24.2.2010

Pitsameininki

Kurpitsamoskan Mari oli meillä pari päivää sitten pitsalla. Sain ihanat tuliaiset: kuivattuja mustatorvisieniä ja taivaallista Kolatun valkohomejuusto Chèvreä, johon rakastuin jo Elma-messuilla syksyllä. Kiitos Mari paitsi läsnäolostasi, myös muistamisesta.

Arkiseen maanantaihin en jaksanut ottaa paineita jälkkäreistä ja alkupaloista, vaan tyydyin tekemään pitsaa ja tarjoilemaan alku- ja jälkiruokana pieniä Dominoita sekä todella hyvää viiniä (ei saa Alkosta, sori). On ollut tarkoitus julistaa tästä pitsasta jo aiemmin, mutta valokuvat ovat aina epäonnistuneet. Eivät ne ole nytkään erikoisia, sillä rucolalla päällystetyt pitsat valitettavasti muistuttavat erehdyttävästi salaattia. Mari kuitenkin lupasi julistaa pitsan olevan hyvää, toivottavasti on vielä tänään samaa mieltä.

Resepti on Avaruusasemablogin versio Pastanjauhajien alkuperäisestä reseptistä. Tämän pitsan taikasanat ovatkin mahtava taikina sekä uunissa pesivä pitsakivi, jonka lunastin reilu vuosi sitten Stokkalta 25 eurolla. Saa myös ainakin Anttilasta. "Kiekko" lunasti itsensä hetkessä takaisin, sillä kivellä saa pakastepitsoihin, sämpylöihin ja leipiin ihan uuden tatsin. Suosittelen kaikille lämpimästi.


Taikina (neljä pitsaa)
3dl vehnäjauhoja
2,4dl durumjauhoja
1pss kuivahiivaa
1tl suolaa
2rkl oliiviöljyä
2,25dl lämmintä vettä

Sekoita kuivat aineet keskenään, lisää joukkoon öljyn ja veden sekoitus. Vaivaa kymmenen minuuttia, kohota tunti lämpimässä. Jaa taikina neljään osaan, kaulitse ohueksi.

Tomaattikastike (muutamalle pitsalle)
1rkl tomaattipyrettä
valkosipulinkynsi
3rkl ketsuppia

Sekoita ja anna maustua jääkapissa hetken aikaa. Levitä kaulitun taikinan päälle ja läimi päälle täytteet.



Tänään täytteeksi tuli....
pestoa
herkkusieniä
sipulia
mozzarellaa
mozzarellaraastetta
aurinkokuivattuja tomaatteja (paloiteltuina pieniksi)
kirsikkatomaatteja

Lämmitä uuni 250 asteeseen (joko kivi tai pelti uunissa) ja paista pitsaa n. 10 min. Mietin tänään mikähän muiden taktiikka on, mutta itse teen jokaisen pitsan leivinpaperin päälle ja sitten nostan sen paperin uuniin ja pois, kun pitsa on valmis. En omista mitään leipälapiota, vai mikä ihme se on, en jaksa nyt googlettaa...

Itsellä pitsoja tuli tänään kolme, joten pakastin ylijääneen taikinan. Siellä oli edelliseltä kerralta myös yhden pitsan verran taikinaa, joten joku päivä saadaan V:n kanssa pikaruokaa sulattamalla taikinat pakkasesta ja pyöräyttämällä nopeasti täytteet :)

Mari, tämä kuva on etenkin sinulle todisteeksi, ettei maanantain pitsa ollut se esteettisin, ja ehkä haluan myös todistella muille miten pitseriapitsan kaltaista tämä pitsa on. Kuva on 2008 lokakuulta, ensimmäinen kotona tehty (ohut) pitsa.

10 kommenttia:

Mari kirjoitti...

Kiitos vielä pitsasta! Oli parasta kotipitsaa aikoihin. Puhuin T:lle tosta kivestä ja sekin oli ihan, että joo-o, kyllä semmonen on nyt pakko saada ;)

Ja se punaviini oli varmaan jotain ihmeainetta, koska olin jo seuraavana aamuna ihan terve :D

Pitkä kirjoitti...

Oli niin kiva kun kävit! Toivottavasti ei jäänyt kovin happo vaikutelma, rauhoituin kyllä sen portviinin jälkeen :) Nyt hei heti ostoksille, odotan innolla sun kokemuksia kivestä! Punaviini on todellakin ihmeainetta, taidan ottaa tulevaisuudessa kaikkiin kremppoihin ja sairauksiin ;)

Annukka kirjoitti...

Mäkin käytän leivinpaperia pizzan ja kiven välissä. Itsekään en omista nitä lapioita jotka oman kiveni mukaan kuuluisivat enkä parempaakaan konstia ole keksinyt. Tosin jostain luin että se on lähes rikollista ja että pohjasta tulee aivan erilaista..

Pitkä kirjoitti...

Aijaa! Voi kääk, mä en ole tiennyt, että siinä vois olla joku merkittävä ero! Pitää joskus kokeilla, jos tekee vaan yhden pitsan. Jos sen sais jotenkin liututettua leivinpaperilta uuniin ja sit nostais koko kiven pois ja nappais äkkiä pitsan siitä irti ja söis sitten. Olen kuullut myös niistä tapauksista, jotka ovat jättäneet pitsan kiven päälle otettuaan sen uunista ja siinähän ei tietenkään käynyt kauhean maukkaasti.

Pitkä kirjoitti...

Typoja täynnä koko vastaus! Liu'utettua!

Annukka kirjoitti...

Joo, kai se jotenkin onnistuisi. Jauhoja vaan reippaasti alle ja täytettä maltillisesti (tunnetusti onnistuu..) Taannoin, kun pääsin leivinuunissa pizzaa paistamaan, täytteet menivät uuniin mutta pohja jäi kiinni lapioon. Silloin ratkaisu oli pohjan paistaminen hetken yksistään ja sitten jatkettiin vielä täytteiden kera.

Pitkä kirjoitti...

Hah, oli pakko vähän nauraa ääneen sille mielikuvalle, mikä syntyi kuin luin tuota vastaustasi :D Itse olen myös mokannut tällä nykyisellä taktiikalla pari kertaa. Pinoan taikinat ja leivinpaperit aina pinoon ja kerran alla oleva taikina oli tarttunut yllä olevaan leivinpaperiin. Katsoin vain tyhjää leivinpaperia ja mietin että missäs se pitsa on kunnes vilkaisin uuniin ja näin siellä "leivinpaperihampurilaisen". Ketutti. Kerran pitsa myös liukui pois leivinpaperilta ja tipahti uunin pohjalle. Ylösalaisin tietty. Nykyään pohjalla on aina pelti minimoimassa vahinkoja.

Annukka kirjoitti...

Viihdettä sunnuntai-iltaan :D En siis ole ainoa..

Olli kirjoitti...

Testasin nyt toista kertaa tätä pitsareseptiä ja molemmilla kerroilla tullu aivan törkeen hyviä lättyjä! Tää ja soijapihvit on blogin suosikit :)

Pitkä kirjoitti...

Jee Olli :)) Ja ihanaa jos soijapihvit maistuu edelleen! Itelläki ne tuli osaksi arkiruokien repertuaaria.