Äitienpäivä

Käykääpä kurkkaamassa Ylen Olotilasta tekemäni äitienpäiväbrunssi. Ihanaa äitienpäivää!

Lupolo

Jee, minä täällä taas pitkästä aikaa! Keittiötä on tullut kyllä käytettyä, mutta vain hyviksi todettuihin juttuihin. Tein mm. vapuksi kaksi Quiche Lorrainea ja artisokkatahnaa (mikä yllätys). En malta odottaa, että koulu loppuu tältä keväältä, jotta joskus olisi oikeasti vapaa-aikaa, ja ehtisin purkaa pöydälle kertynyttä reseptipinoa.

Kuvat otti kaverini Riikka.

Syödä kuitenkin pitää, ja niinpä kävin kokeilemassa jo jonkin aikaa sitten uuden ravintola Lupolon. Lupolo on siis Helsingissä, entisen Elviiran paikalla, omistajatkin ovat samat. Kävin Elviirassa usein lounaalla, joten halusin ehdottomasti olla ensimmäisten joukossa kokeilemassa tätä gastropubia. Kävimme kahden kaverini kanssa syömässä eräänä lauantaina, jolloin tarjolla brunssilautasta ja supistettu ruokalista. Aamiaiset olivat jo mahassa, joten itse päädyin ottamaan makkaraa (oli sillä joku hienompi nimi, jota en enää muista) bataattimuhennoksella ja kermaviilikastikkeella. Annoksen sai joko pienenä (n.11€) tai isona (en muista, ehkä 15€), itse päädyin pieneen. Seuralaiseni ottivat vuohenjuustopiirakkaa omena-fenkolisalaatilla (oisko ollut 15€?). Itse en juo olutta, joten se jäi kokeilematta, valikoima vaikuttaa kuitenkin erinomaiselta. 

Ruoka oli ihan jees. Raaka-aineet vaikuttivat tuoreilta, puhtailta ja maut olivat kohdillaan. Ei mitään tajunnanräjäyttävää, mutta sellaista, että voisin mennä toistekin. Tila on kiva (tosin ei niin kiva kuin Elviiran aikoina), ja palvelu ystävällistä, tosin vähän hajamielistä. Tarjoilija unohti tuoda pyytämämme tuolin, joten oli pakko varastaa yksi viereisestä pöydästä. Vettä piti pyytää pari kertaa. Mutta silti, ihan kiva kokemus. Hesarin tyypit ilmeisesti rakastuivat paikkaan palavasti, ylistävän arvostelun voi lukea täältä. Paikka on vähän piilossa Punavuoressa (Punavuorenkatu 3), mutta etsimisen arvoinen paikka, jos haluaa vähän vaihtelua keskustan peruspaikkoihin. Illalla varmasti kivempi kuin keskellä päivää.

En yleensä ole kovin onnekas, mutta voitin eräästä kisasta Eat Helsinki 2011 -kirjan! Kirja maksaa n. 30€ ja esittelee 12 helsinkiläistä ravintolaa. Esitellyistä ravintoloista saa kirjaa näyttämällä kaksi pääruokaa yhden hinnalla (kerran)! Jee! Lupolo on yksi näistä paikoista. Pitää siis mennä uudelleenkin :)

A quiche a day keeps the doctor away

Olen luonteeltani hurahtaja ja eilisen quiche-menestyksen siivittämänä tartuin tänään taas irtopohjavuokaan ja voipakettiin (vaikka pitäisi tehdä kaikkea muuta...). En jaksanut lähteä kauppaan, joten tongin kaappeja epätoivoisena. Parastahan piirakoissa on se, että niihin voi tyhjentää kaikki oudot kaapista löytyvät ruoka-aineet ja ylijäämät. Kasvispuolelta kaapista tervehtivät vain kaksi punasipulia ja yksi tavallinen sipuli. Hihkuin, kun eteeni sattuivat Marilta saamani kuivatut mustatorvisienet. Sieni-sipulipiiras oli aivan ihana ja kuivattujen sienien käyttäminen sata kertaa helpompaa kuin odotin.

Jo syödyt osat rajautuivat taktisesti kuvan ulkopuolelle.

Quiche part 2
n. 2dl kuivattuja (mustatorvi-)sieniä
kaksi punasipulia
sipuli
2rkl hunajaa
suolaa
öljyä/voita
mustapippuria
150g emmental-raastetta
2dl kermaa tai 1dl kermaa ja 1dl ranskankermaa
3 kananmunaa

Laita kuivatut sienet likoamaan pariksi tunniksi. Valuta sienet kuiviksi ja kuivaa vielä talouspaperiin. Pilko sipulit puolikkaiksi renkaiksi. Kuulota tavallista sipulia ja heitä sienet mukaan, mausta kevyesti suolalla. Laita sivuun odottamaan ja laita punasipulit pannulle. Lisää hunaja ja pehmitä sipuleita hunajassa. Lisää ensin punasipulit esipaistetulle voitaikinalle, rouhi päälle mustapippuria ja lisää lopuksi sieni-sipuliseos. Lisää päälle muna-juustoraaste-kermaseos ja loput juustoraasteesta. (kts. Quiche Lorrainen ohje, siitä löytyy myös voitaikinapohjan ohje)

Quiche

Paras tapa loistaa keittiössä on varastaa toisten ideat. Muutama viikko sitten olimme V:n kanssa brunssilla kavereidemme luona, ja huh huh millaiset tarjoilut notkuivat pöydässä. Tuore äiti oli ehtinyt loihtia mm. sitruuna-marenkipiirakan ja quichen, jossa oli pekonia. Kaikki oli aivan ihanaa, mutta etenkin quiche jäi pyörimään mieleen - ja vatsaan syötyäni sitä noin viisi palaa (huom. liioiteltu alakanttiin). Blogia seuranneille ei tule yllätyksenä, että pekoni on suurin syy lihansyöntiini ja elämäni toinen suuri rakkaus.

Keittiössämme on ollut aika hiljaista. Jos olen tehnyt ruokaa, olen tehnyt tuttuja, helppoja juttuja. Mutta kun saimme eilen vieraita, päätin hurmata heidät quichellä ja pekonilla. Maun tiesin olevan hyvä, mutta toteutus vähän pelotti. En tosiaankaan ole mikään leipojaluonne, ja jo hienosteleva ranskalainen termi "quiche"   kuulostaa tuntikausien hikoilulta ja itkuraivarilta keittiössä. Onneksi muistin, että Äijäruokaa-blogin Ari on Suomen katu-uskottavin quiche-ekspertti. Löysin blogista ihanan helpon voitaikinan ohjeen ja quichen reseptin, jossa oli käytetty pekonia. Voitaikinan tein orjallisesti ohjeen mukaan, mutta piirakan täytteet sovelsin aika vapaalla kädellä. Superhelppoa! Miksei kukaan kertonut tätä aiemmin!

En ehtinyt ottaa kuvaa quichestä valmiina, ja oli jo lähellä ettei ehditty kuvata edes yhtä palaa, sillä piirakka hävisi neljän henkilön suuhun melkein kokonaan viidessätoista minuutissa. Edes jälkeenpäin iskenyt ähky ja ruokaväsy eivät himmentäneet quichen makusinfoniaa. Ah. Teen heti tänään uuden, mutta tällä kertaa ehkä kasviksilla, etten muutu kohta itsekin pekoniksi.

V:n stailauksessa haettiin eurooppalaista tunnelmaa.

Esipaistettu voitaikinapohja Äijäruokaa
150 g voita
4,5 dl puolikarkeita vehnäjauhoja
ripaus sokeria
kylmää vettä

Kuutioi voi sivultaan puolen sentin kuutioiksi. Lisää jauhot. Sekoita. Lisää sokeri. Nypi voi ja jauhot sekaisin, mutta älä stressaa hyvästä sekoittamisesta. Tarkoitus on vain valmistella seuraavaa vaihetta eikä voi saa lämmitä liikaa. Lisää kylmä vesi ja sekoita sormenpäillä. Älä lisää vettä niin paljon, että taikina muuttuu tahmeaksi. Lisää vielä tilkka vettä saadaksesi mukaan taikinan ulkopuolelle jäänyt osa.

Pane taikina jauhotetulle pöydälle ja painele kämmenen tyvipuolella (jotta taikina ei lämpiäisi) kunnes voi ja jauhot sekoittuvat hyvin. Muotoile taikina parin-kolmen sentin pakuiseksi kiekoksi ja kaulitse irtopohjavuokaasi sopivaksi. Taita taikina puoliksi ja vielä toisen kerran puoliksi, jolloin taikina on helpompi siirtää (irtopohja-)vuokaan. Avaa taitokset vuoassa ja taputa taikina kiinni vuokaan. Laita päälle foliota ja kuivia herneitä, jotta lopputulos olisi esipaistessa siistimpi, mutta se ei ole välttämätöntä. Esipaista n. 12 minuuttia 200 asteessa.

Quiche Lorraine
2 pkt pekonia (eli n. 280g)
2 isoa sipulia
mustapippuria
150g emmental-raastetta
2dl kermaa tai 1dl kermaa ja 1dl ranskankermaa
3 kananmunaa

Tee voitaikina ja esipaista se yllä olevan ohjeen mukaisesti. Pilko ja ruskista pekonia. Pilko sipuli suht isoiksi paloiksi ja kuullota pannulla, mausta mustapippurilla. Lisää pekonit ja sipulit esipaistetun pohjan päälle. Sekoita kerma ja munat hyvin keskenään ja lisää n. puolet juustoraasteesta. Levitä pohjan päälle tasaisesti. Ripottele loput juustoraasteesta pinnalle ja paista 200 asteessa n. 20-30min kunnes pinta on kauniin ruskea.

Juhlapäivä

Eino täytti tänään vuoden! Sankaria lahjottiin kekseillä ja salaatilla. Olin suunnitellut tekeväni Einolle herkkuaterian, mutta energiat olivat ihan nollissa... Olen ehtinyt hädintuskin edes nukkua kotona, sillä tekemistä riittää. V on kipeänä ja olen lämmitellyt hätäisenä jotain valmiskeittoja. Hävettää. Palaan pian reseptien kera! Älkää unohtako meitä!

Moderni suomalainen perinneruoka

Olin taannoin Helkan järjestämässä blogimiitissä, ja nyt he järjestivät ihanan reseptikilpailun.

"Kirjoita oma reseptisi teemalla: suomalainen moderni perinneruoka. Aiheen rajaus ei ole mitenkään kiinteä, voit myös tehdä reseptin suomalaistetusta ruuasta tai vaikkapa hyvästä ruuasta. Joku suomalaisuuteen vivahtava juttu siinä kuitenkin olisi suotavaa olla, mutta raaka-aineidenkin suhteen sinulla on vapaat kädet. Ja pääruokareseptistä tässä on kyse.

Reseptit osallistuvat julkiseen äänestykseen parhaan suomalaisen modernin perinneruuan leikkimielisestä tittelistä. Voittaja ja/tai muutama hyvä resepti otetaan mahdollisuuksien mukaan Helkan Keittiön iltalistalle myytäväksi (Keittiöpäällikkömme arvioi soveltuvuuden ravintolakeittiöön) kyseisen blogin erikoisannoksena."

 

Ehkä arvaattekin, että minäkin osallistuin. Tein jo jonkin aikaa sitten ihanaa punajuurikastiketta, ja olen siitä asti haaveillut siitä ahvenen kaverina. Nyt se tuli toteutettua! En tiedä miten modernia tämä on, ainakin asettelun puolesta ollaan hyvin alkukantaisella asteella (käykää vilkaisemassa millaisia taideteoksia muut osallistujat ovat tehneet...), mutta olin ihan polvet heikkoina tätä syödessä. Saan nykyään muutenkin niin harvoin kalaa, kun V ei sitä syö, joten oli ihanaa hemmotella itseään ja syödä kunnon kala-ateria. Kaksi ahvenfileetä maksoi Stockmannin Herkussa n. 3€, eli annoksen hinta ei todellakaan ollut korkea, onneksi juurekset ovat edullisia.

Ulkoasuun olisin tosiaan voinut panostaa aika paljon enemmän, mutta en ole koskaan ollut hyvä ruoan estetiikan kanssa... Tein oikeasti kaksi annosta, joista toisessa "swiippasin" muusia lusikalla kaareen lautaselle. Lopputulos oli niin ruma, että päädyin tähän perinteiseen malliin. En ollut tajunnut ostaa mitään härpäkkeitä koristeluun, mutta älkää antako sen hämätä!

Käykää äänestämässä suosikkianne, sillä kaikkien äänestäneiden kesken arvotaan illallis- ja hotellilahjakortteja! Olen testannut molempia ja voin suositella vilpittömästi :)

Ahvenfileitä palsternakkamuusilla ja punajuurikastikkeella Muusi (riittää aika moneen annokseen....) 1,5 palsternakkaa (keskikokoista/isohkoa) 1-2 perunaa n. 50g voita (tai enemmän...) suolaa kermaa n. 1dl vettä Pilko palsternakka ja peruna kattilaan ja kuullota hetki voinokareessa. Lisää vettä sen verran, että juurekset peittyvät. Keitä pehmeiksi, kaada melkein kaikki keitinvesi pois. Muussaa juurekset perunasurvimella muusiksi, lisää voita ja kermaa, voi saa maistua. Punajuurikastike (riittäisi kyllä  isolle pataljoonalle tästä annoksesta) 2 isoa punajuurta tai 4 pientä pieni tai puolikas palsternakka punasipuli kasvisfondia/liemikuutio voita suolaa emmental-juustoa (n. kourallinen) pippuria kermaa (n. 1dl) vettä Pilko juurekset ja kuulota hetki voissa. Lisää vesi, kunnes peittyvät ja lorauta mukaan fondia/liemikuutio. Keitä kunnes ovat pehmenneet. Ota suurin osa liemestä talteen, jätä pohjalle jonkin verran ja surrauta sauvasekoittimella tasaiseksi. Lisää kerma, pippuri, (suolaa,) ja emmentalraaste joukkoon ja "laimenna" tarvittaessa omalla liemellä, jos kastike on liian jäykkää. Kiehauta vielä kerran. Ahvenfileet 2 ahvenfilettä voita suolaa Suolaa fileet ja kuumenna pannulla reilusti voita. Paista fileet nopeasti molemmilta puolilta. Sitten kootaan annos ja nautitaan... Voisi koristella vaikka valkosipulin versoilla tai ruohosipulilla? Ja ehkä laittaa sitruunanviipaleen ahvenelle?

Valaistuminen

Huh, päivitystahti ei ole ollut tällainen pitkään aikaan! Synttäriviikonloppu oli kiireinen, mutta siinä ehti tehdä näköjään yhtä sun toista ruokarintamalla. Tätä wokkia olin suunnitellut yöpalaksi meille ja Ruokahommien Jannalle ja hänen siipalleen, kun kotiuduttiin lauantain synttäreiltä joskus yöllä. Menimme kuitenkin suoraan (keski-ikäisinä) nukkumaan, ja iskin pannun hellalle vasta sunnuntai-iltana, kun piti taikoa eväät maanantaiksi. Teen tällaisia pikawokkeja suht usein, mutten ole tainnut koskaan blogata näitä, kun tuntuvat niin "itsestäänselvyyksiltä". Nyt oli  kuitenkin pakko. Meitä on nimittäin huijattu.

Tiesittekö, että on ihan daijua laittaa ne mausteet nuudeleiden keitinveteen!? Olenko ainoa  tällä planeetalla joka on tehnyt näin viimeiset 15 vuotta (muutaman konsultoivan puhelun jälkeen selvisi, että ilmeisesti olen....)? Elin itse tuossa tyhmässä harhaluulossa syöden mauttomia, persoonattomia wokkeja, kunnes selailin erilaisia wokkireseptejä netistä (uuden wokkipannuni innoittamana). KUKAAN tuolla maailmalla ei lisää niitä mausteita siihen veteen (ellei tee jotain nuudelisoppaa), vaan KAIKKI sekoittavat wokille oman kastikkeen. Liityin tähän valistuneiden joukkoon hiljattain, ja haluan nyt levittää ilosanomaa kaikille. Tällä kertaa soosini onnistui jotenkin erityisen hyvin, joten halusin tulla heittämään vinkin teidänkin suuntaanne. Vaikka wokki näyttää todella tylsältä, se oli oikeasti ehkä yksi parhaista mitä olen koskaan tehnyt. Kuva on aika hirveä, sillä vasta syödessä tuli fiilis, että tätä on pakko mainostaa blogissa. Sitten äkkiä nopea kuva keittiössä! Toivottavasti teksti kuitenkin vakuuttaa teidät kokkailemaan, vaikka kuvan pitäisi kertoa enemmän kuin tuhat sanaa. 

Soosin aineet eivät ehkä löydy heti kaapista, mutta nyt ostoksille, sillä aineet ovat monikäyttöisiä ja säilyvät pitkään. Pian voit nauttia maailman parhaista wokeista vaikka joka päivä. Toivottavasti muuten kestätte tätä liioittelevaa tyyliäni, olen ihan samanlainen livenä. Finneistäkin puristetaan aina kilo talia.

Joo, ei ole wokkipannu tässä kuvassa käytössä, ja levyllä on palanutta öljyä, mutta sellaista se on.

Pitkän ankealta vaikuttava, mutta oikeasti tosi hyvä kasviswokki, kolmelle
3pkt nuudeleita (tai 3 sellaista "kuutiota", tiedättehän...)
3 porkkanaa
sipuli
parsakaali
1-2 valkosipulinkynttä
+ laita ihmeessä tofua tai mitä tahansa muuta, olisin laittanut itsekin jos olisi ollut... kesäkurpitsakin oli mennyt jo huonoksi :/

Soosi (heittelin kaikkea fiilispohjalta, mutta heitin sulkuihin arviot - voivat tosin heittää aika paljon, mutta ei voi tulla huono heität missä suhteessa tahansa)
seesamiöljyä (n. 1tl)
soijaa (n. 3rkl)
kalakastiketta (n. 1rkl)
punaista currytahnaa (n. 1tl)
chiliä (n. 1tl)
rouhittua mustapippuria
osterikastiketta (n. ½ dl)

Pilko sipulit suht isoiksi lohkoiksi, valkosipulinkynnet pieniksi ja porkkanat suht ohuiksi tikuiksi. Laita parsakaalin kukinnot höyryttymään, älä höyrytä liikaa vaan säilytä rapsakkuus! Sekoita soosin aineet keskenään. Keitä nuudelit kypsiksi, varo ettei mene ylikypsän puolelle. Paista ensin pannulla öljyssä sipuleita ja porkkanaa ja lisää kevyesti höyrytetyt parsakaalit joukkoon, kun porkkanat ovat vähän kypsyneet. Lisää mukaan soosi ja sekoita. Lisää vielä nuudelit, sekoita hyvin ja tarjoile.