Lauantaista tuli ruokatorstai

Eilen heräsimme V:n kanssa myöhään, ja teimme yhdessä ihanan aamupalan. Pöydästä löytyi mm. pekonia, munia, smoothiet, aamiaismuffineja, turkkilaista jugurttia siirapilla ja kasviksia. Mmm, paras tapa aloittaa kiva päivä. Edes imurointi tai vessan pesu ei harmittanut hyvän aamiaisen jälkeen.

Parasta oli, että tiesimme syövämme myös illalla hyvin. Olin nimittäin edellisenä iltana laittanut kuivatut herneet likoamaan veteen, ja siivoilujen lomassa keitin meille herkullisen hernesopan (joka oli vielä parempaa tänään kuin eilen). Teimme vielä kimpassa perinteisen pannarin ja euforia oli taattu koko illaksi - etenkin kun seitsemältä istuimme Helsingin Kaupunginteatterin penkeille ja upposimme Wickedin maailmaan.

Alusta loppuun, ihan paras päivä vähään aikaan. Rentoutumiseen ei tarvita aina lomaa tai kalliita kasvohoitoja.

Hernekeitto (resepti Helsingin Sanomista) 

3dl kuivia herneitä

1 3/4 l vettä

1 pienehkö sipuli

tilkka öljyä

1tl meiramia

1/4–1/2 tl suolaa

100g palvikinkkua

1/2-1 pkt pekonia (itse laitoin kokonaisen, ei todellakaan ollut liikaa)

 

Lisäksi

1–2 sipulia ruskistettuna

(pekonia)

Laita herneet veteen likoamaan yöksi. Kuori ja hienonna sipuli ja kuullota se öljytilkassa suuren kattilan pohjalla. Kaada kattilaan liotetut herneet liotusvesineen ja kuumenna. Lisää meirami ja hieman suolaa. Kypsennä kannen alla runsaan tunnin ajan. Lisää tarvittaessa kattilaan vettä. Kuutioi palvikinkku pieniksi. Suikaloi pekoni. Laita lihat pannulle ja anna niiden saada väriä. Lisää keittoon kinkku ja pekoni. Keitä, kunnes herneet ovat täysin kypsiä eli noin puolen tunnin ajan. Tarkista maku, lisää tarvittaessa suolaa. (Toisinaan kinkku on niin suolaista, että lisäsuolaa ei tarvita. Itselläni tosin ei ollut, ja suolaa piti lisätä aika paljon.) Paista halutessasi lisäkkeeksi sipulia ja jäljelle jäänyt, silputtu pekoni. Annostele keittoa lautasille ja laita lusikallinen sipulia ja pekonia päälle.

Pannukakku (resepti Kotikokki.netistä, heltsun)

4dl vehnäjauhoja

1,5dl sokeria

1tl leivinjauhetta

1tl suolaa

1tl vaniljasokeria

8dl maitoa

2 kananmunaa

100g sulatettua voita (tai margariinia)

Sekoita kuivat aineet keskenään. Lisää sekaan maito, munat sekä sulatettu, jäähtynyt voi/margariini (voilla parempi maku). Kaada taikina leivinpaperille syvälle uunipellille ja paista 200-225 asteessa n. ½ tuntia.

Barf, Banoffeeta

Teen harvoin kakkuja, muffinsseja tai muitakaan jälkiruokia. Leipominen menee mielestäni jo vähän kemian puolelle, ja se ei todellakaan ole koskaan ollut vahvimpia osaamisalueitani. Olen onnistunut pilaamaan varmaan kymmenet muffinssit ja kakut paistamalla ne joko liian kuiviksi tai jättämällä turhan raaoiksi. Siksi arvostankin kakkuja, joiden tekemiseen ei tarvita uunia tai muitakaan erikoistaitoja (kuten pursotusta). 

Olen tehnyt banoffee-kakkua kerran aikaisemminkin, joten tiesin sen olevan a) helppo ja b) sairaan hyvä. Kakku tehdään pieneen, 18cm halkaisijaltaan olevaan rengasvuokaan. Tein ensimmäisen kakkuni seitsemän hengen rapujuhliin, ja kun iskin kakun pöytään, otti emäntä pakkasesta mustikkapiirakat sulamaan. No miten kävi? Kakkua jäi yli, eikä kukaan koskenut siihen piirakkaan. Kun kerron, että kakku on överi, tarkoitan TODELLA överi. V manasi jo kaksi päivää ennen tämän toisen kakun tekemistä, ettei hän jaksa syödä sitä enempää. Eli kaikki sokerihiiret, tässä on teidän kakkunne!

Vaikka banoffeen tekemiseen menee aikaa, on kakku lopulta harvinaisen helppo tehdä. Haastavinta on ehkä käydä kaupassa ostamassa sokeroitua kondensoitua maitoa (säilyke), ja laittaa purkki kiehuvaan veteen kattilaan hengailemaan vajaaksi kolmeksi tunniksi. Kun purkin avaa, saa eteensä tölkin täynnä ihanaa kinuskia (muistuttaa löysää lehmätoffeeta). Kinuskin voisi syödä sellaisenaan, mutta kun sen yhdistää digestivepohjaan, kermavaahtoon ja banaaniin, ollaan aika hartaiden asioiden äärellä. Suosittelen! Ja niin ilmeisesti Jannakin.

Note to self: Älä kuitenkaan yritä syödä tätä samana päivänä kun vedät lautasellisen sushia, pari kulhoa taivaallista sitruunajäätelöä, järkyttävät määrät leipää ja artisokkatahnaa sekä hampurilaisbuffetin.

Janna, tervetuloa mun hovikuvaajaksi.

Banoffee-kakku (resepti Elämä makeaksi -blogista)
Pohja
300g (suklaa) Digestive-keksejä
100g voita

Täyte
397 g kondensoitua maitoa (eli tölkki)
2 banaania
2dl vispikermaa
2tl vaniljasokeria
kaakaojauhetta

Murustele keksit ja sekoita ne sulatetun voin kanssa hyvin sekaisin. (Vinkki: Kaulitse muovipussissa!) Pingota 18 cm:n irtopohjavuoan pohjlle leivinpaperi ja taputtele keksivoi-seos vuoan pohjalle ja hieman reunoille, nosta jääkaappiin jähmettymään siksi aikaa kun valmistat toffeen kondensoidusta maidosta. Irrota etiketit purkista ja laita tölkki vesikattilaan kiehumaan alhaiselle lämmölle (eli noin kolmoselle, niin että vesi kuitenkin kiehuu koko ajan) vajaaksi 3 tunniksi. Tänä aikana se tiivistyy ja muuttuu toffeeksi.

Kolmen tunnin päästä aukaise säilykepurkki ja kaada se pohjan päälle, levitä tasaiseksi. Nosta jääkaappiin tai pakkaseen että seos jäähtyy. Vaahdota kerma ja mausta se vaniljasokerilla. Pilko yksi banaani toffeen päälle, peitä torttu kermavaahdolla ja pilko toinen banaani kermavaahdon päälle. Sihtaa lopuksi kaakaojauhetta tortun päälle ja herkuttele!

Ruokamatka Tukholmaan

Mitä tehdä silloin kun ei ole mitään blogattavaa, mutta haluaa blogata jotain? Kannattaa soittaa kaverille (jolla on myös blogi) ja varastaa hyvä postauksen aihe. Tässä postauksessa edustavat siis Ruokahommien Jannan kuvat meidän yhteisestä reissusta Tukholmassa (olin sentään mukana, ettei mennyt törkeäksi pöllimiseksi). Viikonloppu "lännessä" vietettiin öö lokakuun lopussa? Marraskuun alussa? En muista, mutta sen muistan, että reissu oli ihan mahtava. Pätkä oli joutunut juuri muutamaa päivää aikaisemmin saattohoitoon, olin väsynyt ja stressaantunut, mutta viikoloppu toisessa maassa, maailman parhaassa seurassa ja jatkuvasti syöden oli parasta mitä voi kuvitella. Emme todellakaan lähteneet shoppailureissulle, vaan nimenomaan syömään. Ja sitä tulikin harrastettua...

Saavuttuamme perjantaina aamulla Arlandan lentokentälle, otimme bussin keskustaan, metron Söderille ja marssimme suoraan aamupalalle. Muggen Götgatanilla osui ensimmäisenä silmiimme, ja oli positiivinen yllätys! 100 kruunulla (n. 11,5€) sai valita aamiaislistalta neljä eri juttua, ja itse otin tuoremehua, smoothien (se oli kyllä paska), skonssin (mukana tuli marmeladia ja tuorejuustoa, maailman paras ja rasvaisin skonssi) ja pannukakkuja. Ja huh huh, pannukakut paistettiin keittiössä tilauksemme jälkeen ja meinasi leuka revetä nilkkoihin asti, kun iskivät lautasen nenän eteen. Pannukakut maistuivat jumalaisilta, enkä jaksanut kaikkea, vaikka yritin änkeä väkisin. Näitä pitää saada myös seuraavalla reissulla.

Lättyjä oli muistaakseni kolme, vaikka näyttää kuvassa, että olis vaan kaksi.

Kävimme heittämässä laukut hotellille ja suuntasimme luontevasti lounaalle. Hyvä lounaspaikka löytyi Östermalmilta, kauppahallin kupeesta. Moni kaveri oli suositellut Örtagårdenia etukäteen, eikä turhaan. Kasvisbuffa maksoi 95 kruunua, ja ruokaa sai mättää niin paljon kuin jaksoi. Hana valutti loputtomiin virvoitusjuomia ja myös jäätelöä sai lapata niin paljon kuin napa veti. Sisustus oli kuin jostain seurapiirimummon puutarhahuoneesta, asiakaskunta laidasta laitaan. Ruoka oli hyvää, suosiksi nousi mustajuurimuhennos, ja valinnanvaraa oli tajuttoman paljon. Aamupalan jäljiltä ei tullut vedettyä ihan järkyttäviä määriä, mutta kaikkea maistettiin.

Huom. Tämä oli vasta ensimmäinen lautasellinen.

Maltoimme käydä ennen illallista valokuvataiteen museossa, ja illalla lähdimme etsimään kivaa sushipaikkaa. Olimme tosin liian myöhään liikkeellä ja kaikki sushimestat Sofossa sulkivat ovensa nenämme edestä. Onneksi hotellin kulman takaa löytyi Akki Sushi, josta haimme setit hotellille mukaan, sillä koko paikassa (pienen kioskin kokoinen) oli ehkä kaksi istumapaikkaa. Sushi oli NIIN taivaallista. Huuuuuh huuuh. Piti oikein hillitä, ettei menty uskomattoman elämyksen jälkeen korvaamaan kaikki ruokailut Akkiin. Houkutteli.

Toivottavasti tekin eksytte joskus hakemaan omanne, osoite Folkungagatan 45.

Aamupala tarjottiin hotellin puolesta, eikä lauantain lounaasta ole kuvaa (Jannalla hälsotallrik, mulla uuniperuna katkaravuilla), joten hypätään suoraan illalliseen. Tosin lähinnä vain varoituksen sanana. Kuultiin montaa kautta, että Creperie Fyra Knop on lähellä meidän hotellia, ja tosi hyvä, joten varattiin sieltä innoissamme pöytä illaksi. Olis ehkä pitänyt ottaa suosiolla makeat letut, koska nämä suolaiset eivät todellakaan hurmanneet. Lettu oli kuiva, täyte vetistä pinaattia (sitä oli TODELLA paljon), jotain Saarioisten kinkkua, tomaattia ja vuohenjuustoa... En tiedä tilasimmeko sattumalta listan huonoimmat lätyt, mutta ei todellakaan tarvitse mennä uudelleen.

Reissun pahin pettymys. Buhuu.

Onneksi ilta pelastettiin snägärillä, josta sain pitkään himoitsemani tunnbrödrullen! JEEE! Kyseessä on siis rieska, jonka sisällä on perunamuusia, nakki, salaattia ja "mausteita" eli ne snägärin perinteiset.

Aamulla oli taas aika syödä hotellin aamupala, ottaa bussi lentokentälle, syödä kentällä vielä burgerit ja lentää takaisin Suomeen... Sniff. Ja syötiin me toki hotellihuoneessa reissun aikana mm. brietä, sipsejä, karkkia ja juotiin skumppaa. Ettei se ihan tähän selostukseen jäänyt... Niin ja käytiin monessa pikkukahvilassa kahvilla, ja ostettiin ihana muffinssi Muffin Bakerystä, jossa valikoimaa oli enemmän kuin moni uskaltaa aavistaa. Mums. Suosittelen!

Janna, mennäänhän pian uudelleen?

 Kotiinlähdön depistunnelmissa heitettiin mahaan vielä lohduttavat burgerit lentokentällä.

Joululahjoja

Editoinpa hienosti meidän nimet pois...

 

Ihanaa joulua kaikki ihanat lukijat (ja ne möllimmätkin)! Meillä on tosiaan ollut aika erilainen joulu; Pätkä siunattiin eilen haudan lepoon ja tänään vietän aikaa kahden ystäväni kanssa meillä kotona. Lahjoja tuli hankittua Pätkän kanssa jo pitkin syksyä (meillä oli tapana antaa yhteiset lahjat muille perheenjäsenille), ja yksi niistä lahjoista oli meidän oma reseptikirja. Kirjat tilattiin Ifolorin kautta. Ainakin Ifolorilla se muokkausohjelma on tosi yksinkertainen, eikä tällaisen reseptikirjan tekemisessä hurahtanut kauaa. Valikoin sivuille meidän suosikkireseptejä, ja toivon että moni lahjan saaneista tekisi esimerkiksi...

porkkanateeleipiä...

 omena-kanelikakkusia...

banaani-inkivääripannaria...

tai vaikka porkkanamuffinsseja.

Itse tehdyt (tai tilatut...) lahjat ovat kyllä niitä parhaita. 

Ja tämä lahjaidea sopii hyvin meille kaikille, joilla ei kutimet pysy käsissä.

Toivottavasti olette saaneet ihania lahjoja ja ennen kaikkea laatuaikaa läheistenne kanssa, palataan pyhien jälkeen!

Jotain jouluista täälläkin

Joulu on tänä vuonna aika erilainen, sillä siunaamme Pätkän haudan lepoon aatonaattona (tuntuu muuten tosi tyhmätä puhua kuolleesta siskostaan Pätkänä, mutta vielä oudommalta tuntuisi nyt vaihtaa hänen oikeaan nimeensä täällä blogissa). Jouluaattona V lähtee vanhempiensa luo toiseen kaupunkiin ja minä saan seurakseni pari kaveria (kunhan se toinen nyt pääsisi lentämään Lontoosta!!). Tarjoilut ajattelin hoitaa pitkälti Stockmannin tiskien avulla, sillä hautajaisissa on sellainen järjestäminen ja kiire, ettei kokkailuun riitä energiaa tai aikaa. Jotain ehdin kuitenkin tehdä itse! Olemme jo muutamana vuonna tehneet Pätkän kanssa sinappia lahjaksi ihmisille, enkä halunnut katkaista perinnettä. Sinapin tekeminen on onneksi tosi helppoa ja nopeaa. Muutamaa eri reseptiä on tullut kokeiltua, mutta tämä Maku-lehdestä otettu sinappi on varmaan helpoin sekä nopein, ja tosi hyvä. Älä kuitenkaan kiehauta sinappia liian nopeasti, itselläni on kerran palanut yksi satsi pohjaan, kun en malttanut ottaa rauhassa.

Helppo konjakkisinappi (tein tuplasatsin, riitti viiteen purkkiin)
Matleena Lahti

1dl sinappijauhetta
1dl sokeria
1dl kermaa
2 kananmunaa
2rkl konjakkia

Sekoita kattilassa kaikki muut aineet paitsi konjakki. Kuumenna (rauhallisesti) seosta liedellä koko ajan sekoittaen. Anna kiehahtaa. Jäähdytä hieman ja mausta konjakilla. Valuta sinappi tiiviisiin, puhtaisiin purkkiin.

Vinkki: Jos sinappiseoksessasi on lämmittämisen alkuvaiheessa kokkareita, vedä litku siivilän läpi. Kokkareiden poistaminen on paljon helpompaa tässä vaiheessa kuin valmiina sinappina. Trust me, olen kokeillut.

Hiljainen perjantai

Tänään ollaan oltu V:n kanssa ihan vaan kotona. Tehtiin sohvaan pesä, katsottiin Gleetä, oltiin vaan. Sitten tehtiin ruokaa, käytiin saunassa ja kohta menen taas pesään torkkumaan. Viime päivät ovat olleet raskaita, mutta rauhallisia, ja tänään tuntui pitkästä aikaa siltä, että haluan tehdä ruokaa. Keho kaipasi jotain kotoisaa ja maukasta, ja mieleeni tuli ensimmäisenä lammaspyörykät ja rosmariiniperunat. Löysin pyöryköille hyvän ohjeen Hesarista ja perunoille Maku-lehden nettisivuilta. V lähti kauppaan ruokaostoksille, eikä kaupoista löytynyt lampaan jauhelihaa, joten oli tyytyminen naudan luomujaukkariin, ja tipautettiin pyöryköiden ohjeesta minttu pois. 

Älkää pelästykö valkosipulin hurjaa määrää, pyörykät eivät todellakaan olleet liian tujuja.

Ruoka oli aivan ihanaa. Kotiruoka maistui mielettömän hyvältä kiireisen kuukauden jälkeen, jolloin pakastepitsat ja erilaiset pikaruoat ovat tulleet turhan tutuiksi. Nuo pyörykät toimivat tosi hyvin ihan naudan jauhelihallakin, tuli mieleen mummin ihanat pöperöt. Rosmariiniperunoissa taas rosmariini ei ollut turhan hallitseva ja sormisuola pisti sukat pyörimään. Aaaaah. Lisukkeeksi väännettiin vähän fetasalaattia.

Tähän aikaan vuodesta rosmariini on tosi kallista, mutta ah, kannatti.

Lihapyörykät

400g lampaan tai naudan jauhelihaa

2 isoa sipulia

5 valkosipulin kynttä

2rkl öljyä

1tl suolaa

(jos käytät lammasta, 3rkl kuivattua minttua)

mustapippuria
(+ lisättiin naudan jauhelihaan yksi kananmuna ja n. 1rkl korppujauhoja)

Paistamiseen

50g valkosipulivoita (tai tavallista voita + hienonnettu valkosipulin kynsi)

2dl kermaa

(+1dl kermaa jos haluat, meillä ei tarvittu)

Hienonna sipulit ja valkosipulin kynnet huolella, kuullota pehmeiksi öljyssä pannulla ja lisää jauhelihan joukkoon. Mausta seos suolalla, murskatulla mintulla ja mustapippurilla ja sekoita hyvin. Pyöritä pieniä pyöryköitä, kuumenna öljy pannulla ja paista pyörykät kypsiksi keskilämmöllä. Nosta pyörykät hetkeksi astiaan. Lisää pannulle valkosipulivoita ja kermaa ja anna kiehua, kunnes kastike sakenee kunnolla. Lisää pyörykät ja tarvittaessa vettä. Kuumenna kiehuvaksi ja tarjoa heti. 

Rosmariiniperunat (Midi Vuorela)

8kpl perunoita

3rkl oliiviöljyä (meillä taisi mennä enemmänkin, älä säästele)

1tl sormisuolaa

mustapippuria

1tl tuoretta rosmariinia

Kuumenna uuni 200 asteeseen. Pese perunat hyvin ja kuivaa ne talouspaperilla. Halkaise perunat., tai tee niistä lohkoja Valuta puolet oliiviöljystä uunivuokaan. Pane perunat leikkauspinta ylöspäin vuokaan. Ripottele perunoille suolaa ja pippuria. Riivi yhdestä rosmariininvarresta lehdet, silppua ne ja ripottele silppu perunoiden päälle. Aseta kokonaiset oksat päälle ja valuta loput oliiviöljystä pinnalle. Työnnä vuoka uuniin ja kypsennä kunnes kypsiä.

Ja sitten vähän siitä miksi kiire on ollut niin kova ja mieli aika matalalla. Pätkä nukkui  pois keskiviikkona 8.12. sairastettuaan yli 2,5 vuotta syöpää. Ikävä tuli jäädäkseen, mutta eteenpäin on pakko jaksaa. Blogi jatkaa harvaa päivittelytahtia, mutta en aio luovuttaa. Neulomispuoli taitaa nyt jäädä, mutta nimenomaan Pätkän takia haluan tätä blogia jatkaa - hänen hienot aikaansaannoksensa ja jälkiruokansa eivät saa unohtua hylättyjen blogien hautausmaalle. Ylemmässä kuvassa näkyy Pätkän  tekemä hieno joulukortti, jonka saimme häneltä jo lokakuussa (kuten sain joululahjanikin, hän halusi pelata varman päälle sillä aavisti kyllä tulevan). Sille ei nyt koskaan ehtinyt tulla omaa postaustaan, enkä minä todellakaan osaa kertoa miten se on tehty, mutta sen verran osaan neuvoa, että tehkää oman näköisenne joulukortit - parhaat muistot jäävät juuri niistä. Paljon pusuja Pätkälle, tämä blogi ei ole enää entisensä ilman taivaallisia muffinssejasi, ainaisia teeleipiäsi ja neulomiasi villasukkia ja lapasia. Ja kuka tekee minulle nyt avaimenperiä ja suolaisia muffinseja, kun olen kipeä? Jättämäsi aukko on valtava.

Ei mitenkään jouluista pikkujouluruokaa

Elämä on joskus aika rankkaa, ja silloin kokkailuille ei meinaa löytää aikaa tai energiaa. En muista koska olen viimeksi tiskannut, ja koko koti on näyttänyt viime aikoina kaatopaikan ja romuvaraston risteytykseltä. Mutta hätä keinot keksii! Pyysimme eilen muutaman kaverin "pikkujouluihin", jotta imuri pääsisi ulkoilemaan ja jääkaapin ovi kävisi pitkästä aikaa. En kuitenkaan jaksanut laittaa mitään ihmeellistä, joten vieraat toivat mukanaan pasteijoita, V leipoi tähtitorttuja valmistaikinasta, joimme hyvää luomuglögiä, söimme kaupan pipareita ja itse tein tosi jouluisia crostineja, artisokkatahnaa (johon muuten vieraatkin rakastuivat) ja fetasalaattia. Salaatti oli varma: muutamaa eri salaattilajiketta, herneenversoja, kirsikkatomaatteja, yrttiöljyssä ollutta fetaa (tai salaattijuustoa se taisi olla...) ja marinoitua punasipulia. Marinoin sipuleita ensimmäistä kertaa itse, kaapista jo valmiiksi löytyneillä tarpeilla. Sipuleista tuli tosi hyviä, suosittelen! Ja nämä sipulit osaa tehdä kuka tahansa.

Blogi pysyy hiljaisena varmaan vielä jonkin aikaa, mutta toivottavasti käytte joskus kurkkaamassa mitä täällä tapahtuu! Elämässä on nyt niin isoja muutoksia, että ruoka ei ole ensimmäisenä mielessä. Ja se harmittaa.

Uusi astiastoni oli eilen kunniapaikalla ja iso salaattikulho ensimmäistä kertaa käytössä.

Marinoidut punasipulit

kaksi punasipulia

1dl valkoviinietikkaa (tai vähän vajaa, en mitannut niin tarkasti)

loraus oliiviöljyä

mustapippuria

2tl sokeria 

1tl soijaa

Kuori ja pilko sipulit ohuiksi renkaiksi. Sekoita marinadin aineet keskenään ja lisää sipuleiden sekaan rasiaan/pussiin. Laita tekeytymään vuorokaudeksi jääkaappiin, ravistele aina tilaisuuden tullen!