Ruokamatka Tukholmaan

Mitä tehdä silloin kun ei ole mitään blogattavaa, mutta haluaa blogata jotain? Kannattaa soittaa kaverille (jolla on myös blogi) ja varastaa hyvä postauksen aihe. Tässä postauksessa edustavat siis Ruokahommien Jannan kuvat meidän yhteisestä reissusta Tukholmassa (olin sentään mukana, ettei mennyt törkeäksi pöllimiseksi). Viikonloppu "lännessä" vietettiin öö lokakuun lopussa? Marraskuun alussa? En muista, mutta sen muistan, että reissu oli ihan mahtava. Pätkä oli joutunut juuri muutamaa päivää aikaisemmin saattohoitoon, olin väsynyt ja stressaantunut, mutta viikoloppu toisessa maassa, maailman parhaassa seurassa ja jatkuvasti syöden oli parasta mitä voi kuvitella. Emme todellakaan lähteneet shoppailureissulle, vaan nimenomaan syömään. Ja sitä tulikin harrastettua...

Saavuttuamme perjantaina aamulla Arlandan lentokentälle, otimme bussin keskustaan, metron Söderille ja marssimme suoraan aamupalalle. Muggen Götgatanilla osui ensimmäisenä silmiimme, ja oli positiivinen yllätys! 100 kruunulla (n. 11,5€) sai valita aamiaislistalta neljä eri juttua, ja itse otin tuoremehua, smoothien (se oli kyllä paska), skonssin (mukana tuli marmeladia ja tuorejuustoa, maailman paras ja rasvaisin skonssi) ja pannukakkuja. Ja huh huh, pannukakut paistettiin keittiössä tilauksemme jälkeen ja meinasi leuka revetä nilkkoihin asti, kun iskivät lautasen nenän eteen. Pannukakut maistuivat jumalaisilta, enkä jaksanut kaikkea, vaikka yritin änkeä väkisin. Näitä pitää saada myös seuraavalla reissulla.

Lättyjä oli muistaakseni kolme, vaikka näyttää kuvassa, että olis vaan kaksi.

Kävimme heittämässä laukut hotellille ja suuntasimme luontevasti lounaalle. Hyvä lounaspaikka löytyi Östermalmilta, kauppahallin kupeesta. Moni kaveri oli suositellut Örtagårdenia etukäteen, eikä turhaan. Kasvisbuffa maksoi 95 kruunua, ja ruokaa sai mättää niin paljon kuin jaksoi. Hana valutti loputtomiin virvoitusjuomia ja myös jäätelöä sai lapata niin paljon kuin napa veti. Sisustus oli kuin jostain seurapiirimummon puutarhahuoneesta, asiakaskunta laidasta laitaan. Ruoka oli hyvää, suosiksi nousi mustajuurimuhennos, ja valinnanvaraa oli tajuttoman paljon. Aamupalan jäljiltä ei tullut vedettyä ihan järkyttäviä määriä, mutta kaikkea maistettiin.

Huom. Tämä oli vasta ensimmäinen lautasellinen.

Maltoimme käydä ennen illallista valokuvataiteen museossa, ja illalla lähdimme etsimään kivaa sushipaikkaa. Olimme tosin liian myöhään liikkeellä ja kaikki sushimestat Sofossa sulkivat ovensa nenämme edestä. Onneksi hotellin kulman takaa löytyi Akki Sushi, josta haimme setit hotellille mukaan, sillä koko paikassa (pienen kioskin kokoinen) oli ehkä kaksi istumapaikkaa. Sushi oli NIIN taivaallista. Huuuuuh huuuh. Piti oikein hillitä, ettei menty uskomattoman elämyksen jälkeen korvaamaan kaikki ruokailut Akkiin. Houkutteli.

Toivottavasti tekin eksytte joskus hakemaan omanne, osoite Folkungagatan 45.

Aamupala tarjottiin hotellin puolesta, eikä lauantain lounaasta ole kuvaa (Jannalla hälsotallrik, mulla uuniperuna katkaravuilla), joten hypätään suoraan illalliseen. Tosin lähinnä vain varoituksen sanana. Kuultiin montaa kautta, että Creperie Fyra Knop on lähellä meidän hotellia, ja tosi hyvä, joten varattiin sieltä innoissamme pöytä illaksi. Olis ehkä pitänyt ottaa suosiolla makeat letut, koska nämä suolaiset eivät todellakaan hurmanneet. Lettu oli kuiva, täyte vetistä pinaattia (sitä oli TODELLA paljon), jotain Saarioisten kinkkua, tomaattia ja vuohenjuustoa... En tiedä tilasimmeko sattumalta listan huonoimmat lätyt, mutta ei todellakaan tarvitse mennä uudelleen.

Reissun pahin pettymys. Buhuu.

Onneksi ilta pelastettiin snägärillä, josta sain pitkään himoitsemani tunnbrödrullen! JEEE! Kyseessä on siis rieska, jonka sisällä on perunamuusia, nakki, salaattia ja "mausteita" eli ne snägärin perinteiset.

Aamulla oli taas aika syödä hotellin aamupala, ottaa bussi lentokentälle, syödä kentällä vielä burgerit ja lentää takaisin Suomeen... Sniff. Ja syötiin me toki hotellihuoneessa reissun aikana mm. brietä, sipsejä, karkkia ja juotiin skumppaa. Ettei se ihan tähän selostukseen jäänyt... Niin ja käytiin monessa pikkukahvilassa kahvilla, ja ostettiin ihana muffinssi Muffin Bakerystä, jossa valikoimaa oli enemmän kuin moni uskaltaa aavistaa. Mums. Suosittelen!

Janna, mennäänhän pian uudelleen?

 Kotiinlähdön depistunnelmissa heitettiin mahaan vielä lohduttavat burgerit lentokentällä.

Joululahjoja

Editoinpa hienosti meidän nimet pois...

 

Ihanaa joulua kaikki ihanat lukijat (ja ne möllimmätkin)! Meillä on tosiaan ollut aika erilainen joulu; Pätkä siunattiin eilen haudan lepoon ja tänään vietän aikaa kahden ystäväni kanssa meillä kotona. Lahjoja tuli hankittua Pätkän kanssa jo pitkin syksyä (meillä oli tapana antaa yhteiset lahjat muille perheenjäsenille), ja yksi niistä lahjoista oli meidän oma reseptikirja. Kirjat tilattiin Ifolorin kautta. Ainakin Ifolorilla se muokkausohjelma on tosi yksinkertainen, eikä tällaisen reseptikirjan tekemisessä hurahtanut kauaa. Valikoin sivuille meidän suosikkireseptejä, ja toivon että moni lahjan saaneista tekisi esimerkiksi...

porkkanateeleipiä...

 omena-kanelikakkusia...

banaani-inkivääripannaria...

tai vaikka porkkanamuffinsseja.

Itse tehdyt (tai tilatut...) lahjat ovat kyllä niitä parhaita. 

Ja tämä lahjaidea sopii hyvin meille kaikille, joilla ei kutimet pysy käsissä.

Toivottavasti olette saaneet ihania lahjoja ja ennen kaikkea laatuaikaa läheistenne kanssa, palataan pyhien jälkeen!

Jotain jouluista täälläkin

Joulu on tänä vuonna aika erilainen, sillä siunaamme Pätkän haudan lepoon aatonaattona (tuntuu muuten tosi tyhmätä puhua kuolleesta siskostaan Pätkänä, mutta vielä oudommalta tuntuisi nyt vaihtaa hänen oikeaan nimeensä täällä blogissa). Jouluaattona V lähtee vanhempiensa luo toiseen kaupunkiin ja minä saan seurakseni pari kaveria (kunhan se toinen nyt pääsisi lentämään Lontoosta!!). Tarjoilut ajattelin hoitaa pitkälti Stockmannin tiskien avulla, sillä hautajaisissa on sellainen järjestäminen ja kiire, ettei kokkailuun riitä energiaa tai aikaa. Jotain ehdin kuitenkin tehdä itse! Olemme jo muutamana vuonna tehneet Pätkän kanssa sinappia lahjaksi ihmisille, enkä halunnut katkaista perinnettä. Sinapin tekeminen on onneksi tosi helppoa ja nopeaa. Muutamaa eri reseptiä on tullut kokeiltua, mutta tämä Maku-lehdestä otettu sinappi on varmaan helpoin sekä nopein, ja tosi hyvä. Älä kuitenkaan kiehauta sinappia liian nopeasti, itselläni on kerran palanut yksi satsi pohjaan, kun en malttanut ottaa rauhassa.

Helppo konjakkisinappi (tein tuplasatsin, riitti viiteen purkkiin)
Matleena Lahti

1dl sinappijauhetta
1dl sokeria
1dl kermaa
2 kananmunaa
2rkl konjakkia

Sekoita kattilassa kaikki muut aineet paitsi konjakki. Kuumenna (rauhallisesti) seosta liedellä koko ajan sekoittaen. Anna kiehahtaa. Jäähdytä hieman ja mausta konjakilla. Valuta sinappi tiiviisiin, puhtaisiin purkkiin.

Vinkki: Jos sinappiseoksessasi on lämmittämisen alkuvaiheessa kokkareita, vedä litku siivilän läpi. Kokkareiden poistaminen on paljon helpompaa tässä vaiheessa kuin valmiina sinappina. Trust me, olen kokeillut.

Hiljainen perjantai

Tänään ollaan oltu V:n kanssa ihan vaan kotona. Tehtiin sohvaan pesä, katsottiin Gleetä, oltiin vaan. Sitten tehtiin ruokaa, käytiin saunassa ja kohta menen taas pesään torkkumaan. Viime päivät ovat olleet raskaita, mutta rauhallisia, ja tänään tuntui pitkästä aikaa siltä, että haluan tehdä ruokaa. Keho kaipasi jotain kotoisaa ja maukasta, ja mieleeni tuli ensimmäisenä lammaspyörykät ja rosmariiniperunat. Löysin pyöryköille hyvän ohjeen Hesarista ja perunoille Maku-lehden nettisivuilta. V lähti kauppaan ruokaostoksille, eikä kaupoista löytynyt lampaan jauhelihaa, joten oli tyytyminen naudan luomujaukkariin, ja tipautettiin pyöryköiden ohjeesta minttu pois. 

Älkää pelästykö valkosipulin hurjaa määrää, pyörykät eivät todellakaan olleet liian tujuja.

Ruoka oli aivan ihanaa. Kotiruoka maistui mielettömän hyvältä kiireisen kuukauden jälkeen, jolloin pakastepitsat ja erilaiset pikaruoat ovat tulleet turhan tutuiksi. Nuo pyörykät toimivat tosi hyvin ihan naudan jauhelihallakin, tuli mieleen mummin ihanat pöperöt. Rosmariiniperunoissa taas rosmariini ei ollut turhan hallitseva ja sormisuola pisti sukat pyörimään. Aaaaah. Lisukkeeksi väännettiin vähän fetasalaattia.

Tähän aikaan vuodesta rosmariini on tosi kallista, mutta ah, kannatti.

Lihapyörykät

400g lampaan tai naudan jauhelihaa

2 isoa sipulia

5 valkosipulin kynttä

2rkl öljyä

1tl suolaa

(jos käytät lammasta, 3rkl kuivattua minttua)

mustapippuria
(+ lisättiin naudan jauhelihaan yksi kananmuna ja n. 1rkl korppujauhoja)

Paistamiseen

50g valkosipulivoita (tai tavallista voita + hienonnettu valkosipulin kynsi)

2dl kermaa

(+1dl kermaa jos haluat, meillä ei tarvittu)

Hienonna sipulit ja valkosipulin kynnet huolella, kuullota pehmeiksi öljyssä pannulla ja lisää jauhelihan joukkoon. Mausta seos suolalla, murskatulla mintulla ja mustapippurilla ja sekoita hyvin. Pyöritä pieniä pyöryköitä, kuumenna öljy pannulla ja paista pyörykät kypsiksi keskilämmöllä. Nosta pyörykät hetkeksi astiaan. Lisää pannulle valkosipulivoita ja kermaa ja anna kiehua, kunnes kastike sakenee kunnolla. Lisää pyörykät ja tarvittaessa vettä. Kuumenna kiehuvaksi ja tarjoa heti. 

Rosmariiniperunat (Midi Vuorela)

8kpl perunoita

3rkl oliiviöljyä (meillä taisi mennä enemmänkin, älä säästele)

1tl sormisuolaa

mustapippuria

1tl tuoretta rosmariinia

Kuumenna uuni 200 asteeseen. Pese perunat hyvin ja kuivaa ne talouspaperilla. Halkaise perunat., tai tee niistä lohkoja Valuta puolet oliiviöljystä uunivuokaan. Pane perunat leikkauspinta ylöspäin vuokaan. Ripottele perunoille suolaa ja pippuria. Riivi yhdestä rosmariininvarresta lehdet, silppua ne ja ripottele silppu perunoiden päälle. Aseta kokonaiset oksat päälle ja valuta loput oliiviöljystä pinnalle. Työnnä vuoka uuniin ja kypsennä kunnes kypsiä.

Ja sitten vähän siitä miksi kiire on ollut niin kova ja mieli aika matalalla. Pätkä nukkui  pois keskiviikkona 8.12. sairastettuaan yli 2,5 vuotta syöpää. Ikävä tuli jäädäkseen, mutta eteenpäin on pakko jaksaa. Blogi jatkaa harvaa päivittelytahtia, mutta en aio luovuttaa. Neulomispuoli taitaa nyt jäädä, mutta nimenomaan Pätkän takia haluan tätä blogia jatkaa - hänen hienot aikaansaannoksensa ja jälkiruokansa eivät saa unohtua hylättyjen blogien hautausmaalle. Ylemmässä kuvassa näkyy Pätkän  tekemä hieno joulukortti, jonka saimme häneltä jo lokakuussa (kuten sain joululahjanikin, hän halusi pelata varman päälle sillä aavisti kyllä tulevan). Sille ei nyt koskaan ehtinyt tulla omaa postaustaan, enkä minä todellakaan osaa kertoa miten se on tehty, mutta sen verran osaan neuvoa, että tehkää oman näköisenne joulukortit - parhaat muistot jäävät juuri niistä. Paljon pusuja Pätkälle, tämä blogi ei ole enää entisensä ilman taivaallisia muffinssejasi, ainaisia teeleipiäsi ja neulomiasi villasukkia ja lapasia. Ja kuka tekee minulle nyt avaimenperiä ja suolaisia muffinseja, kun olen kipeä? Jättämäsi aukko on valtava.

Ei mitenkään jouluista pikkujouluruokaa

Elämä on joskus aika rankkaa, ja silloin kokkailuille ei meinaa löytää aikaa tai energiaa. En muista koska olen viimeksi tiskannut, ja koko koti on näyttänyt viime aikoina kaatopaikan ja romuvaraston risteytykseltä. Mutta hätä keinot keksii! Pyysimme eilen muutaman kaverin "pikkujouluihin", jotta imuri pääsisi ulkoilemaan ja jääkaapin ovi kävisi pitkästä aikaa. En kuitenkaan jaksanut laittaa mitään ihmeellistä, joten vieraat toivat mukanaan pasteijoita, V leipoi tähtitorttuja valmistaikinasta, joimme hyvää luomuglögiä, söimme kaupan pipareita ja itse tein tosi jouluisia crostineja, artisokkatahnaa (johon muuten vieraatkin rakastuivat) ja fetasalaattia. Salaatti oli varma: muutamaa eri salaattilajiketta, herneenversoja, kirsikkatomaatteja, yrttiöljyssä ollutta fetaa (tai salaattijuustoa se taisi olla...) ja marinoitua punasipulia. Marinoin sipuleita ensimmäistä kertaa itse, kaapista jo valmiiksi löytyneillä tarpeilla. Sipuleista tuli tosi hyviä, suosittelen! Ja nämä sipulit osaa tehdä kuka tahansa.

Blogi pysyy hiljaisena varmaan vielä jonkin aikaa, mutta toivottavasti käytte joskus kurkkaamassa mitä täällä tapahtuu! Elämässä on nyt niin isoja muutoksia, että ruoka ei ole ensimmäisenä mielessä. Ja se harmittaa.

Uusi astiastoni oli eilen kunniapaikalla ja iso salaattikulho ensimmäistä kertaa käytössä.

Marinoidut punasipulit

kaksi punasipulia

1dl valkoviinietikkaa (tai vähän vajaa, en mitannut niin tarkasti)

loraus oliiviöljyä

mustapippuria

2tl sokeria 

1tl soijaa

Kuori ja pilko sipulit ohuiksi renkaiksi. Sekoita marinadin aineet keskenään ja lisää sipuleiden sekaan rasiaan/pussiin. Laita tekeytymään vuorokaudeksi jääkaappiin, ravistele aina tilaisuuden tullen!

Peltileipää

Täällä ollaan vielä! Elämä on ollut viime aikoina kiireistä ja väsynyttä, ja se heijastuu heti kokkailuihin. Tämä Anzkulta bongattu peltileipä (alunperin Limepippurilta [tai oikeastaan Myllyn Parhaalta], jonka leipä näytti kyllä ihan erilaiselta, ehkä johtuen reseptin piimästä?) tuli kuitenkin testattua reilu viikko sitten, sillä resepti vaikutti ihanan helpolta - ja sitä se tosiaan oli. Lämpimänä leipä maistui lähinnä makealta kaurapuurolta, mutta jäähdyttyään lopputulos oli hyvä, kotona tehty, epätavallinen leipä. Jäähtyneenä makeuskin maistui kivan lempeästi läpi. Ensi kerralla aion kokeilla tätä piimään! 

Peltileipä
3 dl omenatäysmehua (luomu on paljon paremman makuista)
3 dl vettä
5 dl kaurahiutaleita
1 dl vehnäleseitä
1 pss kuivahiivaa
2 tl suolaa
2 rkl siirappia
0,5 dl oliiviöljyä
6 dl vehnäjauhoja
+ auringonkukansiemeniä tai muita vastaavia taikinan sekaan, jos haluat!

Lämmitä nesteet reilusti kädenlämpöiseksi. Lisää joukkoon hiutaleet, leseet ja hiiva ja jätä odottamaan lämpimään paikkaan 15 minuutiksi. Lisää taikinaan loput ainekset ja sekoita tasaiseksi. Kaada taikina uunipellille leivinpaperin päälle. Ripottele pinnalle kaurahiutaleita (itse laitoin noita auringonkukansiemeniä, kun unohdin ne taikinasta, mutta nehän rapisi heti pinnalta pois.... laita ne siis jo taikinaan, jos muistat). Voit halutessasi leikata terävällä veitsellä viillot leipään jolloin leivän paloittelu käy kypsänä helpommin.Peitä pelti liinalla ja anna leivän kohota tunnin verran. Paista 200 asteessa 20 minuuttia.

Uusi pannu haltuun

Joulu tuli tänä vuonna ajoissa: sain Pätkältä lahjaksi valurautaisen parilapannun ja isältä valurautaisen wokkipannun. Maltoin tuulettaa tasan vuorokauden, ja sitten oli pakko ryhtyä tositoimiin. Heitin ihanaan The Pioneer Woman -blogiin hakusanaksi wok, ja muutaman ilmestyneen wokkireseptin joukosta valitsin liha-parsakaaliwokin. The Pioneer Womanin blogipostaukset ovat niin ihania, hauskoja ja laadukkaita, että hetken aikaa ajattelin, etten oikeasti kehtaa postata tätä ruokaa tänne meidän kotikutoiseen viritelmään. Mutta sitten ohjeessa jauhettiin jostain flank steakistä, ja oli pakko tulla tänne kysymään, jos joku tietää mistä puhutaan?

Flank tarkoittaa kylkeä/kylkipalaa, mutta sitten Wikipedia sekoitti pääni naudan vatsalihaksilla. Marssin Stokkan Herkun lihatiskille ja kysyin, onko flank steak heille tuttu, mutta (söpöt) pojat olivat sitä mieltä, että kyseessä on lankkupihvi ja ei kannata uskoa kaikkea mitä Wikipediassa lukee, hah! Rohkenen olla kuitenkin eri mieltä. Yhteistuumin päädyimme naudan paistisuikaleeseen, joka oli vielä luomua, jessssssss.

Entäs se lopputulos? Uusi wokkipannuni oli aivan mieletön. Huh huh, kokkailu nousi juuri uudelle levelille. Ja  itse wokki oli tosi maistuvaa. Parsakaalia olisin voinut laittaa vähän vähemmän, sipulia taas lisäsin oman mielen mukaan. Laitoinkin tähän hiukan muuntelemani reseptin.

Tavoittelin kiinalaisen ravintolan tunnelmaa, aika liikuttavaa.

Liha-parsakaaliwokki (neljälle)
400-500g naudan paistisuikaletta (tai sitä flank steakia, jos keksitte mitä se on...)
600g parsakaalia (eli noin 1½)
1rkl öljyä
2 sipulia
2 valkosipulinkynttä

Marinadi lihalle
2tl soijakastiketta
1tl Maizenaa
½tl öljyä
rouhittua mustapippuria

Paistokastike
3rkl osterikastiketta
2tl riisiviiniä eli Sakea, mutta mä laitoin riisiviinietikkaa, joka ei ole yhtään sama, mutta toimi musta tosi hyvin
1tl kiinalaista mustaa vinegretteä tai balsamicoa

Sekoita lihan marinadi, lisää mukaan liha ja jätä marinoitumaan huoneenlämpöön. Sekoita paistokastikkeen aineet valmiiksi sekaisin. Leikkaa parsakaalit kukinnoiksi ja höyrytä n.3min, kunnes parsakaali on kirkkaanvihreää, ja haarukka uppoaa kantaan. Leikkaa sipulit lohkoiksi ja hakkaa valkosipulinkynnet pieniksi. Kuulota sipuleita öljyssä kuumalla pannulla, lisää sitten liha. Paista kunnes liha on ruskistunut, lisää sitten kastike. Paista hetki ja lisää lopuksi parsakaali, pyöräytä nopeasti sekaisin. Tarjoile riisin kanssa (ostin Reilun kaupan basmatiriisiä, oli vielä luomuakin!).

Tikut lähinnä rekvisiittaa - maltoin syödä niillä noin sekunnin, kunnes tartuin haarukkaan.