Perinteistä poroa

Pakastimessani on majaillut jo muutaman kuukauden ajan köntti karigasniemeläistä poronkäristyslihaa, jonka ostin kaverin poikaystävän siskon poikaystävältä, eli "lähipiiristä" suoraan poromieheltä. Loppiainen tuntui juuri sopivalta pyhältä nauttia poronkäristystä ja perunamuusia. Vähän jännitti tuleeko porosta ihan purkkaa, mutta lopputulos oli onneksi tosi hyvä, eikä yhtään sitkeä! Pelkäsin myös oluessa hauduttamista, sillä vihaan kaljaa, mutta maku pehmeni hauduttaessa todella hyväksi. Harvinaisen maukas liemi! Perunamuusin taas tuunasin ensimmäistä kertaa raa'alla sipulisilpulla ja lorautin joukkoon tavallista enemmän kermaa ja voikönttejä. Mmmmmmm, huumaavaa.

Poronkäristys, neljä annosta
resepti Helsingin Sanomista
500g käristyslihaa (pakaste, yleensä valmiiksi viipaloitu)
1 sipuli
pullo tummaa olutta (joko 0,33 tai sitten n. 4/5 puolen litran pullosta)
voita ja öljyä paistamiseen
vettä
suolaa ja pippuria

Kuumenna pannulla n. 2rkl öljyä ja 2rkl voita ja laita jäinen liha pannulle. Paista ja irroittele palasia köntistä hiljalleen. Kun kaikki palat ovat sulaneet erilleen, lisää silputtu sipuli ja paista pehmeäksi lihan kanssa. Anna lihan saada vähän väriä ja lisää sitten olut. Mausta suolalla ja pippurilla. Hauduta kannun alla noin puoli tuntia, anna kiehua miedolla lämmöllä. Lisää vettä tarvittaessa, hauduta pidempään, jos liha ei ole vielä pehmentynyt.

Tarjoa muusin kanssa, jossa on PALJON voita ja kermaa. Muista myös puolukat / puolukkasurvos.

Kääk, sosiaalinen media iski

En koskaan uskonut perustavani blogille omaa sivua Facebookiin, mutta tänään oli pakko. En kehtaa linkata reseptejä omaan profiilini, joten blogin oma sivu olkoon niille, joita oikeasti kiinnostaa mitä ruokaa meidän keittiössä syntyy. Tervetuloa faniksi :) facebook.com/kadenvaantoa

Kotisnägäri

Arvaa mikä? 
Viiden pisteen vihje: 
Kotona oli aika tyytyväinen poikaystävä tämän rasian jälkeen.

Yksi ällöttävimmistä piirteistäni on nakkien ja HK:n sinisen syöminen kylmänä, suoraan paketista, ilman lisukkeita. Mmmmmm, joskus ostan pahimmassa nälässä nakkipaketin kaupasta ja syön sen salaa jo kotimatkalla. Rakastan myös ihan kunnon makkaroita, mutta silloin tällöin on saatava kotimaista jauhonakkia.

Väsähtäneenä sunnuntaina piristin meitä molempia makkaraperunoilla. Virpin postaus toimi innoittajana, vaikka peruna oli meillä perunaa, eikä lanttua. Mutta ollaanpa realistisia, eihän kotona tehty snägäriruoka ole täydellistä, sillä tunnelma on totaalisen hukassa. Emme sentään tyhjentäneet viinipulloa ja tanssineet epämukavissa kengissä olohuoneessa muutamaa tuntia ennen kokkailuja, mutta yritin luoda tunnelmaa esillepanolla. Kyllä kelpasi, kulinaariset kokemukset voidaan saavuttaa myös ilman sisäfilettä ja tryffeliä. Mikä siinä on, että ruoan syöminen take away -lootasta lisää makukokemusta kymmenen pistettä?

Miten lenkkimakkarasta voi saada näin hyvää!?

Makkaraperunat, kolmelle

paketti HK:n sinistä (paistoin 3/4 paketista, 1/4 kylmänä iltapalaksi)

perunoita, n. 6-8

öljyä + mausteita (esim. chiliä, pippuria, paprikaa, suolaa)

sipuli

voita

Pese perunat ja lohko haluamaasi kokoon. Laita lohkot kulhoon, lorauta päälle reilusti öljyä ja haluamasi mausteet ja sekoita hyvin. Laita lohkoperunat uunipellille ja paista 200 asteessa kunnes ovat kypsiä.

Paista viipaloitu sipuli voissa, kunnes sipuli on pehmennyt. Paista seuraavaksi viipaloitu HK:n sininen voissa, kunnes makkara on ruskistunut. Ruskista kunnolla, ei riitä että makkara saa vähän väriä!

Kokoa lopuksi annokset ja tarjoile ketsupin, sinapin kanssa. Kylkeen sopii myös aioli ja kurkkusalaatti.

Oli pakko laittaa vielä toinen kuva, jossa näkyy miten rapeaksi tuo makkara on paistettu!

Arjen aamiainen

Aamiaishistoriani on hyvin surullinen. Pienenä äiti teki minulle kaksi voileipää ja heitin ne joka aamu roskiin. Sitten hän teki yhden, lopulta puolikkaan, mutta en vaan pystynyt syömään. Sitten siirryimme muroihin, jotka oli kaadettu lautaselle, josta ne oli kätevä kaataa takaisin pakettiin. Aamupalan syöminen on aina luonnistunut minulta vain viikonloppuisin, kun saan herätä omaan tahtiini. Toivoisin kuitenkin, että söisin aamupalaa, jotta päivän energiat jakautuisivat tasaisemmin pitkin päivää. 

Olen keksinyt ratkaisun ongelmaani: tuorepuuro! Kuulostaa ja vaikuttaa hipiltä, mutta innostuin lähinnä sen helppouteen. En arkisin jaksa herätä aikaisemmin vääntämään aamiaista, mutta tuorepuuron voin sekoittaa jo illalla valmiiksi ja antaa turvota yön yli. Lisäksi se on helppo tehdä suoraan mikrokuppiin ja napata matkaan, sillä voin syödä vasta n. 1,5h heräämiseni jälkeen. Puuro on myös hyvänmakuinen ja täynnä kuitua. Toivotaan ettei tämä innostus laannu heti!

Tajusin ottaa kuvan vasta, kun puolet oli jo syöty. Siksi noin suttuinen lautanen!

Tuorepuuro, yksi iso annos tai kaksi pientä (esim. brunssilla)
1dl spelttihiutaleita (luomu, itselläni on näitä Riihikoskenmyllyn)
yhteensä 1dl seesaminsiemeniä ja auringonkukansiemeniä
banaani
n. 2-3dl luonnonjugurttia (käytin paksua kreikkalaista) tai maitoa
ruokosokeria/hunajaa
+ mustikoita

Muussaa banaani haarukalla, lisää kuivat aineet ja jugurtti. Makeuta hunajalla/ruokosokerilla oman maun mukaan. Sekoita ja laita yöksi turpoamaan jääkaappiin. Lisää aamulla pakastemustikat ja anna hetkii sulaa, soseuta, jos haluat (en jaksanut).
HUOM! Puuroon voi heittää melkein mitä tahansa, näitä nyt löytyi itseltä kaapista!

Uusi vuosi alkaa salaatilla

Olen hengissä! Joulu oli ja meni ja vuosikin vaihtui. Olen ollut kiireinen ja toisaalta yrittänyt levätä todella, todella hektisen syksyn jälkeen. Taidan aina valittaa elämäni kiireisyyttä, mutta oikeasti teen kyllä lähinnä kivoja asioita, joten elämä on oikeasti mallillaan.

Olen potenut huonoa omatuntoa viime aikojen syömisistä. Ongelma ei ole kaloreissa tai makkaroissa (vaikka sellainen löytyykin vyötäröltä) vaan siinä etten ole syönyt KOTONA. En ole tutustunut uusiin resepteihin ja jätin jopa perinteisen joulusinappini tekemättä, mikä oli aiheuttanut anoppilassa ylimääräisen kauppareissun. Oi voi. Niinpä yritänkin lähiaikoina tehdä enemmän omassa keittössä sen sijaan, että haalisin Alepasta kiireessä jotain syötävää. 

Sain joululahjaksi parikin ihanaa ruokakirjaa, joista toinen ansaitsee ihan oman postauksensa. Tämä toinen taas on kiertävä joululahja, joka on tarkoitus antaa uusille omistajilleen ensi jouluna. Meillä on ennestään yksi Jamien kirja (en ole koskaan tehnyt siitä mitään), mutta tämä "uusi" Jamie Oliverin "Alastoman kokin onnenpäivät" on aivan ihanan simppeli ja inspiroiva. Eilisen pastan jäljiltä keittiössä kuumotteli paljon rucolaa, jota en halunnut päästää nuupahtamaan. Jamien lämmin pekoni-rucolasalaatti oli täydellinen pelastus! Olen huono keksimään salaatteja, joten ihanaa, kun joku tekee sen puolestani. V:n sanoin: "Salaatti on kyllä täydellinen, kun siinä on pekonia." No AIJAA!

Huikean hyvää! Eikä liian terveellistä :)

Lämmin pekoni-rucolasalaatti (kahdelle ruokana, lisukkeena useammalle)

Jamie Oliver

2 punasipulia

paketti pekonia

kourallinen pinjansiemeniä

rucolaa

parmesania

oliiviöljyä

timjamia

suolaa

balsamiviinietikkaa

Kuori ja halkaise kaksi keskikokoista punasipulia, niin että saat molemmista kahdeksan lohkoa (minä en tajunnut jättää toista päätä punasipulista "yhteen, joten lohkoni levisivät pannulla, mutta sillähän ei ole maun kannalta mitään väliä). Kuumenna paistinpannu ja paista pekoniviipaleet rapeiksi ja nosta ne odottamaan. Kaada pannuun pari tilkkaa oliiviöjyä ja kumoa 4 timjaminoksaa (käytin kuivattua), sipulinpalat ja kourallinen pinjansiemeniä paistumaan. Mausta ripauksella suolaa ja paista keskilämmöllä noin 5 minuuttia, kunnes ainekset karamellisoituvat ja makeutuvat. Varo polttamasta!

Nosta pekonit takaisin pannuun kuumenemaan (itse leikkasin ne tässä kohtaa neljään osaan). Sekoittele. Kumoa seos salaattikulhoon, peitä tarvittaessa foliolla. Heitä juuri ennen tarjoilua kulhoon neljä isoa kourallista rucolaa. Valuta päälle balsamicoviinietikkaa sekä parmesaanilastuja.

Sisäinen askartelijani iski

Olimme tänään mummilla syömässä. Kysyin mitä voin tuoda tuliaiseksi ja mummi toivoi hyasinttia, sillä vietimme pikkujoulua. En halunnut lähteä kaupoille metsästämään hyasintille jotain pientä ruukkua tai koria, vaan kaivoin keittiön uumenista laivalta raahatun Fruit Drops -karkkipurkin (karkit on syöty varmaan kaksi vuotta sitten, ne oranssit mandariiniviipaleen näköiset ovat parhaita, maku taitaa tosin olla appelsiini). Purkki oli kooltaan täydellinen, mutta ei varsinaisesti sopinut ulkonäöllisesti jouluiselle hyasintille... Niinpä kaivoin kaapin perältä decoupage-lakan sekä vanhoja servettejä ja aloin hommiin. 

Lakkasin pohjalle noin neljä kerrosta valkoisia servettejä. Servetit pitää erottaa kerroksiin, sillä jos länttäät koko servetin kerralla märkään lakkaan, koko homma leviää käsiin. Lopuksi laitoin päälle pari kerrosta jotain Marimekon vanhaa servettiä, joka sopi mielestäni ihan kivasti pikkujouluteemaan. Päällystin myös rasian kannen, jos mummi haluaa jatkossa vaikka säilyttää purkissa karkkeja tai sokeria.

Purkin kuivuttua laitoin hyasintin purkin pohjalle ja reunustin sen V:n metsästämällä sammalella, Askartelin hyasintin kylkeen pienen "joulupaketin" ja automatkan varrelta löytyi vielä pieni käpy viimeistelemään koristelun. Sisäinen askartelijani pääsi oikein valloilleen... No ainakin mummi taisi tykätä, se oli kuitenkin tärkeintä.

Muistin ottaa kuvan vasta matkalla autolle, joten pahoittelut kännykkäkuvasta.

Pancakes

Noudatan herkkuaamiaisessa aina samaa kaavaa. Pöydästä löytyy pekonia, munakokkelia, sämpylöitä, leikkeleitä, fruitiet sekä luonnonjogurttia hedelmillä. Ei valittamista siis! Tänään kuitenkin uskalsin kokeilla jotain uutta. Olen jo pitkään kuolannut Merry Morning -blogin aamiaisreseptejä ja ollut salaa kateellinen kaikista ihanista herkuista, joita Johanna loihtii. Niinpä meillä paistettiin aamulla Johannan herkullisia kaurajuustobanaanipannareita. Meillä ei karpata, eikä sellainen ole edes suunnitteilla, mutta olen havahtunut viime aikoina siihen, että hyvinvointi lähtee suolistosta. Niinpä pyrin korvaamaan valkoisia jauhoja täysjyvällä mahdollisimman paljon! En todellakaan aio joka kerta korvata ihanaa tuorepastaa jollain täysjyväkikkareella, mutta kultaista keskitietä on hyvä noudattaa.

Nämä Johannan pannarit olivat tosi hyviä, helppoja ja nopeita! Lopputuloksessa ei maistunut raejuusto, eikä vaikutelma ollut muutenkaan merkittävästi "perinteisistä" pannareista poikkeava. Meiltä ei löytynyt rommi- tai vanilja-aromia, tai mitään muutakaan aromia, joten laitoin pannareihin vaniljasokeria ja lorauksen kermaa. Näin jälkeenpäin eniten mietityttää, että miksen ole tehnyt näitä aiemmin? Olkaa te viisaampia.

 Grrr, eikö näytäkin hyvältä?

Kaurajuustobanaanipannarit (6-8kpl)

1 kuppi kaurahiutaleita (2,4dl)
1/2 kuppia raejuustoa (1,2dl)
2 kananmunaa
1tl vaniljasokeria

2tl kermaa
pieni banaani

Surraa kaurahiutalet blenderissä jauhoksi, lisää loput aineet ja surrauta tasaiseksi taikinaksi. Paista pannulla voissa molemmin puolin, valuta päälle paljon siirappia ja lisää kylkeen vielä hedelmiä/marjoja.

Pannarit tarjottiin tutun, turvallisen ja herkullisen fruitien kanssa.