30.9.2010

Nyt se löytyi!

En aio edes olla vaatimaton - nyt se on löytynyt - täydellinen tossuohje!

Nyt kun syöpähomma on kaikille selvä niin voin jakaa kanssanne tarinan tämän takana. Vuosi sitten olin taas kerran sairaalassa ja neuloin siellä all the time. Yksi mukava hoitaja toi tällaiset kotoaan ja kysyi, osaisinko tehdä tällaiset. Hän oli saanut ne joltain ystävältään lahjaksi. Tutkiskelin tossuja, mutta päättelin, että niiden täytyy olla monimutkaiset, enkä todellakaan älyäisi salaisuutta itse. Sen pituinen se.

Ensimmäisellä silmäyksellä ei arvaisi näitä tossuiksi.

..kunnes selaisin huvikseni Ravelrya muutama viikko sitten. Ja löysin tämän tossuohjeen! No, en tietenkään hiffannut, että kyseessä olivat tutut tossut. Ajattelin ohjetta lukiessani, että näyttää liian monimutkaiselta, mutta kokeilen huvikseni. Ja ohje on aivan palikka ja tossut niin nopeat! Valmistuu televisiota katsellessa. Voin sanoa, että jos tämä on minun mielestäni palikka, kuka tahansa osaa tehdä tossut!! Aaaaah. Ohje on naisten koko, n.37-38, minun kaviollani lisäsin silmukoita 26:n, joten ennen joustinta silmukoita oli 52. Passeli koko. (Siis 40-41) AAAAAHHHH, tämä riemun määrä! Puikot olivat 4,5mm (tarvitsee vain 2 sukkapuikkoa) ja lankana käytin Novitan 7 Veljestä.

Eikö olekin ihanat napit!

Muuten, tämäkin pitää kertoa. Olen siis oikeakätinen oikeasti. Oikea käsi on nykyään poissa pelistä ja olen joutunut opettelemaan kaiken vasemmalla. Mutta jotenkin mystisesti pystyn neulomaan! Tätä ihmettelevät sekä minä että lääkärit! Thank God! Mutta tästä lähtien kaikki ulkonäkövirheet leivonnaisissa menevät tämän piikkiin. "Muuten nää ois upean näköisiä, mutta..." Hehhe, olisittepa nähneet viime vuoden piparitaloni....taisi jäädä viimeiseksi. 5-vuotiaskin pystyisi parempaan. Lopulta talon katto romahti ja äitini kaulitsi uuden. Oli kuulemma "ollut huono piparitaikina"! Ennen tein hienon kirkon ja siihen muurit ympärille. Ei toivoakaan enää. Ehkä ostan valmiin piparitalon tänä vuonna ja kehuskelen, että leivoin sen itse!

Ja tältä ne näyttävät jalassa! Pusi pusi!

29.9.2010

Syksyvuokaa ja uusi kotiruoka!

Täytyy nolona myöntää, etten ole aiemmin tehnyt mitään punajuuresta. Olen kyllä syönyt sitä monesti, mutten itse tehnyt. No, sekin on nyt sitten historiaa.

Perjantaina postiluukusta kolahti uusi Syöpä-lehti ja siellä oli tämä resepti. Lehdessä pyritään aina terveellisyyteen, eipä ole näkynyt mitään friteerattu possu -ohjetta! Jotain hyötyä siitäkin lehdestä - tämä oli hyvää ja onnistui! Olisin kaivannut silti sekaan vaikka lihaa tai VUOHENJUUSTOA!! Liian terveellisen makuista mun mielestä. Lisäsin ohjeeseen mausteiden määrää, koska suolaa ja pippuria ei ollut nimeksikään. Ehkäpä syöpäpotilaita yritetään saada elämään terveellisesti? Ymmärrän ihan hyvin, mutta eikö potilaan pitäisi nauttia ja syödä maukkasti? Ja syödä sitä, mitä tekee mieli! Ohjeessa tosiaan neuvottiin "ripottelemaan" juustoraasteta pinnalle, itse tungin ihan suosiolla koko 250 g pussin päälle. Lisäksi paistettiin päälle vielä vuohenjuustokiekkoja, jotka kruunasivat vuoan täydellisesti.

Huonoa onnea toi se, että pilkkomisessa meni ikuisuus!! Ja leikkasin oikein kunnolla sormeeni, mutten onneksi tikkiasteelle kuitenkaan. Eikä ruokaan eksyny sormenpään paloja.

Erottuuko sitä vuokaa kaiken vuohenjuuston alta? Salaatissa oli kotimaista jääsalaattia, avokadoa, kirsikkatomaatteja, pieneksi hakattua punasipulia, sokeriherneitä ja kastikkeena oliiviöljyä, suolaa, pippuria ja valkoviinietikkaa. Toimii.

Mehevä punajuurilasagnette (vuoka)
4 isoa punajuurta
1 palsternakka
1 iso purjo
2 tl öljyä
1 tl suolaa
1 tl mustapippuria
1 rkl kuivattua timjamia
0,5 dl vehnäjauhoja
7 dl vettä
200 g sulatejuustoa (käytin ihan vain Olympiaa)
200 g kuviopastaa
(+vuohenjuustoa)

Kuori punajuuret ja palsternakka. Leikkaa juurekset ohuiksi suikaleiksi. Halkaise purjo, huuhtele ja leikkaa viipaleiksi. Kuumenna öljy pannussa ja kuullota kasviksia n.10min. Mausta ja sekoita jauhot kasviksiin. Lisää vesi ja sekoita, kunnes seos alkaa kiehua. Vähennä lämpötilaa ja anna kiehua n. 3 min. välillä sekoittaen. Sulata juusto joukkoon (ja vuohenjuustoakin jos haluat). Levitä pasta uunivuokaan. Kaada päälle punajuurikastike. Sekoita aineksia kevyesti nostelemalla. Ripottele pinnalle juustoraastetta = kuorruta vuoka koko juustoraastepussillisella (käytin mozzarellaraastetta). Kypsennä 175 asteisessa uunissa 40 minuuttia. Anna ruoan vetäytyä 10 min. ennen tarjoamista. Ripottele pinnalle tuoretta timjamia. (Minulla ei ollut)

27.9.2010

Avaimenperät jakoon

Arvonta oli yllättäen mieletön hitti (ainakin meistä, pelkäsimme ettei kukaan osallistu). Kommentteja suorastaan pursusi ja koneet menivät jumiin. Saimme kuin saimmekin kaikille mansikoille uuden kodin.

Tättädädää!

Vaihtoehdot a, b ja c menevät

a) syksyinen tumma Liinulle hillot mieleen tuoden
b) psykeedelinen Linda Fredrikille Dexterin rinnalle
c) Marko Beelle nopeasta ja innokkaasta toiminnasta

Jos kaikki panevat viestiä sähköpostiin, niin saadaan mansikat omistajilleen! Ja ruokapostauksiakin tulossa pian!

22.9.2010

Huhhahhei

Jee, kamera tulee tänään saaresta ja niin tulee V:kin, wuup, wuup! Kamerattomuutta voi kuitenkin toistaiseksi paikkailla Herkulta ja Koukulta saadulta tunnustuksella.

Kiitos ja syvä kumarrus! 

Tarkoituksena on myös paljastaa itsestään seitsemän asiaa ja laittaa tunnustus eteenpäin. Meitä kun on kaksi,  niin tunnustusten keksiminen oli todella vaikeaa, mutta tällainen lista siitä sitten syntyi:

1. Isämme on 2m pitkä, äitimme 160cm, ja olemme molemmat siitä välistä (ei onneksi ihan 180cm kumpikaan...).

2. Meillä on 1v 10kk ikäeroa ja pienenä meitä luultiin kaksosiksi n. 100 000 kertaa. Olemme kuitenkin jo olemukseltamme aika samanlaisia ja kerran Pitkän kaveri juoksi Pätkän perässä ympäri keskustaa ja huusi "Pitkäääää", kunnes Pätkä kääntyi ja kaveri tajusi että melkein oikea tyyppi, mutta ei kuitenkaan (eivät siis olleet tavanneet aikaisemmin).

3. Toisella meistä on syöpä.

4. Vaikka olemmekin samanoloisia, unirytmimme on ollut lapsuudesta lähtien täysin erilainen. Pitkä on melkein aina nukkunut mielellään 12h yössä ja päiväunet päälle, Pätkä taas herää yhdeksältä keittämään kahvia. Lapsena nukuimme samassa huoneessa ja Pätkä heräsi aina monta tuntia aikaisemmin. Lapsena kahvin keittäminen ei ehkä tullut kysymykseen, joten Pätkä pesiytyi Pitkän jalkopäähän ja odotti tuntikausia leikkiseuraa. Ei ollut tarvetta kissalle tai koiralle.

5. Olemme molemmat esiintyneet lapsina tv-sarjoissa.

6. Meillä oli lapsuudessa "oma firma" ja myimme taloyhtiön luumupuiden luumuja luumutikkareina ohikulkijoille iskemällä niihin hammastikut kiinni.

7. Intomme ruuanlaittoon on isältämme, joka vei meidät joka lauantai ostoksille Hakaniemen halliin. Tunsimme kaikki myyjät ja voitimme myös Hakaniemen hallin piirustuskilpailut, kumpikin oman sarjansa.

Laitamme tunnustuksen eteenpäin:

19.9.2010

Kuva-arvoitus

Keräilen aina kirjanmerkkeihin houkuttelevia reseptejä, ja siellä on jo jonkin aikaa lojunut Lauran tähden enchiladat. Lauran enchiladoissa oli täytteenä jauhelihaa, minä tein kasvistäytteen. Lauran postauksessa ruokalajin oikeasti erottaa kuvasta, meillä kävi vähän toisin. Olen aika avokätinen kuorrutejuuston kanssa (katso vaikka täältä tai täältä), ja siinä on valitettavasti omat huonot ja hyvät puolensa. En laske huonoksi puoleksi tukkeutuneita verisuonia, vaan ruuan esteettisyyden kuvissa! Nuo ruskeat pökäleet maistuivat oikeasti IHANILTA, vaikkeivat ehkä siltä vaikuta. Hyvänä puolena oli ihan superhyvä maku, tuollainen ruskistunut, semirapea juustokuorrutus on parasta mitä tiedän, ahhhhhh.

Ensin vähän fiiliskuvaa tasoittamaan alempana olevia pökäleitä.

Suosittelen tekemään tortillat itse. Itse paistan lätyistä aina mahdollisimman ohuita ja ne toimivat tässä tosi hyvin. Letuista tulee kuitenkin uunissa aika kosteita, ja olen aika varma, että eineslätyistä olisi tullut vähän raa'an taikinan oloisia. Tai mistäs minä tiedän. Mutta silti, itse tehty tortilla on jo "henkisesti" paremman makuinen.

Meidän kamera muuten lähti V:n kanssa jonnekin saareen, ja palaa vasta keksiviikkona, eli varmaan aika hiljaista siihen asti. Byää.

Romattinen kattaus.


Enchiladat (kuusi rullaa, eli juuri normaalin uunivuoan verran tavaraa)
keskikokoinen kesäkurpitsa
herkkusieniä (tai te, jotka voitte syödä paprikaa, laittakaa sitä!)
tölkki ruskeita papuja (suolaliemessä, 400g/250g)
1 iso sipuli
2 valkosipulinkynttä
suolaa
pippuria
1 tölkki tomaattimurskaa (luomu, se on niin paljon parempaa)
1 mieto chili
1 (iso) prk creme fraichea (28% rasvaa)
6 tortillaa
juustoraastetta (meillä mozzarella)
2 dl ruokakermaa

Pilko sipulit ja valkosipulit, kuulota niitä hetki öljyssä. Lisää pilkotut kesäkurpitsat, pieneksi hakattu chili ja herkkusienet/paprika. Mausta suolalla ja pippurilla. Lisää sekaan tomaattimurska, valutetut pavut ja creme fraiche. Anna porista kymmenen minuuttia. Täytä tortillaletut kastikkeella, rullaa ne vuokaan tiukasti, ripottele juustoraaste pinnalle ja kaada lopuksi päälle ruokakerma. Paista 225 asteissa uunissa noin 15 minuuttia.

 Loppuun vielä juustotodellisuus... Mutta se maistui NIIN hyvältä, ah.

18.9.2010

ARVONTA!

Vihdoinkin arvonta! Wihii! Katsotaan nyt, osallistuuko kukaan. :D

Tässä on nyt kolme eri mansikka-avaimenperää. Tai siis värivaihtoehtoa. Kaikki kolme arvotaan.


Kysymys kuuluukin, miksi valitset juuri kyseisen värin ja perustelut siihen.
a) tumma
b) psykedeelinen
c) vaalea

Voit osallistua nimimerkilläkin, jos ei ole omaa profiilia, valitsemme sitten voittajat. Pane kommenttilootaan vastaus, ja avaimenperä voi olla sinun.

Aikaa on sunnuntaihin 26.9. asti ja arvonta umpeutuu klo 24.00. Tai ehkä se ei ole varsinaisesti arvonta, kun valitsemme voittajat, mutta jos valinnasta tulee liian vaikeaa, niin kai se menee arvonnaksi...

16.9.2010

Vielä pienempiä sukkia

Esittelin isosiskomme pojalle tekemäni sukat ja tein nyt pikkusiskollekin omat. Vähän tyttömäisemmät värit. Hän täytti juuri kaksi vuotta, onneksi olkoon!

Puikolla on 9 silmukkaa eli yhteensä 36 silmukkaa. Puikot ovat vanhat tutut 3½ ja lanka Novitan Seitsemää veljestä. Vihreä väri on poistunut Novitan värivalikoimasta ja hamstarin sitä 8 kerää talteen.....vähän liikaa.... joten nyt tungen sitä joka neulokseen! Heh.

Joustin on muuten tällä kertaa 1 o, 1 n enkä ymmärrä, miten saan sen aina näyttämään yhtä epäsiistiltä. Ehkä pitää vain uskoa jo kunnialla, että teen aina sitä vakiotani 2 o, 2n -joustinta. Muuten, teen AINA vahvistetun kantapään (mikä on sinänsä hyvä, koska kantapäät ovat yllättäen aika kovassa käytössä).

Olen kerrankin varustautunut tähän syksyyn paremmin, etteivät neulokset valmistu joskus helmikuussa....


15.9.2010

Korvapuustit

Olen jo kauan halunnut leipoa korvapuusteja, mutta aina olen siirtänyt sitä myöhemmäksi. Olen ollut leipomossa töissä ja siellä näin, miten tehdään iso määrä korvapuusteja! Rakastan pullaa ja etenkin korvapuusteja. Kahvin kanssa....aah!

Olin todella tyytyväinen näihin, pullataikina voi nimittäin olla huono. Kun pullan leipomiseen kerran ryhtyy, pitäisi tehdä reipas satsi ja täyttää pakkanen pullalla. Mutta minulla on niin pienet tilat eikä pullan pakastaminen toimi kohdallani - vedän pullaöverit kuitenkin.... Edes kulhoja ei olisi ollut tarpeeksi. Joten leivoin pienen määrän ja asuntoon levisi ihana korvapuustien tuoksu! Täytettä voisi olla aina enemmän, vaikka suorastaan liotin taikinan sulalla voilla, kanelilla ja sokerilla. Lutratkaa te vielä enemmän.

Resepti löytyi kaapin pohjalta kellastuneena, en siis tosiaankaan tiedä sen alkuperää.



Korvapuustit
15 kappaletta

2,5 dl maitoa
½ pakettia hiivaa
½dl sokeria
½ tl suolaa
1 tl jauhettua kardemummaa
n.7dl vehnäjauhoja
75g huoneenlämpöistä voita

Täytteeksi
100g sulatettua voita
sokeria
kanelia

Koristeluun
kananmuna
raesokeria

Lämmitä maito kädenlämpöiseksi. Liuota hiiva pieneen määrään maitoa ja lisää loppu maito. Lisää sokeri, suola, kardemumma ja suurin osa jauhoista. Vaivaa taikinaa hieman ja lisää rasva.

Alusta taikina tasaiseksi ja anna sen nousta peitettynä vedottomassa paikassa huoneenlämmössä n.30 minuuttia.

Kaada noussut taikina jauhotetulle pöydälle ja vaivaa kevyesti. Jätä taikina vetäytymään hetkeksi. Kauli taikinasta kevyesti mahdollisimman suorareunainen (60x25) nelikulmio. Nosta taikinaa välillä ja ripottele jauhoa sen alle, jotta se ei tartu pöytään.

Levitä täyte taikinalle. Kierrä levy rullaksi pitkittäin. Leikkaa rullasta 15 palaa. Puserra ja paina pullia, jotta niistä tulee korvapuustin näköisiä (miten tämän nyt muuten neuvoo?). Siirrä pullat leivinpaperille ja pellille. Peitä pullat liinalla ja anna nousta noin 30 minuuttia. Säädä uuni 200 asteeseen.

Paina yhtä puustia varovasti. Jos taikina palautuu nopeasti, se on noussut riittävästi. Voitele puustit kananmunalla ja koristele raesokerilla. Paista uunin keskiosassa n.15-20 minuuttia. Anna jäähtyä peitettyinä ritilällä.

14.9.2010

Linssit - kolmas kerta toden sanoo

Syksyn tullen intoni käydä kaupassa tyrehtyy nollaan. Silloin on kaivettava kaikki kaapit läpi ja toivottava, että löytäisi jotain syömäkelpoista. Tällä kertaa vihanneslokerosta löytyi kolme porkkanaa ja mieleeni tuli jo pitkään bookmarkeissa pyörinyt Chocochilin linssi-porkkanakeitto. Olin laittanut reseptin muistiin miettiessäni jotain hyvää ruokaa punaisista linsseistä. Ensimmäinen kokeiluni ei osunut ihan omaan makuun ja toinen taas oli aika mukiinmenevä, mutta kai kolmas kerta toden sanoo? Reseptiä tuli muokattua aika paljon, koska meillä ei ollut perunaa. Lopputulos oli sen verran mainio, että teen ensi kerralla samaan tapaan kuin nytkin.

Ennen kuin kurkkaatte kuvaa, saanen selittää ne hirveät krutongit. Oli laiska sunnuntai ja olin nälissäni. Keittoa piti keittää aika kauan, sillä porkkanat eivät valitettavasti pehmene ihan minuutissa, ja ehdin siinä odotellessani syödä kaikkea muuta kaapista löytyvää. Kun keitto sitten viimein oli valmis, en löytänyt sen päälle mitään ripoteltavaa. Sitten kaapista osui käteen pussi krutonkeja (kaveri tuonut kerran salaattiin) ja iskin niitä keiton päälle. Sniff. Ei olisi pitänyt. Meiltä olisi löytynyt myös ruisleipää ja valkosipuliöljyä, ja olisin saanut sata kertaa paremmat krutongit, jos en olisi ollut niin laiska. Älkää olko niin heikkoja kuin minä olin, kyllä ketutti.

Keittoa suosittelen vilpittömästi kaikille! Se lämmitti harmaata sunnuntai-iltaa ja vatsaa, ja sai minut ihastumaan linsseihin taas hitusen enemmän.



Riisuttu linssi-porkkanakeitto (kahdelle)
3 porkkanaa
1dl punaisia linssejä
1 sipuli
valkosipulin kynsi
8dl vettä
1rkl tomaattipyrettä
1,5rkl kasvisfondia
öljyä/voita
suolaa ja pippuria
1tl chilikastiketta/-tahnaa
+ jotain kivoja yrttejä

Kuori ja pilko porkkanat, sipuli ja valkosipulin kynsi. Laita kattilaan voita, mausteita ja lusikallinen chilikastiketta, lisää sipulit ja kuulota hetki. Lisää mukaan porkkanat ja tomaattipyre, kuulota hetki lisää. Lisää sitten vesi ja kasvisfondi. Keitä sillä aikaa, kun huuhtelet linssit kylmällä vedellä. Lisää mukaan keitokseen ja keitä soppaa, kunnes porkkanat ovat pehmenneet. Soseuta ja mausta vielä lisää, jos tuntuu kaipaavan jotain.

Paahda päälle krutonkeja ruisleivästä, valkosipulista ja öljystä.

13.9.2010

Sateisen päivän välipalaa

Näin Yhteishyvän Ruokaliitteessä palsternakkarieskat ja kiinnostuin heti. Sateisena sunnuntaina rieskat olivat oiva leipomisidea ja aikaa oli hiivankin käyttöön. Karsastan vähän kaikkia hiivahommia sen kohottamisen takia. Tosin nämä olivat yllättävän nopeat ja tulipahan tiskattua ennen rieskojen valmistumista!

Palsternakan suurena ystävänä olin innoissani. Vähän epäilytti, onko palsternakkaraaste liian hallitsevan makuista? No ei ollut. Pitää vähän hehkuttaa. Maku oli mielettömän hyvä ja palsternakka maistui juuri sopivasti. En raastanut sillä raastimen karkeimmalla raudalla vaan sillä vähän hienommalla Ehdottomasti uusi vakireseptini, ei jäänyt kyllä ainoaan kertaan. Varmasti muutkin juuresraasteet sopivat näihin, mielikuvitus on vain rajana!

Sopivat muuten mahtavasti keiton tai salaatin lisänä! Ja paljon kauniimpia kuin teeleivät tai (ainakin minun leipomani) sämpylät. Tai sitten ihania vain sellaisenaan voisilmä päällä. Mums!



Palsternakkarieskat, 12 kappaletta

2,5 dl maitoa

Liuota hiiva kädenlämpöiseen maitoon. Lisää muut aineet ja sekoita taikina tasaiseksi. Kaada taikina jauhotetulle pöydälle ja leivo tangoksi. Jaa tanko 12 palaan. Taputtele palat pyöreiksi litteiksi rieskoiksi (halkaisija 8-9 cm).
Pane rieskat leivinpaperilla peitetylle pellille. Anna kohota peitettynä lämpimässä paikassa 20-30 minuuttia. Paista rieskoja 225-asteisessa uunissa 15-20 minuuttia. Tarjoa tuoreina!

Einolta täydet viisi tähteä!

12.9.2010

Sunnuntaiaamun fiilistelyä

Tänään on ollut ihana aamu. Eilinen kiva ilta kavereiden luona poiki hyvät ja tapahtumarikkaat yöunet (olin muun muassa lumilautailemassa), ja heräsin kahdeltatoista todella virkeänä. Ah! Lueskelin Nyt-liitettä sängyssä, kunnes maha murisi sen verran, että oli laitettava aamupalaa. Koska olin niin hyvällä tuulella, päätin kaivaa uuden lempiastiastoni esiin - ihanalta lautaselta munakaskin maistuu paremmalta. 

 Olen hulluna tylsiin munakkaisiin. Olispa ollut pekonia!

Joku ehkä muistaakin, kun metsästin näitä astioita myös blogin kautta. Arvatkaa kuka riensi apuun? No ihana Anni! Tai paremminkin Annin äiti, joka luopui astiastostaan minun vuokseni. Kuulemma neljälläkin lautasella pärjää hyvin... Anni, olen edelleen metsästämässä vanhemmillesi uusia lautasia, jotka toimitan mahdollisimman pian. Ensi viikolla.

Jes, mukeilla on nyt aluslautasetkin.

Osan astioista Anni löysi Tikkurilan Kierrätyskeskuksesta ja otti ne sieltä mukaansa minulle, jes. Miten voi olla näin asialleen omistautuvia ystäviä? Ihan mieletöntä. Näette muuten pian Annin uuden keittiön, kunhan remontti valmistuu. En usko, että hienompia keittiöitä on olemassa.
 
 Mustia astioita on vaikea kuvata.

Ihanaa sunnuntaita kaikille! Tästä tulee mun hidas tehokas päivä. 
Enemmän tilaa ajattelulle, vähemmän tekemiselle. Ahhh.

10.9.2010

Henkilökohtainen tofuhaaste

Kesän Berliinin reissullamme kävimme syömässä ihanassa Hans Wurstissa, joka on orgaanista vegaaniruokaa tarjoava rento ravintola. Miten siellä Berliniissä osataan? Kärjistäen sanon, että jos tuollainen paikka ilmestyisi vaikka Helsinkiin, en usko että uskaltaisin mennä sinne, sillä mielikuvana olisi ituhippipaikka, jossa ei voi käydä ilman rastoja, marakassia ja kainalokarvoja, ja josta puuttuu se oikeanlainen fiilis. Hans Wurstissa se fiilis todellakin on. Ihanan tunnelmallinen, normaali paikka, josta saa ihania luomuviinejä, taustalla soi hyvä musiikki eikä sitä luomua tai vegaania tuputeta missään muualla kuin ruokalistassa. Katsokaa näitä ihania annoksia! Me syötiin V:n kanssa molemmat pastaa tomaattikastikkeessa, superhyvin paistettua tofua, paahdettuja terttukirsikkatomaatteja ja oisko siinä ollut vielä herneenversoa. En ole koskaan syönyt niin hyvää tofua, ihan uskomatonta. Menkää ehdottomasti syömään, jos olette huudeilla.

Eiks oo ihana. Kuva otettu Hans Wurstin sivuilta.

Olen miettinyt sitä ihanaa tofua nyt jo pari kuukautta. Päädyin eräänä päivänä googlettelemaan parhaita tapoja valmistaa tofua, sillä Hans Wurstin tofu oli rapeaa eikä sitä perusmautonta limamaista kuutiota, jota olen yleensä joutunut syömään. Mielestäni tofuun ei tarvitse totutella, vaan se on huonosti valmistettu, jos ei  meinaa mennä alas. Kuitenkin pohjalla on melkein mauton kuutio, josta saa marinadeilla aika erilaista joka kerta tahtoessaan. Joka tapauksessa, törmäsin netissä tällaiseen sivuun, jossa kehotettiin ensin kuivaamaan tofu pyyhkeillä, kuivaamaan ja ruskistamaan sitä kevyesti pannulla, sitten marinoimaan ja vielä paistamaan öljyssä.  Näin tofusta tulee maukkaampi, kun tofu imee marinadin paremmin itseensä ja myös rapeampi, kun turha neste on poistettu. Mulla oli ainakin froteet ihan litimärkiä kuivailun jälkeen. Ei mitään pikaruokaa, mutta oli pakko kokeilla.

Lopputulos oli parasta tofua, mitä olen valmistanut. V ja Pätkä diggasivat myös tosi paljon. Ensi kerralla tosin jotain vähän innovatiivisempaa marinadia, mielellään limellä. Tuoretomaattikastike taas oli ihan jees, mutta pitäisi keksiä siihen joku juju. Itsehän en pidä yleensä tomaattipohjaisista pastakastikkeista, mutta tuoretomaattikastike on onneksi asia erikseen. Paahdetut tomaatit unohdin uuniin ja ne repesivät, maistuivat silti, no, paahdetuilta tomaateilta. En päässyt ruoan kanssa Hans Wurstin tasolle, mutta tästä on tosi hyvä jatkaa.

Mozzarella oli menossa vanhaksi, se sopi aika kivasti tomaattisoosin kanssa.

Pastaa tuoretomaattikastikkeessa, tofukuutioilla ja paahdetuilla kirsikkatomaateilla (kolmelle)
pastaa, en kyllä katsonut yhtään paljonko

Tuoretomaattikastike
1 sipuli
2 valkosipulinkynttä
1rkl öljyä
1 chilipalko (aika mieto)
1rkl tomaattipyreetä
1dl vettä
suolaa ja pippuria + muita mausteita oman maun mukaan
5 tomaattia (!! hyviä tomaatteja! luomuja mielellään)
1tl sokeria

Kalttaa tomaatit kiehuvassa vedessä. Viillä tomaatteihin ristiviillot, iske haarukalla tukevasi kiinni ja pidä kiehuvan veden alla n. 15 sekuntia. Kuori tomaatti, halkaise, poista ne vihreät "päädyt" (en keksinyt parempaa termiä) ja pilko. Laita öljy kuumenemaan, lisää mausteet ja silputtu chili, ja lisää sitten pilkottu sipuli ja valkosipuli. Kuulota hetki, lisää sitten tomaattipyree. Heitä mukaan vesi, keitä hetki kasaan. Lisää sitten tomaatit ja sokeri. Keitä kasaan n. 15 min. Soseuta kevyesti, jos haluat, mutta älä ihan muhjuksi. Sekoita kastike keitetyn pastan kanssa.

Grrrr, rapsakkaa.

Rapeat tofukuutiot
1pkt tofua
öljyä paistoon

Marinadiin voit heittää melkein mitä vaan, meillä tuli:
soijaa
hunajaa
chilikastiketta
sitruunamehua
kalakastiketta
sesamöljyä

Leikkaa tofu 0,5-1cm paksuiksi levyiksi. Laita kahden pyyhkeen väliin kuivumaan (sellaisten, joista ei sitten irtoa mitään nöyhtää... itse käytin ihan froteepyyhkeitä), laita pari lautasta painoksi päälle ja anna kuivua pari tuntia. Painele vielä lopuksi kunnolla vedet pois, mutta ei niin kovaa, että tofu hajoaa. Laita fileet teflonpannulle ja levy kolmoselle, älä käytä öljyä!!! Painele lastalla fileitä pannuun kiinni ja kuivata hitaasti, kunnes fileet ovat kevyesti ruskistuneita molemmin puolin. Leikkaa kuutioiksi ja laita yön yli marinoitumaan jääkaappiin. Paista seuraavana päivänä öljyssä rapeiksi.

Paahdetut tomaatit
kirsikkatomaatteja, mieluiten tertussa

Vedin aika simppelisti. Laita kirsikkatomaatit pellille, leivinpaperin päällä. Paista 200 asteessa n. 15 minuuttia, kunnes tomaatit ovat paahtuneet, mutta pysyvät vielä kasassa.

9.9.2010

Uutuuksia!!

Myönnän ylpeänä, että olen täysin uutuuksien orja. Se ominaisuus on peritty isältämme, joka käytännössä kasvatti tyttärensä uutuuksien voimalla. Meillä syötiin esimerkiksi sushia jo varmaan 20 vuotta sitten, kun isä oli kuullut, että niitä myytiin jossain päin Helsinkiä. Bongaan kaikki uutuudet jo ennen kuin ne ehtivät kauppoihin. Mielenkiintoni painottuu erilaisiin karkkeihin ja muihin makeisiin sekä leipiin. Muutakin löytyy...

Tässä postauksessa keskitytään ihan eineksiin, vaikka on tullut kokeiltua kaktukset ja muut eksoottiset ruuat. Nämä ovat jo "vanhoja tuttuja", mutta lemppareitani ovat Fazerin Alku Monivilja - ja Kaurakolmiot. Samoin ihania ovat Vaasan Täyshyvä 5 Täysjyväviljan näkkileivät ja Jyväiset hapankorput. Valiolta tulee pian maustettu tiramisurahka ja Oltermanni Luomu odottelee jääkaapissa avaamista, kunhan edellinen juusto on syöty.

Tämän syksyn kuuma juttu minulle on Fazerin cashewpähkinärouhesuklaa. Odotin sitä kauppoihin kuin kuuta nousevaa ja vihdoin sitä tuli Stockmannille. Good old Stockmann! Ah, tykkään erityisesti keltaisesta ja violetista levystä, koska olen pähkinäsuklaan ystävä. Tämäkin oli tosi hyvää, cashew on tietysti miedompaa kuin hasselpähkinä, mutta ostan kyllä varmasti uudestaankin.


Etsin hammasharjaa Töölöntorin K-Marketista ja kassalla huomasin uuden Tupla Shufflen! Miten en ole tiennyt tästä? Pari patukkaa lähti tietenkin heti mukaani ja kääreessä kerrottin patukan sisältävän vohvelia ja nougata maitosuklaalla ja manteleilla päällystettynä. En nyt ole mikään vohveli-intoilija, joten olin varautunut aika kuivakkaan kokonaisuuteen. Hyvää oli mutta aika tuhti pakkaus. Eikä ole alkuperäistä Tuplaa voittanutta! Tosin voisin ostaa tätä uusiksi, enpä usko, että silti mikään himottava tarve koskaan tulee.


Maraboun Polka -suklaa on myös ihan jees ja tyydyttää ainakin mintun himon. Toisaalta valitsen mieluummin Fazerin levyista sen Marianne-suklaan. Kesällä tuli nyt kaikkialta löytyviä Pantteri Black Shotteja. Olivat kyllä pettymys minun makuuni!

Sipsejä edustaa Estrellan Ringsit, makuina Cheese tai Sourcream&Onion. Sourcream&Onion oli ihan ok, mutta en siirtyisi sipseistä näihin. Juustonaksujen suurkuluttajana toivoni kohdistuu juustoringseihin! Pitkä ei digannut ollenkaan (vaikka kyllähän ne alas meni).


Tällä hetkellä odotan Ainon hilla -jäätelöä. Tuli jo testattua Pingviinin KaneliOmenaa. Oli kyllä pettymys! Nyyh! Omena oli liian esanssinen. Tässä olisi ollut niin paljon potentiaalia. Rakastan esimerkiksi sitä Valion uuniomenajogurttia.


7.9.2010

Tiramisu

Vietimme viime sunnuntaina rapujuhlia isosiskomme luona. Alkuun söimme valkosipulikeittoa, sitten rapuja ja jälkkäriksi tiramisua. Tein tiramisua pari vuotta sitten jatkuvasti, sillä löysin Pätkän avustuksella ihan mielettömän hyvän reseptin (joku vanha Olivia-lehti). Tämä tiramisu on oikeaoppisen kostea, mutta pysyy silti kasassa. Sunnuntain juhlissa oli pari todellista tiramisun nimeen vannovaa fania, jotka hyväksyivät tuotokseni mukisematta.



Vaikka ohje saattaa näyttää pitkältä, se on oikeasti tosi helppo ja yllättävän nopea, kun ei tarvitse räpeltää uunin kanssa ja jännittää paistoaikaa. Ajattelin etukäteen, että yritän olla hehkuttamatta tätä liikaa, mutta nyt petti itsekuri. Tämä tiramisu on ihan superhyvää! Pari vuotta sitten tein tätä illalliskesteille ja annoin yhden kaverin mukaan palasen, kun jälkkäreitä oli niin monta ja kaikkea jäi yli. Muutamaa viikkoa myöhemmin törmättiin kaverin poikaystävään kaupassa, joka kysyi ensimmäisenä, että oliko tiramisu oikeasti tehty itse. Kuulemma parempaa kuin ravintolassa!

Nyyh, muutama kokkare lens pinnalle paketista.


Tiramisu
paketti savoiardikeksejä (eli n. 24 keksiä)
2dl vahvaa kahvia
2rkl marsalaviiniä/amarettoa
1rkl sokeria

Täyte
4 munankeltuaista
1dl sokeria
2rkl marsalaviiniä/amarettoa
500g mascarponejuustoa
2 munanvalkuaista
+ pinnalle tummaa sokeroimatonta kaakaojauhetta

Sekoita kuuman kahvin joukkoon sokeri ja marsalaviini/amaretto (itse käytän aina amarettoa). Erottele kananmunista keltuaiset ja valkuaiset. Mittaa keltuaiset ja sokeri kulhoon ja aseta kulho vesihauteeseen kattilan päälle. Vatkaa seos kuohkeaksi. Vaahto on sopivan kuohkeaa, kun pintaan vedetty viiva pysyy hetken näkyvissä. Nosta kulho vesihauteesta.

Sekoita mascarponejuusto ja täytteen alkoholi keskenään. Sekoita juustoseos keltuaisvaahdon joukkoon. Vatkaa valkuaiset kovaksi vaahdoksi (katso ettei sekaan pääse tippaakaan vettä tai valkuaiset eivät vaahdotu). Nostele vaahto muun täytteen sekaan. Varaa valmistus- ja tarjoiluastiaksi n. 1,5 litran vetoinen vuoka. Kaada kahviseosta laakealle lautaselle ja kasta keksit molemmin puolin kahviin. Alunperin meillä tuli aina sitä seosta liian vähän, joten olen tuplannut sen tähän ohjeeseen, siitä tosin jää hitusen yli eikä kaikkea kannata väkisin käyttää, ettei tiramisusta tule liian mössöä. Levitä kerros keksejä vuoan pohjalle. Levitä osa täytteestä keksien päälle ja lado uusi rivi. Meidän vuokaan kerroksia sai vain kaksi, mutta jos otat kapeamman ja korkeareunaisen vuoan, ideaaleinta olisi saada kolme kerrosta. Päällimmäiseksi tulee täytettä. Nosta vuoka jääkaappiin ja anna tekeytyä ainakin 3h. Siivilöi päälle kaakaojauhetta ennen tarjoilua.

Värit ihan pielessä, mut eiks oo mahtava rakenne!

6.9.2010

Pinaattia, parmesania ja pastaa!

Lueskelin Anzkun kauhasta kajahtaa -blogia ja pinaattinen mac and cheese -resepti houkutteli heti! Täytyy tunnustaa, etten ole koskaan syönyt mac&cheesea, joten mitään vertailukohdetta ei ollut. Ajattelin, ettei tämä voi mennä kovin mönkään, koska 
a) Anzku kehui blogissaan reseptiä
b) en ole mikään huippukokki 
c) pastassa harvemmin voi mennä pieleen ja 
d) kaipasin jotain helppoa kotiruokaa! 

Me Pitkän kanssa tuunasimme ohjetta ja lisäsimme sekaan fetaa sekä gratinoimme pastan  vielä mozzarellaraasteella. Minä kyllä tykkäsin tosi paljon, Pitkä ei niinkään.... Tämä jakoi mielipiteemme kyllä niin 50-50. Teen varmasti uudestaan, Pitkä ei.

Paljon sitä ruokaa tuli, ymmärrän, että isompi (tai pienempikin) perhe saa reilut annokset, mutta yksineläjänä syön tätä pari kertaa päivässä viikon ajan. No, onneksi on olemassa Pitkä ja V, joille voin aina kiikuttaa purnukoitani. Tosin voi olla, että teen suosiolla pienemmän satsin ensi kerralla ja jätän kipot viemättä Pitkälle.
 
 Mehän tietysti vielä gratinoitiin, kun rasvaa ei ollut muuten tarpeeksi.

Pinaattinen mac and cheese fetalla
n. 30 g voita
n. 0,5 dl vehnäjauhoja
2,5 dl maitoa
2,5 dl kanalientä
ripaus muskottipähkinää
ripaus mustapippuria
560 g pakastepinaattia (laitoin 2 pussia)
2 dl parmesaaniraastetta
500 g makaroneja
2 dl makaronien keitinvettä
+ fetaa
+ muuta juustoa gratinointiin

1. Laita makaronit kiehumaan pakkauksen ohjeen mukaan
2. Sulata voi paistokasarissa ja sekoita joukkoon jauhot. Lisää maito ja kanaliemi vähitellen rasvaseokseen ja sekoita hyvin. Mausta ja anna kiehua hiljalleen
3. Sulata pinaatti mikrossa ja valuta neste pois
4. Ota 2 dl makaronien keitinvettä syrjään ja valuta kypsät makaronit
5. Kaada parmesaaniraaste, pinaatti ja keitinvesi kastikkeen sekaan. Sekoita tasaiseksi ja lisää joukkoon kypsät makaronit (ja feta). Sekoita ja anna vetäytyä hetki ennen tarjoamista.
6. Gratinoi vielä pasta uunissa, jos uskallat!


5.9.2010

Pihajuhlat

Olin eilen pihajuhlissa, jotka olivat aivan ihanat. Pimenevä ilta, lyhtyjä, räsymattoja ja penkkejä, ihania ihmisiä ja vielä ruokaakin, täydellistä! Tarjoilu toimi nyyttäriperiaatteella, joten kannoin myös korteni ketoon. Toinen juhlan järjestäjistä on vegaani, joten pähkäilin koko viime viikon mitä ihmettä (helppoa) keksin viedä tarjottavaksi. Sitten muistin Spaghetteriassa aikoinaan olleen alkupalan, artisokkatahnaa ja focacciaa, jonka vuoksi kävin ravintolassa syömässä noin kerran viikossa. Tavoittelin vähän samanlaista tahnaa ja täytyy sanoa, että onnistuin täydellisesti. Tahnasta tuli ihan mielettömän hyvää ja muistin kertoa sen myös kaikille juhlissa oleville, moneen kertaan vielä. En todellakaan ole perusvaatimaton suomalainen kotikokkailija, vaan mainostan kyllä kaikille, jos joskus löytyy joku mahtava uusi ruokalaji. Tai sohva. Eilenkin esittelin kuvia sohvastamme kaikille uusille kasvoille. 

Tahnaa tuli tuon purkin verran! Olisi pitänyt tehdä enemmän kerralla.

Tarinan opetus: en hehkuta turhaan. Tehkää tätä tahnaa ja haiskaa valkosipulilta koko loppuviikko.

Niin ja pitää vielä kertoa niille, jotka eivät pidä artisokansydämistä: en oikein minäkään. En myöskään välitä oikein aurinkokuivatuista tomaateista, koska iso öljyinen "filee" ei varsinaisesti kuulu suosikkeihini. Molempia tykkään kuitenkin syödä mössönä, eli kannattaa kokeilla, vaikka ennakkoluulot vaivaisivat.Mä teen tätä ainakin heti huomenna uudelleen.

Ainakin tämän purkin auringonkukkaöljy sopi tahnaan superhyvin. 
Mulla jäi öljyä ton verran jäljelle tahnan pyörittämisen jälkeen.

Artisokkatahna
1prk (290/160g) artisokansydämiä
2 valkosipulinkynttä (tai vähemmän, jos olet säikky)

Soseuta sauvasekottimella artisokansydämet ja valkosipulinkynnet. Lisää purkin öljyä joukkoon pikku hiljaa kunnes olet löytänyt sopivan löysyyden. Suosittelen sellaista pehmeästi käsiteltävää, joka kuitenkin pysyy vielä leivän päällä. Voit myös käyttää dippinä tai lusikoida suoraan :) Niin ja tahna säilyy luultavimmin muutaman viikon jääkaapissa, sillä ainakin avattu artisokkapurkki säilyy sen verran.

Tein juhliin myös coktailtikkuja. Eivät olleet tosin vegaaneiden suosikkeja.

1.9.2010

Porkkanaa teeleivissä

Tosi "yllättävää", että ilmojen kylmetessä tekee mieli teki jotain syksyistä. Ajan puutteessa kaipasin jotain helppoa, halpaa ja nopeaa. Tein taas teeleipiä, vaikka ne ovatkin aika palikkaevästä. Lueskelen aina välillä Myllyn parhaiden Arjan leivontanurkkaa ja sieltä bongasin tämän ajankohtaisen ohjeen. Kaikki ainekset löytyivät kaapista ja leivät syntyivät todella nopeasti. Vähän voita uunituoreen teeleivän päälle niin se on siinä! Porkkana maistui näissä yllättävän paljon (no, nimi ei varmaan ole turhaan porkkanateeleivät). Jätin ohjeesta pois 1tl suolaa, sillä se puski vähän liikaa läpi valmiissa teeleivissä. Voin oma suola riittää hyvin! Jos käytät jotain margariinia tai muuta mautonta rasvaa, lisää ohjeeseen ripaus suolaa.
Onko olemassa ketään, joka ei pitäisi teeleivistä? Toivottavasti ei. Leivät maistuvat parhaalta sunnuntai-iltaisin hyvässä seurassa, teekuppi kourassa ja joku lautapeli pöydässä.
My cup of tea.

Koululaisen porkkanateeleivät (10 kpl)
3dl vehnäjauhoja
3dl kaurahiutaleita
1 rkl leivinjauhetta

1 rkl hunajaa
2½ dl maitoa
½dl sulatettua voita (n.50g)
2-3 raastettua porkkanaa

Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää hunaja, rasva, neste ja raaste. Sekoita taikina tasaiseksi ja jaa se nokareiksi leivinpaperille. Taputa nokareet tasaiseksi kostutetulla kädellä ja paista 250-asteisessa uunissa n. 10 min.

Tein teeleipiä itse yhdeksän ja paistoaika oli 15 minuuttia. Riippuu varmaankin uunista ja teeleipien paksuudesta.