10.12.2010

Hiljainen perjantai

Tänään ollaan oltu V:n kanssa ihan vaan kotona. Tehtiin sohvaan pesä, katsottiin Gleetä, oltiin vaan. Sitten tehtiin ruokaa, käytiin saunassa ja kohta menen taas pesään torkkumaan. Viime päivät ovat olleet raskaita, mutta rauhallisia, ja tänään tuntui pitkästä aikaa siltä, että haluan tehdä ruokaa. Keho kaipasi jotain kotoisaa ja maukasta, ja mieleeni tuli ensimmäisenä lammaspyörykät ja rosmariiniperunat. Löysin pyöryköille hyvän ohjeen Hesarista ja perunoille Maku-lehden nettisivuilta. V lähti kauppaan ruokaostoksille, eikä kaupoista löytynyt lampaan jauhelihaa, joten oli tyytyminen naudan luomujaukkariin, ja tipautettiin pyöryköiden ohjeesta minttu pois. 

Älkää pelästykö valkosipulin hurjaa määrää, pyörykät eivät todellakaan olleet liian tujuja.


Ruoka oli aivan ihanaa. Kotiruoka maistui mielettömän hyvältä kiireisen kuukauden jälkeen, jolloin pakastepitsat ja erilaiset pikaruoat ovat tulleet turhan tutuiksi. Nuo pyörykät toimivat tosi hyvin ihan naudan jauhelihallakin, tuli mieleen mummin ihanat pöperöt. Rosmariiniperunoissa taas rosmariini ei ollut turhan hallitseva ja sormisuola pisti sukat pyörimään. Aaaaah. Lisukkeeksi väännettiin vähän fetasalaattia.

Tähän aikaan vuodesta rosmariini on tosi kallista, mutta ah, kannatti.

Lihapyörykät
400g lampaan tai naudan jauhelihaa
2 isoa sipulia
5 valkosipulin kynttä
2rkl öljyä
1tl suolaa
(jos käytät lammasta, 3rkl kuivattua minttua)
mustapippuria
(+ lisättiin naudan jauhelihaan yksi kananmuna ja n. 1rkl korppujauhoja)

Paistamiseen
50g valkosipulivoita (tai tavallista voita + hienonnettu valkosipulin kynsi)
2dl kermaa
(+1dl kermaa jos haluat, meillä ei tarvittu)

Hienonna sipulit ja valkosipulin kynnet huolella, kuullota pehmeiksi öljyssä pannulla ja lisää jauhelihan joukkoon. Mausta seos suolalla, murskatulla mintulla ja mustapippurilla ja sekoita hyvin. Pyöritä pieniä pyöryköitä, kuumenna öljy pannulla ja paista pyörykät kypsiksi keskilämmöllä. Nosta pyörykät hetkeksi astiaan. Lisää pannulle valkosipulivoita ja kermaa ja anna kiehua, kunnes kastike sakenee kunnolla. Lisää pyörykät ja tarvittaessa vettä. Kuumenna kiehuvaksi ja tarjoa heti. 


Rosmariiniperunat (Midi Vuorela)
8kpl perunoita
3rkl oliiviöljyä (meillä taisi mennä enemmänkin, älä säästele)
1tl sormisuolaa
mustapippuria
1tl tuoretta rosmariinia

Kuumenna uuni 200 asteeseen. Pese perunat hyvin ja kuivaa ne talouspaperilla. Halkaise perunat., tai tee niistä lohkoja Valuta puolet oliiviöljystä uunivuokaan. Pane perunat leikkauspinta ylöspäin vuokaan. Ripottele perunoille suolaa ja pippuria. Riivi yhdestä rosmariininvarresta lehdet, silppua ne ja ripottele silppu perunoiden päälle. Aseta kokonaiset oksat päälle ja valuta loput oliiviöljystä pinnalle. Työnnä vuoka uuniin ja kypsennä kunnes kypsiä.


Ja sitten vähän siitä miksi kiire on ollut niin kova ja mieli aika matalalla. Pätkä nukkui  pois keskiviikkona 8.12. sairastettuaan yli 2,5 vuotta syöpää. Ikävä tuli jäädäkseen, mutta eteenpäin on pakko jaksaa. Blogi jatkaa harvaa päivittelytahtia, mutta en aio luovuttaa. Neulomispuoli taitaa nyt jäädä, mutta nimenomaan Pätkän takia haluan tätä blogia jatkaa - hänen hienot aikaansaannoksensa ja jälkiruokansa eivät saa unohtua hylättyjen blogien hautausmaalle. Ylemmässä kuvassa näkyy Pätkän  tekemä hieno joulukortti, jonka saimme häneltä jo lokakuussa (kuten sain joululahjanikin, hän halusi pelata varman päälle sillä aavisti kyllä tulevan). Sille ei nyt koskaan ehtinyt tulla omaa postaustaan, enkä minä todellakaan osaa kertoa miten se on tehty, mutta sen verran osaan neuvoa, että tehkää oman näköisenne joulukortit - parhaat muistot jäävät juuri niistä. Paljon pusuja Pätkälle, tämä blogi ei ole enää entisensä ilman taivaallisia muffinssejasi, ainaisia teeleipiäsi ja neulomiasi villasukkia ja lapasia. Ja kuka tekee minulle nyt avaimenperiä ja suolaisia muffinseja, kun olen kipeä? Jättämäsi aukko on valtava.

23 kommenttia:

Ann kirjoitti...

Ihana blogi. Ihana Pitkä. Ja varmasti aivan ihana Pätkä, vaikken koskaan tavannut.
Rakkautta ja hyvää ruokaa.

Janna kirjoitti...

Paras blogi ei saa ikinä lopettaa!

Oon niin iloinen että pääsin maistamaan Pätkän makeita chaiteeleipiä (MUMS!!!) ja että saan pitää jaloissani Pätkän neulomia supersöpöjä tossuja, mahtavilla napeilla. <3

Heidi kirjoitti...

Moi. Oon jo aikoja sitten jotenkin ajautunut seuraamaan tätä teidän blogia ja lähes päivittäis kurkkailen uusien juttujen toivossa. Vaikka en aiemmin mitään olekaan kommentoinut. Nyt on kuitenkin tärkeää kertoa, että lukijoita todella on, blogia ei saa lopettaa. Joskus voisi kiittää ihmisiä kivoista jutuista ihan ilman syytäkin. Kiitos.
Jaksamista ja joulurauhaa.

anonymous kirjoitti...

Edellinen kommentoija on oikeassa - harvoin tulee kiitettyä. Kiitos kivoista jutuista joita olen lukenut. Ikävä ei lähde milloinkaan, aluksi se on läsnä koko ajan. Lämpimin ajatuksin. -Seija-

Heini kirjoitti...

Yhdyn edellisiin kommentoijiin. En ole ennen kommentoinut, mutta seurannut teidän blogianne aktiivisesti ja pitänyt paljon. Näin yksi yö jopa unta, missä ruokailin kanssanne! Kiitos blogista ja kiva jos tämä vielä jatkuu.

Rauhallisia talvipäiviä, lämpimiä ajatuksia ja jaksamisia.

johanna kirjoitti...

Voimia ja joulurauhaa minultakin.

Annukka kirjoitti...

Osanotto myös täältä! Kyynel vierähti vaikken teitä tunnekkaan.
Kiva jos jaksat blogia vielä jatkaa, minä ainakin jaksan lukea!

Tiia kirjoitti...

Ja multa edelleenkin. Mun on tällaisissa tilanteissa aina ihan äärettömän vaikea keksiä jotain sanottavaa, joka ei kuulostaisi tosi lattealta - siispä kiitän ensimmäistä kommentoijaa kaiken oleellisen kiteyttämisestä ja yhdyn siihen.

Minttu kirjoitti...

Olet jotain niin uskomatonta. Iso halaus, myos J:lta. <3

Mari kirjoitti...

Sanon nyt vielä täälläkin, että oikein paljon voimia. Olette V:n kanssa ajatuksissani. Kun kirjoitit suru-uutisen Facebookkiin, kaivoin heti osoitteenne ja kirjoitin sen yhteen "ylijääneeseen" joulukorttiin. Se ei ole itse tehty, mutta hassu. Toivon, että se saavuttuaan hymyilyttää edes hieman teitä kuten itseäni.

Chez Jasu kirjoitti...

Lämmin osanottoni suuren surun keskelle. Toivottavasti jaksat ja jatkat blogia.

Sovjetlainen kirjoitti...

Vaikkei minulla olekaan mitään älykästä sanottavaa, olet kuitenkin ajatuksissani. Ihanaa, että blogi jatkaa, ja toivottavasti sinä jaksat myös itse. Olet ihana ihminen. Hali.

sanna kirjoitti...

Paljon voimia, jaksamisia ja lämpimiä ajatuksia. Ihanaa, että blogi jatkuu.

Hannele/Omenaminttu kirjoitti...

Sanattomana. Otan osaa ja toivon voimia teille!

Liinu kirjoitti...

osanottoni ja voimia - ikävä jää. ja kiitos että tämä blogi on olemassa.

- Liinu

More To Love!-Mimmi kirjoitti...

<3

Sari kirjoitti...

Lämmin osanottoni.

Pitkä kirjoitti...

Kiitos teille kaikille! Lämmitti lukea teidän kauniita viestejä <3

Anzku kirjoitti...

Minäkin löysin viimein hieman energiaa (omassa elämässänikin suuria muutoksia menossa...) käydä lukemassa blogeja ja tähän suru-uutiseen vasta nyt törmäsin! Kyllä vaan pysäyttää! Osanottoni suruun! Ihana että kuitenkin blogia jatkat, minä ainakin käyn lukemassa! Nyt on kyllä ihan pakko viimeinkin ottaa puikot käteen ja tehdä ne tossut joihin ihan suomennetun ohjeenkin sähköpostitse sain! Voimia!

agatha kirjoitti...

Kummallista miten ihan tuntemattomankin ihmisen poismeno joskus pysäyttää arjen keskellä. Lämmin osanotto tältäkin lukijalta ja tosi kiva jos jaksat jatkaa blogia. Lämmintä joulua surun keskellä.

Seikku kirjoitti...

Voimaa ja jaksamista. Minäkin olen seurannut ihanaa blogianne enkä yleensä kommentoi. Nyt piti kommentoida. VOIMAA!!!

Jytis kirjoitti...

Mäkin luin suru-uutisen vasta nyt, kylläpä pysäytti. Ja vetää ihan sanattomaksi mutta jotenkin lohdullista että noita Pätkän reseptejä ja kutomuksia löytyy blogista ja ne siellä pysyy. Niinkuin rakkaat aina pysyy lähellä, olivatpa he missä tahansa. Voimia myös täältä.

Merituuli kirjoitti...

Paljon voimia sinulle! Rakkaat muistot kantavat onneksi niillä vaikeimmilla hetkillä - ja ihanaa että niitä löytyy täältä blogistakin.