21.5.2010

Pita

Meillä syödään aika usein pitaleipiä. Olen kerran aiemmin tehnyt leivät itse Voisilmäpelin ohjeella, mutta en ollut tyytyväinen lopputulokseen. Leivät olivat ihan fläniä ja jotenkin sitkeitä, joten olen turvautunut kauppojen valikoimiin sen jälkeen. Nyt kun törmäsin Chocochilin hehkuttamaan reseptiin, joka on bongattu Myllyn paras -sivuilta, oli pakko antaa leiville uusi mahdollisuus keittiössämme. Minut vakuutti viimeistään tämä markkinointilause "teen aina pitaleipäni tällä reseptillä, sillä ohjeella onnistuu takuuvarmasti joka kerta". Eli jes, tätä en voi mokata.

Nojoo, kyllähän voin. Taisin pitää näitä liian kauan uunissa, ohjeessa sanottiin 10-12 minuuttia, mutta uunini rapisutti ne 9 minuutissa korpuiksi. Yksi kohosi hienosti, yksi puoliksi ja kaksi näytti menneen mankelin läpi. Läpimitta 15cm muuntui käsissäni vähintään 20 sentiksi (vai centiksi? mutta eihän se voi olla suomea?). Kun leikkasin kohonneeseen pitaleipään reikää, kuori mureni käsiin. Itselleni valmistin "pitsan", eli iskin täytteet suoraan leivän päälle, kun halki leikkaamisesta ei voinut uneksiakaan (taisi tulla liian ohuitakin...).

Tässä vaiheessa sanoin V:lle, että laita vaan se kamera kaappiin... Mutta sitten maistoimme leipiä. Ja nehän olivat tosi hyviä!!! Niinpä aionkin antaa niille toisenkin mahdollisuuden ja työstää suhdettani leipomiseen. Luulen, että rakkaudella nämäkin leivät onnistuisivat paljon paremmin.


Pitaleivät (8kpl)
5dl durumvehnöjauhoja
1pss kuivahiivaa
1tl suolaa
2rkl oliiviöljyä
2,5dl lämmintä vettä


Sekoita kuivat aineet yhteen. Lisää vesi ja öljy ja alusta taikinaksi. Anna kohota lämpimässä paikassa kaksinkertaiseksi. Vaivaa taikinaa hetki, jaa se 8 osaan ja pyörittele pulliksi. Kauli pullat mataliksi pyöreiksi pitaleiviksi (halkaisija 15 cm). Anna leipien kohota leivinliinalla peitettynä lämpimässä paikassa puolisen tuntia. Paista 225-asteisessa uunissa noin 10-12 minuuttia.

 
Täytteet olivat samat kuin meillä aina, eli
paistettua halloumia (liottakaa juustoa ensin tunti! viipaloikaa sitten ja ruskistakaa pannulla)
avokadoa (tällä kertaa soseutettuna oliiviöljyn kanssa)
tomaattia
salaattia
+ sinimailasta olisi ollut, jos kaupasta olisi löytynyt

Minun pieni pitsani vasemmalla, V:n puoliksi murtunut pita etualalla ja Pätkällä huomion vie hieno kello, joka vastaakin tämän kuvan silmänruoasta.

5 kommenttia:

Annukka kirjoitti...

No höh! En osaa sanoa missä meni pieleen, mutta blogissani on myöskin pitaleipien ohje, jolla olen joka kerta onnistunut.

http://kokkiaviinissa.vuodatus.net/blog/2011458/omatekoinen-kebab-ja-pitaleivat/

Aika samantapainen näyttää olevan, mutta leipiä paistetaan kovemmassa lämmössä vähemmän aikaa. Myös leipien ja leivinpaperin jauhotus voisi auttaa..?
Kivat täytteet teillä ainakin oli!

T: tunari, joka alkaa vääntämään elämänsä ensimmäisiä marsipaaniruusuja. Ei paineita..

Pitkä kirjoitti...

Ok, nyt olen kateellinen, nuo sinun leipäsi näyttävät ihan täydellisiltä. Ens kerralla todellakin kokeilen tuolla reseptillä. Ja paistoajalla ja -lämmöllä. Rakastan pitaleipiä, mutta olen onneton leipuri! Tosi huono yhdistelmä :(

Marsipaaniruusujen tekeminen kuulostaa todella haastavalta. Onnea matkaan! Odotan tuloksia blogin puolelle :)

Anzku kirjoitti...

Ite oon kans tehny muutaman kerran joskus aikoinaan pitaleipiä kotona. Ensimmäisellä kerralla onnistuivat aivan täydellisesti, pari kertaa sen jälkeen ei niinkään hyvin. Maku oli niissäkin aivan loistava eikä sen jälkeen olla syöty pitoja ollenka kun ne kaupan leivät on niiiiin kuivia.... Ohje ei mulla oo varmaan enää ees tallessa, tuskastuin siihen. Muistelen kyllä että siihen ei mitään kummallisia aineksia tullu. Just ennen uuniin laittamista pitat käännettiin ympäri, eli siis pohjapuoli päälle päin. Liekö se ollu sit taikana että kohoavat (tai ainaki sen yhen kerran!) mukavan ontoiksi. Pitäis kyllä testata taas joku kerta!

Anonyymi kirjoitti...

Moi, mä teen pitaleivät tällä pastanjauhajien ohjeistuksella, onnistuvat aina ja ovat hyvääkin maukkaampia.

http://pastanjauhantaa.blogspot.com/2006/04/pitaleivt.html

Pitkä kirjoitti...

Anzku, kylläpäs kuulostaa mystiseltä tuo puolen kääntäminen! Mutta aion todellakin kokeilla, olen sen verran epätoivoinen.

Ja anonyymi, täytyy todellakin kokeilla noitakin. Uskon, että jossain on pitaresepti mua varten :)