Kun quesadilla ei enää riitä...

En tehnyt kesällä oikeastaan ollenkaan ruokaa, parhaimmillani väsäsin quesadillan (mistähän se kesäturvotus oikein johtui...). Vaikka olen täysin vannoutunut quesadillojen ystävä, on viime aikoina tehnyt mieli karata sivupoluille. Tuntuu, että joka puolella on vilissyt tortillapitsoja! Lopulta oli vaan pakko antaa ruualle valta ja antautua taas pöhötykselle (= kaunis termi lihomiselle). Harmikseni tortillataikina oli loppunut pakkasesta, joten kiiressä oli turvauduttava kaupan valikoimiin. Suosittelen kyllä tekemään tortillat itse, mutta välillä laiskuus ja illan pikkutunnit ovat hyviä tekosyitä. 

Tortillapitsat olivat tosi hyviä. Nopeita, helppoja ja maukkaita. Silti, itselläni on yleensä aina pitsataikinaa pakkasessa, sillä silloin sairaan hyvistä itsetehdyistä oikeista pitsoista saa myös pikaruokaa. Eikä nämä niille vertoja vetäneet. Mutta kummalla tavalla tekisin isommalle porukalle minipitsat vaikka hyvän leffan napsuksi? No todellakin näillä tortillalätyillä.

Muuten, hauska juttu. V otti kuvat pitsoista, kun vielä itse valmistin viimeisiä kappaleita, ja nyt kurkattuani muistikortille sieltä löytyi kolme huonoa kuvaa. Okei, V unohti ottaa lisää, kun oli kiire syömään. Mutta, miten uponnut olen tähän hommaan, kun melkein menin olkkarin puolelle valittamaan, että "luuletsä mun tekevän ruokaa ihan huvikseen", kunnes tajusin olevani idiootti. Phuuh.

Tää oli paras niistä kuvista.

Tortillapitsat
tortilloita
+ haluamasi täytteet

Simppeli resepti siis, hah! Meillä oli täytteenä:
ensin ohuelti tomaattikastiketta (ketsuppi + pyre + valkosipuli)
sen päällä pestoa
herkkusieniä
sipulia
mozzarellaa
kirsikkatomaatteja
ja parmankinkkua

Paistettiin 200 asteessa n. 10 minuuttia.