31.8.2010

Zen Sushi

Hehkutan nyt taas vaihteeksi sushia, mutta jos jollekin on jäänyt epäselväksi, RAKASTAN sushia! Voisin syödä sitä joka päivä koko loppuelämäni. Viime viikolla kävin sushilla neljä kertaa, kröhöm. Nyt oli Zen Sushin vuoro! Otin ihan vain 10 kappaleen sushisetin ja misokeiton siihen alkuun. Olihan se taas kerran mielettömän hyvää. Vaikka lohinigirit ovat niin perussushia, ne ovat lemppareitani! Samoin ebit eli ravunpyrstöt. No, ei ole oikeastaan mitään, mistä en pitäisi. Myös tuo tonnikalamajoneesimömmö on herkkuani!

Tällä kertaa olimme Zenissä vähän neljän jälkeen ja ruoka tuli viidessä minuutissa! Joskus olen odottanut annostani käpy otsassa yli puoli tuntia. Vaikkei olisi kiire minnekään, kyllähän hermo palaa aika nopeasti, ja se vie fiiliksen nautinnolta. Mitä enemmän sushia olen syönyt sitä enemmän tungen wasabia soijaan. Oikeaoppisestihan kala kuuluisi dipata soijaan ensin, mutta olen pari kertaa kokeiltuani pyyhkinyt soijaa nolona ravintolan pöydältä, joten dippaan sushini soijaan suomalaisittain riisi edellä.

Sori kuva on niin surkea, mutta jotain todistusaineistoa!

By the way, uudessa Imagessa 8/2010 (syyskuu) on mielenkiintoinen artikkeli sushista, kannattaa lukea. Siinä hehkutetaan Umeshua Töölössä - kuulun ehdottomasti faneihin!!!! Flow-festareilla oli muuten Umeshun sushia, todella hyvää oli ja vielä festareilla. Ensimmäinen temaki-kokeiluni on muuten Umeshusta. Ja kaikille vinkiksi, että melko uusi Sushi-san Munkkiniemessä on TODELLA hyvä!

30.8.2010

Mustikkapiirakkaa

Isosiskomme lasten synttäreitä juhlittiin eilen sunnuntaina paloautojen ympäröimänä. En sytyttänyt ketään tai mitään palamaan, vaan juhlia vietettiin VPK:lla. Miten katu-uskottavaa? Olen katkera, että mun synttäreille ei koskaan kehitetty mitään noin siistiä. No, kai sitä ehtisi vieläkin.

Lupasin tuoda jotain tarjottavaa juhliin. Kaikki pellin peittävät piirakat ja muut rävellykset ovat hyvä vaihtoehto, kun pitää valmistaa ruokaa isolle porukalle. Niinpä päädyin sesongin mukaan mustikkapiirakkaan. Ohjeen otin Mimmin keittiöstä, sillä resepti vaikutti ihanan helpolta ja varmalta. Ja sehän oli! Ei mitään pahaa sanottavaa tekoprosessista tai lopputuloksesta.

Ainoastaan, olisin voinut kikkailla vähän vähemmän. Lisäsin osan mustikoista itse taikinaan, mutta nyt sitten tuo päällinen jäi aika pliisun näköiseksi. Ensi kerralla aion laittaa enemmän mustikoita, osan edelleen taikinaan.



Mustikkapiirakka  (pellillinen)
4 munaa
3dl sokeria
½ dl maitoa
1½ dl juoksevaa margariinia
4 ½dl vehnäjauhoja
2½ tl leivinjauhetta
2 tl vaniljasokeria
4-5 dl kokonaisia mustikoita  (itse laitoin 200g joka oli liian vähän)
+ pinnalle sokeria n. ½ dl
Vaahdota munat ja sokeri. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää vaahtoon vuorotellen maidon ja margariinin kanssa. (Lisää mustikoita jo taikinaankin jos haluat.) Kaada taikina leivinpaperilla vuoratulle uunipellille. Ripottele päälle mustikat ja sokeri. Paista 200 asteessa noin 20 minuuttia, kunnes piirakka on kauniin värinen ja kypsä. Varo ettet paista piirakkaa liian kuivaksi.

29.8.2010

Uudet varpikkaat ja muffinssirintamerkki


Vaikka teinkin yhdet varpikkaat jo aiemmin, tein nyt tanssijaystävälleni vielä toisetkin. Aloitin nämä  jo kuukausia sitten, mutta en saanut aikaiseksi virkata naruja aikaisemmin (noloa). No, toisaalta nämä valmistuivat juuri sopivaan aikaan, koska syksy tulee (tai tuli)! Väriskaala on taas punertava, kuten säärystimetkin, onneksi on tyttö kyseessä! :D Nämä ovat tosiaankin superhelpot, ei muuta kuin vähän joustinta ja sitten kavennus. Virkkasin nelosen virkkukoukulla 70 silmukkaa pitkät narut! Ja käytin 3½:n puikkoja ja Novitan 7 veljestä -lankaa.

Yleisön pyynnöstä myös vähän lisää Einoa, joka ainakin tykkäs varpikkaista.

Haluan esitellä myös söpön muffinssirintakoruni, jonka ostin vanhasta Porvoosta n.vuosi sitten! Eikö olekin söpö? Mulle aika sopiva....


28.8.2010

Kun quesadilla ei enää riitä...

En tehnyt kesällä oikeastaan ollenkaan ruokaa, parhaimmillani väsäsin quesadillan (mistähän se kesäturvotus oikein johtui...). Vaikka olen täysin vannoutunut quesadillojen ystävä, on viime aikoina tehnyt mieli karata sivupoluille. Tuntuu, että joka puolella on vilissyt tortillapitsoja! Lopulta oli vaan pakko antaa ruualle valta ja antautua taas pöhötykselle (= kaunis termi lihomiselle). Harmikseni tortillataikina oli loppunut pakkasesta, joten kiiressä oli turvauduttava kaupan valikoimiin. Suosittelen kyllä tekemään tortillat itse, mutta välillä laiskuus ja illan pikkutunnit ovat hyviä tekosyitä. 

Tortillapitsat olivat tosi hyviä. Nopeita, helppoja ja maukkaita. Silti, itselläni on yleensä aina pitsataikinaa pakkasessa, sillä silloin sairaan hyvistä itsetehdyistä oikeista pitsoista saa myös pikaruokaa. Eikä nämä niille vertoja vetäneet. Mutta kummalla tavalla tekisin isommalle porukalle minipitsat vaikka hyvän leffan napsuksi? No todellakin näillä tortillalätyillä.

Muuten, hauska juttu. V otti kuvat pitsoista, kun vielä itse valmistin viimeisiä kappaleita, ja nyt kurkattuani muistikortille sieltä löytyi kolme huonoa kuvaa. Okei, V unohti ottaa lisää, kun oli kiire syömään. Mutta, miten uponnut olen tähän hommaan, kun melkein menin olkkarin puolelle valittamaan, että "luuletsä mun tekevän ruokaa ihan huvikseen", kunnes tajusin olevani idiootti. Phuuh.

Tää oli paras niistä kuvista.


Tortillapitsat
tortilloita
+ haluamasi täytteet

Simppeli resepti siis, hah! Meillä oli täytteenä:
ensin ohuelti tomaattikastiketta (ketsuppi + pyre + valkosipuli)
sen päällä pestoa
herkkusieniä
sipulia
mozzarellaa
kirsikkatomaatteja
ja parmankinkkua

Paistettiin 200 asteessa n. 10 minuuttia.

27.8.2010

Boolssit

Bongasin Jannan Ruokahommista simppelin oloiset ja söpön näköiset dominokeksipallerot, joita oli ensin tehnyt Jensenin Hanna. Molemmat olivat tykänneet ilmeisen paljon, joten syöksyin lähikauppaan ostamaan dominoita ja philadelphiaa. Valkosuklaan kohdalla myytiin ei-oota, joten kuorrutukseksi päätyi ihan perus Fazerin maitosuklaa.

Blenderin kanssa oli lievästisanottuna ongelmia, sillä keksit murskautuivat puoliksi ja päällimmäiset eivät koskaan selvinneet pohjalle asti. Niinpä keksit piti murustaa kahdessa erässä. En edes haaveillut juuston sekoittamisesta huonolla blenderilläni, vaan survoin sen keksimuruun käsin. Olisi ollut Kitchen Aidille tarvetta, sniff.

Sitten se lopputulos: olin vähän pettynyt. Olihan nää ihan kivoja, mutta maistuivat mun mielestä raa'alta taikinalta. Kuorrutteena valkosuklaa olisi ollut ehdottomasti parempi kuin maitosuklaa, tosin en usko, että näitä enää toiste suklaassa pyörittäisin, sen verran hermoja raastavaa hommaa. Tein näitä tyttöjen illanistujaisia varten ja pallot lössähtivät ehkä viidessä minuutissa tarjolle laittamisen jälkeen, sitten ne unohtuivat loppuillaksi jääkaappiin. Mutta eivät siis todellakaan olleet pahoja, vaan hyviä. Itse olen kuitenkin enemmän sipsien ystävä, joten en osannut näitä oikein arvostaa - V sen sijaan piti näistä, mutta jos jossain on sokeria ja rasvaa, niin herra ei sylje kuppiin.. Ja olivathan pallot tosi söpöjä. Isoin plussa kuitenkin oli, että pääsin käyttämään  mauttomia karkkivuokiani! Lapsena niihin tehtiin kauramuroista ja suklaasta joulunamuja. Niitä pitäisikin tehdä varmaan joku päivä ihan nostalgisista syistä...
 
 
Krhm, pakko vielä lisätä nyt parin päivän päästä, että Pätkä rakastui näihin täysin ja maku syvenee päivien saatossa paremmaksi. Eivät silti hurmanneet mua. Arpapeliä siis, mutta sen verran simppeleitä (jos ei kuorruta), että kannattaa kokeilla.

Dominokeksipallerot (Jannalla tuli 15, mulla n. 40kpl, kun tein pieniä)
2 pötkylää Domino-keksejä
200 g Philadelphia-juustoa
200 g sulatettua valkosuklaata
1 rkl öljyä
nonparelleja
kaakaojauhetta

Aja Domino-keksit tehosekottimessa rouheeksi. Lisää sekaan Philadelphia-juusto ja pyöräytä vielä sen verran, että juusto sekoittuu kekseihin. Nosta taikina tunniksi jääkaappiin kylmenemään. Sulata valkosuklaa vesihauteessa ja lisää sekaan öljy, jotta suklaan koostumus tulee juoksevammaksi (öljyä voi hiukan lisätä matkan varrella). Ota taikina jääkaapista ja ala pyörittää siitä pieniä palleroita. Jaa pallerot kahteen osaan (toiset pyöritellään valkosuklaassa, toiset kaakaojauheessa). Nappaa pallerosta kiinni kahdella hammastikulla kiinni ja pyöritä valkosuklaassa. Aseta pallero sitten minikarkkivuokiin tai leivinpaperille. Ripottele heti nonparelleja päälle. Pyöritä puolet palleroista kaakaojauheessa. Laita valmiit pallerot vielä jääkaappiin ainakin 15 minuutiksi kylmentymään ja maista.

26.8.2010

Syksy tulee ja vauva saa jalkoihin lämmikettä!

Jes, sain vihdoin hyvän syyn neuloa vauvalle tossut, koska V:n sukuun syntyi juuri ihana tyttövauva. Onnea tuoreille vanhemmille! Iskin jo heti silmäni Novitan (kevät 2009) ohjeeseen ja kyseisessä ohjeessa on neljät erilaiset tossukat. Lehden kuvassa tossut ovat vaaleanpuna-valkoiset, mutta koska en tiennyt vauvan sukupuolta, päädyin vihreä-valkoiseen väritykseen. Vähän neutraalimpaa. Neuloin pitsikuvioiset tossut, myös palmikkoa ja "tavallista" on tarjolla. Ohjeessa narujen päähän tulee ihanat pienet tupsut, mutta ajanpuutteessa päädyin vain rusetteihin. :) Lopputulos on supersöpö ja nopea. Harmi vain, että vauvat kasvavat niin nopeasti, että tossut ovat  tuskin kovin kauaa käytössä.

Lanka on Novita Woolia ja sukkapuikot numeroa 3. Puikolla on alussa 9 silmukkaa. Ohje on melko pitkä kopioitavaksi, mutta jos joku haluaa sen, lähettääkää vain sähköpostia tai laittakaa kommenttia kommenttilootaan!

Mallina toimi Pitkän lapsuuden (ja nykyinenkin) lemppari, panda nimeltä Panda.

25.8.2010

Kanttarellipasta

Ostin aika ison kasan kanttarelleja vähän aikaa sitten tehtyjä leipiä varten sillä toivoin salaa, että niitä jäisi jonkin verran yli ja voisin tehdä itselleni kanttarellipastaa. Onnistuin! Kanttarellien kanssa ei todellakaan kannata säheltää liikaa, sienet ovat jo itsessään niin hyviä, että erikoisuudentavoittelu on aivan turhaa. Siksi tämän pastan resepti onkin vähän "pasta for idiots", mutta jos joku inspiroituu tekemään itselleen tämän postauksen ansiosta kanttarellipastaa, mission accomplished! Eiku "what is it in finnish..."

En laittanut reseptiin mitään määriä, eiköhän jokainen voi kontrolloida ihan itse.


Kanttarellipasta
pastaa
kanttarelleja
sipuli
kermaa
suolaa
pippuria
(meiltä löytyi ruohosipulia, niin laitoin sitä tuohon päälle)

Kuullota sipulia rasvassa pannulla. Lisää mukaan huolellisesti puhdistetut sienet, paista kunnes nesteet ovat haihtuneet sienistä. Älä kuitenkaan paista mössöksi, ellet erityisesti halua... Lisää suolaa, pippuria ja kerma. Hauduta hetki ja sekoita keitetyn pastan kanssa. Tarjoile!

24.8.2010

Kaura + omena = bueno

Viime viikon illallisvieraat eivät olleet mitään korkean tason virkamiehiä, joten uskalsin ottaa rennosti jälkkärin kanssa. Kuten joillekin on ehkä jo käynyt selväksi, en ole mikään leipojatyyppi (onneksi Pätkä hoitaa sen puolen). Valitettavasti olen kuitenkin stressaajatyyppi, mutta olen yrittänyt työntää sitä puolta vähän taka-alalle, jotta ystävien kanssa ruokailusta nauttiminen olisi vähän helpompaa. Tämä jälkkäri piti verenpaineeni ihan normaaleissa lukemissa, vaikka valmistin sen vasta valkosipulisopan ja leipien syönnin jälkeen! Wuhuu! Mielestäni tämä omena-kaurapaistos sopi hyvin meidän rentoon illanviettoon, mutta tätä täytyy tehdä arkenakin, tosi helppo ja vaivaton. Reseptin koostin muutaman netistä löydetyn pohjalta.



Omena-kaurapaistos (neljälle)
4 keskikokoista omenaa
3dl kaurahiutaleita
1dl sokeria
kanelia
100g sulatettua voita
+ jäätelöä tarjoiluun

Kuori omenat ja lohko ne. Voitele vuoka ja levitä omenat pohjalle, ripottele päälle kanelia. Sekoita kaurahiutaleet, sokeri ja sulatettu voi, ja levitä seos lohkojen päälle. Paista 200 asteessa n. 30 minuuttia. Lusikoi lautasille ja viipaloi kylkeen vähän jäätelöä. Mums.

23.8.2010

Kanttarellileivät

Valkosipulikeiton kanssa tarjoilimme kanttarellileipiä, sillä mielestäni a) leivät ja b) sienet toimivat keittojen kavereina. Leivissäni oli vain yksi huono puoli: leipä. Ei olisi pitänyt mennä ihan perus fazerin läpysköillä, vaan ostaa (tai tehdä!!) jotain hyvää maalaisleipää tms. Nyt leipä vähän lössähti sienisetin alla ja jäi keskeltä pehmeäksi. Olisiko leivät pitänyt vaikka paahtaa ensin kevyesti ennen uuniin heittoa? En tiedä. Joka tapauksessa, ihan hyvää, mutta leivän tekstuuri ei miellyttänyt. Ensi kerralla joku toinen leipä, mielellään pari päivää vanha ja kuivunut ehkä.


Kanttarellileivät
kanttarelleja
sipulia
suolaa
liru kermaa
leipää
jotain suht mautonta juustoa, itse käytin mozzarellaraastetta

Kuulota pieneksi hakattu sipuli. Lisää mukaan hyvin puhdistetut sienet, paista kunnes suurin osa sienten keräämästä vedestä haihtunut ja lisää ihan liru kermaa + suolaa, niin että saat aikaiseksi kivan muhennoksen. Lado muhennos leipien päälle ja kuorruta juustoraasteella. Paista 225 asteessa n. 15 minuuttia tai kunnes juusto on saanut vähän väriä pintaan.

22.8.2010

Ihan mieletön soppa

Miten saada kokkailuinto taas syttymään kesätauon jälkeen? No tietenkin kutsumalla illallisvieraita! Perjantaina meille paukahti pari kaveria ja pohdin monta päivää mitä sitä oikein kehtaisi tarjota. Helsinkiin saapui syksy viime viikolla (ainakin aamut olivat ihanan kirpeitä) ja niinpä halusinkin toteuttaa menussa vähän syksyisempiä makuja. Bongasin Pippurimyllyn valkosipulikeiton (alunperin Pirkalta), jota oli kommenttilootassa ylistetty aika monta kertaa, ja pakkohan sellainen oli sitten keitellä kasaan. Kannattiko? Todellakin. Aiemmat keittosuosikkini ovat olleet tomaattikeitto ja maa-artisokkakeitto, mutta tämä soppa kilpailee nyt kärkisijoista. Ainekset olivat melkein ilmaiset, toteutus helppo ja maku mahtava, ei liian vahva, vaan aavistuksen makea ja muuten vain täydellinen. Suosittelen! Päälle paahdoin valkosipuliöljyssä paahtoleivästä krutonkeja. 

Pakko vielä mainita, että kynnet oli todella helppo ja nopea kuoria, kun niitä oli hauduttanut hetken kiehuvassa vedessä. Mahtava niksi!

"Laitetaas lautanen edustuskuntoon."

Valkosipulikeitto, 4 annosta
2-3 kokonaista valkosipulia
2 sipulia
2 rkl oliiviöljyä
1/2 dl vehnäjauhoja
7 dl vettä
4 rkl kasvisfondia
ripaus rouhittua mustapippuria
2 dl kuohu- tai ruokakermaa
1/2 dl tuoretta persiljaa

Lisäksi
krutonkeja, itse tehtyjä mieluiten

Paina kämmenellä valkosipuli rikki niin, että kynnet irtoavat. Kaada kynsien päälle kiehuvaa vettä ja anna pehmetä muutaman minuutin kuorimisen helpottamiseksi. Kuori kynnet, mutta jätä ne kokonaisiksi. Kuori ja hienonna sipulit.

Kuullota valkosipulinkynsiä ja sipulisilppua öljyssä kattilassa, lisää jauhot ja sekoita hyvin. Lisää vesi, kasvisfondi ja mustapippuri. Anna keiton hautua miedolla lämmöllä 30-40 minuuttia, kunnes valkosipulinkynnet ovat hajonneet. Soseuta keitto esimerkiksi sauvasekoittimella, lisää kerma ja hienonnettu persilja. Kuumenna höyryäväksi. Leikkaa leivästä kuutioita. Kuumenna öljy pannulla ja paahda leipäkuutiot kauniin ruskeiksi. Tarjoa keitto leipäkuutioiden kanssa.

21.8.2010

Lempiblogi

Multa kysellään jatkuvasti, että mikä on mun lempiruokablogi. Aiemmin olen vastannut joka kerta eri tavalla, fiiliksestä riippuen, mutta tästä lähtien mulla on ehkä enää yksi vastaus: Ruokablogi Pallolaajennus.

Vierailulla japanilaisessa ravintolassa

Olimme ystäväni synttäreiden kunniaksi syömässä japanilaisessa ravintola Kotossa! Sehän on nykyään Lönnrotinkadulla, ennen ravintola sijaitsi Kalevankadulla. Pidän jotenkin uuden ravintolan avaruudesta enemmän, se on viihtyisämpi. Japanilaisen keittiön ystävänä ravintolakeikka oli erittäin mieluinen ja odotin ruokailua innolla. Olen aiemminkin käynyt Kotossa ja aina kokeillut jotain uutta, vaikka helposti jämähdän kaikkiin hyviksi havaitsemiini annoksiin. Ystäväni ei ollut Kotossa ikinä käynyt, vaikka hänkin on japanilaisen ruuan fani. Pahoittelen melko surkeita kuvia, mutta ehkä niistä saa jonkinlaisen kuvan kuitenkin...


Alkuun otin sake no sashimin (graavilohta japanilaisen piparjuuren kera) ja lohitemakin. Otin viimeksikin lohitemakin, joten oli pakko ottaa tälläkin kertaa. Aiemmin olen ottanut myös alkuruuan sijaan merilevä-purjokeiton sushia odotellessa, mutta tällä kertaa päätin kokeilla sashimia. Lohi oli erinomaista!! Aah, kaikkiaan kokonaisuus oli loistava. Ystäväni otti myös lohitemakin ja friteerattua munakoisoa makean mison kera. Söin pienimmän munakoison (olenpa kiva kaveri) ja se oli todella hyvää. Päälle päin munakoiso ei vaikuttanut friteeratulta, mutta puraistessa rasvan kyllä löysi melko helposti. :D


Pääruuaksi otimme molemmat nabeyaki udonin. Pata oli kiehuva, kun se tuli, joten tuorempaa tavaraa ei olisi eteensä voinut saada. Padassa oli japanilaista nuudelia, katkarapuja, kanaa, kananmunaa ja vihanneksia keittöliemessä. Ylistävä linja jatkuu: annos oli todella makoisa! Pata oli myös jättimäinen - maku oli vain niin hyvä, että vatsan jo huutaessa vastaan oli pakko kauhoa kitaansa vielä muutama lusikallinen....

Jälkiruuaksi otin jäätelöä (vaniljaa ja päärynää) ja päällä oli vielä punapapupallero. Mmmmm. Ystäväni otti japanilaista vihreää teetä. Jälkkäreitä ahmiessa kamera oli jo unohtunut jonnekin.

Juomaksi otimme vielä japanilaista olutta ja koko setti molemmilta yhteensä oli n.65€!! Ei siis hinnalla pilattu! Luulisi, että tästä setistä saa pulittaa sievoisen summan ja olisin kyllä ollut valmis maksamaankin enemmän.

20.8.2010

Pad Thai

Helsingin Villa Thai on hurmannut minut Pad Thaillaan. Se on myös oikeastaan ainoa ruoka missä syön kanaa (en siis ole syömättä kanaa eettisistä syistä vaan lapsuuden ruokamyrkytyksen takia, hrr). Pad Thaita on pitänyt tehdä itse siitä lähtien, kun törmäsin herkullisen oloiseen reseptiin Lauran tähti -blogissa. Pätkän kanssa pähkäiltyämme päädyin kuitenkin toteuttamaan Pad Thaita muinoin Trendistä poimitun reseptin pohjalta (huom! annos yhdelle, tuplaa jos teet kaverille kanssa). Ihan kiva juttu, mutta kaksi asiaa meni pieleen: 1) riisinuudelit eivät mielestäni sopineet ruokaan ollenkaan, tehkää todellakin munanuudeleista (kuten korjasin reseptiinkin) ja 2) en osannut valmistaa tiikerirapuja oikein. Kohdan kaksi olisi voinut vältää esim. käyttämällä kanaa tai ostamalla suolatut pyrstöt suoraan kalatiskiltä, mutta pihiä rangaistiin tyhmyydestä. Ravut näyttivät ihanilta ja koostumus oli oikea, mutta maku oli jotain mullan ja mudan väliltä.

Minun oli tarkoitus toistaa resepti näillä parannuksillani, mutta en ole saanut aikaiseksi (kuten blogista on ehkä huomannut, keittiössä on ollut aika hiljaista). Olen kuitenkin vakuuttunut siitä, että ruoka olisi ollut  todella hyvää ilman näitä kahta virhekohtaa. Toivottavasti teillä käy parempi munkki!

Olen myös vakuuttunut, että wokkipannulla tulos olisi ollut parempi. 
Jos haluat lahjoittaa minulle ko. pannun, ilmoittele :)

Pad Thai (1 annos)
 2 rkl öljyä
2 valkosipulin kynttä
1 muna
100g munanuudelia
1 rkl limettimehua
1-2 rkl kalakastiketta
1 rkl sokeria
2 rkl rouhittua, pannulla paahdettua maapähkinää
½ tl punaista chilijauhettta tai tuoretta chiliä
muutama kuorittu jättikatkarapu (tai kanaa)
½ dl pavinituja
2 kevätsipulin vartta tai pala purjoa

Keitä nuudelit pakkauksen ohjeen mukaan. Valuta hyvin. Hienonna valkosipuli. Kuumenna öljy pannulla. Lisää valkosipuli ja chili. Laita pannulle nuudelit ja sekoita. Riko mukaan muna. Lisää loput ainekset yksi kerrallaan, mutta jätä muutama katkarapu ja itu koristeeksi. Lisää mausteet. Kaada seos lautaselle, koristele ja tarjoa heti. Voit käyttää kanaa katkarapujen tilalla. 
 
 Ei pahaa ilman jotain hyvää... Eino sai rapujen laatikosta leikkikalun!

19.8.2010

Raparperia jälkijunassa...

Lämpötila on vähän laskenut ja otin itseäni niskasta kiinni. Päätin siis taas kaivaa esille muffinssivuokani. Pakastimessa oli raparperia, uudessa ruokaPirkassa (elokuu 2010) oli raparperiruukkujen resepti ja kaikki ainekset löytyivät kotoani.

Testasimme ruukut V:n ja Pitkän kanssa. Olimme kaikki vähän pettyneitä. Täyte oli kyllä hyvää, mutta taikinaa oli liikaa. Pohja oli liian paksu. Jos taikinaa panee kuitenkin vähemmän, mietin kostuuko pohja liikaa ja vadelmat puskevat läpi? Don't know, mutta ei tule varmaan uudestaan tehtyä. Onneksi Cartedorin mascarpone-jätski oli lohduttamassa lopputulosta. Ei voisi kuvitellakaan syövänsä ruukkuja ilman jäätelöä, lopputulos olisi kuivakka ja masentava. Pitää selkeästi siirtyä takaisin cupcake-tyylisiin muffareihin.

Onneksi ruukut olivat kuitenkin söpöjä.


Raparperiruukut

150 g leivontamargariinia
1 dl sokeria
1 kananmuna
3 dl vehnäjauhoja
1 dl ruisjauhoja
1 tl leivinjauhetta

TÄYTE

4-5 (n. 500g) raparperinvartta
200g pakastevadelmia
2 dl fariinisokeria
½ dl vettä
3/4 dl perunajauhoja

Vaahdota rasva ja sokeri. Lisää muna edelleen vatkaten. Sekoita vehnäjauhot, ruisjauhot ja leivinjauhe keskenään. Siirrä taikina kylmään.
Leikkaa raparperit pieniksi paloiksi. Kaada kattilaan raparperipalat, vadelmat, fariinisokeri ja vesi. Ripottele joukkoon perunajauhot. Sekoita huolellisesti pohjaa myöten ja kuumenna. Kun seos pulpahtaa, ota kattila pois levyltä ja siirrä kylmään vesialtaaseen jäähtymään.
Voitele 12 vuoan muffinsipelti. Jaa taikina 12 palaan. Painele taikinapalat jauhoitetun sormin vuokien pohjalle ja reunoille niin, että taikinapohja ulottuu hieman vuoan reunojen yli. Jaa täyte taikinapohjien päälle ja käännä taikinareunoja hieman täytteen peitoksi. Paista leivonnaisia 200 asteessa uunin alimmalla tasolla 15-20 minuuttia.
Irrota jäähtyneet leivonnaiset vuoista esimerkiksi puisen veitsen avulla. Tarjoa ruukut vaniljajäätelön kanssa.

18.8.2010

Mansikka-kausi alkaa olla ohi, mutta...

Helteet eivät ole innostaneet käyttämään uunia tai villalankoja. Olen siis ollut aika laiska näpertelemään mitään. :( Sain kuitenkin mansikoita aika reippaasti aikaiseksi. Ne ovat valmistuttuaan menneet suoraan jakeluun, mutta sain kuin sainkin tänne blogiinkin muutaman ikuistettua!

Einolle maistuu näköjään myös villainen versio mansikasta.

Olen siis väkertänyt mansikoista pääasiassa avaimenperiä. Yksi avaimenperä näkyikin jo aiemmin blogissa, kun tein sen Pitkälle, joka oli sairaana. Ehkä se nopeutti paranemisprosessia? Olen tehnyt sekä ketjullisia että ihan vain pujottanut renkulan mansikkaan. Muutaman kesäkortinkin olen saanut aikaiseksi! Ylläolevassa kuvassa on synttärikortti, mutta tein myös pari kesäkorttia. Tosin nyt on kesä aika loppusuoralla, joten synttärikortti on ehkä ajankohtaisempi. Mansikoiden ohje tässä!

Harmi vain, ettei näitä voi syödä!

12.8.2010

Pieniä sukkia

Onpas psykedeelistä.

Lapsille neulominen on niin mukavaa, koska oma jalkani on kokoa 41...Neulottavaa on aika paljon enemmän kuin pienijalkaisille...Siskon poika on 6-vuotias ja neuloin hänelle talveksi sukat. Harmi vain, että lapset kasvavat niin nopeasti, että sukat jäävät melko pian jo pieniksi. Onneksi pikkusisko tulee perässä ja sukat voi kierrättää hänelle. Teen toki siskolle juuri omia, mutta vielä toinen kappale puuttuu. Pian siis esittelyssä nekin!

Puikolla on silmukoita 10 ja käytössä 3½:n sukkapuikot. Lankana on Novitan 7 veljestä.

Lavastusideointia luovimmillaan.

10.8.2010

Syyspipo

Väkersin kesän alussa kesämyssykän. Silloin suunnittelin tekeväni punaisen villalankaversion talveksi. Teinkin samalla ohjeella uuden pipon, tosin pienemmällä silmukkamäärällä ja pituuttakin on aika paljon vähemmän. Langan ostin Nordiasta, kerrankin jotain muuta kuin Novitan 7 veljestä!

Tässä esitettiin vielä anonyymia.

Itse olin lopputulokseen vähän tyytymätön, vähän kokoa olisin kaivannut lisää....mutta pipo kelpasi Pitkälle kuitenkin! Sai jotenkin tungettua sen päähänsä. Tai ehkä pipon "pienuus" johtuu vain isosta päästäni. En saa itselleni toista (ainakaan vielä) aikaiseksi, nyt on niin paljon neulomista syksyksi! Harmi, että olen ainoa neuloja perheessä. :D Ja nuorin vielä.

Ihan sama vaikka koko Suomi nyt tunnistaa kuka Pitkä on, Kotilieden takakansi oli vaan niin mahtava!
 

4.8.2010

Minne se loma meni?

Lomat on nyt vietetty ja paluu arkeen koitti maanantaina, buhuu. Arkea on kuitenkin piristänyt uusi perheenjäsenemme Eino (huom. ei bloginimi!!). Ja Pätkä on kirjoitellut valmiiksi vaikka kuinka monta käsityöhommaa, joita en ole vielä saanut aikaiseksi kuvata. Lisäksi laukussa on kutkutellut pari päivää herkullinen Pad Thain resepti, joka pitäisi toteuttaa asap. Blogi siis palaa linjoille ihan pian :) Sillä välin voitte nauttia pönäkästä hamsteristamme!