Taidebrunssi

Viime viikon sunnuntaina uhmasin lumimyrskyä ja taistelin tieni aamulla Mixulle. Mukaan tarttui myös pari kaveria, tai oikeastaan yksi kaveri ja yksi ihana tuntematon J, jonka kanssa tutustuimme kotibileissä jonkin aikaa sitten. Väänsimme yhdessä herkullista aamupalaa! Pöydässä oli ainakin pekonia, munia, jugurttia, hedelmäsalaattia, juustoja, kirsikkatomaateja, ihania mehuja, kahvia, teetä, sämpylöitä ja tietenkin Hello Kitty -pääsiäismunat. J oli tehnyt sämpylät ihan itse, mistä olin erityisen otettu sen takia, että nukkumatti oli ilmeisesti kolkutellut häntä vasta aamukuudelta baarin jälkeen. Sämpylät olivat vielä ihan lämpimiä ja mielettömän herkullisia. Yllätyin, kun sain ohjeen J:ltä, joka oli napannut sen suoraan sämpyläjauhopussin kyljestä. Itselläni on lähinnä huonoja kokemuksia nimenomaan sämpylöiden tekemisestä (pussin kyljestä), mutta näistä tuli ihanan kosteita ja pehmeitä. Porkkanaraaste varmaan auttoi asiaa.

Kuvausassistentteina toimivat munista kuoriutuneet Hello Kittyt!

Miksi muuten toisen paahtama leipä maistuu aina paremmalta kuin itse paahdettu? Tuli vaan mieleen.

Sämpylät (n. 18kpl, valmistusaika n. 1h)
1pss kuivahiivaa
5dl vettä
n. 1kg sämpyläjauhoja (kandee kuulemma ottaa joku mukavan rouhee jauhopussukka, on vähän enemmän pureskeltavaa)
1,5tl suolaa
2rkl siirappia
0,4dl oliiviöljyä
1,5 porkkanaa
kuorittuja auringonkukan siemeniä päälle

Liota hiiva kädenlämpöiseen veteen, lisää n. 6 dl jauhoja ja siirappi. Vaivaa hyvin ja anna muhia n. 20 minuuttia. Sitten mukaan vaivataan porkkanaraaste, suola ja loput jauhot sekä oliiviöljy viimeiseksi. Anna taikinan vielä lepuuttaa n. 15 minuuttia, ja sitten pyörittelemään sämpylöitä. Uunia odottavien sämpylöiden päälle voi sipaista hieman piimää, jolloin auringonkukan siemenet pysyy paremmin kiinni. Paistoaika 10-15 minuuttia 225 °C asteessa.

Aamiaisen jälkeen oli vuorossa vähän taiteilua. Maalasimme kimpassa kortteja ja asetelmia eri tekniikoilla. Huisin kivaa, aika meni siivillä. Puoli neljältä havahduimme, ettei kello olekaan yksi, ja lähdimme rynnimään hirveällä vauhdilla meille hakemaan autoa ja lautailukamoja. Kurvasimme vielä Kauniaisiin ennen kuin suunnaksi tuli hiihtokeskus Talma. Talman parkkipaikalla huomasimme paikan menneen 15 min aiemmin kiinni ja lähdimme nöyrinä pitsalle takaisin Helsinkiin. No, aina ei voi voittaa.

PS. Kuvat Mixun poikaystävän V:n käsialaa. Eri V, ja hyvä niin.