosipulivoita (tai tavallista voita + hienonnettu valkosipulin kynsi)
2dl kermaa
(+1dl kermaa jos haluat, meillä ei tarvittu)

Hienonna sipulit ja valkosipulin kynnet huolella, kuullota pehmeiksi öljyssä pannulla ja lisää jauhelihan joukkoon. Mausta seos suolalla, murskatulla mintulla ja mustapippurilla ja sekoita hyvin. Pyöritä pieniä pyöryköitä, kuumenna öljy pannulla ja paista pyörykät kypsiksi keskilämmöllä. Nosta pyörykät hetkeksi astiaan. Lisää pannulle valkosipulivoita ja kermaa ja anna kiehua, kunnes kastike sakenee kunnolla. Lisää pyörykät ja tarvittaessa vettä. Kuumenna kiehuvaksi ja tarjoa heti. 


Rosmariiniperunat (Midi Vuorela)
8kpl perunoita
3rkl oliiviöljyä (meillä taisi mennä enemmänkin, älä säästele)
1tl sormisuolaa
mustapippuria
1tl tuoretta rosmariinia

Kuumenna uuni 200 asteeseen. Pese perunat hyvin ja kuivaa ne talouspaperilla. Halkaise perunat., tai tee niistä lohkoja Valuta puolet oliiviöljystä uunivuokaan. Pane perunat leikkauspinta ylöspäin vuokaan. Ripottele perunoille suolaa ja pippuria. Riivi yhdestä rosmariininvarresta lehdet, silppua ne ja ripottele silppu perunoiden päälle. Aseta kokonaiset oksat päälle ja valuta loput oliiviöljystä pinnalle. Työnnä vuoka uuniin ja kypsennä kunnes kypsiä.


Ja sitten vähän siitä miksi kiire on ollut niin kova ja mieli aika matalalla. Pätkä nukkui  pois keskiviikkona 8.12. sairastettuaan yli 2,5 vuotta syöpää. Ikävä tuli jäädäkseen, mutta eteenpäin on pakko jaksaa. Blogi jatkaa harvaa päivittelytahtia, mutta en aio luovuttaa. Neulomispuoli taitaa nyt jäädä, mutta nimenomaan Pätkän takia haluan tätä blogia jatkaa - hänen hienot aikaansaannoksensa ja jälkiruokansa eivät saa unohtua hylättyjen blogien hautausmaalle. Ylemmässä kuvassa näkyy Pätkän  tekemä hieno joulukortti, jonka saimme häneltä jo lokakuussa (kuten sain joululahjanikin, hän halusi pelata varman päälle sillä aavisti kyllä tulevan). Sille ei nyt koskaan ehtinyt tulla omaa postaustaan, enkä minä todellakaan osaa kertoa miten se on tehty, mutta sen verran osaan neuvoa, että tehkää oman näköisenne joulukortit - parhaat muistot jäävät juuri niistä. Paljon pusuja Pätkälle, tämä blogi ei ole enää entisensä ilman taivaallisia muffinssejasi, ainaisia teeleipiäsi ja neulomiasi villasukkia ja lapasia. Ja kuka tekee minulle nyt avaimenperiä ja suolaisia muffinseja, kun olen kipeä? Jättämäsi aukko on valtava.

28.11.2010

Ei mitenkään jouluista pikkujouluruokaa

Elämä on joskus aika rankkaa, ja silloin kokkailuille ei meinaa löytää aikaa tai energiaa. En muista koska olen viimeksi tiskannut, ja koko koti on näyttänyt viime aikoina kaatopaikan ja romuvaraston risteytykseltä. Mutta hätä keinot keksii! Pyysimme eilen muutaman kaverin "pikkujouluihin", jotta imuri pääsisi ulkoilemaan ja jääkaapin ovi kävisi pitkästä aikaa. En kuitenkaan jaksanut laittaa mitään ihmeellistä, joten vieraat toivat mukanaan pasteijoita, V leipoi tähtitorttuja valmistaikinasta, joimme hyvää luomuglögiä, söimme kaupan pipareita ja itse tein tosi jouluisia crostineja, artisokkatahnaa (johon muuten vieraatkin rakastuivat) ja fetasalaattia. Salaatti oli varma: muutamaa eri salaattilajiketta, herneenversoja, kirsikkatomaatteja, yrttiöljyssä ollutta fetaa (tai salaattijuustoa se taisi olla...) ja marinoitua punasipulia. Marinoin sipuleita ensimmäistä kertaa itse, kaapista jo valmiiksi löytyneillä tarpeilla. Sipuleista tuli tosi hyviä, suosittelen! Ja nämä sipulit osaa tehdä kuka tahansa.

Blogi pysyy hiljaisena varmaan vielä jonkin aikaa, mutta toivottavasti käytte joskus kurkkaamassa mitä täällä tapahtuu! Elämässä on nyt niin isoja muutoksia, että ruoka ei ole ensimmäisenä mielessä. Ja se harmittaa.

Uusi astiastoni oli eilen kunniapaikalla ja iso salaattikulho ensimmäistä kertaa käytössä.

Marinoidut punasipulit
kaksi punasipulia
1dl valkoviinietikkaa (tai vähän vajaa, en mitannut niin tarkasti)
loraus oliiviöljyä
mustapippuria
2tl sokeria 
1tl soijaa

Kuori ja pilko sipulit ohuiksi renkaiksi. Sekoita marinadin aineet keskenään ja lisää sipuleiden sekaan rasiaan/pussiin. Laita tekeytymään vuorokaudeksi jääkaappiin, ravistele aina tilaisuuden tullen!

8.11.2010

Peltileipää

Täällä ollaan vielä! Elämä on ollut viime aikoina kiireistä ja väsynyttä, ja se heijastuu heti kokkailuihin. Tämä Anzkulta bongattu peltileipä (alunperin Limepippurilta [tai oikeastaan Myllyn Parhaalta], jonka leipä näytti kyllä ihan erilaiselta, ehkä johtuen reseptin piimästä?) tuli kuitenkin testattua reilu viikko sitten, sillä resepti vaikutti ihanan helpolta - ja sitä se tosiaan oli. Lämpimänä leipä maistui lähinnä makealta kaurapuurolta, mutta jäähdyttyään lopputulos oli hyvä, kotona tehty, epätavallinen leipä. Jäähtyneenä makeuskin maistui kivan lempeästi läpi. Ensi kerralla aion kokeilla tätä piimään! 




Peltileipä
3 dl omenatäysmehua (luomu on paljon paremman makuista)
3 dl vettä
5 dl kaurahiutaleita
1 dl vehnäleseitä
1 pss kuivahiivaa
2 tl suolaa
2 rkl siirappia
0,5 dl oliiviöljyä
6 dl vehnäjauhoja
+ auringonkukansiemeniä tai muita vastaavia taikinan sekaan, jos haluat!

Lämmitä nesteet reilusti kädenlämpöiseksi. Lisää joukkoon hiutaleet, leseet ja hiiva ja jätä odottamaan lämpimään paikkaan 15 minuutiksi. Lisää taikinaan loput ainekset ja sekoita tasaiseksi. Kaada taikina uunipellille leivinpaperin päälle. Ripottele pinnalle kaurahiutaleita (itse laitoin noita auringonkukansiemeniä, kun unohdin ne taikinasta, mutta nehän rapisi heti pinnalta pois.... laita ne siis jo taikinaan, jos muistat). Voit halutessasi leikata terävällä veitsellä viillot leipään jolloin leivän paloittelu käy kypsänä helpommin.Peitä pelti liinalla ja anna leivän kohota tunnin verran. Paista 200 asteessa 20 minuuttia.

25.10.2010

Uusi pannu haltuun

Joulu tuli tänä vuonna ajoissa: sain Pätkältä lahjaksi valurautaisen parilapannun ja isältä valurautaisen wokkipannun. Maltoin tuulettaa tasan vuorokauden, ja sitten oli pakko ryhtyä tositoimiin. Heitin ihanaan The Pioneer Woman -blogiin hakusanaksi wok, ja muutaman ilmestyneen wokkireseptin joukosta valitsin liha-parsakaaliwokin. The Pioneer Womanin blogipostaukset ovat niin ihania, hauskoja ja laadukkaita, että hetken aikaa ajattelin, etten oikeasti kehtaa postata tätä ruokaa tänne meidän kotikutoiseen viritelmään. Mutta sitten ohjeessa jauhettiin jostain flank steakistä, ja oli pakko tulla tänne kysymään, jos joku tietää mistä puhutaan?

Flank tarkoittaa kylkeä/kylkipalaa, mutta sitten Wikipedia sekoitti pääni naudan vatsalihaksilla. Marssin Stokkan Herkun lihatiskille ja kysyin, onko flank steak heille tuttu, mutta (söpöt) pojat olivat sitä mieltä, että kyseessä on lankkupihvi ja ei kannata uskoa kaikkea mitä Wikipediassa lukee, hah! Rohkenen olla kuitenkin eri mieltä. Yhteistuumin päädyimme naudan paistisuikaleeseen, joka oli vielä luomua, jessssssss.

Entäs se lopputulos? Uusi wokkipannuni oli aivan mieletön. Huh huh, kokkailu nousi juuri uudelle levelille. Ja  itse wokki oli tosi maistuvaa. Parsakaalia olisin voinut laittaa vähän vähemmän, sipulia taas lisäsin oman mielen mukaan. Laitoinkin tähän hiukan muuntelemani reseptin.

Tavoittelin kiinalaisen ravintolan tunnelmaa, aika liikuttavaa.


Liha-parsakaaliwokki (neljälle)
400-500g naudan paistisuikaletta (tai sitä flank steakia, jos keksitte mitä se on...)
600g parsakaalia (eli noin 1½)
1rkl öljyä
2 sipulia
2 valkosipulinkynttä

Marinadi lihalle
2tl soijakastiketta
1tl Maizenaa
½tl öljyä
rouhittua mustapippuria

Paistokastike
3rkl osterikastiketta
2tl riisiviiniä eli Sakea, mutta mä laitoin riisiviinietikkaa, joka ei ole yhtään sama, mutta toimi musta tosi hyvin
1tl kiinalaista mustaa vinegretteä tai balsamicoa

Sekoita lihan marinadi, lisää mukaan liha ja jätä marinoitumaan huoneenlämpöön. Sekoita paistokastikkeen aineet valmiiksi sekaisin. Leikkaa parsakaalit kukinnoiksi ja höyrytä n.3min, kunnes parsakaali on kirkkaanvihreää, ja haarukka uppoaa kantaan. Leikkaa sipulit lohkoiksi ja hakkaa valkosipulinkynnet pieniksi. Kuulota sipuleita öljyssä kuumalla pannulla, lisää sitten liha. Paista kunnes liha on ruskistunut, lisää sitten kastike. Paista hetki ja lisää lopuksi parsakaali, pyöräytä nopeasti sekaisin. Tarjoile riisin kanssa (ostin Reilun kaupan basmatiriisiä, oli vielä luomuakin!).

Tikut lähinnä rekvisiittaa - maltoin syödä niillä noin sekunnin, kunnes tartuin haarukkaan.

23.10.2010

Sisäinen kauneus on tärkeintä

Kääk. Elämä on ollut niin kiireistä, ettei ole tullut laitettua ruokaa pariin viikkoon! Eilen kuitenkin ryhdistäydyin, kun Pätkä tuli meille nälkäisenä, ja mieleeni juolahti Jannan hehkuttama pähkinä-porkkanakastike pastalle. Kastike oli juuri sopivan helppo ja nopea tehdä rankan viikon jälkeen ja lopputulos oli tosi hyvä. Oli ihanaa syödä pitkästä aikaa jotain erilaista. En yleensä pidä emmentalista (saati pähkinästä tai porkkanasta pastakastikkeessa), mutta selvästi blogin perustamisella on ollut positiivinen vaikutus nirsoiluun ruoan saralla. Etenkin, kun kastike vielä näyttää siltä kuin joku olisi heittänyt darrapitsat vatsastaan  yläkautta suoraan lautaselle. Pahoittelut siis aika ronskista kuvasta. Hirveästä ulkoasustaan huolimatta kehotan ehdottomasti kokeilemaan, ihanaa vaihtelua!

 Burb. Harmi ettei ruoka ole yhtään edustavampi.

Pähkinä-porkkanakastike (neljälle)
ohje kirjasta Suuri kastikekeittokirja
3-4 porkkanaa (200-250 g)
2 dl kasvislientä
2 dl ranskankermaa
1 tl suolaa
1 tl valkopippuria
½ tl timjamia
1-2 dl vahvaa juustoraastetta (Janna suosittelee mustaleimaa, itse laitoin punaleimaa - toimi)
1 dl hienonnettuja hassel- tai saksanpähkinöitä

Kuori ja paloittele porkkanat. Keitä ne pehmeiksi kasvisliemessä kannen alla, noin 10 minuuttia. Porkkanoiden ei tarvitse peittyä liemen alle, vaan 2dl on ihan riittävä määrä pehmittämään porkkanat. Soseuta porkkanat ja kasvisliemi monitoimikoneessa sauvasekoittimella. Sekoita kasarissa porkkanasose, ranskankerma, mausteet ja juustoraaste. Anna kastikkeen kiehua pari minuuttia. Kaada pähkinät joukkoon. Tarjoile (juusto)raviolien tai muun tuorepastan kanssa.

13.10.2010

Trio

Keittiössä on ollut taas vähän hiljaista. Kai kokkailufiilikset menevät ja tulevat kausittain. Eilen oltiin V:n kanssa illalla Pätkän luona ja sain inspiksen! Kamera oli kuitenkin kotona, joten joudutte turvautumaan näihin Pätkän kameralla otettuihin ripulikuviin. 

Ruokahommien Jannan ensimmäinen ruokablogimerkintä hehkutti kukkakaalimuusia ja feta-pesto-jauhelihapihvejä. Iski kova himo kokeilla tuota muusia, ja pihveistä tein oman muunnokseni ilman pestoa, soijarouheeseen turvautuen, kun jaukkari ei meinaa enää mennä alas. Mieleeni tuli  vielä punajuurikastike, ja googlettelemalla sain väännettyä oman versioni (sopisi muuten mielestäni tosi hyvin paistettujen ahvenfileiden kanssa). Ja huh, oli kyllä tosi hyvää! Muusi oli niin ihanan helppoa ja hyvää, että sulin ihan täysin. Punajuurikastikkeesta saa taas tarvittaessa vaikka hyvän keiton, jos keittää isomman satsin kerralla. Huuuh. Ja soijapihvit olivat tälläkin kertaa mahtavia, mutta senhän arvasin jo etukäteen.

Epätoivoinen yritys siirtää huomionne muualle.

Kukkakaalimuusi
700-800g kukkakaalia
loraus (tai kaksi) kuohukermaa
voita
suolaa
valkopippuria (mulla ei ollut, pärjäsin ilmankin)
+ Janna suosittelee myös kuivattua basilikaa!

Keitä kukkakaalit kypsiksi. Surruta kaikki ainekset smuutiksi pyreeksi joko blenderillä tai sauvasekoittimelle. Maistele. Kukkakaali on perunaa makeampaa ja ainakin omasta mielestäni kaipaa siksi hieman enemmän suolaa kuin perinteinen pottumuusi.

Punajuurikastike
2 isoa punajuurta tai 4 pientä (irtomyynnissä ei ollut kuin pieniä)
pieni palsternakka
1 punasipuli
0,5dl vettä
kasvisliemikuutio
öljyä
suolaa
pippuria
n. 1dl kermaa
kourallinen juustoraastetta, mielellään emmentalia tai muuta vahvaa

Kuori ja pilko juurekset pieniksi. Kuullota hetken kattilan pohjalla öljyssä, lisää sitten vesi ja liemikuutio + suolaa. Keitä n. puoli tuntia keskilämmöllä kunnes juurekset ovat pehmenneet. Riippuen miten paksua tai juoksevaa kastikkeesta haluat, soseuta sellaisenaan, tai ota n. desin verran lientä pois. Soseuta, lisää kerma , juustoraaste (anna sulaa joukkoon, sekoita) ja mausta makusi mukaan. Kiehauta vielä nopeasti ja tarjoile.

Feta-soijapihvit (6-8 kpl)
2dl vettä
1 kasvisliemikuutio
2dl tummaa soijarouhetta
2 munaa
3rkl vehnäjauhoja
1 rkl pippurisekoitusta
chiliä ja jauhettua paprikaa
murustettua fetaa
+ paistamiseen voita tai öljyä

Pane vesi ja liemikuutio kulhoon. Lämmitä mikrossa niin, että kuutio liukenee. Sekoita joukkoon soijarouhe, munat, jauhot, mausteet ja murustettua fetaa oman maun mukaan. Kannattaa laittaa aika reilusti, sillä soijarouhe syö makua. Anna turvota 10-15 minuuttia. Muotoile taikinasta 6-8mm:n paksuisia pihvejä. Paista ne pannulla kauniin ruskeiksi.

10.10.2010

Skonsseja


Olen ihan hurahtanut teeleipiin! Hmmm.. ehkä nämä ajaa suolaisina muffinssien virkaa. Iskin heti silmäni ohjeeseen Yhteishyvän ruokaliitettä selatessani. Vaikutti niin helpolta. Tein suoraan tuplasatsin, sainpahan porkkanoille käyttöä. Ajattelin tunkea nämä pakkaseen (tai Pitkälle, jos maku on kamala).
 
 Jee, kyllä mekin saatiin näitä kotiin, vaikka maistuivatkin tosi hyviltä! T. Pitkä

Hyviä olivat! Tykkäsin enemmän kuin porkkanateeleivistä...tosin rieskat oli ehkä parempia. Tein 18 kappaletta ja paistoaika oli kyllä lähemmäs 20 minuuttia. Pohja tummui, pinta ei niinkään. Enkä suosittele tehosekoitinta apuvälineeksi, siirsin koko mömmön kulhoon ja sekoitin ihan kädellä. Käytin Emmental-raastetta, vaikken mikään emmental-fani olekaan, mutta juustoraaste maistui kivana vivahteena, eikä hallinnut makua liikaa. Söin Oivariinilla, mums, mums.

Porkkanaskonssit 18 kpl 

8 dl vehnäjauhoja 
1 tl suolaa 
4 tl leivinjauhetta 
100 g margariinia 
2 dl vahvaa juustoraastetta, esim parmesaania 
4 dl porkkanaraastetta 
2 dl maitoa 

Sekoita kaikki ainekset monitoimikoneen leikkuuterällä nopeasti tasaiseksi taikinaksi. Leivo taikinasta pallosia ja nosta ne leivinpaperoidun uunipellin päälle. Painele pallot hieman littaniksi. Paista heti 225-asteisen uunin keskitasolla 12–15 minuuttia. Tarjoa lämpiminä juuston tai marmeladin kanssa.

5.10.2010

Uusintakierros

Pitkä teki mokkapaloja synttäreilleen, joten en tiedä, miksi tein mokkapaloja uudestaan!? Eri reseptillä tosin. No, mokkapalat ovat aina hyviä ja helppoja. Paljon makeaa yhdellä kerralla. Tosin voisin vetäistä pellillisen yksin. Parasta on "siistiä" reunat ja vetää ne parempiin suihin siinä leikatessa.

Hyviä olivat, mutta eivät silti ehkä vetäneet vertoja aikaisemmille. Resepteissäkin on pieniä eroja! Jos kaapista löytyy kolmen munan sijasta vain kaksi, valitkaa tämä resepti.


Mokkapalat
2 kananmunaa
3 dl sokeria
1½ dl maitoa
n. 4½ dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
2 tl vaniljasokeria
2 rkl kaakaojauhetta
150 g voita

Kuorrute
50 g voita
250 g tomusokeria
2 rkl kaakaojauhetta
3 rkl kylmää vahvaa kahvia (espressoa mutteripannulla keittelin)
2 tl vaniljasokeria

+ koristeluun strösseliä

Säädä uuni 225 asteeseen. Vatkaa munat ja sokerit kuohkeaksi vaahdoksi. Lisää maito. Sekoita kuivat aineet keskenään ja siivilöi ne seokseen. Sulata rasva ja anna sen jäähtyä hieman. Sekoita jäähtynyt rasva seokseen.

Kaada taikina leivinpaperilla vuorattuun syvään uunipeltiin. Paista pohjaa uunin keskitasossa n. 10-15 minuuttia.

Kuorrute: Sulata rasva ja sekoita siihen tomusokeri, kahvi ja vaniljasokeri. Levitä kuorrute hieman lämpimän pohjan päälle. Ripottele kuorrutteen päälle strösseleitä ennen kuin kuorrute on jähmettynyt, jotta ne tarttuvat siihen. Paloittele, kun kuorrute on jähmettynyt.

4.10.2010

Makeat teeleivät

Uusi MeNaiset tuli viime torstaina ja käänsin sen tietysti heti reseptisivulle. Teemana oli aamiainen ja ensimmäinen resepti oli kardemummateeleivät. Kuulosti uudelta ja ihmeelliseltä. Teeleipiä on tullut tehtyä, köh, aika monta kertaa, mutta ei tätä ennen makeita! Ohje näytti niin helpolta, että pakkohan se oli panna heti kokeiluun. Ohjeessa kehotettiin tekemään kaksi teeleipää ja jakaa ne paloihin. Leivoin neljä pienempää ja kauniisti pellille mahtuivat. "Leikkasin" leivät kahteen osaan ja pistelin ne haarukalla. Sitten uuniin paistumaan. Niin simppelit ja nopeat.

Teeleivät kehotettiin nauttimaan voin tai hillon kera. Kokeilin sekä Oivariinia että mansikkahilloa. Koska teeleipä oli makea, hillon kanssa se oli vähän äklö - kallistun siis voin puoleen. Vika on ehkä minussa, mutta kannatan edelleen suolaisia teeleipiä. Kardemummasta tuli koko ajan chai latte (?) mieleen, enkä ole mikään chain fani. Hyviä, mutta ei mun juttu.


Kardemummateeleivät, 4 kpl
3 dl vehnäjauhoja
3 dl kaurahiutaleita
1 rkl leivinjauhetta
½ tl suolaa
2 rkl sokeria
1 rkl kardemummaa
1 dl rypsiöljyä
2 dl kermaviiliä

Kuumenna uuni 225 asteeseen. Yhdistä kuivat aineet kulhossa. Lisää öljy ja kermaviili seokseen. Painele taikina leivinpaperin päälle neljäksi pyöreäksi levyksi. Jauhota kädet, jotta taikina ei tartu sormiin. Jaa levyt kahteen osaan ja pistele haarukalla. Paista uunissa keskitasolla noin 15 minuuttia. Tarjoa teeleivät lämpiminä voin tai mansikkahillon kanssa.

p.s. Yhteishyvän ruokavihkosessa oli helpot ja hyvännäköiset porkkanaskonssit - pakko kokeilla!

2.10.2010

Punaviinimarjat käyttöön

Vanhempiemme pihalla oli aika reippaasti punaviinimarjoja ja ilmoittauduin ottamaan ne kaikki pakkaseeni etteivät jää turhaan pensaisiin homehtumaan. Tässä vähän aikaa sitten mietin, mihin käytän ne? Teen marjapuuroa koko ajan?

Ullan Elämä makeaksi -blogi pelasti minut! Täytyy myöntää, että olen todella skeptinen kaikista jauheista ja muista....niinpä en oikein innostunut vaniljakastikeaineksista. Tämä juontaa juurensa äitiini. Kaikella kunnioituksella, mutta hän ei ole mikään ruuanlaittaja, leipoja tai käsityöihminen. Meillä isä on se kokki. Jos äiti tarjoaa hyvää alkukeittoa, se on varmasti purkista ja äiti on lisännyt sinne katkarapuja. AINA! Ja yleensä leivonnaiset/jälkkärit ovat ostettuja tai puolivalmiita. Tai jos ne on itse tehty, ne maistuvat......ei niin hyviltä....


No, mutta se siitä tilityksestä, pilkka osui nyt kyllä omaan nilkkaan....Piirakka oli nimittäin tosi hyvää. Harmi vain, että uusi piirakkavuokani oli ihan liian iso ja lopputulos oli lörtsö. Piirakka oli kyllä ihan kypsä, ei siinä mitään, mutta leikkaamisen jälkeen ulkonäkö ei kovin houkutteleva. Ensi kerralla KUN teen tätä (marjoja riittää hyvin toiseen piirakkaan), teen tämän ehdottomasti pienempään vuokaan.

Oli kyllä helppo ja niin hyvää!

Poimijan marjatorttu
Pohja
150 g voita
1 dl sokeria
1 kananmuna
3 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta

Täyte
5 dl maitoa
2 pss vaniljakastikeaineksia
3 dl punaisia viinimarjoja + ½ dl sokeria

Vaahdota pehmeä voi ja sokeri keskenään, vatkaa kananmuna joukkoon. Sekoita leivinjauhe vehnäjauhoihin ja lisää seos siivilän läpi massaan. Voitele halkaisijaltaan n. 28 cm:n piirakkavuoka ja painele taikina vuokaan. Vatkaa vaniljakastikeainekset maitoon ja anna seoksen hieman tekeytyä. Huuhtele marjat ja sekoita ne sokerissa. Kaada vaniljaseos pohjan päälle ja ripota marjat pinnalle. Paista piirakka uunin alatasolla +200 asteessa noin 30 minuuttia kunnes piirakan reunat alkavat tummua. Anna tortun jäähtyä ennen leikkaamista- näin päällä oleva neste hyytyy. Paitsi jos et malta odottaa ja haluat popsia tortun heti.

1.10.2010

It's my party and I cry if I want to

Olimme viime viikon sunnuntaina V:n kanssa hänen siskonsa lapsen ristiäisissä. Kyselin etukäteen, jos voin auttaa vaikka tarjoilujen kanssa, ja kuulemma suolaista sai mielellään tuoda mukanaan. Mietin tarjottavia todella pitkään, sillä halusin jotain aika helppoa, tyylikästä, kätevää ja maukasta. Lopulta sen keksin: crostinit ja palttoonapit! Sormisyötävät ovat muutenkin niin näppäriä - kynnys niiden syömiseen on matala ja niitä on helppo tehdä moneen eri makuun.

Tein kaksia erilaisia crostineja ja kaksia palttoonappeja. Ensimmäiseen crostinitäytteeseen tuli inspiraatio Ruokahommien Jannan hehkutuksesta, sillä Jytiksen kehittelemä herneenverso-vuohenjuustotahna vie kuulemma kielen mennessään. Olen täysin samaa mieltä. Päällä oli myös puolikas kirsikkatomaatti ja herneenverson palanen. Toisiin crostineihin tuli rakastamaani artisokkatahnaa, pieneksi hakattua aurinkokuivattua tomaattia ja helmimozzarellapallo Palttoonapeissa oli tonnikalatahnaa ja persiljaa sekä kylmäsavulohta (olisin laittanut mätiä, mutta sitä löytyi vain pakasteena), smetanaa, punasipulia ja ruohosipulia.

Palttoonapit ehtivät vähän pehmetä smetanan ja tahnan alla ristiäisten edetessä, mutta crostinit pysyivät rapsakoina.

Crostinit
valmis patonki
oliiviöljyä

Leikkaa leivät n. 1,5cm paksuiksi siivuiksi. Levitä pellille, voitele oliiviöljyllä ja paista 250 asteisessa uunissa kunnes reunat alkavat ruskistua ja leipä vaikuttaa mukavan rapealta.

Herneenverso-vuohenjuustotahna
1 ruukku herneenversoja
180g vuohenjuustoa (itse laitoin 200g kokoisen paketin, tässä meinataan mielestäni sitä sellaista tuorejuustomaista eikä kuorellista)
1 tl kuivattua minttua
0,5 dl vettä
2 rkl oliiviöljyä
ripaus suolaa ja sokeria

Kaikka ainekset sekaisin tehosekoittimeen/sauvasekoittimella tahnaksi.

Tonnikalatahna (Eva Kela teki tätä Neljän tähden illallisessa)
turkkilaista jugurttia (laitoin n. 1,5 dl)
1 prk tonnikalaa öljyssä
silputtua punasipulia
kaprista + kaprispurkin suolalientä (laitoin n. puoli purkkia)
sitruunamehua
sitruunapippuri
herbamare-suolaa

Aika vapaalla kädellä voi sekoittaa näistä omanlaisensa sekoituksen.

Otsikkoon viitaten pakko hehkuttaa, että vauva ei itkenyt KERTAAKAAN!

30.9.2010

Nyt se löytyi!

En aio edes olla vaatimaton - nyt se on löytynyt - täydellinen tossuohje!

Nyt kun syöpähomma on kaikille selvä niin voin jakaa kanssanne tarinan tämän takana. Vuosi sitten olin taas kerran sairaalassa ja neuloin siellä all the time. Yksi mukava hoitaja toi tällaiset kotoaan ja kysyi, osaisinko tehdä tällaiset. Hän oli saanut ne joltain ystävältään lahjaksi. Tutkiskelin tossuja, mutta päättelin, että niiden täytyy olla monimutkaiset, enkä todellakaan älyäisi salaisuutta itse. Sen pituinen se.

Ensimmäisellä silmäyksellä ei arvaisi näitä tossuiksi.

..kunnes selaisin huvikseni Ravelrya muutama viikko sitten. Ja löysin tämän tossuohjeen! No, en tietenkään hiffannut, että kyseessä olivat tutut tossut. Ajattelin ohjetta lukiessani, että näyttää liian monimutkaiselta, mutta kokeilen huvikseni. Ja ohje on aivan palikka ja tossut niin nopeat! Valmistuu televisiota katsellessa. Voin sanoa, että jos tämä on minun mielestäni palikka, kuka tahansa osaa tehdä tossut!! Aaaaah. Ohje on naisten koko, n.37-38, minun kaviollani lisäsin silmukoita 26:n, joten ennen joustinta silmukoita oli 52. Passeli koko. (Siis 40-41) AAAAAHHHH, tämä riemun määrä! Puikot olivat 4,5mm (tarvitsee vain 2 sukkapuikkoa) ja lankana käytin Novitan 7 Veljestä.

Eikö olekin ihanat napit!

Muuten, tämäkin pitää kertoa. Olen siis oikeakätinen oikeasti. Oikea käsi on nykyään poissa pelistä ja olen joutunut opettelemaan kaiken vasemmalla. Mutta jotenkin mystisesti pystyn neulomaan! Tätä ihmettelevät sekä minä että lääkärit! Thank God! Mutta tästä lähtien kaikki ulkonäkövirheet leivonnaisissa menevät tämän piikkiin. "Muuten nää ois upean näköisiä, mutta..." Hehhe, olisittepa nähneet viime vuoden piparitaloni....taisi jäädä viimeiseksi. 5-vuotiaskin pystyisi parempaan. Lopulta talon katto romahti ja äitini kaulitsi uuden. Oli kuulemma "ollut huono piparitaikina"! Ennen tein hienon kirkon ja siihen muurit ympärille. Ei toivoakaan enää. Ehkä ostan valmiin piparitalon tänä vuonna ja kehuskelen, että leivoin sen itse!

Ja tältä ne näyttävät jalassa! Pusi pusi!

29.9.2010

Syksyvuokaa ja uusi kotiruoka!

Täytyy nolona myöntää, etten ole aiemmin tehnyt mitään punajuuresta. Olen kyllä syönyt sitä monesti, mutten itse tehnyt. No, sekin on nyt sitten historiaa.

Perjantaina postiluukusta kolahti uusi Syöpä-lehti ja siellä oli tämä resepti. Lehdessä pyritään aina terveellisyyteen, eipä ole näkynyt mitään friteerattu possu -ohjetta! Jotain hyötyä siitäkin lehdestä - tämä oli hyvää ja onnistui! Olisin kaivannut silti sekaan vaikka lihaa tai VUOHENJUUSTOA!! Liian terveellisen makuista mun mielestä. Lisäsin ohjeeseen mausteiden määrää, koska suolaa ja pippuria ei ollut nimeksikään. Ehkäpä syöpäpotilaita yritetään saada elämään terveellisesti? Ymmärrän ihan hyvin, mutta eikö potilaan pitäisi nauttia ja syödä maukkasti? Ja syödä sitä, mitä tekee mieli! Ohjeessa tosiaan neuvottiin "ripottelemaan" juustoraasteta pinnalle, itse tungin ihan suosiolla koko 250 g pussin päälle. Lisäksi paistettiin päälle vielä vuohenjuustokiekkoja, jotka kruunasivat vuoan täydellisesti.

Huonoa onnea toi se, että pilkkomisessa meni ikuisuus!! Ja leikkasin oikein kunnolla sormeeni, mutten onneksi tikkiasteelle kuitenkaan. Eikä ruokaan eksyny sormenpään paloja.

Erottuuko sitä vuokaa kaiken vuohenjuuston alta? Salaatissa oli kotimaista jääsalaattia, avokadoa, kirsikkatomaatteja, pieneksi hakattua punasipulia, sokeriherneitä ja kastikkeena oliiviöljyä, suolaa, pippuria ja valkoviinietikkaa. Toimii.

Mehevä punajuurilasagnette (vuoka)
4 isoa punajuurta
1 palsternakka
1 iso purjo
2 tl öljyä
1 tl suolaa
1 tl mustapippuria
1 rkl kuivattua timjamia
0,5 dl vehnäjauhoja
7 dl vettä
200 g sulatejuustoa (käytin ihan vain Olympiaa)
200 g kuviopastaa
(+vuohenjuustoa)

Kuori punajuuret ja palsternakka. Leikkaa juurekset ohuiksi suikaleiksi. Halkaise purjo, huuhtele ja leikkaa viipaleiksi. Kuumenna öljy pannussa ja kuullota kasviksia n.10min. Mausta ja sekoita jauhot kasviksiin. Lisää vesi ja sekoita, kunnes seos alkaa kiehua. Vähennä lämpötilaa ja anna kiehua n. 3 min. välillä sekoittaen. Sulata juusto joukkoon (ja vuohenjuustoakin jos haluat). Levitä pasta uunivuokaan. Kaada päälle punajuurikastike. Sekoita aineksia kevyesti nostelemalla. Ripottele pinnalle juustoraastetta = kuorruta vuoka koko juustoraastepussillisella (käytin mozzarellaraastetta). Kypsennä 175 asteisessa uunissa 40 minuuttia. Anna ruoan vetäytyä 10 min. ennen tarjoamista. Ripottele pinnalle tuoretta timjamia. (Minulla ei ollut)

27.9.2010

Avaimenperät jakoon

Arvonta oli yllättäen mieletön hitti (ainakin meistä, pelkäsimme ettei kukaan osallistu). Kommentteja suorastaan pursusi ja koneet menivät jumiin. Saimme kuin saimmekin kaikille mansikoille uuden kodin.

Tättädädää!

Vaihtoehdot a, b ja c menevät

a) syksyinen tumma Liinulle hillot mieleen tuoden
b) psykeedelinen Linda Fredrikille Dexterin rinnalle
c) Marko Beelle nopeasta ja innokkaasta toiminnasta

Jos kaikki panevat viestiä sähköpostiin, niin saadaan mansikat omistajilleen! Ja ruokapostauksiakin tulossa pian!

22.9.2010

Huhhahhei

Jee, kamera tulee tänään saaresta ja niin tulee V:kin, wuup, wuup! Kamerattomuutta voi kuitenkin toistaiseksi paikkailla Herkulta ja Koukulta saadulta tunnustuksella.

Kiitos ja syvä kumarrus! 

Tarkoituksena on myös paljastaa itsestään seitsemän asiaa ja laittaa tunnustus eteenpäin. Meitä kun on kaksi,  niin tunnustusten keksiminen oli todella vaikeaa, mutta tällainen lista siitä sitten syntyi:

1. Isämme on 2m pitkä, äitimme 160cm, ja olemme molemmat siitä välistä (ei onneksi ihan 180cm kumpikaan...).

2. Meillä on 1v 10kk ikäeroa ja pienenä meitä luultiin kaksosiksi n. 100 000 kertaa. Olemme kuitenkin jo olemukseltamme aika samanlaisia ja kerran Pitkän kaveri juoksi Pätkän perässä ympäri keskustaa ja huusi "Pitkäääää", kunnes Pätkä kääntyi ja kaveri tajusi että melkein oikea tyyppi, mutta ei kuitenkaan (eivät siis olleet tavanneet aikaisemmin).

3. Toisella meistä on syöpä.

4. Vaikka olemmekin samanoloisia, unirytmimme on ollut lapsuudesta lähtien täysin erilainen. Pitkä on melkein aina nukkunut mielellään 12h yössä ja päiväunet päälle, Pätkä taas herää yhdeksältä keittämään kahvia. Lapsena nukuimme samassa huoneessa ja Pätkä heräsi aina monta tuntia aikaisemmin. Lapsena kahvin keittäminen ei ehkä tullut kysymykseen, joten Pätkä pesiytyi Pitkän jalkopäähän ja odotti tuntikausia leikkiseuraa. Ei ollut tarvetta kissalle tai koiralle.

5. Olemme molemmat esiintyneet lapsina tv-sarjoissa.

6. Meillä oli lapsuudessa "oma firma" ja myimme taloyhtiön luumupuiden luumuja luumutikkareina ohikulkijoille iskemällä niihin hammastikut kiinni.

7. Intomme ruuanlaittoon on isältämme, joka vei meidät joka lauantai ostoksille Hakaniemen halliin. Tunsimme kaikki myyjät ja voitimme myös Hakaniemen hallin piirustuskilpailut, kumpikin oman sarjansa.

Laitamme tunnustuksen eteenpäin:

19.9.2010

Kuva-arvoitus

Keräilen aina kirjanmerkkeihin houkuttelevia reseptejä, ja siellä on jo jonkin aikaa lojunut Lauran tähden enchiladat. Lauran enchiladoissa oli täytteenä jauhelihaa, minä tein kasvistäytteen. Lauran postauksessa ruokalajin oikeasti erottaa kuvasta, meillä kävi vähän toisin. Olen aika avokätinen kuorrutejuuston kanssa (katso vaikka täältä tai täältä), ja siinä on valitettavasti omat huonot ja hyvät puolensa. En laske huonoksi puoleksi tukkeutuneita verisuonia, vaan ruuan esteettisyyden kuvissa! Nuo ruskeat pökäleet maistuivat oikeasti IHANILTA, vaikkeivat ehkä siltä vaikuta. Hyvänä puolena oli ihan superhyvä maku, tuollainen ruskistunut, semirapea juustokuorrutus on parasta mitä tiedän, ahhhhhh.

Ensin vähän fiiliskuvaa tasoittamaan alempana olevia pökäleitä.

Suosittelen tekemään tortillat itse. Itse paistan lätyistä aina mahdollisimman ohuita ja ne toimivat tässä tosi hyvin. Letuista tulee kuitenkin uunissa aika kosteita, ja olen aika varma, että eineslätyistä olisi tullut vähän raa'an taikinan oloisia. Tai mistäs minä tiedän. Mutta silti, itse tehty tortilla on jo "henkisesti" paremman makuinen.

Meidän kamera muuten lähti V:n kanssa jonnekin saareen, ja palaa vasta keksiviikkona, eli varmaan aika hiljaista siihen asti. Byää.

Romattinen kattaus.


Enchiladat (kuusi rullaa, eli juuri normaalin uunivuoan verran tavaraa)
keskikokoinen kesäkurpitsa
herkkusieniä (tai te, jotka voitte syödä paprikaa, laittakaa sitä!)
tölkki ruskeita papuja (suolaliemessä, 400g/250g)
1 iso sipuli
2 valkosipulinkynttä
suolaa
pippuria
1 tölkki tomaattimurskaa (luomu, se on niin paljon parempaa)
1 mieto chili
1 (iso) prk creme fraichea (28% rasvaa)
6 tortillaa
juustoraastetta (meillä mozzarella)
2 dl ruokakermaa

Pilko sipulit ja valkosipulit, kuulota niitä hetki öljyssä. Lisää pilkotut kesäkurpitsat, pieneksi hakattu chili ja herkkusienet/paprika. Mausta suolalla ja pippurilla. Lisää sekaan tomaattimurska, valutetut pavut ja creme fraiche. Anna porista kymmenen minuuttia. Täytä tortillaletut kastikkeella, rullaa ne vuokaan tiukasti, ripottele juustoraaste pinnalle ja kaada lopuksi päälle ruokakerma. Paista 225 asteissa uunissa noin 15 minuuttia.

 Loppuun vielä juustotodellisuus... Mutta se maistui NIIN hyvältä, ah.

18.9.2010

ARVONTA!

Vihdoinkin arvonta! Wihii! Katsotaan nyt, osallistuuko kukaan. :D

Tässä on nyt kolme eri mansikka-avaimenperää. Tai siis värivaihtoehtoa. Kaikki kolme arvotaan.


Kysymys kuuluukin, miksi valitset juuri kyseisen värin ja perustelut siihen.
a) tumma
b) psykedeelinen
c) vaalea

Voit osallistua nimimerkilläkin, jos ei ole omaa profiilia, valitsemme sitten voittajat. Pane kommenttilootaan vastaus, ja avaimenperä voi olla sinun.

Aikaa on sunnuntaihin 26.9. asti ja arvonta umpeutuu klo 24.00. Tai ehkä se ei ole varsinaisesti arvonta, kun valitsemme voittajat, mutta jos valinnasta tulee liian vaikeaa, niin kai se menee arvonnaksi...

16.9.2010

Vielä pienempiä sukkia

Esittelin isosiskomme pojalle tekemäni sukat ja tein nyt pikkusiskollekin omat. Vähän tyttömäisemmät värit. Hän täytti juuri kaksi vuotta, onneksi olkoon!

Puikolla on 9 silmukkaa eli yhteensä 36 silmukkaa. Puikot ovat vanhat tutut 3½ ja lanka Novitan Seitsemää veljestä. Vihreä väri on poistunut Novitan värivalikoimasta ja hamstarin sitä 8 kerää talteen.....vähän liikaa.... joten nyt tungen sitä joka neulokseen! Heh.

Joustin on muuten tällä kertaa 1 o, 1 n enkä ymmärrä, miten saan sen aina näyttämään yhtä epäsiistiltä. Ehkä pitää vain uskoa jo kunnialla, että teen aina sitä vakiotani 2 o, 2n -joustinta. Muuten, teen AINA vahvistetun kantapään (mikä on sinänsä hyvä, koska kantapäät ovat yllättäen aika kovassa käytössä).

Olen kerrankin varustautunut tähän syksyyn paremmin, etteivät neulokset valmistu joskus helmikuussa....


15.9.2010

Korvapuustit

Olen jo kauan halunnut leipoa korvapuusteja, mutta aina olen siirtänyt sitä myöhemmäksi. Olen ollut leipomossa töissä ja siellä näin, miten tehdään iso määrä korvapuusteja! Rakastan pullaa ja etenkin korvapuusteja. Kahvin kanssa....aah!

Olin todella tyytyväinen näihin, pullataikina voi nimittäin olla huono. Kun pullan leipomiseen kerran ryhtyy, pitäisi tehdä reipas satsi ja täyttää pakkanen pullalla. Mutta minulla on niin pienet tilat eikä pullan pakastaminen toimi kohdallani - vedän pullaöverit kuitenkin.... Edes kulhoja ei olisi ollut tarpeeksi. Joten leivoin pienen määrän ja asuntoon levisi ihana korvapuustien tuoksu! Täytettä voisi olla aina enemmän, vaikka suorastaan liotin taikinan sulalla voilla, kanelilla ja sokerilla. Lutratkaa te vielä enemmän.

Resepti löytyi kaapin pohjalta kellastuneena, en siis tosiaankaan tiedä sen alkuperää.



Korvapuustit
15 kappaletta

2,5 dl maitoa
½ pakettia hiivaa
½dl sokeria
½ tl suolaa
1 tl jauhettua kardemummaa
n.7dl vehnäjauhoja
75g huoneenlämpöistä voita

Täytteeksi
100g sulatettua voita
sokeria
kanelia

Koristeluun
kananmuna
raesokeria

Lämmitä maito kädenlämpöiseksi. Liuota hiiva pieneen määrään maitoa ja lisää loppu maito. Lisää sokeri, suola, kardemumma ja suurin osa jauhoista. Vaivaa taikinaa hieman ja lisää rasva.

Alusta taikina tasaiseksi ja anna sen nousta peitettynä vedottomassa paikassa huoneenlämmössä n.30 minuuttia.

Kaada noussut taikina jauhotetulle pöydälle ja vaivaa kevyesti. Jätä taikina vetäytymään hetkeksi. Kauli taikinasta kevyesti mahdollisimman suorareunainen (60x25) nelikulmio. Nosta taikinaa välillä ja ripottele jauhoa sen alle, jotta se ei tartu pöytään.

Levitä täyte taikinalle. Kierrä levy rullaksi pitkittäin. Leikkaa rullasta 15 palaa. Puserra ja paina pullia, jotta niistä tulee korvapuustin näköisiä (miten tämän nyt muuten neuvoo?). Siirrä pullat leivinpaperille ja pellille. Peitä pullat liinalla ja anna nousta noin 30 minuuttia. Säädä uuni 200 asteeseen.

Paina yhtä puustia varovasti. Jos taikina palautuu nopeasti, se on noussut riittävästi. Voitele puustit kananmunalla ja koristele raesokerilla. Paista uunin keskiosassa n.15-20 minuuttia. Anna jäähtyä peitettyinä ritilällä.

14.9.2010

Linssit - kolmas kerta toden sanoo

Syksyn tullen intoni käydä kaupassa tyrehtyy nollaan. Silloin on kaivettava kaikki kaapit läpi ja toivottava, että löytäisi jotain syömäkelpoista. Tällä kertaa vihanneslokerosta löytyi kolme porkkanaa ja mieleeni tuli jo pitkään bookmarkeissa pyörinyt Chocochilin linssi-porkkanakeitto. Olin laittanut reseptin muistiin miettiessäni jotain hyvää ruokaa punaisista linsseistä. Ensimmäinen kokeiluni ei osunut ihan omaan makuun ja toinen taas oli aika mukiinmenevä, mutta kai kolmas kerta toden sanoo? Reseptiä tuli muokattua aika paljon, koska meillä ei ollut perunaa. Lopputulos oli sen verran mainio, että teen ensi kerralla samaan tapaan kuin nytkin.

Ennen kuin kurkkaatte kuvaa, saanen selittää ne hirveät krutongit. Oli laiska sunnuntai ja olin nälissäni. Keittoa piti keittää aika kauan, sillä porkkanat eivät valitettavasti pehmene ihan minuutissa, ja ehdin siinä odotellessani syödä kaikkea muuta kaapista löytyvää. Kun keitto sitten viimein oli valmis, en löytänyt sen päälle mitään ripoteltavaa. Sitten kaapista osui käteen pussi krutonkeja (kaveri tuonut kerran salaattiin) ja iskin niitä keiton päälle. Sniff. Ei olisi pitänyt. Meiltä olisi löytynyt myös ruisleipää ja valkosipuliöljyä, ja olisin saanut sata kertaa paremmat krutongit, jos en olisi ollut niin laiska. Älkää olko niin heikkoja kuin minä olin, kyllä ketutti.

Keittoa suosittelen vilpittömästi kaikille! Se lämmitti harmaata sunnuntai-iltaa ja vatsaa, ja sai minut ihastumaan linsseihin taas hitusen enemmän.



Riisuttu linssi-porkkanakeitto (kahdelle)
3 porkkanaa
1dl punaisia linssejä
1 sipuli
valkosipulin kynsi
8dl vettä
1rkl tomaattipyrettä
1,5rkl kasvisfondia
öljyä/voita
suolaa ja pippuria
1tl chilikastiketta/-tahnaa
+ jotain kivoja yrttejä

Kuori ja pilko porkkanat, sipuli ja valkosipulin kynsi. Laita kattilaan voita, mausteita ja lusikallinen chilikastiketta, lisää sipulit ja kuulota hetki. Lisää mukaan porkkanat ja tomaattipyre, kuulota hetki lisää. Lisää sitten vesi ja kasvisfondi. Keitä sillä aikaa, kun huuhtelet linssit kylmällä vedellä. Lisää mukaan keitokseen ja keitä soppaa, kunnes porkkanat ovat pehmenneet. Soseuta ja mausta vielä lisää, jos tuntuu kaipaavan jotain.

Paahda päälle krutonkeja ruisleivästä, valkosipulista ja öljystä.

13.9.2010

Sateisen päivän välipalaa

Näin Yhteishyvän Ruokaliitteessä palsternakkarieskat ja kiinnostuin heti. Sateisena sunnuntaina rieskat olivat oiva leipomisidea ja aikaa oli hiivankin käyttöön. Karsastan vähän kaikkia hiivahommia sen kohottamisen takia. Tosin nämä olivat yllättävän nopeat ja tulipahan tiskattua ennen rieskojen valmistumista!

Palsternakan suurena ystävänä olin innoissani. Vähän epäilytti, onko palsternakkaraaste liian hallitsevan makuista? No ei ollut. Pitää vähän hehkuttaa. Maku oli mielettömän hyvä ja palsternakka maistui juuri sopivasti. En raastanut sillä raastimen karkeimmalla raudalla vaan sillä vähän hienommalla Ehdottomasti uusi vakireseptini, ei jäänyt kyllä ainoaan kertaan. Varmasti muutkin juuresraasteet sopivat näihin, mielikuvitus on vain rajana!

Sopivat muuten mahtavasti keiton tai salaatin lisänä! Ja paljon kauniimpia kuin teeleivät tai (ainakin minun leipomani) sämpylät. Tai sitten ihania vain sellaisenaan voisilmä päällä. Mums!



Palsternakkarieskat, 12 kappaletta

2,5 dl maitoa

Liuota hiiva kädenlämpöiseen maitoon. Lisää muut aineet ja sekoita taikina tasaiseksi. Kaada taikina jauhotetulle pöydälle ja leivo tangoksi. Jaa tanko 12 palaan. Taputtele palat pyöreiksi litteiksi rieskoiksi (halkaisija 8-9 cm).
Pane rieskat leivinpaperilla peitetylle pellille. Anna kohota peitettynä lämpimässä paikassa 20-30 minuuttia. Paista rieskoja 225-asteisessa uunissa 15-20 minuuttia. Tarjoa tuoreina!

Einolta täydet viisi tähteä!

12.9.2010

Sunnuntaiaamun fiilistelyä

Tänään on ollut ihana aamu. Eilinen kiva ilta kavereiden luona poiki hyvät ja tapahtumarikkaat yöunet (olin muun muassa lumilautailemassa), ja heräsin kahdeltatoista todella virkeänä. Ah! Lueskelin Nyt-liitettä sängyssä, kunnes maha murisi sen verran, että oli laitettava aamupalaa. Koska olin niin hyvällä tuulella, päätin kaivaa uuden lempiastiastoni esiin - ihanalta lautaselta munakaskin maistuu paremmalta. 

 Olen hulluna tylsiin munakkaisiin. Olispa ollut pekonia!

Joku ehkä muistaakin, kun metsästin näitä astioita myös blogin kautta. Arvatkaa kuka riensi apuun? No ihana Anni! Tai paremminkin Annin äiti, joka luopui astiastostaan minun vuokseni. Kuulemma neljälläkin lautasella pärjää hyvin... Anni, olen edelleen metsästämässä vanhemmillesi uusia lautasia, jotka toimitan mahdollisimman pian. Ensi viikolla.

Jes, mukeilla on nyt aluslautasetkin.

Osan astioista Anni löysi Tikkurilan Kierrätyskeskuksesta ja otti ne sieltä mukaansa minulle, jes. Miten voi olla näin asialleen omistautuvia ystäviä? Ihan mieletöntä. Näette muuten pian Annin uuden keittiön, kunhan remontti valmistuu. En usko, että hienompia keittiöitä on olemassa.
 
 Mustia astioita on vaikea kuvata.

Ihanaa sunnuntaita kaikille! Tästä tulee mun hidas tehokas päivä. 
Enemmän tilaa ajattelulle, vähemmän tekemiselle. Ahhh.

10.9.2010

Henkilökohtainen tofuhaaste

Kesän Berliinin reissullamme kävimme syömässä ihanassa Hans Wurstissa, joka on orgaanista vegaaniruokaa tarjoava rento ravintola. Miten siellä Berliniissä osataan? Kärjistäen sanon, että jos tuollainen paikka ilmestyisi vaikka Helsinkiin, en usko että uskaltaisin mennä sinne, sillä mielikuvana olisi ituhippipaikka, jossa ei voi käydä ilman rastoja, marakassia ja kainalokarvoja, ja josta puuttuu se oikeanlainen fiilis. Hans Wurstissa se fiilis todellakin on. Ihanan tunnelmallinen, normaali paikka, josta saa ihania luomuviinejä, taustalla soi hyvä musiikki eikä sitä luomua tai vegaania tuputeta missään muualla kuin ruokalistassa. Katsokaa näitä ihania annoksia! Me syötiin V:n kanssa molemmat pastaa tomaattikastikkeessa, superhyvin paistettua tofua, paahdettuja terttukirsikkatomaatteja ja oisko siinä ollut vielä herneenversoa. En ole koskaan syönyt niin hyvää tofua, ihan uskomatonta. Menkää ehdottomasti syömään, jos olette huudeilla.

Eiks oo ihana. Kuva otettu Hans Wurstin sivuilta.

Olen miettinyt sitä ihanaa tofua nyt jo pari kuukautta. Päädyin eräänä päivänä googlettelemaan parhaita tapoja valmistaa tofua, sillä Hans Wurstin tofu oli rapeaa eikä sitä perusmautonta limamaista kuutiota, jota olen yleensä joutunut syömään. Mielestäni tofuun ei tarvitse totutella, vaan se on huonosti valmistettu, jos ei  meinaa mennä alas. Kuitenkin pohjalla on melkein mauton kuutio, josta saa marinadeilla aika erilaista joka kerta tahtoessaan. Joka tapauksessa, törmäsin netissä tällaiseen sivuun, jossa kehotettiin ensin kuivaamaan tofu pyyhkeillä, kuivaamaan ja ruskistamaan sitä kevyesti pannulla, sitten marinoimaan ja vielä paistamaan öljyssä.  Näin tofusta tulee maukkaampi, kun tofu imee marinadin paremmin itseensä ja myös rapeampi, kun turha neste on poistettu. Mulla oli ainakin froteet ihan litimärkiä kuivailun jälkeen. Ei mitään pikaruokaa, mutta oli pakko kokeilla.

Lopputulos oli parasta tofua, mitä olen valmistanut. V ja Pätkä diggasivat myös tosi paljon. Ensi kerralla tosin jotain vähän innovatiivisempaa marinadia, mielellään limellä. Tuoretomaattikastike taas oli ihan jees, mutta pitäisi keksiä siihen joku juju. Itsehän en pidä yleensä tomaattipohjaisista pastakastikkeista, mutta tuoretomaattikastike on onneksi asia erikseen. Paahdetut tomaatit unohdin uuniin ja ne repesivät, maistuivat silti, no, paahdetuilta tomaateilta. En päässyt ruoan kanssa Hans Wurstin tasolle, mutta tästä on tosi hyvä jatkaa.

Mozzarella oli menossa vanhaksi, se sopi aika kivasti tomaattisoosin kanssa.

Pastaa tuoretomaattikastikkeessa, tofukuutioilla ja paahdetuilla kirsikkatomaateilla (kolmelle)
pastaa, en kyllä katsonut yhtään paljonko

Tuoretomaattikastike
1 sipuli
2 valkosipulinkynttä
1rkl öljyä
1 chilipalko (aika mieto)
1rkl tomaattipyreetä
1dl vettä
suolaa ja pippuria + muita mausteita oman maun mukaan
5 tomaattia (!! hyviä tomaatteja! luomuja mielellään)
1tl sokeria

Kalttaa tomaatit kiehuvassa vedessä. Viillä tomaatteihin ristiviillot, iske haarukalla tukevasi kiinni ja pidä kiehuvan veden alla n. 15 sekuntia. Kuori tomaatti, halkaise, poista ne vihreät "päädyt" (en keksinyt parempaa termiä) ja pilko. Laita öljy kuumenemaan, lisää mausteet ja silputtu chili, ja lisää sitten pilkottu sipuli ja valkosipuli. Kuulota hetki, lisää sitten tomaattipyree. Heitä mukaan vesi, keitä hetki kasaan. Lisää sitten tomaatit ja sokeri. Keitä kasaan n. 15 min. Soseuta kevyesti, jos haluat, mutta älä ihan muhjuksi. Sekoita kastike keitetyn pastan kanssa.

Grrrr, rapsakkaa.

Rapeat tofukuutiot
1pkt tofua
öljyä paistoon

Marinadiin voit heittää melkein mitä vaan, meillä tuli:
soijaa
hunajaa
chilikastiketta
sitruunamehua
kalakastiketta
sesamöljyä

Leikkaa tofu 0,5-1cm paksuiksi levyiksi. Laita kahden pyyhkeen väliin kuivumaan (sellaisten, joista ei sitten irtoa mitään nöyhtää... itse käytin ihan froteepyyhkeitä), laita pari lautasta painoksi päälle ja anna kuivua pari tuntia. Painele vielä lopuksi kunnolla vedet pois, mutta ei niin kovaa, että tofu hajoaa. Laita fileet teflonpannulle ja levy kolmoselle, älä käytä öljyä!!! Painele lastalla fileitä pannuun kiinni ja kuivata hitaasti, kunnes fileet ovat kevyesti ruskistuneita molemmin puolin. Leikkaa kuutioiksi ja laita yön yli marinoitumaan jääkaappiin. Paista seuraavana päivänä öljyssä rapeiksi.

Paahdetut tomaatit
kirsikkatomaatteja, mieluiten tertussa

Vedin aika simppelisti. Laita kirsikkatomaatit pellille, leivinpaperin päällä. Paista 200 asteessa n. 15 minuuttia, kunnes tomaatit ovat paahtuneet, mutta pysyvät vielä kasassa.