Nyt se löytyi!

En aio edes olla vaatimaton - nyt se on löytynyt - täydellinen tossuohje!

Nyt kun syöpähomma on kaikille selvä niin voin jakaa kanssanne tarinan tämän takana. Vuosi sitten olin taas kerran sairaalassa ja neuloin siellä all the time. Yksi mukava hoitaja toi tällaiset kotoaan ja kysyi, osaisinko tehdä tällaiset. Hän oli saanut ne joltain ystävältään lahjaksi. Tutkiskelin tossuja, mutta päättelin, että niiden täytyy olla monimutkaiset, enkä todellakaan älyäisi salaisuutta itse. Sen pituinen se.

Ensimmäisellä silmäyksellä ei arvaisi näitä tossuiksi.

..kunnes selaisin huvikseni Ravelrya muutama viikko sitten. Ja löysin tämän tossuohjeen! No, en tietenkään hiffannut, että kyseessä olivat tutut tossut. Ajattelin ohjetta lukiessani, että näyttää liian monimutkaiselta, mutta kokeilen huvikseni. Ja ohje on aivan palikka ja tossut niin nopeat! Valmistuu televisiota katsellessa. Voin sanoa, että jos tämä on minun mielestäni palikka, kuka tahansa osaa tehdä tossut!! Aaaaah. Ohje on naisten koko, n.37-38, minun kaviollani lisäsin silmukoita 26:n, joten ennen joustinta silmukoita oli 52. Passeli koko. (Siis 40-41) AAAAAHHHH, tämä riemun määrä! Puikot olivat 4,5mm (tarvitsee vain 2 sukkapuikkoa) ja lankana käytin Novitan 7 Veljestä.

Eikö olekin ihanat napit!

Muuten, tämäkin pitää kertoa. Olen siis oikeakätinen oikeasti. Oikea käsi on nykyään poissa pelistä ja olen joutunut opettelemaan kaiken vasemmalla. Mutta jotenkin mystisesti pystyn neulomaan! Tätä ihmettelevät sekä minä että lääkärit! Thank God! Mutta tästä lähtien kaikki ulkonäkövirheet leivonnaisissa menevät tämän piikkiin. "Muuten nää ois upean näköisiä, mutta..." Hehhe, olisittepa nähneet viime vuoden piparitaloni....taisi jäädä viimeiseksi. 5-vuotiaskin pystyisi parempaan. Lopulta talon katto romahti ja äitini kaulitsi uuden. Oli kuulemma "ollut huono piparitaikina"! Ennen tein hienon kirkon ja siihen muurit ympärille. Ei toivoakaan enää. Ehkä ostan valmiin piparitalon tänä vuonna ja kehuskelen, että leivoin sen itse!

Ja tältä ne näyttävät jalassa! Pusi pusi!

Syksyvuokaa ja uusi kotiruoka!

Täytyy nolona myöntää, etten ole aiemmin tehnyt mitään punajuuresta. Olen kyllä syönyt sitä monesti, mutten itse tehnyt. No, sekin on nyt sitten historiaa.

Perjantaina postiluukusta kolahti uusi Syöpä-lehti ja siellä oli tämä resepti. Lehdessä pyritään aina terveellisyyteen, eipä ole näkynyt mitään friteerattu possu -ohjetta! Jotain hyötyä siitäkin lehdestä - tämä oli hyvää ja onnistui! Olisin kaivannut silti sekaan vaikka lihaa tai VUOHENJUUSTOA!! Liian terveellisen makuista mun mielestä. Lisäsin ohjeeseen mausteiden määrää, koska suolaa ja pippuria ei ollut nimeksikään. Ehkäpä syöpäpotilaita yritetään saada elämään terveellisesti? Ymmärrän ihan hyvin, mutta eikö potilaan pitäisi nauttia ja syödä maukkasti? Ja syödä sitä, mitä tekee mieli! Ohjeessa tosiaan neuvottiin "ripottelemaan" juustoraasteta pinnalle, itse tungin ihan suosiolla koko 250 g pussin päälle. Lisäksi paistettiin päälle vielä vuohenjuustokiekkoja, jotka kruunasivat vuoan täydellisesti.

Huonoa onnea toi se, että pilkkomisessa meni ikuisuus!! Ja leikkasin oikein kunnolla sormeeni, mutten onneksi tikkiasteelle kuitenkaan. Eikä ruokaan eksyny sormenpään paloja.

Erottuuko sitä vuokaa kaiken vuohenjuuston alta? Salaatissa oli kotimaista jääsalaattia, avokadoa, kirsikkatomaatteja, pieneksi hakattua punasipulia, sokeriherneitä ja kastikkeena oliiviöljyä, suolaa, pippuria ja valkoviinietikkaa. Toimii.

Mehevä punajuurilasagnette (vuoka)
4 isoa punajuurta
1 palsternakka
1 iso purjo
2 tl öljyä
1 tl suolaa
1 tl mustapippuria
1 rkl kuivattua timjamia
0,5 dl vehnäjauhoja
7 dl vettä
200 g sulatejuustoa (käytin ihan vain Olympiaa)
200 g kuviopastaa
(+vuohenjuustoa)

Kuori punajuuret ja palsternakka. Leikkaa juurekset ohuiksi suikaleiksi. Halkaise purjo, huuhtele ja leikkaa viipaleiksi. Kuumenna öljy pannussa ja kuullota kasviksia n.10min. Mausta ja sekoita jauhot kasviksiin. Lisää vesi ja sekoita, kunnes seos alkaa kiehua. Vähennä lämpötilaa ja anna kiehua n. 3 min. välillä sekoittaen. Sulata juusto joukkoon (ja vuohenjuustoakin jos haluat). Levitä pasta uunivuokaan. Kaada päälle punajuurikastike. Sekoita aineksia kevyesti nostelemalla. Ripottele pinnalle juustoraastetta = kuorruta vuoka koko juustoraastepussillisella (käytin mozzarellaraastetta). Kypsennä 175 asteisessa uunissa 40 minuuttia. Anna ruoan vetäytyä 10 min. ennen tarjoamista. Ripottele pinnalle tuoretta timjamia. (Minulla ei ollut)

Avaimenperät jakoon

Arvonta oli yllättäen mieletön hitti (ainakin meistä, pelkäsimme ettei kukaan osallistu). Kommentteja suorastaan pursusi ja koneet menivät jumiin. Saimme kuin saimmekin kaikille mansikoille uuden kodin.

Tättädädää!

Vaihtoehdot a, b ja c menevät

a) syksyinen tumma Liinulle hillot mieleen tuoden

b) psykeedelinen Linda Fredrikille Dexterin rinnalle

c) Marko Beelle nopeasta ja innokkaasta toiminnasta

Jos kaikki panevat viestiä sähköpostiin, niin saadaan mansikat omistajilleen! Ja ruokapostauksiakin tulossa pian!

Huhhahhei

Jee, kamera tulee tänään saaresta ja niin tulee V:kin, wuup, wuup! Kamerattomuutta voi kuitenkin toistaiseksi paikkailla Herkulta ja Koukulta saadulta tunnustuksella.

Kiitos ja syvä kumarrus! 

Tarkoituksena on myös paljastaa itsestään seitsemän asiaa ja laittaa tunnustus eteenpäin. Meitä kun on kaksi,  niin tunnustusten keksiminen oli todella vaikeaa, mutta tällainen lista siitä sitten syntyi:

1. Isämme on 2m pitkä, äitimme 160cm, ja olemme molemmat siitä välistä (ei onneksi ihan 180cm kumpikaan...).

2. Meillä on 1v 10kk ikäeroa ja pienenä meitä luultiin kaksosiksi n. 100 000 kertaa. Olemme kuitenkin jo olemukseltamme aika samanlaisia ja kerran Pitkän kaveri juoksi Pätkän perässä ympäri keskustaa ja huusi "Pitkäääää", kunnes Pätkä kääntyi ja kaveri tajusi että melkein oikea tyyppi, mutta ei kuitenkaan (eivät siis olleet tavanneet aikaisemmin).

3. Toisella meistä on syöpä.

4. Vaikka olemmekin samanoloisia, unirytmimme on ollut lapsuudesta lähtien täysin erilainen. Pitkä on melkein aina nukkunut mielellään 12h yössä ja päiväunet päälle, Pätkä taas herää yhdeksältä keittämään kahvia. Lapsena nukuimme samassa huoneessa ja Pätkä heräsi aina monta tuntia aikaisemmin. Lapsena kahvin keittäminen ei ehkä tullut kysymykseen, joten Pätkä pesiytyi Pitkän jalkopäähän ja odotti tuntikausia leikkiseuraa. Ei ollut tarvetta kissalle tai koiralle.

5. Olemme molemmat esiintyneet lapsina tv-sarjoissa.

6. Meillä oli lapsuudessa "oma firma" ja myimme taloyhtiön luumupuiden luumuja luumutikkareina ohikulkijoille iskemällä niihin hammastikut kiinni.

7. Intomme ruuanlaittoon on isältämme, joka vei meidät joka lauantai ostoksille Hakaniemen halliin. Tunsimme kaikki myyjät ja voitimme myös Hakaniemen hallin piirustuskilpailut, kumpikin oman sarjansa.

Laitamme tunnustuksen eteenpäin:

Pumpkin Jamille

Anzkun kauhasta kajahtaa

Kokkia viinissä

ja Puolijauhoista

Kuva-arvoitus

Keräilen aina kirjanmerkkeihin houkuttelevia reseptejä, ja siellä on jo jonkin aikaa lojunut Lauran tähden enchiladat. Lauran enchiladoissa oli täytteenä jauhelihaa, minä tein kasvistäytteen. Lauran postauksessa ruokalajin oikeasti erottaa kuvasta, meillä kävi vähän toisin. Olen aika avokätinen kuorrutejuuston kanssa (katso vaikka täältä tai täältä), ja siinä on valitettavasti omat huonot ja hyvät puolensa. En laske huonoksi puoleksi tukkeutuneita verisuonia, vaan ruuan esteettisyyden kuvissa! Nuo ruskeat pökäleet maistuivat oikeasti IHANILTA, vaikkeivat ehkä siltä vaikuta. Hyvänä puolena oli ihan superhyvä maku, tuollainen ruskistunut, semirapea juustokuorrutus on parasta mitä tiedän, ahhhhhh.

Ensin vähän fiiliskuvaa tasoittamaan alempana olevia pökäleitä.

Suosittelen tekemään tortillat itse. Itse paistan lätyistä aina mahdollisimman ohuita ja ne toimivat tässä tosi hyvin. Letuista tulee kuitenkin uunissa aika kosteita, ja olen aika varma, että eineslätyistä olisi tullut vähän raa'an taikinan oloisia. Tai mistäs minä tiedän. Mutta silti, itse tehty tortilla on jo "henkisesti" paremman makuinen.

Meidän kamera muuten lähti V:n kanssa jonnekin saareen, ja palaa vasta keksiviikkona, eli varmaan aika hiljaista siihen asti. Byää.

Romattinen kattaus.

Enchiladat (kuusi rullaa, eli juuri normaalin uunivuoan verran tavaraa)
keskikokoinen kesäkurpitsa
herkkusieniä (tai te, jotka voitte syödä paprikaa, laittakaa sitä!)
tölkki ruskeita papuja (suolaliemessä, 400g/250g)
1 iso sipuli
2 valkosipulinkynttä
suolaa
pippuria
1 tölkki tomaattimurskaa (luomu, se on niin paljon parempaa)
1 mieto chili
1 (iso) prk creme fraichea (28% rasvaa)
6 tortillaa
juustoraastetta (meillä mozzarella)
2 dl ruokakermaa

Pilko sipulit ja valkosipulit, kuulota niitä hetki öljyssä. Lisää pilkotut kesäkurpitsat, pieneksi hakattu chili ja herkkusienet/paprika. Mausta suolalla ja pippurilla. Lisää sekaan tomaattimurska, valutetut pavut ja creme fraiche. Anna porista kymmenen minuuttia. Täytä tortillaletut kastikkeella, rullaa ne vuokaan tiukasti, ripottele juustoraaste pinnalle ja kaada lopuksi päälle ruokakerma. Paista 225 asteissa uunissa noin 15 minuuttia.

 Loppuun vielä juustotodellisuus... Mutta se maistui NIIN hyvältä, ah.

ARVONTA!

Vihdoinkin arvonta! Wihii! Katsotaan nyt, osallistuuko kukaan. :D

Tässä on nyt kolme eri mansikka-avaimenperää. Tai siis värivaihtoehtoa. Kaikki kolme arvotaan.

Kysymys kuuluukin, miksi valitset juuri kyseisen värin ja perustelut siihen.
a) tumma
b) psykedeelinen
c) vaalea

Voit osallistua nimimerkilläkin, jos ei ole omaa profiilia, valitsemme sitten voittajat. Pane kommenttilootaan vastaus, ja avaimenperä voi olla sinun.

Aikaa on sunnuntaihin 26.9. asti ja arvonta umpeutuu klo 24.00. Tai ehkä se ei ole varsinaisesti arvonta, kun valitsemme voittajat, mutta jos valinnasta tulee liian vaikeaa, niin kai se menee arvonnaksi...

Vielä pienempiä sukkia

Esittelin isosiskomme pojalle tekemäni sukat ja tein nyt pikkusiskollekin omat. Vähän tyttömäisemmät värit. Hän täytti juuri kaksi vuotta, onneksi olkoon!

Puikolla on 9 silmukkaa eli yhteensä 36 silmukkaa. Puikot ovat vanhat tutut 3½ ja lanka Novitan Seitsemää veljestä. Vihreä väri on poistunut Novitan värivalikoimasta ja hamstarin sitä 8 kerää talteen.....vähän liikaa.... joten nyt tungen sitä joka neulokseen! Heh.

Joustin on muuten tällä kertaa 1 o, 1 n enkä ymmärrä, miten saan sen aina näyttämään yhtä epäsiistiltä. Ehkä pitää vain uskoa jo kunnialla, että teen aina sitä vakiotani 2 o, 2n -joustinta. Muuten, teen AINA vahvistetun kantapään (mikä on sinänsä hyvä, koska kantapäät ovat yllättäen aika kovassa käytössä).

Olen kerrankin varustautunut tähän syksyyn paremmin, etteivät neulokset valmistu joskus helmikuussa....