Tarinoita Hakaniemestä

Olen jo joskus aiemminkin kertonut suhteestani Hakaniemen halliin. Kävin hallissa pienenä joka lauantai isän matkassa, tunsin puolet myyjistä ja voitin Hakaniemen hallin piirustuskisassa liput Lintsille. Rakkauteni kylmiin nakkeihin kumpuaa myös näistä reissuista, sillä isä osti joka kerta minulle ja siskolleni nakit, jotka kääräistiin paperiin ja iskettiin kouraan, jotta pysyimme valppaina koko ostosreissun.

Muutimme tosiaan reilu kuukausi sitten ihan hallin naapuriin ja elämäni on saanut uuden (positiivisemman) suunnan. Käyn hakemassa kerran viikossa tuoreet kukat torilta, brunssiainekset tulee myös loihdittua aika usein hallin tiskeiltä ja nyt voin vihdoin toteuttaa itsessäni sitä lihansyöjää, jota olen kaivannut! Tavoitteenani on jo pitkään ollut, että kotona laittamani liha olisi luomua tai että voisin luottaa sen olevan laadukasta ja saisin periaatteessa jäljitettyä jopa eläimen nimen. Nyt se on mahdollista!

Pienenä ostimme lihat herttaiselta saksalaiselta vanhalta mieheltä (joka on varmaan ollut eläkkeellä jo yli 10 vuotta), joten olen aina vähän vierastanut isoa ja pelottavaa Reinin lihaa. Nyt olen löytänyt hallista itselleni juuri sopivan lihamyyjän! Lauantaina menimme V:n kanssa ostamaan juustoa ja leipää, mutta päädyinkin kotimatkalle lampaan potkan ja kielen kanssa. E. Hakkaraisen lihatiskin ohi ei vain pääse ilman lihakääröä.

Sunnuntaina haudutin potkaa reilut neljä tuntia uunissa padassa. Ei mitään pikaruokaa, mutta helpompaa ruokalajia saa silti etsiä aika kauan. Liha oli täydellisen mureaa ja mehevää ja kuoriutui luun ympäriltä kuin itsestään. Keitin vielä liemestä maailman parhaan kastikkeen ja paistoin uunissa porkkanaa, palsternakkaa ja bataattia. Täydellistä suomalaista ruokaa, vähän kuin mummin tekemään. Parasta.

Lampaanpotkaa kahdelle

2 potkaa

2 porkkanaa

2 pientä palsternakkaa

5 shalottisipulia

6 valkosipulinkynttä

n. 10 maustepippuria

laakerinlehti

lihalientä (tein luomukuutioista omani)

suolaa

Laita potkat pystyyn pataan, pilko joukkoon kasvikset, lisää mausteet ja kiehuva lihaliemi niin, että lihat peittyvät. Paista 180 asteisessa uunissa kannen alla vähintään neljä tuntia.

ÄLÄ HEITÄ LIEMIAINEKSIA POIS! Itse käytin liemestä n. 4 dl kastikkeeseen ja pakastin loput liemestä myöhempää käyttöä varten. Liemijuurekset soseutin kerman kanssa pyreeksi ja käytin seuraavana päivänä toisen ruokalajin kanssa.

Maailman paras kastike

3rkl voita

3rkl vehnäjauhoja

n. 4-5dl potkan lientä

1dl kermaa

Sulata voi kattilassa ja lisää jauhot. Paista kunnes jauhoseos on vähän ruskistunut. Lisää lihalientä, keitä hetki kasaan. Lisää lopuksi kerma ja kiehauta.

Trio

Keittiössä on ollut taas vähän hiljaista. Kai kokkailufiilikset menevät ja tulevat kausittain. Eilen oltiin V:n kanssa illalla Pätkän luona ja sain inspiksen! Kamera oli kuitenkin kotona, joten joudutte turvautumaan näihin Pätkän kameralla otettuihin ripulikuviin. 

Ruokahommien Jannan ensimmäinen ruokablogimerkintä hehkutti kukkakaalimuusia ja feta-pesto-jauhelihapihvejä. Iski kova himo kokeilla tuota muusia, ja pihveistä tein oman muunnokseni ilman pestoa, soijarouheeseen turvautuen, kun jaukkari ei meinaa enää mennä alas. Mieleeni tuli  vielä punajuurikastike, ja googlettelemalla sain väännettyä oman versioni (sopisi muuten mielestäni tosi hyvin paistettujen ahvenfileiden kanssa). Ja huh, oli kyllä tosi hyvää! Muusi oli niin ihanan helppoa ja hyvää, että sulin ihan täysin. Punajuurikastikkeesta saa taas tarvittaessa vaikka hyvän keiton, jos keittää isomman satsin kerralla. Huuuh. Ja soijapihvit olivat tälläkin kertaa mahtavia, mutta senhän arvasin jo etukäteen.

Epätoivoinen yritys siirtää huomionne muualle.

Kukkakaalimuusi
700-800g kukkakaalia
loraus (tai kaksi) kuohukermaa
voita
suolaa
valkopippuria (mulla ei ollut, pärjäsin ilmankin)
+ Janna suosittelee myös kuivattua basilikaa!

Keitä kukkakaalit kypsiksi. Surruta kaikki ainekset smuutiksi pyreeksi joko blenderillä tai sauvasekoittimelle. Maistele. Kukkakaali on perunaa makeampaa ja ainakin omasta mielestäni kaipaa siksi hieman enemmän suolaa kuin perinteinen pottumuusi.

Punajuurikastike
2 isoa punajuurta tai 4 pientä (irtomyynnissä ei ollut kuin pieniä)
pieni palsternakka
1 punasipuli
0,5dl vettä
kasvisliemikuutio
öljyä
suolaa
pippuria
n. 1dl kermaa
kourallinen juustoraastetta, mielellään emmentalia tai muuta vahvaa

Kuori ja pilko juurekset pieniksi. Kuullota hetken kattilan pohjalla öljyssä, lisää sitten vesi ja liemikuutio + suolaa. Keitä n. puoli tuntia keskilämmöllä kunnes juurekset ovat pehmenneet. Riippuen miten paksua tai juoksevaa kastikkeesta haluat, soseuta sellaisenaan, tai ota n. desin verran lientä pois. Soseuta, lisää kerma , juustoraaste (anna sulaa joukkoon, sekoita) ja mausta makusi mukaan. Kiehauta vielä nopeasti ja tarjoile.

Feta-soijapihvit (6-8 kpl)
2dl vettä
1 kasvisliemikuutio
2dl tummaa soijarouhetta
2 munaa
3rkl vehnäjauhoja

1 rkl pippurisekoitusta

chiliä ja jauhettua paprikaa

murustettua fetaa

+ paistamiseen voita tai öljyä

Pane vesi ja liemikuutio kulhoon. Lämmitä mikrossa niin, että kuutio liukenee. Sekoita joukkoon soijarouhe, munat, jauhot, mausteet ja murustettua fetaa oman maun mukaan. Kannattaa laittaa aika reilusti, sillä soijarouhe syö makua. Anna turvota 10-15 minuuttia. Muotoile taikinasta 6-8mm:n paksuisia pihvejä. Paista ne pannulla kauniin ruskeiksi.

Grilli kuumaksi

Tänä juhannuksena hoidettiin ensimmäistä kertaa koskaan grillailut ihan omin avuin. Grillit oli saatava syttymään itse ja paistamiseen oli paha kysyä keneltäkään neuvoa. Lihat ostettiin ihanasta Hakaniemen hallista ja grilliin päätyi tällä kertaa lampaan kylkeä ja naudan fileetä. Marinadit onnistuivat erinomaisesti, joten on ilo laittaa ne jakoon! Anna lihojen marinoitua yön yli, jotta pääsisit maukkaimpaan lopputulokseen. Itse grillaamiseen on paha antaa ohjetta, koska tilanne vie niin mukanaan ja kelloa ei todellakaan tuijoteltu. Lampaat oli ainakin meillä tosi helppo saada aivan täydellisiksi, nautaa piti paistella vähän pidempään (ehkä leikkasin liian isoja paloja?). Kyse kuitenkin minuuteista, ei tunneista, jos jollain nyt ei ole MITÄÄN hajua koko hommasta.

Nämä kuvat ovat kamalia, mutta ruoat oli hyviä. Sivussa myös grillissä käynyttä halloumia!

 Yrttimarinadi lampaalle (tämä marinadi meni 7 kylkipalaan)
2rkl rosmariinia
3rkl timjamia
3rkl persiljaa
valkosipulinkynsiä (monta!)
pari desiä rypsiöljyä

Limemarinadi naudalle (meillä oli kaksi isoa fileetä)
yhden limen mehu
1tl raastettua limen kuorta
2rkl soijaa
vajaa desi rypsiöljyä
muutama valkosipulinkynsi

Lisäksi grillattiin jumboherkkusieniä tuorejuustotäytteellä ja pekonikääreellä. Mums.

Jauhelihapihvit goes vege

Olen aina ollut lihansyöjä henkeen ja vereen. Lapsuudenkodissa syötiin lauantaisin iltapalalla keitettyä kieltä, sunnuntaina päivällisellä tartaria ruisleivän päällä ja juhlapäivinä keitettyä sydäntä. Rakastan lihaa (etenkin pekonia). Mutta sen taannoisen ruokamyrkytyksen/noro-viruksen jälkeen ei liha ole oikein maistunut. Possun kylki oli kyllä aivan ihanaa, ja tajusin että on mennyt maku sellaiseen teolliseen mössöön kuten vakuumipakattuun jauhelihaan. Ajatuksissa on jo pitkään kytenyt, että syömäni lihan pitäisi olla riistaa tai ainakin tuoretiskiltä, jolloin tiedän mistä se on tullut ja milloin. Niinpä nappasin tänä viikonloppuna kaupan hyllystä tummaa soijarouhetta. Tein soijarouheesta kastiketta joskus vuosia sitten, mutta silloin en tainnut lukea valmistusohjetta kunnolla ja soijarouhe jäi kovaksi. Tällä kertaa kävi onneksi toisin.

Ohjeen nappasin.... Maku-lehdestä (5/08). Ihanat Insinöörin soijapihvit ja ruskea kastike ovat Vuoden 2008 kotikokkaaja Jani Kososen käsialaa. V antoi näille arvosanaksi 8½ (vrt. meillä aiemmin syödyt jauhelihapihvit olivat kuulemma 7!) ja oma arvosanani on ehkä 9. Nämä sopisivat hyvin vaikka hampparin väliin ja maistuvat todellakin lihansyöjille. Jos en olisi tiennyt paremmin, olisin luullut syöväni jauhelihapihviä. Täytyy vielä mainostaa, että näitä on myös tosi helppo tehdä silloin kun jääkaappi on tyhjä, sillä jos sieltä löytyy kaksi kananmunaa, löytyy todennäköisesti muutkin aineet kaapista (kunhan olet ostanut sen tumman soijarouheen sinne valmiiksi).

Näistä tuli ehdottomasti meillä usein syötävää arkiruokaa. Kastike sai ylistyksiä. Täytyy myöntää, etten ollut koskaan ennen tehnyt ruskeaa kastiketta itse, enkä ehkä ruskistanut jauhoja tarpeeksi, mutta onneksi se ei vaikuttanut makuun.

Maku-lehden kuva oli aika paljon houkuttelevampi, mutta jos voisin, pakottaisin teidät kaikki testaamaan näitä.

Insinöörin soijapihvit (n. 6 pihviä)
2dl vettä
1 kasvisliemikuutio
2dl tummaa soijarouhetta
2 munaa
3rkl vehnäjauhoja
2rkl sipulijauhetta
1/2rkl grillausmaustetta
1/2tl pippurisekoitusta

Paistamiseen voita tai margariinia

Pane vesi ja liemikuutio kulhoon. Lämmitä mikrossa niin, että kuutio liukenee. Sekoita joukkoon soijarouhe, munat, jauhot ja mausteet. Anna turvota 10-15 minuuttia. Muotoile taikinasta 6-8mm:n paksuisia pihvejä. Paista ne pannulla kauniin ruskeiksi. Tarjoile pihvit ruskean kastikkeen, perunamuusin ja puolukoiden kera.

Janin ruskeakastike (4 annosta)
3rkl voita tai margariinia
3rkl vehnäjauhoja
4dl vettä
1 kasvisliemikuutio
1rkl sipulijauhetta
1/4rkl grillausmaustetta
1tl soijakastiketta
1/2tl pippurisekoitusta

Sulata rasva paistinpannulla, lisää jauhot ja ruskista tasaisesti koko ajan sekoitellen, älä päästä palamaan. Lisää vesi ruskistamisen jälkeen samalla hyvin sekoittaen. Anna hautua 5-10 minuuttia. Lisää liemikuutio ja mausteet. Anna kiehua pannulla 10-15 minuuttia samalla sekoittaen. Lisää vettä tarvittaessa. Tarjoa kastike soijapihvien kanssa.

Herne rokkaa!

Yo, olen vielä hengissä rajun ruokamyrkytyksen tai noro-viruksen jälkeen. En vieläkään tiedä kumpi yllätti, mutta voin silti vannoa, että Amarilloon en enää astu. Pippuripihviin ja mansikkapirtelöön tuli otettua turhan paljon tuntumaa myös ruokailun jälkeen, joten traumat jäi.

Ruokahalu on onneksi hiljalleen palautunut! Liha ei kuitenkaan vielä maistu. Tänään jääkaapissa vilkuttelivat perunat, ja päätimme tehdä lohkoperunoita aka lohkareita. Yleensä teen niiden kylkeen lihapullat tai muuta lihaisaa, mutta tällä kertaa liha ei napannut, joten päädyin viimein kokeilemaan pitkään pohtimiani hernekotletteja. Olin jo aiemmin kysellyt Marilta ovatko ne oikeasti syötäviä, ja vakuuttelujen jälkeen näytin  kirjaimellisesti vihreää valoa. Valmistaminen ei todellakaan ollut vaikeaa, lähikaupasta löytyi juuri oikeaa hernesoppaa, mutta joku mätti, kun näistä ei tullut YHTÄÄN niin kauniita kuin Marilla. Buu. Oletan kuitenkin maun olleen suht sama.

 V söi kaiken kiltisti, mutta itselläni vähän töksähti. Olen tottunut pureskelemaan kotlettini, mutta näissähän ei ollut rapean kuoren lisäksi kuin pehmeä sisus. Kotletit olivat myös mielestäni liian paksuja, ja kyllähän ne  purkkihernarilta maistuivat. Varmaan ensi kerralla meillä syödään hernari taas nestemäisenä, mutta hyvä kokeilu kaikin puolin. Lohkarit taas valmistettiin foliolla päällystetyllä pellillä Kokin vapaapäivä -ohjelman innoittamina. Erikoinen paistaminen ei vaikuttanut oikeastaan lopputulokseen, mitä nyt perunat jäivät vähän kiinni folioon.

Tämä ruoka näyttää kyllä jotenkin yhtä ponnettomalta kuin minä viime maanantaina vessan lattialla...

Hernekotletit, 5kpl (Jere Nieminen, Herne rokkaa -kirja)

1tlk Pirkka-sarjan luomu lihaton hernekeitto (ilmeisesti muut hernesopat liian löysiä!)

sinappia

korppujauhoja

rypsiöjyä/margariinia

Avaa tölkki molemmista päistä ja työnnä hernekeittopötkö ulos. Leikkaa pötkö viiteen osaan (tai useampaan), voitele sinapilla ja pyörittele korppujauhoissa. Ruskista pannulla reilussa rasvassa.

V ottikin hienosti kuvat lohkareista, joista käy ilmi miten ne valmistettiin (ollaan koukussa noihin perunakuorrutteisiin). Paistettiin uunissa reilut 20min 225 asteessa! Tarjoillessa mukaan vähän aiolia ja ketsuppia.