P.Y.T - B.L.T

Arvatkaa kuka on kylässä meillä? Ihana Janna! Kohdattiin eilen meillä kahdeksalta illalla ja mentiin saunaan. Iltapalaksi väänsin meille "voikkarit" eli ihanan överit ja klassiset BLT:t (bacon - lettuce - tomato). Kai näissä olisi pitänyt olla useampi kerros, mutta jo tämä oma versio oli vaikea pitää kasassa. Ei mitään treffiruokaa, ellei molemmilla ole joku villi ruokafetissi, johon kuuluu tomaatin, leivänmurujen ja majoneesin kaapiminen toisen sylistä ja naamalta. Omaan pekonifetissiin nää puri aika kivasti.

V otti kuvan, meikä teki leivän.

BLT

kaksi paahtoleivän palaa

majoneesia

pekonia

tomaattia

salaattia

pippuria

+ omana bonuksena voissa paistettua punasipulia

Paista pekonit ja laita talouspaperin päälle valuttamaan ylimääräiset rasvat. Paista punasipulit pehmeiksi voissa.Viipaloi tomaatit ja huuhtele salaatit. Paista leivät molemmin puolin pannulla voissa. Kokoa leipä ja tarjoile!

Tässä vielä kaikille lyhenteiden ystäville, otsikkoon viitaten (oma suosikkibiisi):

Täällä ei selvästikään karpata

Olen ilmeisesti tullut allergiseksi ruokakaupoille, sillä ruokaostoksille lähteminen on nykyään täysin ylivoimaista. Tänään olen kyhjöttänyt kotona tehden rästihommia, mutta illan hiipiessä alkoi tehdä mieli jotain pientä suolaista. Kaappien intensiivinen tuijottaminen ei muuttanut todellisuutta yhtään paremmaksi, joten oli pakko heittäytyä luovaksi. Löysin yhden perunan ja tein siitä sipsejä! En suosittele tekemään sipsejä itse satojen ihmisten bileisiin, mutta välipalana itselle ja parille kaverille työmäärä on mielestäni siedettävä. Ja lopputulos? Uskomattoman hyvä.

Rakastan sipsejä, mutta nyt siirryttiin uudelle levelille.

Sipsit (kuvassa yhdestä perunasta irronnut satsi)
perunoita
öljyä (esim. auringonkukka sopii mainiosti)
suolaa
pippuria tai muita mausteita

Pese perunat ja leikkaa juustohöylällä ohuiksi siivuiksi. Kuivaa siivut esim. talouspaperilla. Laita kattilan pohjalle n. 2cm öljyä ja kuumenna (itse lämmitin ensin vitosella ja jossain vaiheessa vaihdoin neloselle). Kypsennä muutama sipsi kerrallaan, kunnes pinta on saanut väriä ja muuttunut rapeaksi. Helppoa hommaa, älä pelkää. Kaikki on hyvin, jos öljy kuplii kiivaasti perunasiivujen ympärillä. Laita valmiit sipsit talouspaperille kuivumaan ja mausta.

Pasta pelastaa

Arvatkaa kuka on taas kipeänä? Heräsin lauantaina pää täynnä räkää ja niin heräsi V:kin. Olemme viime päivät taistelleet lähinnä siitä kuka saa maata sohvalla ja kumman on pakko käydä kaupassa. Voin paljastaa, etten ole pitkään aikaan joutunut kauppareissulle ja se johtuu lähinnä järkyttävän kiireisestä aikataulustani sekä vastuustani perheen ruonlaittajana. Jes!

Eilen passitin V:n lähikauppaan ostamaan kermaa ja pekonia pasta carbonaraa varten. Kuinka ollakaan pekoni oli ollut tarjouksessa ja kauppa oli puhdistettu pekonista, joten V kotiutui parmankinkkupaketin kanssa. Onneksi, sillä nyt löytyi uusi ihana ruoka pelastamaan kiireistä arkea. Välillä ihmetyttää miksi sitä on niin kiinni tietyissä ruokalajeissa, kun uuden ideoiminen ei vie kuin sekunnin. Pieni luovuus ei tapa keittiössä, ja harvoin soveltaminenkaan menee ihan penkin alle. Suosittelen kokeilemaan tätä pastaa, sillä sen tekeminen kestää vähemmän aikaa kuin pakastepitsan kypsentäminen. Ja pasta tosiaan maistuu hyvältä, sillä sen maistoi ja haistoi jopa tämän räkävallin takaa.

Olisihan tuota rucolaa voinut vähän asetellakin.

Kermainen parmankinkkupasta (2-3 hlöä)
tuorepastaa/kuivapastaa
n. 100g parmankinkkua
klöntti mustaleimaista Koskenlaskijaa (meillä oli jäljellä n. 3rkl, joka riitti hyvin)
1-1,5dl kermaa
2 sipulia
1 valkosipulinkynsi
kourallinen kirsikkatomaatteja
rouhittua mustapippuria
parmesania
rucolaa

Laita pastavesi kiehumaan. Leikkaa sipulit (itse tykkään vähän isommista palasista) ja kuullota pannulla öljyssä. Lisää pilkottu parmankinkku, pyöritä pari kertaa kunnes kinkku on saanut vähän väriä. Lisää pannulle kerma ja klöntti Koskenlaskijaa, sekoita kunnes juusto on sulanut kastikeeseen. Mausta reilusti pippurilla, anna hautua hetki. Keitä pasta valmiiksi ja sekoita se kastikkeen joukkoon. Sekoita joukkoon myös puolitetut kirsikkatomaatit. Raasta päälle parmesanlastuja (tai käytä valmiita) sekä koristele rucolalla.

Sienipropagandaa

Vaikka onkin varmaan ärsyttävää, että kaikki ruokablogit villiintyvät samaan aikaan punajuurista ja sienistä, siihen on syynsä - valitettavasti joudun kertomaan kaikille, että syksy on täällä ja kohta on joulu. Kääk. En käy sienimetsällä, en tunnista sieniä, mutta syön niitä hyvin mielelläni. Siksi olikin ihanaa, että isosiskoni oli poiminut 15 litraa suppilovahveroita metsän siimeksestä ja lähetti autonkuljettajansa, eli miehensä, tuomaan meille niitä litran verran. Sienten puhdistus ei ollut hauskaa ja löysin niistä yhden etanan sekä yhden hämähäkkimäisen eläimen (saattoi olla myös hämähäkki), mutta kyllä kannatti kärsiä tunnin verran. Tein suppilovahveroista keittoa Kotilieden reseptillä. Soppa oli helppo ja aika nopea tehdä, lopputulos huumaava. Kermainen sienikeitto on ehkä maailman paras asia pussailun jälkeen. Pussailukin maistuu paremmalta, jos on ensin syönyt vähän sienisoppaa. Suosittelen siis kaikille.

 Kuva on huono, koska se otettiin liian nälkäisenä.

Reunalle levinnyt keitto kertoo miten iso nälkä se oli.

Ruokastailausta realistisesti.

Suppilovahverokeitto

1l tuoreita suppilovahveroita (tai herkkusieniä tai siitakkeita)
1 sipuli
1 rkl rypsiöljyä 
8dl kasvislientä (vähäsuolaista)
0,5tl valkopippuria
150 g Koskenlaskijaa (se musta paketti, erittäin voimakas tms.)
1tl rakuunaa
1rkl maissitärkkelystä
1dl kerma

Perkaa, puhdista ja pilko sienet. Kuori ja hienonna sipuli. Kuullota sipuli öljyssä, lisää sienet ja haihduta hiukan. Lisää suurin osa kasvisliemestä ja mausteet, pilko sekaan juusto ja hauduttele puolisen tuntia. Sekoita maissitärkkelys nestetilkkaan ja suurusta keitto. Tarkista maku, lisää kerma ja tarjoile.

Sunnuntai-illan pelastus

Olin viime viikonloppuna totaalisen uupunut. Nukuin koko lauantain (oikeasti - menin heräämisen jälkeen uudelleen nukkumaan ja heräsin puoli neljältä) ja kävin välillä syömässä jotain. Mutta sunnuntaina pääsin vihdoin ylös sängyn pohjalta, kestitsin sukulaisia maa-artisokkakeitolla sekä vakiokakullani ja lähdin kääntämään maata. Kyllä vain, tämä stadilaistyttö heitti aikuismaiset ulkoiluvaatteet niskaan, tarttui talikkoon, upotti sen multaan ja kiljui kun kastemadot ovat niin isoja. Olen ollut noin viikon verran viljelijä! Myönnän, pientä liioittelua, mutta olen ollut innoissani sillä minä ja kolme muuta jaamme nyt yhdessä 8x8m kokoisen viljelypalstan! Otankin siis mielelläni viljelyvinkkejä vastaan. Ensi kesänä toivottavasti voin leuhkia luomukasviksillani täällä, ja jos joku pupu käy syömässä kaiken tai mikään ei yksinkertaisesti kasva, otan vapauden lähettää viinin huuruisia viestejä pieneltä pläntiltämme.

Olihan minulla jotain ruoka-asiaakin. Hurjan kuokkimisen jälkeen (tänään tuntuu muuten joka puolella kropassa) pyöräiltiin Miksulle ja tehtiin aivan ihania kesäkurpitsa-parsakaaliröstejä. Röstejä voi tehdä mistä tahansa, punajuuresta tai porkkanasta, ja lopputulos on varmasti aina ihana. Tästä tulee varmasti uusi vakioreseptini, Miksu oli löytänyt sen alunperin jostain jenkkiblogista. Röstien kavereiksi paistettiin tuoretta kotimaista siikaa ja tehtiin luonnonjogurtista sinappikastike. Täydellinen päätös täydelliselle päivälle.

Miksu otti kuvan, kun oli jo ihan pimeää ja nälkä oli niin kova, että mahaan sattui. 

Viinilesoilu sattui sattumalta jo tähän postaukseen.

Kasvisröstit, n. 8 röstiä

1 kesäkurpitsa

1 parsakaali

vajaa desi vehnäjauhoja

1 kananmuna

1tl leivinjauhetta (mustakin oli tosi outo juttu)

n. 0,5dl vahvaa juustoraastetta

suolaa

pippuria

Raasta kesäkurpitsa ja purista siivilässä pahimmat nesteet pois. Leikkaa parsakaalin kukinnot pieniksi ja sekoita kesäkurpitsan kanssa. Lisää joukkoon jauhot, muna, leivinjauhe, juustoraaste ja mausteet. Sekoita taikinaksi. Laita pannulle öljyä paistamiseen ja paista keskilämmöllä molemmilta puolilta ruskeiksi. Siirrä uunipellille, laita 200 asteeseen n. 15 minuutiksi.

Jogurttikastike

1dl paksua luonnonjogurttia (esim. turkkilaista)

1,5tl dijon-sinappia

1 valkosipulinkynsi

suolaa

1rkl oliiviöljyä

Sekoita kaikki keskenään (valkosipuli kannattaa murskata tai käyttää jotain hienoa valkosipulitahnaa, jota Miksun jääkaapista löytyy).

Pauligin Makupari

Mitä tapahtuu, kun jäkiruokia karttavan kotikokin täytyy tehdä jälkiruokaresepti? No, siitä syntyy yllättäen hyvänmakuinen mokka-suklaakakku amaretto-mascarponevaahdolla! Reseptini on gluteeniton ja se on helppo tehdä myös laktoosittomana. Kakussa on myös aika vähän lisättyä sokeria ja se on helppo tehdä, sillä en ole kovin monimutkaisten reseptien ystävä. Jos nämä syyt olivat tarpeeksi vakuuttavia, käykäähän äänestämässä kakkuani, jotta voin päästä lomalle Kööpenhaminaan... Linkatulta sivulta löydätte reseptin (myös alempana tässä postauksessa) ja tarinani sen takaa - käykää lukemassa, jos jaksatte! Jos ette jaksa, annan kyllä anteeksi. Tehkää kakkua kotona kahvin kaveriksi, kuulisin mielelläni miltä kakku maistuu muiden mielestä! Muita ehdokkaita ja äänestystilannetta pääset kyttäämään täältä.

HUOM! Äänestäjillä on mahdollisuus voittaa yöpyminen Kämpissä ja illallinen Chez Dominiquessa - kannattaa siis äänestää (minua).

Mokka-suklaakakku (gluteeniton), 4-6hlö

100g tummaa suklaata (70%)

100g voita

2 kananmunaa

0,5dl sokeria

kourallinen manteleita

2tl Pariesien-kahvia

Kuorrute:

250g mascarponea

2tl amarettoa

0,5dl tomusokeria (oman maun mukaan)

Pilko suklaa ja voi pieniksi palasiksi ja laita kulhoon. Aseta kulho kattilan päälle, pistä levy päälle ja sulata rasva ja suklaa tasaiseksi seokseksi vesihauteessa. Lisää mukaan Paulig Parisien -kahvia. 

Erottele keltuaiset ja valkuaiset. Vatkaa valkuaiset kovaksi vaahdoksi (varo ettei mukaan pääse tippaakaan vettä!). Vatkaa keltuaiset ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi ja lisää mukaan suklaaseos sekä pieneksi rouhitut mantelit. Kääntele lopuksi valkuaisvaahto joukkoon varovasti. Kaada voideltuun rengasvuokaan (halkaisija 18cm) ja paista uunissa 175 asteessa kunnes cocktailtikkuun ei enää jää taikinaa (noin 20-30 minuuttia). 

Valmista sitten kuorrute. Vatkaa mascarponejuustoon ensin amarettoa ja vatkaa mukaan lopuksi tomusokeri. Anna kakun jäähtyä ja viimeistele kuorrutteella. Jos mahdollista, anna kakun vetäytyä yön yli ja tee kuorrute ja tarjoile seuraavana päivänä. Kakun voi tarjoilla toki myös heti jäähtyneenä. Tarjoile Pauligin Espresso Profondon kanssa, jonka maku on tummansuklainen.

Täällä menee muutenkin hyvin, yritän ilmeisesti olla joku superihminen ainakin kalenterista päätellen. Mutta elämässä on superkivoja juttuja, jotka pitävät mielen virkeänä! Palaan pian vähän suolaisempien reseptien kera.

Punajuuripäissään

Olen ollut jo kaksi viikkoa flunssassa, mutta elämä on onneksi ollut silti ihan kivaa. Kärsivällisyyteni alkaa kuitenkin nyt loppua, sillä olen nukkunut ärsyttävän yskän takia niin kauan istuma-asennossa, että niskani tuntuvat oikeasti ladon ovilta. Nenäni ympärys muistuttaa norsun ihoa ja näytän muutenkin ryytyneeltä Timo Soinilta, jos näin kauniisti sanotaan. Mutta kai se kauneus tulee sisältäpäin? Jos näin on, muistutan pian joko vesimelonia, Duact-kapselia, Buranaa tai punajuurta. Ilmeisesti minun tekee aina mieli punajuurta flunssaisena, muistatteko nimittäin vielä tämän ihanan sopan? Ajattelin tehdä sitä uudelleen lähipäivinä.

Kuin tilauksesta postilaatikkoon tipahti muutama päivä sitten Yhteishyvän ruokaliite, jossa oli punajuurireseptejä jokaiseen makuun. Punajuuripesto on pyörinyt mielessäni jo pitkään, mutta nyt kohtalo yhdisti meidät lopullisesti. Pesto oli naurettavan helppo tehdä ja nopeakin, jos on keittänyt punajuuren valmiiksi. Luin Trendi-lehdestä vähän aikaa sitten, että keitetty punajuuri säilyy kuorimattomana jääkaapissa ainakin kolme päivää, joten ehkä ensi viikonloppuna keitän kasan punajuuria ja teen koko seuraavan viikon vain punaisia ruokia.

Tuunasin reseptiä paistetulla vuohenjuustolla, mutta toimiihan se hyvin ilmankin. Resepti kaipasi myös ehdottomasti vähän suolaa ja oikaisua työvaiheissa, mutta muuten kuljin aika pitkälti alkuperäisen ohjeen mukaan. Kokeilkaa ja ihastukaa! Ja kertokaa miten saan tämän sitkeän flunssan häädettyä!

V nappasi nopsasti kuvan, kiitos muru!

Punajuuripesto (4 annosta)
1 keitetty punajuuri, n. 250g
1-2 valkosipulinkynttä
1dl paahdettuja pinjansiemeniä
(2-3rkl silputtua tuoretta basilikaa - en maistanut lopputuloksessa, ei mielestäni todellakaan välttämätön)
1dl kylmäpuristettua öljyä (meillä kylmäpuristettua rypsiöljyä)
0,5dl voimakasta juustoraastetta, meillä emmentalia
pippuria ja suolaa

Lisäksi
vuohenjuustoa
(tuore-)pastaa

Paahda pinjansiemeniä kuivalla paistinpannulla, varo käräyttämästä. Kuori ja paloittele keitetty punajuuri. Kuori ja pilko valkosipulinkynsi ja lisää punajuuren joukkoon. Lisää vielä öljy, suurin osa paahdetuista pinjansiemenistä, basilika, juustoraaste ja mausteet ja surrauta seokseksi sauvasekoittimella (pesto saa jäädä vähän karheaksi). Sekoita keitettyyn (tuore-)pastaan ja koristele pinjansiemenillä (ja basilikalla, jos haluat, en ole kyllä vakuuttunut, että se edes sopii tähän...). Jos haluat ruokaan lisää makua paista päälle vuohenjuustokiekkoja.