7.3.2010

Lahjontaa, part two

Jee, eli lahjoilla elvistely jatkuu. Mutta hei, eikö tämä ilo sallita kerran vuodessa, ja minkäs sille voi, jos lähipiiri antaa niin ihania lahjoja. Enkä edes viittinyt ihan kaikkea näihin pariin postaukseen laittaa, kiitos teillekin joiden lahjat eivät tänne ehtineet (osa tuli nimittäin nautittua jo, mm. ne ihanat konvehdit) :) Mutta on pakko mainita vielä kliseisesti, että kyllä se läsnäolo on ihan paras lahja. Kiitos siitä!

Isosiskolta sain nämä ihanat Marimekon uudet Räsymatto-kuosia olevat kulhot. Pätkällä on yksi samanlainen. (Taustalla muuten Origo-kippo. Ja minä. Takatukka tulee kotilookin mukana.)




Sain pari tällaista Silikomartin kakkuvuokaa, jotka tulivat tosi tarpeeseen! Tässä esittelyssä toinen, toinen menikin heti Pätkälle lainaan.






Potin taisi kuitenkin räjäyttää ihana Anni, jota olin pyytänyt vierailijaksi blogiin jo aiemmin. Annilla on aina maailman parhaat ideat ja olenkin patistanut neitiä jo pitkään muuttamaan luovuutensa ihan kokopäivätyöksi. Tämän laukun idea ei ehkä ole uniikki, mutta kuinka moni jaksaa tehdä näitä? Tölkinavaajia upposi veskaan kuulemma n. 300 kpl ja Anni on mm. istunut iltaa ravintolan takahuoneessa käymässä läpi isoja tölkkikasseja. Aivan mielettömän hieno laukku ja hihna on edesmenneen näppäimistön johto, sisäpuoella taas on hieno hopeinen vuori. Näette varmasti pian Annin muita projekteja täällä, ellei hän ehdi perustaa ennen sitä omaa blogia.




Vielä pieni loppukevennys. Yliväsyneenä ei kannattaisi ryhtyä blogipuuhiin, sillä "photoshoot" ei ehkä mennyt ihan nappiin. Suht levotonta materiaalia, onneksi kaikkea ei saatu kameralle talteen. 






KUKKUU!



3 kommenttia:

Anzku kirjoitti...

Tuo laukku on aivan ihana! Ite kattelin täällä Joensuussa kädentaitomessuilla syksyllä (muistaakseni) samantyylistä laukkua. On siinä vaan väkertämistä!

Annukka kirjoitti...

Samaa ihastelin ja hämmästelin minä! Miten joku onkin kehdannut, viitsinyt, jaksanut.. ja vieläpä lahjaksi antanut.
Hattua nostan ja annan ääneni oman blogin perustamisen puolesta!

Pitkä kirjoitti...

Joo, siis eikö ole aivan uskomatonta! Oma kärsivällisyys ei koskaan kestäisi. Ja jos kestäisi, en todellakaan antaisi sitä jollekin vaan pitäisin ite!