KÄDENVÄÄNTÖÄ

Obsessio

2012-01-27T23:13:00.000+02:00

Kun rakastun johonkin biisiin, kuuntelen sitä repeatilla kuukauden. Jos näen telkkarin laulukilpailussa hyvän koelaulun, otan sen nauhalle ja katson uudelleen ja uudelleen. Kun keksin jonkun hyvän ruoan, voin syödä sitä vaikka kaksi viikkoa putkeen. Kotioloissa voin olla aika rasittava, sillä fiilistelen asiat aina ihan puhki.

Tämä blogi on hyvää vauhtia keskittymässä pelkkään punajuureen. En vain mahda itselleni mitään! Menin ja ostin Lidlistä muutaman kilon halpaa punajuurta pahimpaan himooni ja haluan tunkea sitä nyt joka puolelle... Kolmen ruokalajin illallinen tällä hetkellä voisi olla:

Punajuurikeitto

Punajuuripestopasta vuohenjuustolla

Punajuuri-suklaakakku

Etsin tänään Hesarin sivuilta hyvää punajuurireseptiä, kun törmäsin punajuuri-suklaamuffinien reseptiin. Laitoin taikinan muffinivuokien sijaan 18cm irtopohjavuokaan ja tein söpön pienen kakun. Kakku onnistui yli odotusten ja sen keskus jäi ihanan kosteaksi, kuten toivoinkin. Kakusta ei kyllä saa varmaan kuivaa tekemälläkään, sillä punajuuri takaa ihanan mehevän lopputuloksen. Kakussa maistuu kyllä punajuuri, mutta myös sokeri ja kaakao. Tosi jännää ja maukasta!

Punajuuri-suklaakakku (tee tuplasatsi, jos laitat isoon kakkuvuokaan)

125 g voita

2 dl sokeria

2 munaa

200 g raakaa punajuurta

100 g valkosuklaata

2 dl karkeita vehnäjauhoja

3/4 dl kaakaojauhetta

1 1/2 tl leivinjauhetta

2 rkl hyvin vahvaa kahvia

Kuorrutus

pieni punajuuri

tomusokeria

pala suklaata

Raasta punajuuri raastimen hienolla terällä. Pilko valkosuklaa veitsellä palasiksi. Sekoita jauhot, kaakaojauhe ja leivinjauhe hyvin keskenään. Vatkaa voi ja sokeri vaahdoksi. Lisää munat yksitellen koko ajan vatkaten. Siivilöi jauhot munavaahdon joukkoon. Lisää punajuuriraaste ja kahvi ja sekoita. Sekoita viimeiseksi valkosuklaan palaset lastalla taikinaan. Paista 175 asteessa noin 50 minuuttia. Anna jäähtyä.

Tee kuorrutus. Raasta punajuuri hienoksi ja purista siitä käsillä mehu erilleen. Lisää mehuun tomusokeria niin paljon, että seos on vielä hieman juoksevaa. Lisää tarvittaessa vettä tilkka kerrallaan. Kuorruta heti. Viimeistele raastetulla suklaalla tai suklaalastuilla, joita voit tehdä perunankuorimaveitsellä.

Yllättävää pikaruokaa

2012-01-24T22:30:00.000+02:00

Rakkauteni punajuuriin jatkuu. Punajuuri ei valitettavasti ole mitään pikaruokaa, sillä sekä keittäminen että uunissa paistaminen vie oman aikansa. Olin jonkin aikaa sitten mummilla syömässä ja hän tarjosi lisukkeena todella herkullisia punajuuriviipaleita ja oli pakko udella miten ne oli oikein valmistettu. No, öljyssä paistamalla! Miksen ollut tajunnut tätä aiemmin? Ohueksi viipaloidut punajuurisuikaleet valmistuvat noin kymmenessä minuutissa! Olenkin jo pari viikkoa paistanut melkein joka ilta iltapalaksi punajuuria ja höystänyt ne jollain hyvällä juustolla. Suosittelen! Paistetut punajuuret sopivat hyvin myös salaattiin, lisäkkeeksi tai vaikka hampurilaisen väliin. Miksi mummit osaavat kaikki tällaiset asiat? Onko se sitä iän mukanaan tuomaa viisautta? Kasvaisinpa jo pian isoksi!

Paistetut punajuuret rucolapedillä
kaksi punajuurta

öljyä

suolaa

rucolaa

parmesaania (tai muuta juustoa)

pinjansiemeniä

Kuori punajuuret ja leikkaa ne ohuiksi siivuiksi. Paista siivut reilusti öljytyllä pannulla molemmilta puolilta, kunnes viipaleet ovat pehmenneet ja saaneet "väriä". Mausta suolalla. Paahda sen jälkeen pinjansiemeniä pannulla ja kokoa kaikki annokseksi.

Helppoa kuin mikä! Ja niin hyvää!

Kolmas kerta kannatti

2012-01-23T12:00:00.004+02:00

Vaihdoin uutta vuotta bileissä, joiden emäntä toivoi minulta tuliaisina kaksi pellillistä focacciaa. Ensimmäinen reaktioni oli paniikki, sillä en tosiaan ole mikään leipojatyyppi. Täältä blogista löytyy yksi focaccia, mutta se oli siskoni tekemä ja epäilin sitä siksi liian haastavaksi. Ystäväni Miksu suositteli Chocochilin focacciaa, joten päädyin tekemään sitä (vaikutti helpommalta). Ensimmäisestä pellillisestä tuli kuiva, toinen oli jo parempi, mutta sekin jäi liian kuivaksi. Focacciat olivat syötäviä, mutta eivät yhtään sellaisia, joista itse pidän - hyvä focaccia jättää sormet rasvaisiksi ja vie kielen mennessään suolasattumilla.

Päätin antaa focaccialle kolmannen mahdollisuuden ja tein sitä illallisvieraille, kun ainekset kerran löytyivät kaapista. Tällä kertaa lotrasin huolella öljyn kanssa ja paistoin pinnalle (Miksun innoittamana) reilusti sipulia! Lisäksi annoin kunnolla aikaa taikinan kohoamiselle ja varoin paistamasta leipää liian kauan. Ja avot - lopputulos oli jo aika lähellä täydellistä focacciaa! Suolaa hurahti ehkä vähän liikaa, ja öljyä olisi voinut olla vieläkin enemmän, mutta ensi kerralla tiedän täysin mitä pitää tehdä. Toivottavasti te onnistutte kokeilujeni jälkeen heti ensimmäisellä yrittämällä. Resepti itsessään on nimittäin tosi helppo.

Mums. Focaccian ainekset löytyvät melkein aina kaapista!

Focaccia, uunivuoallinen, tee tuplasatsi, jos teet pellillisen

resepti Chocochiliä mukaillen

6-7dl vehnäjauhoja

1pkt kuivahiivaa

1tl suolaa

3dl lämmintä vettä

kylmäpuristettua oliiviöljyä

2 sipulia

1rkl voita

hyvä sormisuolaa

Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää joukkoon lämmin vesi ja ainakin 2rkl öljyä. Vaivaa, kunnes taikina alkaa irtoamaan sormista, mutta jätä löysäksi. Kohota taikinaa lämpimässä ainakin puoli tuntia.

Vaivaa taikinaa ja lisää tässä kohtaa ainakin 2rkl öljyä lisää. Levitä liukas, öljyinen taikina öljyttyyn uunivuokaan, sivele taikinan pinnalle lisää öljyä ja ripottele pinnalle reilusti suolaa. Anna taikinan kohota ja paista sillä aikaa ohuiki renkaiksi leikatut sipulit voissa, kunnes ne ovat pehmenneet ja vähän ruskistuneet. Levitä taikinan päälle ja anna taikinan vielä kohota rauhassa ainakin puoli tuntia. Paista 200 asteessa 20-30 minuuttia keskitasolla. Pirskottele lopuksi valmiin focaccian pinnalle vielä lisää oliiviöljyä.

Illallisvieraita

2012-01-22T17:21:00.000+02:00

Ihanat Sini ja Ville olivat meillä eilen syömässä ja olivat etukäteen jännänneet pääsevätkö blogiin. No tottakai! Ja kiitos vielä, että tulitte (ja toitte ihania kukkia!!), oli aivan mahtava ilta.

V piilossa taustalla.

Punajuurihimoni jatkuu (olen taas kipeänä) ja niinpä tein alkuruoaksi hyväksi todettua punajuurikeittoa. Sulatejuustona käytin kaapista löytynyttä mustaleimaista Koskenlaskijaa ja keiton päälle ripottelin fetaa. Punajuurikeitto on aivan tajuttoman hyvää sekä helppoa ja halpaa tehdä. Ja katsokaa tuota väriä!

Pääruokaa pohdin aika kauan, mutta päädyin uusimmassa Glorian Ruoka ja Viini -lehdessä olleisiin kahteen kertaan paistettuihin uuniperuniohin. Sain lehden tilauksen joululahjaksi V:n siskolta ja olen ihan rakastunut! Perunat täytettiin cheddarilla, ranskankermalla, voilla ja pekonilla - lopputulos oli uskomattoman rasvainen, kuten varmaan arvaatte. Pystyin syömään yhden perunan! Jos haluat verisuonet tukkoon, tee näitä. Omaan makuuni vähän liian tuhteja, mutta V tykkäsi paljon. Perunoiden kaveriksi tein salaatin rucolasta, avokadosta ja marinoiduista katkaravuista. En ollut aiemmin marinoinut katkarapuja, mutta lopputulos oli älyttömän hyvä! Näistä tuli uusia suosikkejani!

Kahteen kertaan paistetut uuniperunat

Sanna Kekäläinen

4-6 Rosamunda-perunaa

170g pekonia

5dl raastettua pitkään kypsytettyä cheddaria tai muuta juustoa

200g ranskankermaa

4rkl huoneenlämpöistä voita

1tl sinappia (laitoin dijonia) tai piparjuuriraastetta

n. 1/2tl suolaa

3rkl hienonnettua lehtipersiljaa / ruohosipulia

Laita uuni lämpiämään 200 asteeseen. Pese perunat huolellisesti ja pistele haarukalla. Laita perunat leivinpaperilla vuoratulle uunipellille. Kypsennä uunissa noin 1 tunti tai kunnes perunat ovat kypsiä.

Kuutioi pekoni ja paista palat paistinpannussa keskilämmöllä. Nosta pekoni talouspaperille hetkeksi valumaan. Yhdistä pekoni, juusto, ranskankerma ja voi. Mausta sinapilla, suolalla, pippurilla ja yrtillä.

Ota perunat uunista ja anna niiden jäähtyä sen verran, että pystyt käsittelemään niitä. Leikkaa perunoista ”hattu” irti. Koverra perunoista sisus irti siten, että kuori jää ehjäksi. Sekoita perunoiden sisus täytteeseen.

Painele täyte takaisin perunoiden sisään tiiviisti, siten että täyte on kukkurallaan. Täytettä saattaa jäädä hieman yli; voit halutessasi painella sen perunoiden ”hattujen” päälle. Jatka kypsentämistä noin 15 min tai kunnes juusto saa hieman väriä ja sulaa. Tarjoa heti vihreän salaatin kanssa.

Ah, ihanaa.

Katkarapu-avokadosalaatti, neljälle

2 avokadoa

rucolaa

n. 300g katkarapuja

1 chilipalko

omena

oliiviöljyä

2 valkosipulinkynttä

sitruuna

ripaus suolaa

Sulata katkaravut. Purista ylimääräinen neste pois ravuista ja laita kulhoon. Pieni chilipalko (poista siemenet) ja valkosipulinkynnet pieniksi ja lisää rapujen joukkoon. Lorauta sekaan runsaasti öliiviöljyä ja yhden sitruunan mehu. Laita jääkaappiin marinoitumaan ainakin muutamaksi tunniksi.

Voit koota salaatin suoraan lautasille tai sekoittaa sen kulhoon. Pyöritä rucolaa oliiviöljyssä ja tilkassa sitruunamehua. Pilko omena pieniksi paloiksi ja sekoita marinoitujen katkarapujen kanssa, jotta marinadia tarttuu myös omenoihin. Pilko avokado ja kokoa kaikki aineet salaatiksi.

Täydellinen muna, kananmuna

2012-01-20T17:55:00.003+02:00

Taas kuva-arvoitus! Mikä tämä on?

Jos tiedät, kerro minullekin. Tiedän kyllä, että se on egg coddler, mutta minulla ei ole aavistustakaan, mikä se on suomeksi. Munahaudutin? Itse tutustuin tuohon outoon kippoon saatuani aivan ihanan joululahjan ystävältäni Briteistä. Angel Adoreen The Vintage Tea Party book (saa tilattua niin suomalaisista kuin ulkomaisistakin verkkokaupoista) on vienyt minulta ihan jalat alta. Kirja on täynnä ihania reseptejä, vinkkejä pukeutumiseen, kampauksiin, koristeluun, kutsuihin, ohjelmaan... Täydellinen inspiraatiokirja!

Eikö näytäkin ihanalta!?!?!?

Takaisin muniin. Ihmettelin egg coddlerin kuvaa anopilleni, joka kaivoi kaapistaan yhden coddlerin lainaksi. Sain vihdoin kokeiltua haudutettua munaa ja olen rakastunut! MAHTAVAA! Mistä näitä egg coddlereita saa? Jos näette kirppiksillä tai jossain muualla, huudelkaa minulle, olen kiinnostunut! Munia voi varioida ja täyttää millä mieleen juolahtaa, tekstuuri on ihanan mehevä, juusto sulaa kivasti kananmunan joukkoon ja voin maku sulautuu munaan suorastaan huumaavasti. Ja onhan elämä aika ihanaa, jos aamu alkaa tällaisella yllärillä.

Coddled egg

kananmuna

voita

suolaa

haluamasi täytteet, esim:

- lohta

- pekonia

- fetajuustoa

- pinaattia

- parmesaania (laitoin itse tätä!)

Aseta tyhjä kippo kattilan pohjalle ja täytä vedellä niin, että 3/4 osaa kipoista on veden alla. Laita vesi kuumenemaan ja valmistele sillä aikaa munat. Voitele kippo/kipot ja lisää haluamasi täytteet. Riko muna kuppiin ja lisää vielä täytettä tai mausteita (lähinnä suolaa) sekä nokare voita. Sulje kansi ja laita kiehuvaan veteen. Anna olla n. 5-8 minuuttia. Syö joko suoraan kiposta tai asettele varovasti lautaselle.

Perinteistä poroa

2012-01-09T10:00:00.005+02:00

Pakastimessani on majaillut jo muutaman kuukauden ajan köntti karigasniemeläistä pornkäristyslihaa, jonka ostin kaverin poikaystävän siskon poikaystävältä, eli "lähipiiristä" suoraan poromieheltä. Loppiainen tuntui juuri sopivalta pyhältä nauttia poronkäristystä ja perunamuusia. Vähän jännitti tuleeko porosta ihan purkkaa, mutta lopputulos oli onneksi tosi hyvä, eikä yhtään sitkeä! Pelkäsin myös oluessa hauduttamista, sillä vihaan kaljaa, mutta maku pehmeni hauduttaessa todella hyväksi. Harvinaisen maukas liemi! Perunamuusin taas tuunasin ensimmäistä kertaa raa'alla sipulisilpulla ja lorautin joukkoon tavallista enemmän kermaa ja voikönttejä. Mmmmmmm, huumaavaa.

Poronkäristys, neljä annosta
resepti Helsingin Sanomista
500g käristyslihaa (pakaste, yleensä valmiiksi viipaloitu)
1 sipuli
pullo tummaa olutta (joko 0,33 tai sitten n. 4/5 puolen litran pullosta)
voita ja öljyä paistamiseen
vettä
suolaa ja pippuria

Kuumenna pannulla n. 2rkl öljyä ja 2rkl voita ja laita jäinen liha pannulle. Paista ja irroittele palasia köntistä hiljalleen. Kun kaikki palat ovat sulaneet erilleen, lisää silputtu sipuli ja paista pehmeäksi lihan kanssa. Anna lihan saada vähän väriä ja lisää sitten olut. Mausta suolalla ja pippurilla. Hauduta kannun alla noin puoli tuntia, anna kiehua miedolla lämmöllä. Lisää vettä tarvittaessa, hauduta pidempään, jos liha ei ole vielä pehmentynyt.

Tarjoa muusin kanssa, jossa on PALJON voita ja kermaa. Muista myös puolukat / puolukkasurvos.

Kääk, sosiaalinen media iski

2012-01-08T21:28:00.001+02:00

En koskaan uskonut perustavani blogille omaa sivua Facebookiin, mutta tänään oli pakko. En kehtaa linkata reseptejä omaan profiilini, joten blogin oma sivu olkoon niille, joita oikeasti kiinnostaa mitä ruokaa meidän keittiössä syntyy. Tervetuloa faniksi :) facebook.com/kadenvaantoa

Kotisnägäri

2012-01-08T20:58:00.003+02:00

Arvaa mikä?
Viiden pisteen vihje:
Kotona oli aika tyytyväinen poikaystävä tämän rasian jälkeen.

Yksi ällöttävimmistä piirteistäni on nakkien ja HK:n sinisen syöminen kylmänä, suoraan paketista, ilman lisukkeita. Mmmmmm, joskus ostan pahimmassa nälässä nakkipaketin kaupasta ja syön sen salaa jo kotimatkalla. Rakastan myös ihan kunnon makkaroita, mutta silloin tällöin on saatava kotimaista jauhonakkia.

Väsähtäneenä sunnuntaina piristin meitä molempia makkaraperunoilla. Virpin postaus toimi innoittajana, vaikka peruna oli meillä perunaa, eikä lanttua. Mutta ollaanpa realistisia, eihän kotona tehty snägäriruoka ole täydellistä, sillä tunnelma on totaalisen hukassa. Emme sentään tyhjentäneet viinipulloa ja tanssineet epämukavissa kengissä olohuoneessa muutamaa tuntia ennen kokkailuja, mutta yritin luoda tunnelmaa esillepanolla. Kyllä kelpasi, kulinaariset kokemukset voidaan saavuttaa myös ilman sisäfilettä ja tryffeliä. Mikä siinä on, että ruoan syöminen take away -lootasta lisää makukokemusta kymmenen pistettä?

Miten lenkkimakkarasta voi saada näin hyvää!?

Makkaraperunat, kolmelle

paketti HK:n sinistä (paistoin 3/4 paketista, 1/4 kylmänä iltapalaksi)

perunoita, n. 6-8

öljyä + mausteita (esim. chiliä, pippuria, paprikaa, suolaa)

sipuli

voita

Pese perunat ja lohko haluamaasi kokoon. Laita lohkot kulhoon, lorauta päälle reilusti öljyä ja haluamasi mausteet ja sekoita hyvin. Laita lohkoperunat uunipellille ja paista 200 asteessa kunnes ovat kypsiä.

Paista viipaloitu sipuli voissa, kunnes sipuli on pehmennyt. Paista seuraavaksi viipaloitu HK:n sininen voissa, kunnes makkara on ruskistunut. Ruskista kunnolla, ei riitä että makkara saa vähän väriä!

Kokoa lopuksi annokset ja tarjoile ketsupin, sinapin kanssa. Kylkeen sopii myös aioli ja kurkkusalaatti.

Oli pakko laittaa vielä toinen kuva, jossa näkyy miten rapeaksi tuo makkara on paistettu!

Arjen aamiainen

2012-01-06T12:42:00.005+02:00

Aamiaishistoriani on hyvin surullinen. Pienenä äiti teki minulle kaksi voileipää ja heitin ne joka aamu roskiin. Sitten hän teki yhden, lopulta puolikkaan, mutta en vaan pystynyt syömään. Sitten siirryimme muroihin, jotka oli kaadettu lautaselle, josta ne oli kätevä kaataa takaisin pakettiin. Aamupalan syöminen on aina luonnistunut minulta vain viikonloppuisin, kun saan herätä omaan tahtiini. Toivoisin kuitenkin, että söisin aamupalaa, jotta päivän energiat jakautuisivat tasaisemmin pitkin päivää.

Olen keksinyt ratkaisun ongelmaani: tuorepuuro! Kuulostaa ja vaikuttaa hipiltä, mutta innostuin lähinnä sen helppouteen. En arkisin jaksa herätä aikaisemmin vääntämään aamiaista, mutta tuorepuuron voin sekoittaa jo illalla valmiiksi ja antaa turvota yön yli. Lisäksi se on helppo tehdä suoraan mikrokuppiin ja napata matkaan, sillä voin syödä vasta n. 1,5h heräämiseni jälkeen. Puuro on myös hyvänmakuinen ja täynnä kuitua. Toivotaan ettei tämä innostus laannu heti!

Tajusin ottaa kuvan vasta, kun puolet oli jo syöty. Siksi noin suttuinen lautanen!

Tuorepuuro, yksi iso annos tai kaksi pientä (esim. brunssilla)
1dl spelttihiutaleita (luomu, itselläni on näitä Riihikoskenmyllyn)
yhteensä 1dl seesaminsiemeniä ja auringonkukansiemeniä
banaani
n. 2-3dl luonnonjugurttia (käytin paksua kreikkalaista) tai maitoa
ruokosokeria/hunajaa
+ mustikoita

Muussaa banaani haarukalla, lisää kuivat aineet ja jugurtti. Makeuta hunajalla/ruokosokerilla oman maun mukaan. Sekoita ja laita yöksi turpoamaan jääkaappiin. Lisää aamulla pakastemustikat ja anna hetkii sulaa, soseuta, jos haluat (en jaksanut).
HUOM! Puuroon voi heittää melkein mitä tahansa, näitä nyt löytyi itseltä kaapista!

Uusi vuosi alkaa salaatilla

2012-01-02T20:21:00.001+02:00

Olen hengissä! Joulu oli ja meni ja vuosikin vaihtui. Olen ollut kiireinen ja toisaalta yrittänyt levätä todella, todella hektisen syksyn jälkeen. Taidan aina valittaa elämäni kiireisyyttä, mutta oikeasti teen kyllä lähinnä kivoja asioita, joten elämä on oikeasti mallillaan.

Olen potenut huonoa omatuntoa viime aikojen syömisistä. Ongelma ei ole kaloreissa tai makkaroissa (vaikka sellainen löytyykin vyötäröltä) vaan siinä etten ole syönyt KOTONA. En ole tutustunut uusiin resepteihin ja jätin jopa perinteisen joulusinappini tekemättä, mikä oli aiheuttanut anoppilassa ylimääräisen kauppareissun. Oi voi. Niinpä yritänkin lähiaikoina tehdä enemmän omassa keittössä sen sijaan, että haalisin Alepasta kiireessä jotain syötävää.

Sain joululahjaksi parikin ihanaa ruokakirjaa, joista toinen ansaitsee ihan oman postauksensa. Tämä toinen taas on kiertävä joululahja, joka on tarkoitus antaa uusille omistajilleen ensi jouluna. Meillä on ennestään yksi Jamien kirja (en ole koskaan tehnyt siitä mitään), mutta tämä "uusi" Jamie Oliverin "Alastoman kokin onnenpäivät" on aivan ihanan simppeli ja inspiroiva. Eilisen pastan jäljiltä keittiössä kuumotteli paljon rucolaa, jota en halunnut päästää nuupahtamaan. Jamien lämmin pekoni-rucolasalaatti oli täydellinen pelastus! Olen huono keksimään salaatteja, joten ihanaa, kun joku tekee sen puolestani. V:n sanoin: "Salaatti on kyllä täydellinen, kun siinä on pekonia." No AIJAA!

Huikean hyvää! Eikä liian terveellistä :)

Lämmin pekoni-rucolasalaatti (kahdelle ruokana, lisukkeena useammalle)

Jamie Oliver

2 punasipulia

paketti pekonia

kourallinen pinjansiemeniä

rucolaa

parmesania

oliiviöljyä

timjamia

suolaa

balsamiviinietikkaa

Kuori ja halkaise kaksi keskikokoista punasipulia, niin että saat molemmista kahdeksan lohkoa (minä en tajunnut jättää toista päätä punasipulista "yhteen, joten lohkoni levisivät pannulla, mutta sillähän ei ole maun kannalta mitään väliä). Kuumenna paistinpannu ja paista pekoniviipaleet rapeiksi ja nosta ne odottamaan. Kaada pannuun pari tilkkaa oliiviöjyä ja kumoa 4 timjaminoksaa (käytin kuivattua), sipulinpalat ja kourallinen pinjansiemeniä paistumaan. Mausta ripauksella suolaa ja paista keskilämmöllä noin 5 minuuttia, kunnes ainekset karamellisoituvat ja makeutuvat. Varo polttamasta!

Nosta pekonit takaisin pannuun kuumenemaan (itse leikkasin ne tässä kohtaa neljään osaan). Sekoittele. Kumoa seos salaattikulhoon, peitä tarvittaessa foliolla. Heitä juuri ennen tarjoilua kulhoon neljä isoa kourallista rucolaa. Valuta päälle balsamicoviinietikkaa sekä parmesaanilastuja.

Sisäinen askartelijani iski

2011-11-27T15:50:00.001+02:00

Olimme tänään mummilla syömässä. Kysyin mitä voin tuoda tuliaiseksi ja mummi toivoi hyasinttia, sillä vietimme pikkujoulua. En halunnut lähteä kaupoille metsästämään hyasintille jotain pientä ruukkua tai koria, vaan kaivoin keittiön uumenista laivalta raahatun Fruit Drops -karkkipurkin (karkit on syöty varmaan kaksi vuotta sitten, ne oranssit mandariiniviipaleen näköiset ovat parhaita, maku taitaa tosin olla appelsiini). Purkki oli kooltaan täydellinen, mutta ei varsinaisesti sopinut ulkonäöllisesti jouluiselle hyasintille... Niinpä kaivoin kaapin perältä decoupage-lakan sekä vanhoja servettejä ja aloin hommiin.

Lakkasin pohjalle noin neljä kerrosta valkoisia servettejä. Servetit pitää erottaa kerroksiin, sillä jos länttäät koko servetin kerralla märkään lakkaan, koko homma leviää käsiin. Lopuksi laitoin päälle pari kerrosta jotain Marimekon vanhaa servettiä, joka sopi mielestäni ihan kivasti pikkujouluteemaan. Päällystin myös rasian kannen, jos mummi haluaa jatkossa vaikka säilyttää purkissa karkkeja tai sokeria.

Purkin kuivuttua laitoin hyasintin purkin pohjalle ja reunustin sen V:n metsästämällä sammalella, Askartelin hyasintin kylkeen pienen "joulupaketin" ja automatkan varrelta löytyi vielä pieni käpy viimeistelemään koristelun. Sisäinen askartelijani pääsi oikein valloilleen... No ainakin mummi taisi tykätä, se oli kuitenkin tärkeintä.

Muistin ottaa kuvan vasta matkalla autolle, joten pahoittelut kännykkäkuvasta.

Pancakes

2011-11-20T16:30:00.001+02:00

Noudatan herkkuaamiaisessa aina samaa kaavaa. Pöydästä löytyy pekonia, munakokkelia, sämpylöitä, leikkeleitä, fruitiet sekä luonnonjogurttia hedelmillä. Ei valittamista siis! Tänään kuitenkin uskalsin kokeilla jotain uutta. Olen jo pitkään kuolannut Merry Morning -blogin aamiaisreseptejä ja ollut salaa kateellinen kaikista ihanista herkuista, joita Johanna loihtii. Niinpä meillä paistettiin aamulla Johannan herkullisia kaurajuustobanaanipannareita. Meillä ei karpata, eikä sellainen ole edes suunnitteilla, mutta olen havahtunut viime aikoina siihen, että hyvinvointi lähtee suolistosta. Niinpä pyrin korvaamaan valkoisia jauhoja täysjyvällä mahdollisimman paljon! En todellakaan aio joka kerta korvata ihanaa tuorepastaa jollain täysjyväkikkareella, mutta kultaista keskitietä on hyvä noudattaa.

Nämä Johannan pannarit olivat tosi hyviä, helppoja ja nopeita! Lopputuloksessa ei maistunut raejuusto, eikä vaikutelma ollut muutenkaan merkittävästi "perinteisistä" pannareista poikkeava. Meiltä ei löytynyt rommi- tai vanilja-aromia, tai mitään muutakaan aromia, joten laitoin pannareihin vaniljasokeria ja lorauksen kermaa. Näin jälkeenpäin eniten mietityttää, että miksen ole tehnyt näitä aiemmin? Olkaa te viisaampia.

Grrr, eikö näytäkin hyvältä?

Kaurajuustobanaanipannarit (6-8kpl)

1 kuppi kaurahiutaleita (2,4dl)
1/2 kuppia raejuustoa (1,2dl)
2 kananmunaa
1tl vaniljasokeria

2tl kermaa
pieni banaani

Surraa kaurahiutalet blenderissä jauhoksi, lisää loput aineet ja surrauta tasaiseksi taikinaksi. Paista pannulla voissa molemmin puolin, valuta päälle paljon siirappia ja lisää kylkeen vielä hedelmiä/marjoja.

Pannarit tarjottiin tutun, turvallisen ja herkullisen fruitien kanssa.

P.Y.T - B.L.T

2011-11-12T14:58:00.002+02:00

Arvatkaa kuka on kylässä meillä? Ihana Janna! Kohdattiin eilen meillä kahdeksalta illalla ja mentiin saunaan. Iltapalaksi väänsin meille "voikkarit" eli ihanan överit ja klassiset BLT:t (bacon - lettuce - tomato). Kai näissä olisi pitänyt olla useampi kerros, mutta jo tämä oma versio oli vaikea pitää kasassa. Ei mitään treffiruokaa, ellei molemmilla ole joku villi ruokafetissi, johon kuuluu tomaatin, leivänmurujen ja majoneesin kaapiminen toisen sylistä ja naamalta. Omaan pekonifetissiin nää puri aika kivasti.

V otti kuvan, meikä teki leivän.

BLT

kaksi paahtoleivän palaa

majoneesia

pekonia

tomaattia

salaattia

pippuria

+ omana bonuksena voissa paistettua punasipulia

Paista pekonit ja laita talouspaperin päälle valuttamaan ylimääräiset rasvat. Paista punasipulit pehmeiksi voissa.Viipaloi tomaatit ja huuhtele salaatit. Paista leivät molemmin puolin pannulla voissa. Kokoa leipä ja tarjoile!

Tässä vielä kaikille lyhenteiden ystäville, otsikkoon viitaten (oma suosikkibiisi):

Täällä ei selvästikään karpata

2011-11-09T21:17:00.002+02:00

Olen ilmeisesti tullut allergiseksi ruokakaupoille, sillä ruokaostoksille lähteminen on nykyään täysin ylivoimaista. Tänään olen kyhjöttänyt kotona tehden rästihommia, mutta illan hiipiessä alkoi tehdä mieli jotain pientä suolaista. Kaappien intensiivinen tuijottaminen ei muuttanut todellisuutta yhtään paremmaksi, joten oli pakko heittäytyä luovaksi. Löysin yhden perunan ja tein siitä sipsejä! En suosittele tekemään sipsejä itse satojen ihmisten bileisiin, mutta välipalana itselle ja parille kaverille työmäärä on mielestäni siedettävä. Ja lopputulos? Uskomattoman hyvä.

Rakastan sipsejä, mutta nyt siirryttiin uudelle levelille.

Sipsit (kuvassa yhdestä perunasta irronnut satsi)
perunoita
öljyä (esim. auringonkukka sopii mainiosti)
suolaa
pippuria tai muita mausteita

Pese perunat ja leikkaa juustohöylällä ohuiksi siivuiksi. Kuivaa siivut esim. talouspaperilla. Laita kattilan pohjalle n. 2cm öljyä ja kuumenna (itse lämmitin ensin vitosella ja jossain vaiheessa vaihdoin neloselle). Kypsennä muutama sipsi kerrallaan, kunnes pinta on saanut väriä ja muuttunut rapeaksi. Helppoa hommaa, älä pelkää. Kaikki on hyvin, jos öljy kuplii kiivaasti perunasiivujen ympärillä. Laita valmiit sipsit talouspaperille kuivumaan ja mausta.

Pasta pelastaa

2011-10-17T22:48:00.007+03:00

Arvatkaa kuka on taas kipeänä? Heräsin lauantaina pää täynnä räkää ja niin heräsi V:kin. Olemme viime päivät taistelleet lähinnä siitä kuka saa maata sohvalla ja kumman on pakko käydä kaupassa. Voin paljastaa, etten ole pitkään aikaan joutunut kauppareissulle ja se johtuu lähinnä järkyttävän kiireisestä aikataulustani sekä vastuustani perheen ruonlaittajana. Jes!

Eilen passitin V:n lähikauppaan ostamaan kermaa ja pekonia pasta carbonaraa varten. Kuinka ollakaan pekoni oli ollut tarjouksessa ja kauppa oli puhdistettu pekonista, joten V kotiutui parmankinkkupaketin kanssa. Onneksi, sillä nyt löytyi uusi ihana ruoka pelastamaan kiireistä arkea. Välillä ihmetyttää miksi sitä on niin kiinni tietyissä ruokalajeissa, kun uuden ideoiminen ei vie kuin sekunnin. Pieni luovuus ei tapa keittiössä, ja harvoin soveltaminenkaan menee ihan penkin alle. Suosittelen kokeilemaan tätä pastaa, sillä sen tekeminen kestää vähemmän aikaa kuin pakastepitsan kypsentäminen. Ja pasta tosiaan maistuu hyvältä, sillä sen maistoi ja haistoi jopa tämän räkävallin takaa.

Olisihan tuota rucolaa voinut vähän asetellakin.

Kermainen parmankinkkupasta (2-3 hlöä)
tuorepastaa/kuivapastaa
n. 100g parmankinkkua
klöntti mustaleimaista Koskenlaskijaa (meillä oli jäljellä n. 3rkl, joka riitti hyvin)
1-1,5dl kermaa
2 sipulia
1 valkosipulinkynsi
kourallinen kirsikkatomaatteja
rouhittua mustapippuria
parmesania
rucolaa

Laita pastavesi kiehumaan. Leikkaa sipulit (itse tykkään vähän isommista palasista) ja kuullota pannulla öljyssä. Lisää pilkottu parmankinkku, pyöritä pari kertaa kunnes kinkku on saanut vähän väriä. Lisää pannulle kerma ja klöntti Koskenlaskijaa, sekoita kunnes juusto on sulanut kastikeeseen. Mausta reilusti pippurilla, anna hautua hetki. Keitä pasta valmiiksi ja sekoita se kastikkeen joukkoon. Sekoita joukkoon myös puolitetut kirsikkatomaatit. Raasta päälle parmesanlastuja (tai käytä valmiita) sekä koristele rucolalla.

Sienipropagandaa

2011-10-05T22:40:00.001+03:00

Vaikka onkin varmaan ärsyttävää, että kaikki ruokablogit villiintyvät samaan aikaan punajuurista ja sienistä, siihen on syynsä - valitettavasti joudun kertomaan kaikille, että syksy on täällä ja kohta on joulu. Kääk. En käy sienimetsällä, en tunnista sieniä, mutta syön niitä hyvin mielelläni. Siksi olikin ihanaa, että isosiskoni oli poiminut 15 litraa suppilovahveroita metsän siimeksestä ja lähetti autonkuljettajansa, eli miehensä, tuomaan meille niitä litran verran. Sienten puhdistus ei ollut hauskaa ja löysin niistä yhden etanan sekä yhden hämähäkkimäisen eläimen (saattoi olla myös hämähäkki), mutta kyllä kannatti kärsiä tunnin verran. Tein suppilovahveroista keittoa Kotilieden reseptillä. Soppa oli helppo ja aika nopea tehdä, lopputulos huumaava. Kermainen sienikeitto on ehkä maailman paras asia pussailun jälkeen. Pussailukin maistuu paremmalta, jos on ensin syönyt vähän sienisoppaa. Suosittelen siis kaikille.

Kuva on huono, koska se otettiin liian nälkäisenä.

Reunalle levinnyt keitto kertoo miten iso nälkä se oli.

Ruokastailausta realistisesti.

Suppilovahverokeitto

1l tuoreita suppilovahveroita (tai herkkusieniä tai siitakkeita)
1 sipuli
1 rkl rypsiöljyä
8dl kasvislientä (vähäsuolaista)
0,5tl valkopippuria
150 g Koskenlaskijaa (se musta paketti, erittäin voimakas tms.)
1tl rakuunaa
1rkl maissitärkkelystä
1dl kerma

Perkaa, puhdista ja pilko sienet. Kuori ja hienonna sipuli. Kuullota sipuli öljyssä, lisää sienet ja haihduta hiukan. Lisää suurin osa kasvisliemestä ja mausteet, pilko sekaan juusto ja hauduttele puolisen tuntia. Sekoita maissitärkkelys nestetilkkaan ja suurusta keitto. Tarkista maku, lisää kerma ja tarjoile.

Sunnuntai-illan pelastus

2011-10-03T20:40:00.000+03:00

Olin viime viikonloppuna totaalisen uupunut. Nukuin koko lauantain (oikeasti - menin heräämisen jälkeen uudelleen nukkumaan ja heräsin puoli neljältä) ja kävin välillä syömässä jotain. Mutta sunnuntaina pääsin vihdoin ylös sängyn pohjalta, kestitsin sukulaisia maa-artisokkakeitolla sekä vakiokakullani ja lähdin kääntämään maata. Kyllä vain, tämä stadilaistyttö heitti aikuismaiset ulkoiluvaatteet niskaan, tarttui talikkoon, upotti sen multaan ja kiljui kun kastemadot ovat niin isoja. Olen ollut noin viikon verran viljelijä! Myönnän, pientä liioittelua, mutta olen ollut innoissani sillä minä ja kolme muuta jaamme nyt yhdessä 8x8m kokoisen viljelypalstan! Otankin siis mielelläni viljelyvinkkejä vastaan. Ensi kesänä toivottavasti voin leuhkia luomukasviksillani täällä, ja jos joku pupu käy syömässä kaiken tai mikään ei yksinkertaisesti kasva, otan vapauden lähettää viinin huuruisia viestejä pieneltä pläntiltämme.

Olihan minulla jotain ruoka-asiaakin. Hurjan kuokkimisen jälkeen (tänään tuntuu muuten joka puolella kropassa) pyöräiltiin Miksulle ja tehtiin aivan ihania kesäkurpitsa-parsakaaliröstejä. Röstejä voi tehdä mistä tahansa, punajuuresta tai porkkanasta, ja lopputulos on varmasti aina ihana. Tästä tulee varmasti uusi vakioreseptini, Miksu oli löytänyt sen alunperin jostain jenkkiblogista. Röstien kavereiksi paistettiin tuoretta kotimaista siikaa ja tehtiin luonnonjogurtista sinappikastike. Täydellinen päätös täydelliselle päivälle.

Miksu otti kuvan, kun oli jo ihan pimeää ja nälkä oli niin kova, että mahaan sattui.

Viinilesoilu sattui sattumalta jo tähän postaukseen.

Kasvisröstit, n. 8 röstiä

1 kesäkurpitsa

1 parsakaali

vajaa desi vehnäjauhoja

1 kananmuna

1tl leivinjauhetta (mustakin oli tosi outo juttu)

n. 0,5dl vahvaa juustoraastetta

suolaa

pippuria

Raasta kesäkurpitsa ja purista siivilässä pahimmat nesteet pois. Leikkaa parsakaalin kukinnot pieniksi ja sekoita kesäkurpitsan kanssa. Lisää joukkoon jauhot, muna, leivinjauhe, juustoraaste ja mausteet. Sekoita taikinaksi. Laita pannulle öljyä paistamiseen ja paista keskilämmöllä molemmilta puolilta ruskeiksi. Siirrä uunipellille, laita 200 asteeseen n. 15 minuutiksi.

Jogurttikastike

1dl paksua luonnonjogurttia (esim. turkkilaista)

1,5tl dijon-sinappia

1 valkosipulinkynsi

suolaa

1rkl oliiviöljyä

Sekoita kaikki keskenään (valkosipuli kannattaa murskata tai käyttää jotain hienoa valkosipulitahnaa, jota Miksun jääkaapista löytyy).

Pauligin Makupari

2011-09-30T18:59:00.003+03:00

Mitä tapahtuu, kun jäkiruokia karttavan kotikokin täytyy tehdä jälkiruokaresepti? No, siitä syntyy yllättäen hyvänmakuinen mokka-suklaakakku amaretto-mascarponevaahdolla! Reseptini on gluteeniton ja se on helppo tehdä myös laktoosittomana. Kakussa on myös aika vähän lisättyä sokeria ja se on helppo tehdä, sillä en ole kovin monimutkaisten reseptien ystävä. Jos nämä syyt olivat tarpeeksi vakuuttavia, käykäähän äänestämässä kakkuani, jotta voin päästä lomalle Kööpenhaminaan... Linkatulta sivulta löydätte reseptin (myös alempana tässä postauksessa) ja tarinani sen takaa - käykää lukemassa, jos jaksatte! Jos ette jaksa, annan kyllä anteeksi. Tehkää kakkua kotona kahvin kaveriksi, kuulisin mielelläni miltä kakku maistuu muiden mielestä! Muita ehdokkaita ja äänestystilannetta pääset kyttäämään täältä.

HUOM! Äänestäjillä on mahdollisuus voittaa yöpyminen Kämpissä ja illallinen Chez Dominiquessa - kannattaa siis äänestää (minua).

Mokka-suklaakakku (gluteeniton), 4-6hlö

100g tummaa suklaata (70%)

100g voita

2 kananmunaa

0,5dl sokeria

kourallinen manteleita

2tl Pariesien-kahvia

Kuorrute:

250g mascarponea

2tl amarettoa

0,5dl tomusokeria (oman maun mukaan)

Pilko suklaa ja voi pieniksi palasiksi ja laita kulhoon. Aseta kulho kattilan päälle, pistä levy päälle ja sulata rasva ja suklaa tasaiseksi seokseksi vesihauteessa. Lisää mukaan Paulig Parisien -kahvia.

Erottele keltuaiset ja valkuaiset. Vatkaa valkuaiset kovaksi vaahdoksi (varo ettei mukaan pääse tippaakaan vettä!). Vatkaa keltuaiset ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi ja lisää mukaan suklaaseos sekä pieneksi rouhitut mantelit. Kääntele lopuksi valkuaisvaahto joukkoon varovasti. Kaada voideltuun rengasvuokaan (halkaisija 18cm) ja paista uunissa 175 asteessa kunnes cocktailtikkuun ei enää jää taikinaa (noin 20-30 minuuttia).

Valmista sitten kuorrute. Vatkaa mascarponejuustoon ensin amarettoa ja vatkaa mukaan lopuksi tomusokeri. Anna kakun jäähtyä ja viimeistele kuorrutteella. Jos mahdollista, anna kakun vetäytyä yön yli ja tee kuorrute ja tarjoile seuraavana päivänä. Kakun voi tarjoilla toki myös heti jäähtyneenä. Tarjoile Pauligin Espresso Profondon kanssa, jonka maku on tummansuklainen.

Täällä menee muutenkin hyvin, yritän ilmeisesti olla joku superihminen ainakin kalenterista päätellen. Mutta elämässä on superkivoja juttuja, jotka pitävät mielen virkeänä! Palaan pian vähän suolaisempien reseptien kera.

Punajuuripäissään

2011-09-04T22:57:00.004+03:00

Olen ollut jo kaksi viikkoa flunssassa, mutta elämä on onneksi ollut silti ihan kivaa. Kärsivällisyyteni alkaa kuitenkin nyt loppua, sillä olen nukkunut ärsyttävän yskän takia niin kauan istuma-asennossa, että niskani tuntuvat oikeasti ladon ovilta. Nenäni ympärys muistuttaa norsun ihoa ja näytän muutenkin ryytyneeltä Timo Soinilta, jos näin kauniisti sanotaan. Mutta kai se kauneus tulee sisältäpäin? Jos näin on, muistutan pian joko vesimelonia, Duact-kapselia, Buranaa tai punajuurta. Ilmeisesti minun tekee aina mieli punajuurta flunssaisena, muistatteko nimittäin vielä tämän ihanan sopan? Ajattelin tehdä sitä uudelleen lähipäivinä.

Kuin tilauksesta postilaatikkoon tipahti muutama päivä sitten Yhteishyvän ruokaliite, jossa oli punajuurireseptejä jokaiseen makuun. Punajuuripesto on pyörinyt mielessäni jo pitkään, mutta nyt kohtalo yhdisti meidät lopullisesti. Pesto oli naurettavan helppo tehdä ja nopeakin, jos on keittänyt punajuuren valmiiksi. Luin Trendi-lehdestä vähän aikaa sitten, että keitetty punajuuri säilyy kuorimattomana jääkaapissa ainakin kolme päivää, joten ehkä ensi viikonloppuna keitän kasan punajuuria ja teen koko seuraavan viikon vain punaisia ruokia.

Tuunasin reseptiä paistetulla vuohenjuustolla, mutta toimiihan se hyvin ilmankin. Resepti kaipasi myös ehdottomasti vähän suolaa ja oikaisua työvaiheissa, mutta muuten kuljin aika pitkälti alkuperäisen ohjeen mukaan. Kokeilkaa ja ihastukaa! Ja kertokaa miten saan tämän sitkeän flunssan häädettyä!

V nappasi nopsasti kuvan, kiitos muru!

Punajuuripesto (4 annosta)
1 keitetty punajuuri, n. 250g
1-2 valkosipulinkynttä
1dl paahdettuja pinjansiemeniä
(2-3rkl silputtua tuoretta basilikaa - en maistanut lopputuloksessa, ei mielestäni todellakaan välttämätön)
1dl kylmäpuristettua öljyä (meillä kylmäpuristettua rypsiöljyä)
0,5dl voimakasta juustoraastetta, meillä emmentalia
pippuria ja suolaa

Lisäksi
vuohenjuustoa
(tuore-)pastaa

Paahda pinjansiemeniä kuivalla paistinpannulla, varo käräyttämästä. Kuori ja paloittele keitetty punajuuri. Kuori ja pilko valkosipulinkynsi ja lisää punajuuren joukkoon. Lisää vielä öljy, suurin osa paahdetuista pinjansiemenistä, basilika, juustoraaste ja mausteet ja surrauta seokseksi sauvasekoittimella (pesto saa jäädä vähän karheaksi). Sekoita keitettyyn (tuore-)pastaan ja koristele pinjansiemenillä (ja basilikalla, jos haluat, en ole kyllä vakuuttunut, että se edes sopii tähän...). Jos haluat ruokaan lisää makua paista päälle vuohenjuustokiekkoja.

Paljon onnea vaan!

2011-08-21T22:19:00.002+03:00

Juhlimme tänään V:n siskontytön synttäreitä - neito täytti jo vuoden! Aika kuluu pelottavan nopeasti, juurihan valmistin crostineita söpöliinin ristiäisiin. Tänäkin vuonna tarjoilupöytään toivottiin jotain kivaa sormisyötävää ja ensimmäisenä mieleeni tulivat Raunan blogipiknikillä tarjoilemat ihanat punajuurikeksit. Alkuperäinen resepti on Elle mat & vin -lehdestä. Rauna koosti kekseistä "hampurilaisia", joiden välissä olin aivan suussasulavaa vuohenjuustotahnaa, itse taas jätin keksit ilman kantta ja laitoin päälle vähän rucolaa.

Jos ette jaksa tehdä näitä keksejä, tehkää edes vuohenjuustotahnaa - se on aivan IHANAA! Sopisi moneen muuhunkin tarkoitukseen tai vaikka lusikoitavaksi sellaisenaan... (VAROITUS! Sitä tulee jäätelörasian verran.)

Lisäksi tein voitaikinasta, pinaatista, sipulista ja fetasta pieniä suolapaloja sekä kirsikkatomaateista, basilikasta ja helmimozzarellasta cocktailtikkuja.

Suurin osa vieraista oli aikuisia, joille toivon näiden maistuneen.

Punajuurikeksit vuohenjuustotahnalla
Keksitaikina

2 keitettyä punajuurta
2,5 dl vehnäjauhoja
0,5 tl leivinjauhetta
60 g voita
1 dl raastettua parmesanjuustoa

Vuohenjuustotahna

500 g philadelphia-tuorejuustoa
0,5 dl ranskankermaa
200 g vuohenjuustoa
1 tl juoksevaa hunajaa
1 tl suolaa
2 tl mustapippuria

Keitä punajuuret pehmeiksi. Anna jäähtyä ja raasta. Sekoita kaikki keksitaikinan ainekset nopeasti yhtenäiseksi massaksi yleiskoneessa. Rullaa taikina pitkulaiseksi ja kääri kelmuun. Jäähdytä taikina jääkaapissa vähintään kolmen tunnin ajan. Lämmitä uuni 200 asteeseen. Leikkaa taikinarullasta yhden sentin paksuisia paloja leivinpaperilla vuoratulle pellille. Paista uunissa noin 10 minuuttia, ja anna keksien jäähtyä pellillä.

Sekoita vuohenjuustotahnan ainekset yleiskoneessa. Mausta hunajalla, suolalla ja pippurilla. Lusikoi tahnaa keksin tasaiselle puolelle ja aseta toinen keksi ikään kuin kanneksi.

Voit myös unohtaa jäähdyttämiset ja vetää aineet sekaisin jo alkuvaiheessa. Huuhtelin punajuuret viileiksi kylmässä vedessä. Jauhoa saattaa joutua lisäämään aika reippaasti, minulla oli ainakin sen verran löllöä taikinaa, että jauhojen määrä varmaan tuplaantui... Taputtelin keksit suoraan pellille ja unohdin kaiken maailman pötköttämiset ja pyörittämiset.

Diivan hernekeitto

2011-08-07T22:22:00.001+03:00

Kesäinen keitto tuli pakastimesta.

Kuinka moni on käynyt lounaalla Bistro Artesanassa? Salaattipöydästä löytyy aina välillä huumaavaa hernetahnaa. Satun tuntemaan yhden kokeista, joka paljasti että tahnassa ei ole mitään opiaatteja tai muita huumausaineita vaan pakasteherneitä ja valkosipulia. Juttumme poukkoili pakasteherneistä tehtyyn ihanaan keittoon, jota en ollut koskaan kokeillut, vaikka soppa on ollut to do -listallani pienen ikuisuuden. Tänään jaksoin raahautua lähikaupan pakastealtaalle (josta tarttui mukaan myös mehujää) ja noin vartin kuluttua soppa olikin jo valmis. V:lle maistui myös, teen uudelleen. Resepti löytyi Hesarista, mutta tein siihen muutaman muutoksen kokin suositusten mukaisesti. Tämä hernari ei todellakaan ole mikään isännän torstaiyllätys vaan sopisi erinomaisesti vaikka hienomman aterian alkukeitoksi. Varokaa keittämästä herneitä liian pitkään, etteivät mene kitkeriksi!

V toivoi aluksi jälkkäriksi pannaria, kun kerroin tekeväni hernesoppaa. En tehnyt, koska se olisi vaatinut taikinaan tryffeleitä ja pinnalle maailman parhaita hilloja kilpaillakseen samassa sarjassa tämän keiton kanssa. Vaikka onhan pannari ihan parasta. Sen sijaan tein köyhän miehen sorbettia, mutta siitä joskus myöhemmin lisää...

Joku fiksumpi ruokabloggaaja olisi ostanut esim. herneenversoja koristeeksi ja tehnyt kermasta sydämen.

Hernesosekeitto (pääruokana kahdelle, alkuruokana neljälle)

2 pussia pakasteherneitä (400 g)

1 pieni sipuli

1 rkl voita

4 dl kasvis- tai kanalientä

suolaa

sokeria

ripaus mustapippuria

aavistus salviaa

3/4 dl kuohukermaa

Vatkaa kerma löysäksi vaahdoksi, laita sivuun odottamaan. Leikkaa sipuli ja kuullota kattilan pohjalla voissa. Lisää kasvisliemi ja anna porista jonkin aikaa kunnes sipulit ovat pehmenneet. Lisää herneet ja ala soseuttamaan keittoa kun herneet ovat sulaneet, anna kuitenkin samalla kypsyä liedellä. (Jos haluat keitosta ihan sileää, valuta lopuksi siivilän läpi.) Mausta keitto ja kääntele kerma joukkoon. Älä anna herneiden kypsyä niin, että vaalean vihreä väri muuttuu tummaksi ja maku kitkeräksi. Itse otin keiton liedeltä nopean kiehauttamisen jälkeen kun kaikki mausteet yms. oli lisätty kattilaan.

"Hassu" raparperijuttu

2011-08-05T10:00:00.001+03:00

Kaverini Tiina oli meillä pari päivää sitten laittamassa ruokaa. Tehtiin hyvää perunasalaattia ja ihania vuohenjuustocrostineita (joista ei ole kuvia tai reseptejä). Kokkailu ei mennyt ihan niin kuin elokuvissa, sillä keittiön kauan temppuillut viemäri lakkasi tyystin vetämästä ja minä taas poltin sormeni ottaessa uunista peltiä märällä patakintaalla. Haudoin kolmisen tuntia kädessä pakastimesta löytynyttä raparperipussia ja sillä välin huoltomies kävi avaamassa viemärin ja lähetti terveisiä vuokraemännälle Iso-Britanniaan, että keittiön putkisto on koottu aivan väärin. Sulaneiden raparperien jälkeen ei auttanut muu kuin ruveta leivontapuuhin seuraavana päivänä! En jaksanut tehdä suosikiksi muodostunutta piirakkaa vaan kaipasin vähän vaihtelua ja päätin kokeilla yhden kaverini tekemää raparperikakkua. Ilari toi minulle kerran maistiaisiksi kakkua ja se oli jäänyt kummittelemaan takaraivoon siitä asti. Iltsu laittoi reseptin tulemaan ja se oli ihanan helppo ja napattu Kotikokista. Raastoin mukaan tuoretta inkivääriä, olisi pitänyt laittaa enemmänkin. Kakku on muutenkin ihanan kostea ja ehdottomasti parhaimmillaan vasta seuraavana päivänä. Reseptiä voi kivasti soveltaa myös esim. mustikoihin.

Raparperikakku
100g sulatettua voita + 0,5dl öljyä
2dl sokeria
3 munaa
4,5dl vehnäjauhoja
2tl leivinjauhetta
1tl vaniljasokeria
1prk ranskankermaa tai 1dl kermaviiliä

Täyte
n. 3dl raparperin paloja
0,5-1dl sokeria
1tl inkivääriä ja/tai kanelia

Vatkaa munat ja sokeri, lisää sekaan rasva, kuivat aineet ja ranskankerma.
Sekoita täytteen aineet. Kaada osa taikinasta kakkuvuokaan, lisää päälle kerros raparperin paloja, sitten taikinaa, sitten raparperin paloja ja päälle vielä taikinaa tai sekoita raparperit suoraan taikinan sekaan. Kaada vuokaan ja paista 175 asteessa 40-50 minuuttia.

Tarjoa esim. vaniljajäätelön tai vaahdotetun vaniljakastikkeen kanssa.

Sinäkin Brutukseni

2011-08-04T20:42:00.000+03:00

Olen tehnyt tänä kesänä ilahduttavan paljon ruokaa. Valitettavasti en ole pahemmin jaksanut kaivaa kameraa esille, joten täällä on ollut aika hiljaista. Ehkä latistan nyt tunnelmaa, mutta valitettavasti tämä postaus kertoo kesäkeitosta, josta olette varmasti lukeneet jo ainakin täältä, täältä ja täältä. Mutta hei, joudutte lukemaan vielä kerran ja ottakaa tämä nyt henkisenä painostuksena. Sellaisena pahimman luokan hiillostuksena, joka saa teidät antamaan periksi, luovuttamaan, ja kaivamaan kattilan esille. Meillä kaikilla on ne kamalat traumat koulussa tarjotusta lämpimästä maidosta, jossa lillui yksi herne. Myöskään isäni tekemä kesäkeitto ei mennyt alas, eikä oikein mikään muukaan. Siksi tämän keiton nimi pitäisikin oikeastaan olla joku ihan muu, kuten "Paras keitto" tai joku muu paremmin kuvaava. Tehkää vielä kun kesää on jäljellä, myös sinä Tero Vaara!

Resepti on julkaistu Glorian Ruoassa & Viinissä joskus viime vuonna, ite röyhkeästi copy pastesin sen nyt Jannalta, kun tiiän että tehtiin ihan samalla tavalla (paitsi lisäsin vähän tuoreita papuja, kun niitä oli jäänyt yli perunasalaatin jäljiltä).

Pikaiset kuvat mökillä. V:n äidin ihanat astiat, pöytäliina ja kattila!

Kesäkeitto

10 kiinteää varhaisperunaa

5 varhaisporkkanaa

1 pieni kukkakaali

2 kesäsipulia varsineen

kourallinen tuoreita herneitä

1 l luomukasvislientä

3 rkl voita

2 rkl vehnäjauhoja

1 dl kuivaa valkoviiniä (jouduin skippaamaan, koska kaikki oli juotu)

2 dl kermaa

2-5 rkl voita

2-3 tl raastettua luomusitruunan kuorta

loraus sitruunan mehua

1 tl valkopippuria myllystä

1 tl sokeria

(merisuolaa)

Pese perunat ja porkkanat, paloittele ne kukkakaalin kanssa. Viipaloi sipulit ja varret. Laita perunat ja porkkanat kattilaan. Kaada päälle sen verran kasvislientä, että kasvikset peittyvät. Säästä loppu liemi suurusteen tekoon. Keitä kasviksia noin 5 min. Lisää kukkakaali ja sipuli (ei varsia, säästä ne viimeiseen vaiheeseen). Keitä kasviksia vielä noin 10 minuuttia tai kunnes ne ovat kypsiä.

Tee suuruste. Sulata voi kattilassa. Sekoita jauhot joukkoon vimmatusti vatkaten ja anna niiden kypsyä hetki, älä kuitenkaan ruskista. Kaada viini ja sen jälkeen kerma kattilaan koko ajan vatkaten. Lisää kasvisliemi. Anna seoksen kypsyä miedolla lämmöllä noin 5 minuuttia.

Kaada kerma-kasvisliemisuurus kasvisten joukkoon. Lisää herneet. Kiehauta. Viimeistele keitto sitruunankuoriraasteella, sitruunamehulla, sipulinvarsilla, voilla ja yrteillä. Mausta valkopippurilla, sokerilla ja tarvittaessa suolalla.

PS. Söin tätä ensin Jannan tekemänä ja sit oli pakko tehdä mökillä epäilevälle V:lle.

Munakoiso-Jani

2011-06-17T12:00:00.004+03:00

Pikkuserkkuni Jani, joka on itsekin ruokabloggaillut joskus, tuli meille kylään eilen. Kysyin Janilta, jos tehtäisiin jotain pientä purtavaa illalla, ja Janilla oli ihan mahtava ehdotus! Hänen kaveripiirissään on viime aikoina tehty öljyssä uitettuja ja paistettuja munakoisoja, joten suuntasimme kaupan kautta kotiin. Aivan täydellinen välipala, joka sopisi erinomaisesti vaikka alkuruoaksi aterialle vihreän salaatin kanssa. Kokeilkaa! Helppoa ja ihanaa!

Mahtavia.

Munakoisotornit
munakoiso
paketti vuohenjuustoa
tomaattia
+ suolaa ja pippuria
rypsiöljyä tai oikeastaan mitä tahansa öljyä, makuöljyt sopivat varmasti myös erinomaisesti

Leikkaa munakoiso viipaleiksi. Laita pannulle RUNSAASTI öljyä, niin että viipaloidut munakoisot oikeasti lilluvat siinä. Paista munakoisoviipaleita kuumalla pannulla ja anna niiden imeä öljyä niin paljon kuin pystyvät. Lisää öljyä tarvittaessa. Paista molemmilta puolilta ruskeaksi, nosta lautaselle ja lisää äkkiä vuohenjuustoviipale päälle. Lisää lopuksi tomaatinviipaleet ja mausta pippurilla ja suolalla. Tarjoile! Syö heti, eivät toimi kovin hyvin jäähtyneinä.

Blogipiknik

2011-06-17T00:49:00.001+03:00

Olin viime viikolla Oslossa. Siellä satoi, satoi ja satoi. Reissu oli kuitenkin ihana, tein vähän töitä, yövyin veljeni luona ja söin hyvin. Jos olette menossa Osloon, voin suositella ruokapaikoista ainakin Laundromatia ja Food Storya. Etenkin jälkimmäinen teki syvän vaikutuksen, vedin lounaaksi simpukoita. Ah. Menkää. Mutta ottakaa paljon rahaa mukaan, MIKÄÄN ei ole kohtuuhintaista Oslossa.

Nojoo. Lensin takaisin Suomeen lauantaina ja sunnuntaina koitti ruokabloggaajien piknikki! Otin V:n mukaan ja iskeydyttiin kaikkien ihanien ruokien ja ihmisten seuraan Koffarin aurinkoon. Ruokaa oli valtavasti, ja vedin hullun ähkyn hetkessä. Ruoka oli erinomaista, mutta seura sitäkin parempaa. Voin paljastaa, että ruokabloggaajat ovat aivan ihania ihmisiä ja sain taas nauraa sydämeni kyllyydestä. Kiitos kaikille ihanille! Sunrisen sponssaamat viinit edistivät hyvää fiilistä mukavasti. Viinit olivat oikeasti hyviä, kun hinnatkin ovat Alkossa seitsemän euron pintaan.

Ruokaa oli paljon! Kuvassa näkyvät mm. IHANAT Raunan punajuurikeksit,

Sorsanpaistajan mieletön New York cheese cake ja Pienen Vispiläkaupan hurmaava tomaattisoppa.

Hannan sopan mehevä raparperi-mansikkapiirakka!

Reissusta johtuen minulla ei ollut paljon aikaa valmistautua ruokapuolella, joten tein aika simppelit eväät. Artisokkatahnaa, valmista leipää ja salaattia, jonka reseptin varastin isosiskolta. Kuva on tyhmä, eikä kerro mitään, mutta salaatti on oikeasti ihan hyvää. Ja mainostan edelleen artisokkatahnaa; tehkää sitä, se on ihanaa, ja sain muutkin vakuutetuksi piknikin aikana.

Salaatista ei oikein saa selvää, mutta Pienen Vispiläkaupan kesäisestä limetortusta onneksi sitäkin paremmin.

Kuulemma helppo tehdä, oli ainakin mielettömän hyvää!

Juusto-päärynä-pähkinäsalaatti

salaattia

herneenversoja

manchego-juustoa

pekaanipähkinöitä

päärynää

Kastike:

vaaleaa balsamicoa

oliiviöljyä

suolaa ja pippuria

Ketun keittiössä oli tuonut ihania, raikkaita ruokia.

Etualalla olevassa salaatissa (vai mikä se oli) olevat uppopaistetut pitaleivän palat olivat erinomaisia.

Viiniä taisi olla 15 pulloa. Kaikki meni.

Kesä teki paluun, niin tein minäkin

2011-06-06T13:48:00.000+03:00

Jeee! Kesä! Kevät on ollut yhtä paikasta toiseen juoksemista ja kesänkin olen jo tunkenut täyteen ohjelmaa. Mutta olen vihdoin ehtinyt myös tehdä jotain muuta kuin ainaisia arkiruokiani. Lupauduin muutama päivä sitten tekemään V:lle ruokaa, ja päädyin tekemään jotain hyvin kesäistä, sillä nakkikastike ei oikein mätsää aurinkoiseen kesäpäivään. Löysin Hesarin ruokasivuilta ihanan lämpimän perunasalaatin ohjeen, joka vaikutti juuri sopivan simppeliltä kiireiseen iltaan. "Salaatti" syntyi todella nopeasti, ja aion tehdä tätä ehdottomasti juhannuksena esim. lounaaksi tai lisukkeeksi grilliruokien kanssa. Ah. Pian uudelleen.

PS. Olen ikävöinyt teitä!

Lämmin perunasalaatti
Katja Bäcksbacka

6–7 keskikokoista perunaa (tai n. 11 varhaisperunaa)
4 luomumunaa
100 g ohuita vihreitä tuoreita papuja
100 g rasvaista ilmakuivattua kinkkua, esimerkiksi serranoa
2–3 valkosipulinkynttä
2 rkl viinietikkaa
3/4 dl oliiviöljyä
1/4 tl suolaa
3–4 vartta kevätsipulia
50 g rucolaa

+ paistamiseen 1 rkl öljyä

Keitä perunat lähes kypsiksi. Keitä kananmunia 6–7 minuuttia; keltuaisten pitäisi jäädä hieman juokseviksi. Huuhtele pavut, siisti niistä tarvittaessa päät pois. Ryöppää papuja kiehuvassa vedessä 2–3 minuutin ajan. Laita pavut kylmään veteen. Kuori perunat, pilko reiluiksi paloiksi. Leikkaa kevätsipuli pieniksi. Hienonna kinkku, ja kuori ja viipaloi valkosipulinkynnet.

Kuumenna öljy isossa paistinpannussa. (Jos kinkussa on näkyvästi rasvaa, et tarvitse erillistä rasvaa paistamiseen.) Laita kinkkukuutiot ja valkosipuli pannulle. Anna hetki kuullottua miedolla lämmöllä. Kääntele joukkoon valutetut pavut ja kypsennä muutama minuutti. Lisää sitten pannulle peruna, sekoittele varovasti. Sekoita yhteen viinietikka, oliiviöljy ja suola. Käännä lämpöä kovemmalle ja lisää seos pannulle. Anna ainesten kuumentua, sekoittele samalla varovasti. Tarkista perunoiden kypsyys.

Ota pannu liedeltä ja sekoita joukkoon sipulisilppu sekä rucola. Mausta mustapippurilla. Tarjoa heti kananmunien sekä sormisuolan kera.

Plop, plop, plop.

Äitienpäivä

2011-05-07T19:04:00.006+03:00

Käykääpä kurkkaamassa Ylen Olotilasta tekemäni äitienpäiväbrunssi. Ihanaa äitienpäivää!

Lupolo

2011-05-05T20:42:00.000+03:00

Jee, minä täällä taas pitkästä aikaa! Keittiötä on tullut kyllä käytettyä, mutta vain hyviksi todettuihin juttuihin. Tein mm. vapuksi kaksi Quiche Lorrainea ja artisokkatahnaa (mikä yllätys). En malta odottaa, että koulu loppuu tältä keväältä, jotta joskus olisi oikeasti vapaa-aikaa, ja ehtisin purkaa pöydälle kertynyttä reseptipinoa.

Kuvat otti kaverini Riikka.

Syödä kuitenkin pitää, ja niinpä kävin kokeilemassa jo jonkin aikaa sitten uuden ravintola Lupolon. Lupolo on siis Helsingissä, entisen Elviiran paikalla, omistajatkin ovat samat. Kävin Elviirassa usein lounaalla, joten halusin ehdottomasti olla ensimmäisten joukossa kokeilemassa tätä gastropubia. Kävimme kahden kaverini kanssa syömässä eräänä lauantaina, jolloin tarjolla brunssilautasta ja supistettu ruokalista. Aamiaiset olivat jo mahassa, joten itse päädyin ottamaan makkaraa (oli sillä joku hienompi nimi, jota en enää muista) bataattimuhennoksella ja kermaviilikastikkeella. Annoksen sai joko pienenä (n.11€) tai isona (en muista, ehkä 15€), itse päädyin pieneen. Seuralaiseni ottivat vuohenjuustopiirakkaa omena-fenkolisalaatilla (oisko ollut 15€?). Itse en juo olutta, joten se jäi kokeilematta, valikoima vaikuttaa kuitenkin erinomaiselta.

Ruoka oli ihan jees. Raaka-aineet vaikuttivat tuoreilta, puhtailta ja maut olivat kohdillaan. Ei mitään tajunnanräjäyttävää, mutta sellaista, että voisin mennä toistekin. Tila on kiva (tosin ei niin kiva kuin Elviiran aikoina), ja palvelu ystävällistä, tosin vähän hajamielistä. Tarjoilija unohti tuoda pyytämämme tuolin, joten oli pakko varastaa yksi viereisestä pöydästä. Vettä piti pyytää pari kertaa. Mutta silti, ihan kiva kokemus. Hesarin tyypit ilmeisesti rakastuivat paikkaan palavasti, ylistävän arvostelun voi lukea täältä. Paikka on vähän piilossa Punavuoressa (Punavuorenkatu 3), mutta etsimisen arvoinen paikka, jos haluaa vähän vaihtelua keskustan peruspaikkoihin. Illalla varmasti kivempi kuin keskellä päivää.

En yleensä ole kovin onnekas, mutta voitin eräästä kisasta Eat Helsinki 2011 -kirjan! Kirja maksaa n. 30€ ja esittelee 12 helsinkiläistä ravintolaa. Esitellyistä ravintoloista saa kirjaa näyttämällä kaksi pääruokaa yhden hinnalla (kerran)! Jee! Lupolo on yksi näistä paikoista. Pitää siis mennä uudelleenkin :)

A quiche a day keeps the doctor away

2011-04-10T19:41:00.001+03:00

Olen luonteeltani hurahtaja ja eilisen quiche-menestyksen siivittämänä tartuin tänään taas irtopohjavuokaan ja voipakettiin (vaikka pitäisi tehdä kaikkea muuta...). En jaksanut lähteä kauppaan, joten tongin kaappeja epätoivoisena. Parastahan piirakoissa on se, että niihin voi tyhjentää kaikki oudot kaapista löytyvät ruoka-aineet ja ylijäämät. Kasvispuolelta kaapista tervehtivät vain kaksi punasipulia ja yksi tavallinen sipuli. Hihkuin, kun eteeni sattuivat Marilta saamani kuivatut mustatorvisienet. Sieni-sipulipiiras oli aivan ihana ja kuivattujen sienien käyttäminen sata kertaa helpompaa kuin odotin.

Jo syödyt osat rajautuivat taktisesti kuvan ulkopuolelle.

Quiche part 2
n. 2dl kuivattuja (mustatorvi-)sieniä
kaksi punasipulia
sipuli
2rkl hunajaa
suolaa
öljyä/voita
mustapippuria
150g emmental-raastetta
2dl kermaa tai 1dl kermaa ja 1dl ranskankermaa
3 kananmunaa

Laita kuivatut sienet likoamaan pariksi tunniksi. Valuta sienet kuiviksi ja kuivaa vielä talouspaperiin. Pilko sipulit puolikkaiksi renkaiksi. Kuulota tavallista sipulia ja heitä sienet mukaan, mausta kevyesti suolalla. Laita sivuun odottamaan ja laita punasipulit pannulle. Lisää hunaja ja pehmitä sipuleita hunajassa. Lisää ensin punasipulit esipaistetulle voitaikinalle, rouhi päälle mustapippuria ja lisää lopuksi sieni-sipuliseos. Lisää päälle muna-juustoraaste-kermaseos ja loput juustoraasteesta. (kts. Quiche Lorrainen ohje, siitä löytyy myös voitaikinapohjan ohje)

Quiche

2011-04-10T10:00:00.001+03:00

Paras tapa loistaa keittiössä on varastaa toisten ideat. Muutama viikko sitten olimme V:n kanssa brunssilla kavereidemme luona, ja huh huh millaiset tarjoilut notkuivat pöydässä. Tuore äiti oli ehtinyt loihtia mm. sitruuna-marenkipiirakan ja quichen, jossa oli pekonia. Kaikki oli aivan ihanaa, mutta etenkin quiche jäi pyörimään mieleen - ja vatsaan syötyäni sitä noin viisi palaa (huom. liioiteltu alakanttiin). Blogia seuranneille ei tule yllätyksenä, että pekoni on suurin syy lihansyöntiini ja elämäni toinen suuri rakkaus.

Keittiössämme on ollut aika hiljaista. Jos olen tehnyt ruokaa, olen tehnyt tuttuja, helppoja juttuja. Mutta kun saimme eilen vieraita, päätin hurmata heidät quichellä ja pekonilla. Maun tiesin olevan hyvä, mutta toteutus vähän pelotti. En tosiaankaan ole mikään leipojaluonne, ja jo hienosteleva ranskalainen termi "quiche" kuulostaa tuntikausien hikoilulta ja itkuraivarilta keittiössä. Onneksi muistin, että Äijäruokaa-blogin Ari on Suomen katu-uskottavin quiche-ekspertti. Löysin blogista ihanan helpon voitaikinan ohjeen ja quichen reseptin, jossa oli käytetty pekonia. Voitaikinan tein orjallisesti ohjeen mukaan, mutta piirakan täytteet sovelsin aika vapaalla kädellä. Superhelppoa! Miksei kukaan kertonut tätä aiemmin!

En ehtinyt ottaa kuvaa quichestä valmiina, ja oli jo lähellä ettei ehditty kuvata edes yhtä palaa, sillä piirakka hävisi neljän henkilön suuhun melkein kokonaan viidessätoista minuutissa. Edes jälkeenpäin iskenyt ähky ja ruokaväsy eivät himmentäneet quichen makusinfoniaa. Ah. Teen heti tänään uuden, mutta tällä kertaa ehkä kasviksilla, etten muutu kohta itsekin pekoniksi.

V:n stailauksessa haettiin eurooppalaista tunnelmaa.

Esipaistettu voitaikinapohja Äijäruokaa
150 g voita
4,5 dl puolikarkeita vehnäjauhoja
ripaus sokeria
kylmää vettä

Kuutioi voi sivultaan puolen sentin kuutioiksi. Lisää jauhot. Sekoita. Lisää sokeri. Nypi voi ja jauhot sekaisin, mutta älä stressaa hyvästä sekoittamisesta. Tarkoitus on vain valmistella seuraavaa vaihetta eikä voi saa lämmitä liikaa. Lisää kylmä vesi ja sekoita sormenpäillä. Älä lisää vettä niin paljon, että taikina muuttuu tahmeaksi. Lisää vielä tilkka vettä saadaksesi mukaan taikinan ulkopuolelle jäänyt osa.

Pane taikina jauhotetulle pöydälle ja painele kämmenen tyvipuolella (jotta taikina ei lämpiäisi) kunnes voi ja jauhot sekoittuvat hyvin. Muotoile taikina parin-kolmen sentin pakuiseksi kiekoksi ja kaulitse irtopohjavuokaasi sopivaksi. Taita taikina puoliksi ja vielä toisen kerran puoliksi, jolloin taikina on helpompi siirtää (irtopohja-)vuokaan. Avaa taitokset vuoassa ja taputa taikina kiinni vuokaan. Laita päälle foliota ja kuivia herneitä, jotta lopputulos olisi esipaistessa siistimpi, mutta se ei ole välttämätöntä. Esipaista n. 12 minuuttia 200 asteessa.

Quiche Lorraine
2 pkt pekonia (eli n. 280g)
2 isoa sipulia
mustapippuria
150g emmental-raastetta
2dl kermaa tai 1dl kermaa ja 1dl ranskankermaa
3 kananmunaa

Tee voitaikina ja esipaista se yllä olevan ohjeen mukaisesti. Pilko ja ruskista pekonia. Pilko sipuli suht isoiksi paloiksi ja kuullota pannulla, mausta mustapippurilla. Lisää pekonit ja sipulit esipaistetun pohjan päälle. Sekoita kerma ja munat hyvin keskenään ja lisää n. puolet juustoraasteesta. Levitä pohjan päälle tasaisesti. Ripottele loput juustoraasteesta pinnalle ja paista 200 asteessa n. 20-30min kunnes pinta on kauniin ruskea.

Juhlapäivä

2011-03-27T21:34:00.000+03:00

Eino täytti tänään vuoden! Sankaria lahjottiin kekseillä ja salaatilla. Olin suunnitellut tekeväni Einolle herkkuaterian, mutta energiat olivat ihan nollissa... Olen ehtinyt hädintuskin edes nukkua kotona, sillä tekemistä riittää. V on kipeänä ja olen lämmitellyt hätäisenä jotain valmiskeittoja. Hävettää. Palaan pian reseptien kera! Älkää unohtako meitä!

Moderni suomalainen perinneruoka

2011-03-03T17:36:00.008+02:00

Olin taannoin Helkan järjestämässä blogimiitissä, ja nyt he järjestivät ihanan reseptikilpailun.

"Kirjoita oma reseptisi teemalla: suomalainen moderni perinneruoka. Aiheen rajaus ei ole mitenkään kiinteä, voit myös tehdä reseptin suomalaistetusta ruuasta tai vaikkapa hyvästä ruuasta. Joku suomalaisuuteen vivahtava juttu siinä kuitenkin olisi suotavaa olla, mutta raaka-aineidenkin suhteen sinulla on vapaat kädet. Ja pääruokareseptistä tässä on kyse.

Reseptit osallistuvat julkiseen äänestykseen parhaan suomalaisen modernin perinneruuan leikkimielisestä tittelistä. Voittaja ja/tai muutama hyvä resepti otetaan mahdollisuuksien mukaan Helkan Keittiön iltalistalle myytäväksi (Keittiöpäällikkömme arvioi soveltuvuuden ravintolakeittiöön) kyseisen blogin erikoisannoksena."

Ehkä arvaattekin, että minäkin osallistuin. Tein jo jonkin aikaa sitten ihanaa punajuurikastiketta, ja olen siitä asti haaveillut siitä ahvenen kaverina. Nyt se tuli toteutettua! En tiedä miten modernia tämä on, ainakin asettelun puolesta ollaan hyvin alkukantaisella asteella (käykää vilkaisemassa millaisia taideteoksia muut osallistujat ovat tehneet...), mutta olin ihan polvet heikkoina tätä syödessä. Saan nykyään muutenkin niin harvoin kalaa, kun V ei sitä syö, joten oli ihanaa hemmotella itseään ja syödä kunnon kala-ateria. Kaksi ahvenfileetä maksoi Stockmannin Herkussa n. 3€, eli annoksen hinta ei todellakaan ollut korkea, onneksi juurekset ovat edullisia.

Ulkoasuun olisin tosiaan voinut panostaa aika paljon enemmän, mutta en ole koskaan ollut hyvä ruoan estetiikan kanssa... Tein oikeasti kaksi annosta, joista toisessa "swiippasin" muusia lusikalla kaareen lautaselle. Lopputulos oli niin ruma, että päädyin tähän perinteiseen malliin. En ollut tajunnut ostaa mitään härpäkkeitä koristeluun, mutta älkää antako sen hämätä!

Käykää äänestämässä suosikkianne, sillä kaikkien äänestäneiden kesken arvotaan illallis- ja hotellilahjakortteja! Olen testannut molempia ja voin suositella vilpittömästi :)

Ahvenfileitä palsternakkamuusilla ja punajuurikastikkeella

Muusi (riittää aika moneen annokseen....)
1,5 palsternakkaa (keskikokoista/isohkoa)
1-2 perunaa
n. 50g voita (tai enemmän...)
suolaa
kermaa n. 1dl
vettä

Pilko palsternakka ja peruna kattilaan ja kuullota hetki voinokareessa. Lisää vettä sen verran, että juurekset peittyvät. Keitä pehmeiksi, kaada melkein kaikki keitinvesi pois. Muussaa juurekset perunasurvimella muusiksi, lisää voita ja kermaa, voi saa maistua.

Punajuurikastike (riittäisi kyllä isolle pataljoonalle tästä annoksesta)
2 isoa punajuurta tai 4 pientä
pieni tai puolikas palsternakka
punasipuli
kasvisfondia/liemikuutio
voita
suolaa
emmental-juustoa (n. kourallinen)
pippuria
kermaa (n. 1dl)
vettä

Pilko juurekset ja kuulota hetki voissa. Lisää vesi, kunnes peittyvät ja lorauta mukaan fondia/liemikuutio. Keitä kunnes ovat pehmenneet. Ota suurin osa liemestä talteen, jätä pohjalle jonkin verran ja surrauta sauvasekoittimella tasaiseksi. Lisää kerma, pippuri, (suolaa,) ja emmentalraaste joukkoon ja "laimenna" tarvittaessa omalla liemellä, jos kastike on liian jäykkää. Kiehauta vielä kerran.

Ahvenfileet
2 ahvenfilettä
voita
suolaa

Suolaa fileet ja kuumenna pannulla reilusti voita. Paista fileet nopeasti molemmilta puolilta.

Sitten kootaan annos ja nautitaan... Voisi koristella vaikka valkosipulin versoilla tai ruohosipulilla? Ja ehkä laittaa sitruunanviipaleen ahvenelle?

Valaistuminen

2011-03-01T22:57:00.000+02:00

Huh, päivitystahti ei ole ollut tällainen pitkään aikaan! Synttäriviikonloppu oli kiireinen, mutta siinä ehti tehdä näköjään yhtä sun toista ruokarintamalla. Tätä wokkia olin suunnitellut yöpalaksi meille ja Ruokahommien Jannalle ja hänen siipalleen, kun kotiuduttiin lauantain synttäreiltä joskus yöllä. Menimme kuitenkin suoraan (keski-ikäisinä) nukkumaan, ja iskin pannun hellalle vasta sunnuntai-iltana, kun piti taikoa eväät maanantaiksi. Teen tällaisia pikawokkeja suht usein, mutten ole tainnut koskaan blogata näitä, kun tuntuvat niin "itsestäänselvyyksiltä". Nyt oli kuitenkin pakko. Meitä on nimittäin huijattu.

Tiesittekö, että on ihan daijua laittaa ne mausteet nuudeleiden keitinveteen!? Olenko ainoa tällä planeetalla joka on tehnyt näin viimeiset 15 vuotta (muutaman konsultoivan puhelun jälkeen selvisi, että ilmeisesti olen....)? Elin itse tuossa tyhmässä harhaluulossa syöden mauttomia, persoonattomia wokkeja, kunnes selailin erilaisia wokkireseptejä netistä (uuden wokkipannuni innoittamana). KUKAAN tuolla maailmalla ei lisää niitä mausteita siihen veteen (ellei tee jotain nuudelisoppaa), vaan KAIKKI sekoittavat wokille oman kastikkeen. Liityin tähän valistuneiden joukkoon hiljattain, ja haluan nyt levittää ilosanomaa kaikille. Tällä kertaa soosini onnistui jotenkin erityisen hyvin, joten halusin tulla heittämään vinkin teidänkin suuntaanne. Vaikka wokki näyttää todella tylsältä, se oli oikeasti ehkä yksi parhaista mitä olen koskaan tehnyt. Kuva on aika hirveä, sillä vasta syödessä tuli fiilis, että tätä on pakko mainostaa blogissa. Sitten äkkiä nopea kuva keittiössä! Toivottavasti teksti kuitenkin vakuuttaa teidät kokkailemaan, vaikka kuvan pitäisi kertoa enemmän kuin tuhat sanaa.

Soosin aineet eivät ehkä löydy heti kaapista, mutta nyt ostoksille, sillä aineet ovat monikäyttöisiä ja säilyvät pitkään. Pian voit nauttia maailman parhaista wokeista vaikka joka päivä. Toivottavasti muuten kestätte tätä liioittelevaa tyyliäni, olen ihan samanlainen livenä. Finneistäkin puristetaan aina kilo talia.

Joo, ei ole wokkipannu tässä kuvassa käytössä, ja levyllä on palanutta öljyä, mutta sellaista se on.

Pitkän ankealta vaikuttava, mutta oikeasti tosi hyvä kasviswokki, kolmelle
3pkt nuudeleita (tai 3 sellaista "kuutiota", tiedättehän...)
3 porkkanaa
sipuli
parsakaali
1-2 valkosipulinkynttä
+ laita ihmeessä tofua tai mitä tahansa muuta, olisin laittanut itsekin jos olisi ollut... kesäkurpitsakin oli mennyt jo huonoksi :/

Soosi (heittelin kaikkea fiilispohjalta, mutta heitin sulkuihin arviot - voivat tosin heittää aika paljon, mutta ei voi tulla huono heität missä suhteessa tahansa)
seesamiöljyä (n. 1tl)
soijaa (n. 3rkl)
kalakastiketta (n. 1rkl)
punaista currytahnaa (n. 1tl)
chiliä (n. 1tl)
rouhittua mustapippuria
osterikastiketta (n. ½ dl)

Pilko sipulit suht isoiksi lohkoiksi, valkosipulinkynnet pieniksi ja porkkanat suht ohuiksi tikuiksi. Laita parsakaalin kukinnot höyryttymään, älä höyrytä liikaa vaan säilytä rapsakkuus! Sekoita soosin aineet keskenään. Keitä nuudelit kypsiksi, varo ettei mene ylikypsän puolelle. Paista ensin pannulla öljyssä sipuleita ja porkkanaa ja lisää kevyesti höyrytetyt parsakaalit joukkoon, kun porkkanat ovat vähän kypsyneet. Lisää mukaan soosi ja sekoita. Lisää vielä nuudelit, sekoita hyvin ja tarjoile.

Suolainen pannukakku

2011-02-28T13:00:00.012+02:00

Tarjoilin siskoni tekemään pitsapannaria synttäreilläni jo viime vuonna, ja tänä vuonna tein oman version. Oli kiva yllätys, kun huomasin Pumpkin Jamin Marinkin tehneen hiljattain suolaista pannukakkua, ja niinpä otin taikinapohjan reseptin sieltä. Täytteet tulivat omasta päästä. Toimi muuten tosi hyvin! Pientä säätöä oli ehkä valmiin pannarin pohjan kosteuden kanssa (johtui ehkä kirsikkatomaateista?), jonka imeytin lopulta keittiöpyyhkeeseen. Suosittelen kyllä kaikille tätä! Tosi, tosi, tosi helppo ja hyvä, ja täytteet voi soveltaa aika pitkälti oman jääkaapin pohjalta. Olisin laittanut tähän aurinkokuivattuja tomaatteja pieneksi hakattuna, mutta unohdin ostaa niitä. Iskin ne kyllä tuohon reseptiin, sillä suolasattumat toimivat varmasti tosi hyvin aika pliisun pohjan kanssa. Nyt feta toimi kohokohtana.

Kuva on aika puuroa, mutta saatte varmaan ideasta kiinni.

Suolainen pannukakku (pellillinen)

Pohja

4 kananmunaa

8dl maitoa

4,5dl vehnäjauhoja

1tl suolaa

2rkl öljyä

Täytteet

paketti fetaa

punasipuli

kirsikkatomaatteja ja/tai pieneksi hakattuja aurinkokuivattuja tomaatteja

2 valkosipulinkynttä

pestoa, pieniä "nokareita" siellä täällä

Riko munat kulhoon ja vatkaa rakenne rikki. Lisää joukkoon 4dl maitoa ja vatkaa jauhot hiljalleen joukkoon, koko ajan sekoittaen. Vatkaa mukaan loput maidosta, sekä öljy ja suola. Anna turvota 15-30 min. Valmistele sillä aikaa täytteet. Lisää taikina leivinpaperilla vuoratulle pellille ja levitä täytteet tasaisesti. Paista 200-asteisessa uunissa reilut puoli tuntia.

Synttärihumua

2011-02-27T18:23:00.004+02:00

Huuuuuuuuh, olen taas vuoden vanhempi. Synttäreitä juhlittiin eilen isolla porukalla samaan tapaan kuin viime vuonna. Tällä kertaa synttäreitään juhli myös V, joka täyttää vuosia maaliskuun lopussa. Vuokrasimme taas Otaniemestä Kinopolin, pienen elokuvateatterin, jossa tarjottiin vieraille 12h kestävät leffasynttärit. Salissa pyöri päivän aikana Kaunotar ja Hirviö, The Wizard of Oz, Be Kind Rewind, Footloose ja The Rocky Horror Picture Show. Ruokapuolella palvelivat popparitönikät ja irtokarkit, sekä tässä postauksessa esitellyt luxuspalat, suolainen pannukakku (resepti seuraavassa postauksessa), crostinit artisokkatahnalla ja herneenverso-vuohenjuustotahnalla sekä isosiskon tuomat pekonimuffinssit ja toscapiirakka. Kaikki ruoat olivat sormisyötäviä ja helppoja ottaa leffasaliin mukaan.

Valtteri Hentilä otti kuvat.

Illan hittejä taisivat olla luxuspalat ja artisokkatahna. Jos et ole vielä tehnyt sitä tahnaa, niin kokeile nyt ihmeessä! Nämä luxuspalat olivat muuten NIIN helppoja ja tosi hyviä, sekä aika varmoja melkeinpä jokaisen makuun. Teen ehdottomasti uudelleen. Pian. Ohjeen määrät olivat aika outoja (1 1/5tl vaniljasokeria?), mutta seurasin niitä aika orjallisesti ja hyvä tuli.

Taustalla siintää suolainen pannari!

Luxuspalat, pellillinen (resepti Limepippurista)

Pohja
3 kananmunaa
4 dl sokeria
3 3/4 dl vehnäjauhoja
3 tl leivinjauhetta
1 1/5 tl vaniljasokeria
4 1/2 rkl kaakaojauhetta
150 g sulatettua voita tai margariinia
2 dl kuumaa vettä

Sekoita munat ja sokeri keskenään. Et tarvitse vatkainta, vaan riittää, että sekoitat ne lastalla sekaisin. Sekoita toisessa kulhossa keskenään jauhot, leivinjauhe, vaniljasokeri ja kaakaojauhe. Lisää jauhoseos muna-sokeriseokseen ja lisää joukkoon vielä rasva ja vesi.

Sekoita taikina tasaiseksi, levitä leivinpaperin päälle pellille ja paista 200 asteessa noin 15 minuuttia.

Päälle
170 g (valko)suklaata
2 rkl öljyä

Laita suklaapalat ja öljy kattilaan ja sulata tasaiseksi seokseksi. Levitä kuorrutus jäähtyneen pohjan päälle ja ripottele halutessasi koristeita pinnalle. Anna jäähtyä ja leikkaa levy paloiksi. Kuorrute kovettuu jääkaapissa, joten nosta ainakin hetkeksi kylmään ennen tarjoamista.

Väärä vuodenaika

2011-02-18T20:04:00.003+02:00

Helsingissä on ollut aivan järkyttävän kylmä koko viikon. Olen kulkenut tunnistamattomana toppahahmona ympäri kaupunkia ja haaveillut aurinkolomasta. Eilen nenäni rupesi muistuttamaan vesiputousta ja korvaani kutitti kuin sinne olisi mennyt hiekkaa (tai sitten korvatulehdus lähestyy), joten päätin hylätä talven - ainakin henkisesti. Kaipasin jotain vihreää, tuoretta ja ehkä jotain, joka veisi orastavan flunssan mennessään. Löysin Chocochilistä kesäkurpitsakeiton reseptin, ja suuntasin ostoksille. Kesäkurpitsan loistokausi ei tosiaankaan ole näin talvella, ja podin hieman huonoa omatuntoa lapatessani kilon kesäkurpitsoita pussiin. Mutta hei, girl's gotta do what girl's gotta do.

Keitto oli superhelppo tehdä. En ostanut soijajogurttia tai kaurakermaa, sillä jääkaapissa oli iso tonkka Lidlin kreikkalaista jogurttia ja se toimi erinomaisena vaihtoehtona noille vegaaneille ehdotuksille. Kesäkurpitsakeitto oli ihanan kesäinen, mutta vähän mauton. Ensi kerralla kuullotan sipulit voissa ja lisään jogurtin sijaan kermaa. Suolaa lisäilin aika vapaalla kädellä, mintun ihanaa makua peittämättä (josta tuli vähän mieleen lipstikka), mutta lopulta oli pakko tarttua vielä tabascoon, joka sopi keittoon ihan älyttömän hyvin näillä paukkupakkasilla! Ehkä orastava flunssa on piilottanut makuaistini jonnekin? Keiton kylkeen nautimme vielä hyvää Primulan pähkinäleipää, jota V toi töistä (ei ole siis Primulalla töissä, vaan jäi yli jostain kokouksesta...). Olo on nyt paljon terveempi, laihempi, kauniimpi ja onnellisempi. Ihan jees.

Kesäkurpitsakeitto, 4-6 annosta
n. 1kg kesäkurpitsaa
oliiviöljyä/voita
sipuli
2 valkosipulinkynttä
n. litra kasvislientä (itse aloitin 7dl eikä tarvinnut lisätä)
tuoretta minttua
maustamatonta jogurttia/kermaa
sitruunamehua
+ tabascoa
+ suolaa

Silppua sipuli ja valkosipulinkynnet ja viipaloi kesäkurpitsa. Kuullota sipuleja hetki oliiviöljyssä/voissa, lisää sitten kesäkurpitsat ja jatka paistamista vielä pari minuuttia. Lisää osa kasvisliemestä ja anna kiehua, kunnes kesäkurpitsat ovat kokonaan pehmenneet, ei vie kauaa. Soseuta keitto. Lisää tässä vaiheessa minttu, sekä loput kasvisliemestä, jos tarpeen. Sekoita joukkoon jogurtti/kerma ja mausta lopuksi sitruunamehulla ja suolalla (+tabascolla jos maistuu).

Muuten, kävin ostoksilla Stokkan Herkussa, ja ainakin Helsingin keskustan tavaratalossa saa ostettua luomumunia irtomyynnistä! Vieressä oli valmiina pakettina luomumunia yli 4€ rasia, mutta kun latasin itse pakettiin kuusi ihanaa, herttaista, ja keskenään ihan erikokoista munaa, oli loppusumma 2,21€. Aika vähän hyvästä mielestä ja hyvistä munista.

Tähän loppuun vielä esittely Einon uusista tyttöystävistä. Jäbällä riittää naisia joka tassulle.

Hyvää ystävänpäivää!

2011-02-14T14:33:00.002+02:00

Ihanaa ystävänpäivää kaikille. Rutistakaa pienimmästäkin syystä.

Terkuin Pitkä, V ja Eino.

Mutta älkää rutistako kauhean kovaa, jos kainalossa on hamsteri.

Helka

2011-02-10T00:00:00.000+02:00

Moni teistä on varmaan jo lukenut muista blogeista Helkan järjestämästä tilaisuudesta, jossa oli paikalla valtava kasa ruokabloggareita. Jee, minäkin olin siellä! Tosin pääsin paikalle vasta vähän viiveellä, ja missasin sekä Essi Avellanin samppanjatastingin, Helene Auramon puheenvuoron ja lounaan... Harmittaa. Onneksi ehdin paikalle, kun tarjolla oli kahvia ja pullaa, ja sen jälkeen ryhdyttiin pienissä porukoissa kokkailupuuhiin! Oli ihanaa tarttua paistinpannuun ja tuoreisiin aineksiin tauon jälkeen, ja etenkin tehdä ruokaa niin mahtavassa porukassa. Meidän tehoryhmässä oli mukana Voisilmäpeliä, Ruokahommien Janna ja Pastanjauhajien naisvahvistus. Valmistettiin ainakin rosmariinisorbettia, perunasalaattia, punaherukkajäädykettä, kirsikkatomaattihilloketta, savuporotartaria, siikachevicheä, Aura Gold -moussea ja mainoituja omenia.

Eihän se kokkailu ihan ongelmitta sujunut, mm. siirappi tuli keitettyä kahteen kertaan. Ja tiedoksi nyt kaikille! JOS (retorisesti) liivatteen esim. sulattaa kermaan ja unohtaa koko homman, niin että liivate on ehtinyt jo hyydyttää sen kerman ennen kuin olet valuttanut sen muuhun seokseen, niin liivatehässäkkää EI tarvitse heittää viemäristä alas ja ryhtyä tekemään hommaa alusta, vaan kerman voi lämmittää uudelleen, jolloin hyytyminen häviää (voiko näin pitkää lausetta olla?). Ja tämä on hyvä huomata ennen kuin kerma on jo hävinnyt putkiston uumeniin.

Pienen ikuisuuden jälkeen siirappi oli valmista!

Ei tarvi hetkeen kokeilla kotona...

Rosmariinisorbetti jakoi mielipiteitä, mutta osui täysillä meikäläisen makuhermoon.

Ja valmis sorbetti oli jo esteettisesti hurmaava.

Joka tapauksessa, naurua ja riemua riitti, ja valmista tuli! Illallisella oli ihana nauttia myös itse tehtyjä ruokia, ja lisäksi Helkan keittiön loihtimia herkkuja. Ihana illallinen, mahtavat Essin valitsemat viinit ja mitä mainioin seura. Baarissa nautitun lasillisen jälkeen nukahdimme Jannan kanssa melkein matkalla hotellihuoneeseen. Näköjään nauraminenkin käy urheilusta.

Kiitos Janna, kun otit mullekin kuvia (kamera jäi hotellihuoneeseen)!

Pääruokana oli poroa, mums.

En jaksanut syödä edes kaikkia jälkiruokia, historiallista.

Mun heikko kohta on jäädykkeet, ja toi punaherukkajäädyke hävisi aika nopeasti lautaselta.

Kiitos paljon kaikille bloggaajille ja Helkan henkilökunnalle ihanasta, ihanasta päivästä! Oli taas ihana nähdä teitä ja tutustua uusiin naamoihin. Ja pahoittelut Essi Avellanille tältä moukalta, joka kyseli "mikäs blogi sulla on". Vieläkin hävettää.

Lue muualta:

Sillä Sipuli Samppanjaa, poroa ja naurua Helkassa

Kulinaarimuruja Sorbetti meni kakkoseen (ja fiilis)
Kannat Kattoon Samppanjatasting ja söpöilyn salat
Herkku ja Koukku Räps räps ja poks poks!
Unelias Kokki Helkan kelkassa
Sorsanpaistaja Peruslauantai
Voisilmäpeliä Viikonlopun viinihommat ja vähän ruokaakin
Äijäruokaa Helkan keittiössä
Pumpkin Jam Helkan keittiössä
Peruspöperöä Tanssivan viinin salaisuus
Liemessä Täydellinen nainen on skrode, läski ja luiseva (täältä löydät reseptejä listattuihin juttuihin!)
Avaruusasema Shamppanjaa ja herkkuja Helkassa
Siskot kokkaa Me pyrimme olemaan Suomen paras kolmen tähden keittiö
Pastanjauhantaa Helkan huomassa
Ketun keittiö Samppanjaa ja teräviä veitsiä
Cebicin keittiössä Samppanjaa Essi Avellanin seurassa
Ruokahommia Hotelli Helka ja eniten linkkejä sisältävä merkintä ikinä

Ympäri mennään ja yhteen tullaan

2011-02-06T16:40:00.002+02:00

Täällä ollaan! Elämä on nykyään superkiireistä. Lähden aamuisin seitsemältä liikenteeseen ja olen hyvällä tuurilla kotona kymmeneltä. Huh. Kahdestaan bloggaaminen oli paljon helpompaa, kun toinen paikkaili kiireisiä kausia. Olen kyllä kokkaillut jotain, mutta lähinnä tuttuja juttuja (kuten liekkikakkua ja kladaria). Työpöydällä on pino houkuttelevia reseptejä odottamassa, ja näillä näkymin ehdin tehdä jotain ruokaa ensi viikon sunnuntaina. Jee!

Halusin kuitenkin tulla esittelemään uuden perheenjäsenemme. Ihana karttapallo löysi tiensä meille Kierrätyskeskuksen kautta, ja valaisee nyt olohuoneemme nurkkaa. Olin jo pitkään haaveillut karttapallosta, joka on Neuvostoliiton ajoilta, ja jipii, oli selvästi kohtaloa, kun pallo käveli (ei kirjaimellisesti) meitä vastaan Matinkylän Kierrätyskeskuksen käytävällä.Eikö olekin söpö?

Ainiin, pian kuulette myös hauskasta blogitapaamisesta, johon osallistuin eilen!

Toi puhelin toimii! Aito vanha, mutta meillä ei ole lankapuhelinliittymää...

Lauantaista tuli ruokatorstai

2011-01-16T21:53:00.005+02:00

Eilen heräsimme V:n kanssa myöhään, ja teimme yhdessä ihanan aamupalan. Pöydästä löytyi mm. pekonia, munia, smoothiet, aamiaismuffineja, turkkilaista jugurttia siirapilla ja kasviksia. Mmm, paras tapa aloittaa kiva päivä. Edes imurointi tai vessan pesu ei harmittanut hyvän aamiaisen jälkeen.

Parasta oli, että tiesimme syövämme myös illalla hyvin. Olin nimittäin edellisenä iltana laittanut kuivatut herneet likoamaan veteen, ja siivoilujen lomassa keitin meille herkullisen hernesopan (joka oli vielä parempaa tänään kuin eilen). Teimme vielä kimpassa perinteisen pannarin ja euforia oli taattu koko illaksi - etenkin kun seitsemältä istuimme Helsingin Kaupunginteatterin penkeille ja upposimme Wickedin maailmaan.

Alusta loppuun, ihan paras päivä vähään aikaan. Rentoutumiseen ei tarvita aina lomaa tai kalliita kasvohoitoja.

Hernekeitto (resepti Helsingin Sanomista)

3dl kuivia herneitä

1 3/4 l vettä

1 pienehkö sipuli

tilkka öljyä

1tl meiramia

1/4–1/2 tl suolaa

100g palvikinkkua

1/2-1 pkt pekonia (itse laitoin kokonaisen, ei todellakaan ollut liikaa)

Lisäksi

1–2 sipulia ruskistettuna

(pekonia)

Laita herneet veteen likoamaan yöksi. Kuori ja hienonna sipuli ja kuullota se öljytilkassa suuren kattilan pohjalla. Kaada kattilaan liotetut herneet liotusvesineen ja kuumenna. Lisää meirami ja hieman suolaa. Kypsennä kannen alla runsaan tunnin ajan. Lisää tarvittaessa kattilaan vettä. Kuutioi palvikinkku pieniksi. Suikaloi pekoni. Laita lihat pannulle ja anna niiden saada väriä. Lisää keittoon kinkku ja pekoni. Keitä, kunnes herneet ovat täysin kypsiä eli noin puolen tunnin ajan. Tarkista maku, lisää tarvittaessa suolaa. (Toisinaan kinkku on niin suolaista, että lisäsuolaa ei tarvita. Itselläni tosin ei ollut, ja suolaa piti lisätä aika paljon.) Paista halutessasi lisäkkeeksi sipulia ja jäljelle jäänyt, silputtu pekoni. Annostele keittoa lautasille ja laita lusikallinen sipulia ja pekonia päälle.

Pannukakku (resepti Kotikokki.netistä, heltsun)

4dl vehnäjauhoja

1,5dl sokeria

1tl leivinjauhetta

1tl suolaa

1tl vaniljasokeria

8dl maitoa

2 kananmunaa

100g sulatettua voita (tai margariinia)

Sekoita kuivat aineet keskenään. Lisää sekaan maito, munat sekä sulatettu, jäähtynyt voi/margariini (voilla parempi maku). Kaada taikina leivinpaperille syvälle uunipellille ja paista 200-225 asteessa n. ½ tuntia.

Barf, Banoffeeta

2011-01-07T18:50:00.002+02:00

Teen harvoin kakkuja, muffinsseja tai muitakaan jälkiruokia. Leipominen menee mielestäni jo vähän kemian puolelle, ja se ei todellakaan ole koskaan ollut vahvimpia osaamisalueitani. Olen onnistunut pilaamaan varmaan kymmenet muffinssit ja kakut paistamalla ne joko liian kuiviksi tai jättämällä turhan raaoiksi. Siksi arvostankin kakkuja, joiden tekemiseen ei tarvita uunia tai muitakaan erikoistaitoja (kuten pursotusta).

Olen tehnyt banoffee-kakkua kerran aikaisemminkin, joten tiesin sen olevan a) helppo ja b) sairaan hyvä. Kakku tehdään pieneen, 18cm halkaisijaltaan olevaan rengasvuokaan. Tein ensimmäisen kakkuni seitsemän hengen rapujuhliin, ja kun iskin kakun pöytään, otti emäntä pakkasesta mustikkapiirakat sulamaan. No miten kävi? Kakkua jäi yli, eikä kukaan koskenut siihen piirakkaan. Kun kerron, että kakku on överi, tarkoitan TODELLA överi. V manasi jo kaksi päivää ennen tämän toisen kakun tekemistä, ettei hän jaksa syödä sitä enempää. Eli kaikki sokerihiiret, tässä on teidän kakkunne!

Vaikka banoffeen tekemiseen menee aikaa, on kakku lopulta harvinaisen helppo tehdä. Haastavinta on ehkä käydä kaupassa ostamassa sokeroitua kondensoitua maitoa (säilyke), ja laittaa purkki kiehuvaan veteen kattilaan hengailemaan vajaaksi kolmeksi tunniksi. Kun purkin avaa, saa eteensä tölkin täynnä ihanaa kinuskia (muistuttaa löysää lehmätoffeeta). Kinuskin voisi syödä sellaisenaan, mutta kun sen yhdistää digestivepohjaan, kermavaahtoon ja banaaniin, ollaan aika hartaiden asioiden äärellä. Suosittelen! Ja niin ilmeisesti Jannakin.

Note to self: Älä kuitenkaan yritä syödä tätä samana päivänä kun vedät lautasellisen sushia, pari kulhoa taivaallista sitruunajäätelöä, järkyttävät määrät leipää ja artisokkatahnaa sekä hampurilaisbuffetin.

Janna, tervetuloa mun hovikuvaajaksi.

Banoffee-kakku (resepti Elämä makeaksi -blogista)
Pohja
300g (suklaa) Digestive-keksejä
100g voita

Täyte
397 g kondensoitua maitoa (eli tölkki)
2 banaania
2dl vispikermaa
2tl vaniljasokeria
kaakaojauhetta

Murustele keksit ja sekoita ne sulatetun voin kanssa hyvin sekaisin. (Vinkki: Kaulitse muovipussissa!) Pingota 18 cm:n irtopohjavuoan pohjlle leivinpaperi ja taputtele keksivoi-seos vuoan pohjalle ja hieman reunoille, nosta jääkaappiin jähmettymään siksi aikaa kun valmistat toffeen kondensoidusta maidosta. Irrota etiketit purkista ja laita tölkki vesikattilaan kiehumaan alhaiselle lämmölle (eli noin kolmoselle, niin että vesi kuitenkin kiehuu koko ajan) vajaaksi 3 tunniksi. Tänä aikana se tiivistyy ja muuttuu toffeeksi.

Kolmen tunnin päästä aukaise säilykepurkki ja kaada se pohjan päälle, levitä tasaiseksi. Nosta jääkaappiin tai pakkaseen että seos jäähtyy. Vaahdota kerma ja mausta se vaniljasokerilla. Pilko yksi banaani toffeen päälle, peitä torttu kermavaahdolla ja pilko toinen banaani kermavaahdon päälle. Sihtaa lopuksi kaakaojauhetta tortun päälle ja herkuttele!

Ruokamatka Tukholmaan

2011-01-05T20:13:00.001+02:00

Mitä tehdä silloin kun ei ole mitään blogattavaa, mutta haluaa blogata jotain? Kannattaa soittaa kaverille (jolla on myös blogi) ja varastaa hyvä postauksen aihe. Tässä postauksessa edustavat siis Ruokahommien Jannan kuvat meidän yhteisestä reissusta Tukholmassa (olin sentään mukana, ettei mennyt törkeäksi pöllimiseksi). Viikonloppu "lännessä" vietettiin öö lokakuun lopussa? Marraskuun alussa? En muista, mutta sen muistan, että reissu oli ihan mahtava. Pätkä oli joutunut juuri muutamaa päivää aikaisemmin saattohoitoon, olin väsynyt ja stressaantunut, mutta viikoloppu toisessa maassa, maailman parhaassa seurassa ja jatkuvasti syöden oli parasta mitä voi kuvitella. Emme todellakaan lähteneet shoppailureissulle, vaan nimenomaan syömään. Ja sitä tulikin harrastettua...

Saavuttuamme perjantaina aamulla Arlandan lentokentälle, otimme bussin keskustaan, metron Söderille ja marssimme suoraan aamupalalle. Muggen Götgatanilla osui ensimmäisenä silmiimme, ja oli positiivinen yllätys! 100 kruunulla (n. 11,5€) sai valita aamiaislistalta neljä eri juttua, ja itse otin tuoremehua, smoothien (se oli kyllä paska), skonssin (mukana tuli marmeladia ja tuorejuustoa, maailman paras ja rasvaisin skonssi) ja pannukakkuja. Ja huh huh, pannukakut paistettiin keittiössä tilauksemme jälkeen ja meinasi leuka revetä nilkkoihin asti, kun iskivät lautasen nenän eteen. Pannukakut maistuivat jumalaisilta, enkä jaksanut kaikkea, vaikka yritin änkeä väkisin. Näitä pitää saada myös seuraavalla reissulla.

Lättyjä oli muistaakseni kolme, vaikka näyttää kuvassa, että olis vaan kaksi.

Kävimme heittämässä laukut hotellille ja suuntasimme luontevasti lounaalle. Hyvä lounaspaikka löytyi Östermalmilta, kauppahallin kupeesta. Moni kaveri oli suositellut Örtagårdenia etukäteen, eikä turhaan. Kasvisbuffa maksoi 95 kruunua, ja ruokaa sai mättää niin paljon kuin jaksoi. Hana valutti loputtomiin virvoitusjuomia ja myös jäätelöä sai lapata niin paljon kuin napa veti. Sisustus oli kuin jostain seurapiirimummon puutarhahuoneesta, asiakaskunta laidasta laitaan. Ruoka oli hyvää, suosiksi nousi mustajuurimuhennos, ja valinnanvaraa oli tajuttoman paljon. Aamupalan jäljiltä ei tullut vedettyä ihan järkyttäviä määriä, mutta kaikkea maistettiin.

Huom. Tämä oli vasta ensimmäinen lautasellinen.

Maltoimme käydä ennen illallista valokuvataiteen museossa, ja illalla lähdimme etsimään kivaa sushipaikkaa. Olimme tosin liian myöhään liikkeellä ja kaikki sushimestat Sofossa sulkivat ovensa nenämme edestä. Onneksi hotellin kulman takaa löytyi Akki Sushi, josta haimme setit hotellille mukaan, sillä koko paikassa (pienen kioskin kokoinen) oli ehkä kaksi istumapaikkaa. Sushi oli NIIN taivaallista. Huuuuuh huuuh. Piti oikein hillitä, ettei menty uskomattoman elämyksen jälkeen korvaamaan kaikki ruokailut Akkiin. Houkutteli.

Toivottavasti tekin eksytte joskus hakemaan omanne, osoite Folkungagatan 45.

Aamupala tarjottiin hotellin puolesta, eikä lauantain lounaasta ole kuvaa (Jannalla hälsotallrik, mulla uuniperuna katkaravuilla), joten hypätään suoraan illalliseen. Tosin lähinnä vain varoituksen sanana. Kuultiin montaa kautta, että Creperie Fyra Knop on lähellä meidän hotellia, ja tosi hyvä, joten varattiin sieltä innoissamme pöytä illaksi. Olis ehkä pitänyt ottaa suosiolla makeat letut, koska nämä suolaiset eivät todellakaan hurmanneet. Lettu oli kuiva, täyte vetistä pinaattia (sitä oli TODELLA paljon), jotain Saarioisten kinkkua, tomaattia ja vuohenjuustoa... En tiedä tilasimmeko sattumalta listan huonoimmat lätyt, mutta ei todellakaan tarvitse mennä uudelleen.

Reissun pahin pettymys. Buhuu.

Onneksi ilta pelastettiin snägärillä, josta sain pitkään himoitsemani tunnbrödrullen! JEEE! Kyseessä on siis rieska, jonka sisällä on perunamuusia, nakki, salaattia ja "mausteita" eli ne snägärin perinteiset.

Aamulla oli taas aika syödä hotellin aamupala, ottaa bussi lentokentälle, syödä kentällä vielä burgerit ja lentää takaisin Suomeen... Sniff. Ja syötiin me toki hotellihuoneessa reissun aikana mm. brietä, sipsejä, karkkia ja juotiin skumppaa. Ettei se ihan tähän selostukseen jäänyt... Niin ja käytiin monessa pikkukahvilassa kahvilla, ja ostettiin ihana muffinssi Muffin Bakerystä, jossa valikoimaa oli enemmän kuin moni uskaltaa aavistaa. Mums. Suosittelen!

Janna, mennäänhän pian uudelleen?

Kotiinlähdön depistunnelmissa heitettiin mahaan vielä lohduttavat burgerit lentokentällä.

Joululahjoja

2010-12-24T10:00:00.004+02:00

Editoinpa hienosti meidän nimet pois...

Ihanaa joulua kaikki ihanat lukijat (ja ne möllimmätkin)! Meillä on tosiaan ollut aika erilainen joulu; Pätkä siunattiin eilen haudan lepoon ja tänään vietän aikaa kahden ystäväni kanssa meillä kotona. Lahjoja tuli hankittua Pätkän kanssa jo pitkin syksyä (meillä oli tapana antaa yhteiset lahjat muille perheenjäsenille), ja yksi niistä lahjoista oli meidän oma reseptikirja. Kirjat tilattiin Ifolorin kautta. Ainakin Ifolorilla se muokkausohjelma on tosi yksinkertainen, eikä tällaisen reseptikirjan tekemisessä hurahtanut kauaa. Valikoin sivuille meidän suosikkireseptejä, ja toivon että moni lahjan saaneista tekisi esimerkiksi...

porkkanateeleipiä...

omena-kanelikakkusia...

banaani-inkivääripannaria...

tai vaikka porkkanamuffinsseja.

Itse tehdyt (tai tilatut...) lahjat ovat kyllä niitä parhaita.

Ja tämä lahjaidea sopii hyvin meille kaikille, joilla ei kutimet pysy käsissä.

Toivottavasti olette saaneet ihania lahjoja ja ennen kaikkea laatuaikaa läheistenne kanssa, palataan pyhien jälkeen!

Jotain jouluista täälläkin

2010-12-19T21:48:00.003+02:00

Joulu on tänä vuonna aika erilainen, sillä siunaamme Pätkän haudan lepoon aatonaattona (tuntuu muuten tosi tyhmätä puhua kuolleesta siskostaan Pätkänä, mutta vielä oudommalta tuntuisi nyt vaihtaa hänen oikeaan nimeensä täällä blogissa). Jouluaattona V lähtee vanhempiensa luo toiseen kaupunkiin ja minä saan seurakseni pari kaveria (kunhan se toinen nyt pääsisi lentämään Lontoosta!!). Tarjoilut ajattelin hoitaa pitkälti Stockmannin tiskien avulla, sillä hautajaisissa on sellainen järjestäminen ja kiire, ettei kokkailuun riitä energiaa tai aikaa. Jotain ehdin kuitenkin tehdä itse! Olemme jo muutamana vuonna tehneet Pätkän kanssa sinappia lahjaksi ihmisille, enkä halunnut katkaista perinnettä. Sinapin tekeminen on onneksi tosi helppoa ja nopeaa. Muutamaa eri reseptiä on tullut kokeiltua, mutta tämä Maku-lehdestä otettu sinappi on varmaan helpoin sekä nopein, ja tosi hyvä. Älä kuitenkaan kiehauta sinappia liian nopeasti, itselläni on kerran palanut yksi satsi pohjaan, kun en malttanut ottaa rauhassa.

Helppo konjakkisinappi (tein tuplasatsin, riitti viiteen purkkiin)
Matleena Lahti

1dl sinappijauhetta
1dl sokeria
1dl kermaa
2 kananmunaa
2rkl konjakkia

Sekoita kattilassa kaikki muut aineet paitsi konjakki. Kuumenna (rauhallisesti) seosta liedellä koko ajan sekoittaen. Anna kiehahtaa. Jäähdytä hieman ja mausta konjakilla. Valuta sinappi tiiviisiin, puhtaisiin purkkiin.

Vinkki: Jos sinappiseoksessasi on lämmittämisen alkuvaiheessa kokkareita, vedä litku siivilän läpi. Kokkareiden poistaminen on paljon helpompaa tässä vaiheessa kuin valmiina sinappina. Trust me, olen kokeillut.

Hiljainen perjantai

2010-12-10T21:49:00.004+02:00

Tänään ollaan oltu V:n kanssa ihan vaan kotona. Tehtiin sohvaan pesä, katsottiin Gleetä, oltiin vaan. Sitten tehtiin ruokaa, käytiin saunassa ja kohta menen taas pesään torkkumaan. Viime päivät ovat olleet raskaita, mutta rauhallisia, ja tänään tuntui pitkästä aikaa siltä, että haluan tehdä ruokaa. Keho kaipasi jotain kotoisaa ja maukasta, ja mieleeni tuli ensimmäisenä lammaspyörykät ja rosmariiniperunat. Löysin pyöryköille hyvän ohjeen Hesarista ja perunoille Maku-lehden nettisivuilta. V lähti kauppaan ruokaostoksille, eikä kaupoista löytynyt lampaan jauhelihaa, joten oli tyytyminen naudan luomujaukkariin, ja tipautettiin pyöryköiden ohjeesta minttu pois.

Älkää pelästykö valkosipulin hurjaa määrää, pyörykät eivät todellakaan olleet liian tujuja.

Ruoka oli aivan ihanaa. Kotiruoka maistui mielettömän hyvältä kiireisen kuukauden jälkeen, jolloin pakastepitsat ja erilaiset pikaruoat ovat tulleet turhan tutuiksi. Nuo pyörykät toimivat tosi hyvin ihan naudan jauhelihallakin, tuli mieleen mummin ihanat pöperöt. Rosmariiniperunoissa taas rosmariini ei ollut turhan hallitseva ja sormisuola pisti sukat pyörimään. Aaaaah. Lisukkeeksi väännettiin vähän fetasalaattia.

Tähän aikaan vuodesta rosmariini on tosi kallista, mutta ah, kannatti.

Lihapyörykät

400g lampaan tai naudan jauhelihaa

2 isoa sipulia

5 valkosipulin kynttä

2rkl öljyä

1tl suolaa

(jos käytät lammasta, 3rkl kuivattua minttua)

mustapippuria
(+ lisättiin naudan jauhelihaan yksi kananmuna ja n. 1rkl korppujauhoja)

Paistamiseen

50g valkosipulivoita (tai tavallista voita + hienonnettu valkosipulin kynsi)

2dl kermaa

(+1dl kermaa jos haluat, meillä ei tarvittu)

Hienonna sipulit ja valkosipulin kynnet huolella, kuullota pehmeiksi öljyssä pannulla ja lisää jauhelihan joukkoon. Mausta seos suolalla, murskatulla mintulla ja mustapippurilla ja sekoita hyvin. Pyöritä pieniä pyöryköitä, kuumenna öljy pannulla ja paista pyörykät kypsiksi keskilämmöllä. Nosta pyörykät hetkeksi astiaan. Lisää pannulle valkosipulivoita ja kermaa ja anna kiehua, kunnes kastike sakenee kunnolla. Lisää pyörykät ja tarvittaessa vettä. Kuumenna kiehuvaksi ja tarjoa heti.

Rosmariiniperunat (Midi Vuorela)

8kpl perunoita

3rkl oliiviöljyä (meillä taisi mennä enemmänkin, älä säästele)

1tl sormisuolaa

mustapippuria

1tl tuoretta rosmariinia

Kuumenna uuni 200 asteeseen. Pese perunat hyvin ja kuivaa ne talouspaperilla. Halkaise perunat., tai tee niistä lohkoja Valuta puolet oliiviöljystä uunivuokaan. Pane perunat leikkauspinta ylöspäin vuokaan. Ripottele perunoille suolaa ja pippuria. Riivi yhdestä rosmariininvarresta lehdet, silppua ne ja ripottele silppu perunoiden päälle. Aseta kokonaiset oksat päälle ja valuta loput oliiviöljystä pinnalle. Työnnä vuoka uuniin ja kypsennä kunnes kypsiä.

Ja sitten vähän siitä miksi kiire on ollut niin kova ja mieli aika matalalla. Pätkä nukkui pois keskiviikkona 8.12. sairastettuaan yli 2,5 vuotta syöpää. Ikävä tuli jäädäkseen, mutta eteenpäin on pakko jaksaa. Blogi jatkaa harvaa päivittelytahtia, mutta en aio luovuttaa. Neulomispuoli taitaa nyt jäädä, mutta nimenomaan Pätkän takia haluan tätä blogia jatkaa - hänen hienot aikaansaannoksensa ja jälkiruokansa eivät saa unohtua hylättyjen blogien hautausmaalle. Ylemmässä kuvassa näkyy Pätkän tekemä hieno joulukortti, jonka saimme häneltä jo lokakuussa (kuten sain joululahjanikin, hän halusi pelata varman päälle sillä aavisti kyllä tulevan). Sille ei nyt koskaan ehtinyt tulla omaa postaustaan, enkä minä todellakaan osaa kertoa miten se on tehty, mutta sen verran osaan neuvoa, että tehkää oman näköisenne joulukortit - parhaat muistot jäävät juuri niistä. Paljon pusuja Pätkälle, tämä blogi ei ole enää entisensä ilman taivaallisia muffinssejasi, ainaisia teeleipiäsi ja neulomiasi villasukkia ja lapasia. Ja kuka tekee minulle nyt avaimenperiä ja suolaisia muffinseja, kun olen kipeä? Jättämäsi aukko on valtava.

Ei mitenkään jouluista pikkujouluruokaa

2010-11-28T20:15:00.002+02:00

Elämä on joskus aika rankkaa, ja silloin kokkailuille ei meinaa löytää aikaa tai energiaa. En muista koska olen viimeksi tiskannut, ja koko koti on näyttänyt viime aikoina kaatopaikan ja romuvaraston risteytykseltä. Mutta hätä keinot keksii! Pyysimme eilen muutaman kaverin "pikkujouluihin", jotta imuri pääsisi ulkoilemaan ja jääkaapin ovi kävisi pitkästä aikaa. En kuitenkaan jaksanut laittaa mitään ihmeellistä, joten vieraat toivat mukanaan pasteijoita, V leipoi tähtitorttuja valmistaikinasta, joimme hyvää luomuglögiä, söimme kaupan pipareita ja itse tein tosi jouluisia crostineja, artisokkatahnaa (johon muuten vieraatkin rakastuivat) ja fetasalaattia. Salaatti oli varma: muutamaa eri salaattilajiketta, herneenversoja, kirsikkatomaatteja, yrttiöljyssä ollutta fetaa (tai salaattijuustoa se taisi olla...) ja marinoitua punasipulia. Marinoin sipuleita ensimmäistä kertaa itse, kaapista jo valmiiksi löytyneillä tarpeilla. Sipuleista tuli tosi hyviä, suosittelen! Ja nämä sipulit osaa tehdä kuka tahansa.

Blogi pysyy hiljaisena varmaan vielä jonkin aikaa, mutta toivottavasti käytte joskus kurkkaamassa mitä täällä tapahtuu! Elämässä on nyt niin isoja muutoksia, että ruoka ei ole ensimmäisenä mielessä. Ja se harmittaa.

Uusi astiastoni oli eilen kunniapaikalla ja iso salaattikulho ensimmäistä kertaa käytössä.

Marinoidut punasipulit

kaksi punasipulia

1dl valkoviinietikkaa (tai vähän vajaa, en mitannut niin tarkasti)

loraus oliiviöljyä

mustapippuria

2tl sokeria

1tl soijaa

Kuori ja pilko sipulit ohuiksi renkaiksi. Sekoita marinadin aineet keskenään ja lisää sipuleiden sekaan rasiaan/pussiin. Laita tekeytymään vuorokaudeksi jääkaappiin, ravistele aina tilaisuuden tullen!

Peltileipää

2010-11-08T00:21:00.000+02:00

Täällä ollaan vielä! Elämä on ollut viime aikoina kiireistä ja väsynyttä, ja se heijastuu heti kokkailuihin. Tämä Anzkulta bongattu peltileipä (alunperin Limepippurilta [tai oikeastaan Myllyn Parhaalta], jonka leipä näytti kyllä ihan erilaiselta, ehkä johtuen reseptin piimästä?) tuli kuitenkin testattua reilu viikko sitten, sillä resepti vaikutti ihanan helpolta - ja sitä se tosiaan oli. Lämpimänä leipä maistui lähinnä makealta kaurapuurolta, mutta jäähdyttyään lopputulos oli hyvä, kotona tehty, epätavallinen leipä. Jäähtyneenä makeuskin maistui kivan lempeästi läpi. Ensi kerralla aion kokeilla tätä piimään!

Peltileipä
3 dl omenatäysmehua (luomu on paljon paremman makuista)
3 dl vettä
5 dl kaurahiutaleita
1 dl vehnäleseitä
1 pss kuivahiivaa
2 tl suolaa
2 rkl siirappia
0,5 dl oliiviöljyä
6 dl vehnäjauhoja
+ auringonkukansiemeniä tai muita vastaavia taikinan sekaan, jos haluat!

Lämmitä nesteet reilusti kädenlämpöiseksi. Lisää joukkoon hiutaleet, leseet ja hiiva ja jätä odottamaan lämpimään paikkaan 15 minuutiksi. Lisää taikinaan loput ainekset ja sekoita tasaiseksi. Kaada taikina uunipellille leivinpaperin päälle. Ripottele pinnalle kaurahiutaleita (itse laitoin noita auringonkukansiemeniä, kun unohdin ne taikinasta, mutta nehän rapisi heti pinnalta pois.... laita ne siis jo taikinaan, jos muistat). Voit halutessasi leikata terävällä veitsellä viillot leipään jolloin leivän paloittelu käy kypsänä helpommin.Peitä pelti liinalla ja anna leivän kohota tunnin verran. Paista 200 asteessa 20 minuuttia.

Uusi pannu haltuun

2010-10-25T22:00:00.001+03:00

Joulu tuli tänä vuonna ajoissa: sain Pätkältä lahjaksi valurautaisen parilapannun ja isältä valurautaisen wokkipannun. Maltoin tuulettaa tasan vuorokauden, ja sitten oli pakko ryhtyä tositoimiin. Heitin ihanaan The Pioneer Woman -blogiin hakusanaksi wok, ja muutaman ilmestyneen wokkireseptin joukosta valitsin liha-parsakaaliwokin. The Pioneer Womanin blogipostaukset ovat niin ihania, hauskoja ja laadukkaita, että hetken aikaa ajattelin, etten oikeasti kehtaa postata tätä ruokaa tänne meidän kotikutoiseen viritelmään. Mutta sitten ohjeessa jauhettiin jostain flank steakistä, ja oli pakko tulla tänne kysymään, jos joku tietää mistä puhutaan?

Flank tarkoittaa kylkeä/kylkipalaa, mutta sitten Wikipedia sekoitti pääni naudan vatsalihaksilla. Marssin Stokkan Herkun lihatiskille ja kysyin, onko flank steak heille tuttu, mutta (söpöt) pojat olivat sitä mieltä, että kyseessä on lankkupihvi ja ei kannata uskoa kaikkea mitä Wikipediassa lukee, hah! Rohkenen olla kuitenkin eri mieltä. Yhteistuumin päädyimme naudan paistisuikaleeseen, joka oli vielä luomua, jessssssss.

Entäs se lopputulos? Uusi wokkipannuni oli aivan mieletön. Huh huh, kokkailu nousi juuri uudelle levelille. Ja itse wokki oli tosi maistuvaa. Parsakaalia olisin voinut laittaa vähän vähemmän, sipulia taas lisäsin oman mielen mukaan. Laitoinkin tähän hiukan muuntelemani reseptin.

Tavoittelin kiinalaisen ravintolan tunnelmaa, aika liikuttavaa.

Liha-parsakaaliwokki (neljälle)
400-500g naudan paistisuikaletta (tai sitä flank steakia, jos keksitte mitä se on...)
600g parsakaalia (eli noin 1½)
1rkl öljyä
2 sipulia
2 valkosipulinkynttä

Marinadi lihalle
2tl soijakastiketta
1tl Maizenaa
½tl öljyä
rouhittua mustapippuria

Paistokastike
3rkl osterikastiketta
2tl riisiviiniä eli Sakea, mutta mä laitoin riisiviinietikkaa, joka ei ole yhtään sama, mutta toimi musta tosi hyvin
1tl kiinalaista mustaa vinegretteä tai balsamicoa

Sekoita lihan marinadi, lisää mukaan liha ja jätä marinoitumaan huoneenlämpöön. Sekoita paistokastikkeen aineet valmiiksi sekaisin. Leikkaa parsakaalit kukinnoiksi ja höyrytä n.3min, kunnes parsakaali on kirkkaanvihreää, ja haarukka uppoaa kantaan. Leikkaa sipulit lohkoiksi ja hakkaa valkosipulinkynnet pieniksi. Kuulota sipuleita öljyssä kuumalla pannulla, lisää sitten liha. Paista kunnes liha on ruskistunut, lisää sitten kastike. Paista hetki ja lisää lopuksi parsakaali, pyöräytä nopeasti sekaisin. Tarjoile riisin kanssa (ostin Reilun kaupan basmatiriisiä, oli vielä luomuakin!).

Tikut lähinnä rekvisiittaa - maltoin syödä niillä noin sekunnin, kunnes tartuin haarukkaan.

Sisäinen kauneus on tärkeintä

2010-10-23T21:25:00.001+03:00

Kääk. Elämä on ollut niin kiireistä, ettei ole tullut laitettua ruokaa pariin viikkoon! Eilen kuitenkin ryhdistäydyin, kun Pätkä tuli meille nälkäisenä, ja mieleeni juolahti Jannan hehkuttama pähkinä-porkkanakastike pastalle. Kastike oli juuri sopivan helppo ja nopea tehdä rankan viikon jälkeen ja lopputulos oli tosi hyvä. Oli ihanaa syödä pitkästä aikaa jotain erilaista. En yleensä pidä emmentalista (saati pähkinästä tai porkkanasta pastakastikkeessa), mutta selvästi blogin perustamisella on ollut positiivinen vaikutus nirsoiluun ruoan saralla. Etenkin, kun kastike vielä näyttää siltä kuin joku olisi heittänyt darrapitsat vatsastaan yläkautta suoraan lautaselle. Pahoittelut siis aika ronskista kuvasta. Hirveästä ulkoasustaan huolimatta kehotan ehdottomasti kokeilemaan, ihanaa vaihtelua!

Burb. Harmi ettei ruoka ole yhtään edustavampi.

Pähkinä-porkkanakastike (neljälle)

ohje kirjasta Suuri kastikekeittokirja
3-4 porkkanaa (200-250 g)

2 dl kasvislientä
2 dl ranskankermaa
1 tl suolaa
1 tl valkopippuria
½ tl timjamia
1-2 dl vahvaa juustoraastetta (Janna suosittelee mustaleimaa, itse laitoin punaleimaa - toimi)
1 dl hienonnettuja hassel- tai saksanpähkinöitä

Kuori ja paloittele porkkanat. Keitä ne pehmeiksi kasvisliemessä kannen alla, noin 10 minuuttia. Porkkanoiden ei tarvitse peittyä liemen alle, vaan 2dl on ihan riittävä määrä pehmittämään porkkanat. Soseuta porkkanat ja kasvisliemi monitoimikoneessa sauvasekoittimella. Sekoita kasarissa porkkanasose, ranskankerma, mausteet ja juustoraaste. Anna kastikkeen kiehua pari minuuttia. Kaada pähkinät joukkoon. Tarjoile (juusto)raviolien tai muun tuorepastan kanssa.

Trio

2010-10-13T16:58:00.002+03:00

Keittiössä on ollut taas vähän hiljaista. Kai kokkailufiilikset menevät ja tulevat kausittain. Eilen oltiin V:n kanssa illalla Pätkän luona ja sain inspiksen! Kamera oli kuitenkin kotona, joten joudutte turvautumaan näihin Pätkän kameralla otettuihin ripulikuviin.

Ruokahommien Jannan ensimmäinen ruokablogimerkintä hehkutti kukkakaalimuusia ja feta-pesto-jauhelihapihvejä. Iski kova himo kokeilla tuota muusia, ja pihveistä tein oman muunnokseni ilman pestoa, soijarouheeseen turvautuen, kun jaukkari ei meinaa enää mennä alas. Mieleeni tuli vielä punajuurikastike, ja googlettelemalla sain väännettyä oman versioni (sopisi muuten mielestäni tosi hyvin paistettujen ahvenfileiden kanssa). Ja huh, oli kyllä tosi hyvää! Muusi oli niin ihanan helppoa ja hyvää, että sulin ihan täysin. Punajuurikastikkeesta saa taas tarvittaessa vaikka hyvän keiton, jos keittää isomman satsin kerralla. Huuuh. Ja soijapihvit olivat tälläkin kertaa mahtavia, mutta senhän arvasin jo etukäteen.

Epätoivoinen yritys siirtää huomionne muualle.

Kukkakaalimuusi
700-800g kukkakaalia
loraus (tai kaksi) kuohukermaa
voita
suolaa
valkopippuria (mulla ei ollut, pärjäsin ilmankin)
+ Janna suosittelee myös kuivattua basilikaa!

Keitä kukkakaalit kypsiksi. Surruta kaikki ainekset smuutiksi pyreeksi joko blenderillä tai sauvasekoittimelle. Maistele. Kukkakaali on perunaa makeampaa ja ainakin omasta mielestäni kaipaa siksi hieman enemmän suolaa kuin perinteinen pottumuusi.

Punajuurikastike
2 isoa punajuurta tai 4 pientä (irtomyynnissä ei ollut kuin pieniä)
pieni palsternakka
1 punasipuli
0,5dl vettä
kasvisliemikuutio
öljyä
suolaa
pippuria
n. 1dl kermaa
kourallinen juustoraastetta, mielellään emmentalia tai muuta vahvaa

Kuori ja pilko juurekset pieniksi. Kuullota hetken kattilan pohjalla öljyssä, lisää sitten vesi ja liemikuutio + suolaa. Keitä n. puoli tuntia keskilämmöllä kunnes juurekset ovat pehmenneet. Riippuen miten paksua tai juoksevaa kastikkeesta haluat, soseuta sellaisenaan, tai ota n. desin verran lientä pois. Soseuta, lisää kerma , juustoraaste (anna sulaa joukkoon, sekoita) ja mausta makusi mukaan. Kiehauta vielä nopeasti ja tarjoile.

Feta-soijapihvit (6-8 kpl)
2dl vettä
1 kasvisliemikuutio
2dl tummaa soijarouhetta
2 munaa
3rkl vehnäjauhoja

1 rkl pippurisekoitusta

chiliä ja jauhettua paprikaa

murustettua fetaa

+ paistamiseen voita tai öljyä

Pane vesi ja liemikuutio kulhoon. Lämmitä mikrossa niin, että kuutio liukenee. Sekoita joukkoon soijarouhe, munat, jauhot, mausteet ja murustettua fetaa oman maun mukaan. Kannattaa laittaa aika reilusti, sillä soijarouhe syö makua. Anna turvota 10-15 minuuttia. Muotoile taikinasta 6-8mm:n paksuisia pihvejä. Paista ne pannulla kauniin ruskeiksi.

Skonsseja

2010-10-10T20:51:00.000+03:00

Olen ihan hurahtanut teeleipiin! Hmmm.. ehkä nämä ajaa suolaisina muffinssien virkaa. Iskin heti silmäni ohjeeseen Yhteishyvän ruokaliitettä selatessani. Vaikutti niin helpolta. Tein suoraan tuplasatsin, sainpahan porkkanoille käyttöä. Ajattelin tunkea nämä pakkaseen (tai Pitkälle, jos maku on kamala).

Jee, kyllä mekin saatiin näitä kotiin, vaikka maistuivatkin tosi hyviltä! T. Pitkä

Hyviä olivat! Tykkäsin enemmän kuin porkkanateeleivistä...tosin rieskat oli ehkä parempia. Tein 18 kappaletta ja paistoaika oli kyllä lähemmäs 20 minuuttia. Pohja tummui, pinta ei niinkään. Enkä suosittele tehosekoitinta apuvälineeksi, siirsin koko mömmön kulhoon ja sekoitin ihan kädellä. Käytin Emmental-raastetta, vaikken mikään emmental-fani olekaan, mutta juustoraaste maistui kivana vivahteena, eikä hallinnut makua liikaa. Söin Oivariinilla, mums, mums.

Porkkanaskonssit 18 kpl
8 dl vehnäjauhoja
1 tl suolaa
4 tl leivinjauhetta
100 g margariinia
2 dl vahvaa juustoraastetta, esim parmesaania
4 dl porkkanaraastetta
2 dl maitoa

Sekoita kaikki ainekset monitoimikoneen leikkuuterällä nopeasti tasaiseksi taikinaksi. Leivo taikinasta pallosia ja nosta ne leivinpaperoidun uunipellin päälle. Painele pallot hieman littaniksi. Paista heti 225-asteisen uunin keskitasolla 12–15 minuuttia. Tarjoa lämpiminä juuston tai marmeladin kanssa.

Uusintakierros

2010-10-05T11:00:00.001+03:00

Pitkä teki mokkapaloja synttäreilleen, joten en tiedä, miksi tein mokkapaloja uudestaan!? Eri reseptillä tosin. No, mokkapalat ovat aina hyviä ja helppoja. Paljon makeaa yhdellä kerralla. Tosin voisin vetäistä pellillisen yksin. Parasta on "siistiä" reunat ja vetää ne parempiin suihin siinä leikatessa.

Hyviä olivat, mutta eivät silti ehkä vetäneet vertoja aikaisemmille. Resepteissäkin on pieniä eroja! Jos kaapista löytyy kolmen munan sijasta vain kaksi, valitkaa tämä resepti.

Mokkapalat

2 kananmunaa

3 dl sokeria

1½ dl maitoa

n. 4½ dl vehnäjauhoja

2 tl leivinjauhetta

2 tl vaniljasokeria

2 rkl kaakaojauhetta

150 g voita

Kuorrute

50 g voita

250 g tomusokeria

2 rkl kaakaojauhetta

3 rkl kylmää vahvaa kahvia (espressoa mutteripannulla keittelin)

2 tl vaniljasokeria

+ koristeluun strösseliä

Säädä uuni 225 asteeseen. Vatkaa munat ja sokerit kuohkeaksi vaahdoksi. Lisää maito. Sekoita kuivat aineet keskenään ja siivilöi ne seokseen. Sulata rasva ja anna sen jäähtyä hieman. Sekoita jäähtynyt rasva seokseen.

Kaada taikina leivinpaperilla vuorattuun syvään uunipeltiin. Paista pohjaa uunin keskitasossa n. 10-15 minuuttia.

Kuorrute: Sulata rasva ja sekoita siihen tomusokeri, kahvi ja vaniljasokeri. Levitä kuorrute hieman lämpimän pohjan päälle. Ripottele kuorrutteen päälle strösseleitä ennen kuin kuorrute on jähmettynyt, jotta ne tarttuvat siihen. Paloittele, kun kuorrute on jähmettynyt.

Makeat teeleivät

2010-10-04T21:23:00.001+03:00

Uusi MeNaiset tuli viime torstaina ja käänsin sen tietysti heti reseptisivulle. Teemana oli aamiainen ja ensimmäinen resepti oli kardemummateeleivät. Kuulosti uudelta ja ihmeelliseltä. Teeleipiä on tullut tehtyä, köh, aika monta kertaa, mutta ei tätä ennen makeita! Ohje näytti niin helpolta, että pakkohan se oli panna heti kokeiluun. Ohjeessa kehotettiin tekemään kaksi teeleipää ja jakaa ne paloihin. Leivoin neljä pienempää ja kauniisti pellille mahtuivat. "Leikkasin" leivät kahteen osaan ja pistelin ne haarukalla. Sitten uuniin paistumaan. Niin simppelit ja nopeat.

Teeleivät kehotettiin nauttimaan voin tai hillon kera. Kokeilin sekä Oivariinia että mansikkahilloa. Koska teeleipä oli makea, hillon kanssa se oli vähän äklö - kallistun siis voin puoleen. Vika on ehkä minussa, mutta kannatan edelleen suolaisia teeleipiä. Kardemummasta tuli koko ajan chai latte (?) mieleen, enkä ole mikään chain fani. Hyviä, mutta ei mun juttu.

Kardemummateeleivät, 4 kpl
3 dl vehnäjauhoja
3 dl kaurahiutaleita
1 rkl leivinjauhetta
½ tl suolaa
2 rkl sokeria
1 rkl kardemummaa
1 dl rypsiöljyä
2 dl kermaviiliä

Kuumenna uuni 225 asteeseen. Yhdistä kuivat aineet kulhossa. Lisää öljy ja kermaviili seokseen. Painele taikina leivinpaperin päälle neljäksi pyöreäksi levyksi. Jauhota kädet, jotta taikina ei tartu sormiin. Jaa levyt kahteen osaan ja pistele haarukalla. Paista uunissa keskitasolla noin 15 minuuttia. Tarjoa teeleivät lämpiminä voin tai mansikkahillon kanssa.

p.s. Yhteishyvän ruokavihkosessa oli helpot ja hyvännäköiset porkkanaskonssit - pakko kokeilla!

Punaviinimarjat käyttöön

2010-10-02T12:00:00.002+03:00

Vanhempiemme pihalla oli aika reippaasti punaviinimarjoja ja ilmoittauduin ottamaan ne kaikki pakkaseeni etteivät jää turhaan pensaisiin homehtumaan. Tässä vähän aikaa sitten mietin, mihin käytän ne? Teen marjapuuroa koko ajan?

Ullan Elämä makeaksi -blogi pelasti minut! Täytyy myöntää, että olen todella skeptinen kaikista jauheista ja muista....niinpä en oikein innostunut vaniljakastikeaineksista. Tämä juontaa juurensa äitiini. Kaikella kunnioituksella, mutta hän ei ole mikään ruuanlaittaja, leipoja tai käsityöihminen. Meillä isä on se kokki. Jos äiti tarjoaa hyvää alkukeittoa, se on varmasti purkista ja äiti on lisännyt sinne katkarapuja. AINA! Ja yleensä leivonnaiset/jälkkärit ovat ostettuja tai puolivalmiita. Tai jos ne on itse tehty, ne maistuvat......ei niin hyviltä....

No, mutta se siitä tilityksestä, pilkka osui nyt kyllä omaan nilkkaan....Piirakka oli nimittäin tosi hyvää. Harmi vain, että uusi piirakkavuokani oli ihan liian iso ja lopputulos oli lörtsö. Piirakka oli kyllä ihan kypsä, ei siinä mitään, mutta leikkaamisen jälkeen ulkonäkö ei kovin houkutteleva. Ensi kerralla KUN teen tätä (marjoja riittää hyvin toiseen piirakkaan), teen tämän ehdottomasti pienempään vuokaan.

Oli kyllä helppo ja niin hyvää!

Poimijan marjatorttu
Pohja
150 g voita
1 dl sokeria
1 kananmuna
3 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta

Täyte
5 dl maitoa
2 pss vaniljakastikeaineksia
3 dl punaisia viinimarjoja + ½ dl sokeria

Vaahdota pehmeä voi ja sokeri keskenään, vatkaa kananmuna joukkoon. Sekoita leivinjauhe vehnäjauhoihin ja lisää seos siivilän läpi massaan. Voitele halkaisijaltaan n. 28 cm:n piirakkavuoka ja painele taikina vuokaan. Vatkaa vaniljakastikeainekset maitoon ja anna seoksen hieman tekeytyä. Huuhtele marjat ja sekoita ne sokerissa. Kaada vaniljaseos pohjan päälle ja ripota marjat pinnalle. Paista piirakka uunin alatasolla +200 asteessa noin 30 minuuttia kunnes piirakan reunat alkavat tummua. Anna tortun jäähtyä ennen leikkaamista- näin päällä oleva neste hyytyy. Paitsi jos et malta odottaa ja haluat popsia tortun heti.

It's my party and I cry if I want to

2010-10-01T09:36:00.003+03:00

Olimme viime viikon sunnuntaina V:n kanssa hänen siskonsa lapsen ristiäisissä. Kyselin etukäteen, jos voin auttaa vaikka tarjoilujen kanssa, ja kuulemma suolaista sai mielellään tuoda mukanaan. Mietin tarjottavia todella pitkään, sillä halusin jotain aika helppoa, tyylikästä, kätevää ja maukasta. Lopulta sen keksin: crostinit ja palttoonapit! Sormisyötävät ovat muutenkin niin näppäriä - kynnys niiden syömiseen on matala ja niitä on helppo tehdä moneen eri makuun.

Tein kaksia erilaisia crostineja ja kaksia palttoonappeja. Ensimmäiseen crostinitäytteeseen tuli inspiraatio Ruokahommien Jannan hehkutuksesta, sillä Jytiksen kehittelemä herneenverso-vuohenjuustotahna vie kuulemma kielen mennessään. Olen täysin samaa mieltä. Päällä oli myös puolikas kirsikkatomaatti ja herneenverson palanen. Toisiin crostineihin tuli rakastamaani artisokkatahnaa, pieneksi hakattua aurinkokuivattua tomaattia ja helmimozzarellapallo Palttoonapeissa oli tonnikalatahnaa ja persiljaa sekä kylmäsavulohta (olisin laittanut mätiä, mutta sitä löytyi vain pakasteena), smetanaa, punasipulia ja ruohosipulia.

Palttoonapit ehtivät vähän pehmetä smetanan ja tahnan alla ristiäisten edetessä, mutta crostinit pysyivät rapsakoina.

Crostinit
valmis patonki
oliiviöljyä

Leikkaa leivät n. 1,5cm paksuiksi siivuiksi. Levitä pellille, voitele oliiviöljyllä ja paista 250 asteisessa uunissa kunnes reunat alkavat ruskistua ja leipä vaikuttaa mukavan rapealta.

Herneenverso-vuohenjuustotahna
1 ruukku herneenversoja
180g vuohenjuustoa (itse laitoin 200g kokoisen paketin, tässä meinataan mielestäni sitä sellaista tuorejuustomaista eikä kuorellista)
1 tl kuivattua minttua
0,5 dl vettä
2 rkl oliiviöljyä
ripaus suolaa ja sokeria

Kaikka ainekset sekaisin tehosekoittimeen/sauvasekoittimella tahnaksi.

Tonnikalatahna (Eva Kela teki tätä Neljän tähden illallisessa)
turkkilaista jugurttia (laitoin n. 1,5 dl)
1 prk tonnikalaa öljyssä
silputtua punasipulia
kaprista + kaprispurkin suolalientä (laitoin n. puoli purkkia)
sitruunamehua
sitruunapippuri
herbamare-suolaa

Aika vapaalla kädellä voi sekoittaa näistä omanlaisensa sekoituksen.

Otsikkoon viitaten pakko hehkuttaa, että vauva ei itkenyt KERTAAKAAN!

Nyt se löytyi!

2010-09-30T09:13:00.000+03:00

En aio edes olla vaatimaton - nyt se on löytynyt - täydellinen tossuohje!

Nyt kun syöpähomma on kaikille selvä niin voin jakaa kanssanne tarinan tämän takana. Vuosi sitten olin taas kerran sairaalassa ja neuloin siellä all the time. Yksi mukava hoitaja toi tällaiset kotoaan ja kysyi, osaisinko tehdä tällaiset. Hän oli saanut ne joltain ystävältään lahjaksi. Tutkiskelin tossuja, mutta päättelin, että niiden täytyy olla monimutkaiset, enkä todellakaan älyäisi salaisuutta itse. Sen pituinen se.

Ensimmäisellä silmäyksellä ei arvaisi näitä tossuiksi.

..kunnes selaisin huvikseni Ravelrya muutama viikko sitten. Ja löysin tämän tossuohjeen! No, en tietenkään hiffannut, että kyseessä olivat tutut tossut. Ajattelin ohjetta lukiessani, että näyttää liian monimutkaiselta, mutta kokeilen huvikseni. Ja ohje on aivan palikka ja tossut niin nopeat! Valmistuu televisiota katsellessa. Voin sanoa, että jos tämä on minun mielestäni palikka, kuka tahansa osaa tehdä tossut!! Aaaaah. Ohje on naisten koko, n.37-38, minun kaviollani lisäsin silmukoita 26:n, joten ennen joustinta silmukoita oli 52. Passeli koko. (Siis 40-41) AAAAAHHHH, tämä riemun määrä! Puikot olivat 4,5mm (tarvitsee vain 2 sukkapuikkoa) ja lankana käytin Novitan 7 Veljestä.

Eikö olekin ihanat napit!

Muuten, tämäkin pitää kertoa. Olen siis oikeakätinen oikeasti. Oikea käsi on nykyään poissa pelistä ja olen joutunut opettelemaan kaiken vasemmalla. Mutta jotenkin mystisesti pystyn neulomaan! Tätä ihmettelevät sekä minä että lääkärit! Thank God! Mutta tästä lähtien kaikki ulkonäkövirheet leivonnaisissa menevät tämän piikkiin. "Muuten nää ois upean näköisiä, mutta..." Hehhe, olisittepa nähneet viime vuoden piparitaloni....taisi jäädä viimeiseksi. 5-vuotiaskin pystyisi parempaan. Lopulta talon katto romahti ja äitini kaulitsi uuden. Oli kuulemma "ollut huono piparitaikina"! Ennen tein hienon kirkon ja siihen muurit ympärille. Ei toivoakaan enää. Ehkä ostan valmiin piparitalon tänä vuonna ja kehuskelen, että leivoin sen itse!

Ja tältä ne näyttävät jalassa! Pusi pusi!

Syksyvuokaa ja uusi kotiruoka!

2010-09-29T10:31:00.002+03:00

Täytyy nolona myöntää, etten ole aiemmin tehnyt mitään punajuuresta. Olen kyllä syönyt sitä monesti, mutten itse tehnyt. No, sekin on nyt sitten historiaa.

Perjantaina postiluukusta kolahti uusi Syöpä-lehti ja siellä oli tämä resepti. Lehdessä pyritään aina terveellisyyteen, eipä ole näkynyt mitään friteerattu possu -ohjetta! Jotain hyötyä siitäkin lehdestä - tämä oli hyvää ja onnistui! Olisin kaivannut silti sekaan vaikka lihaa tai VUOHENJUUSTOA!! Liian terveellisen makuista mun mielestä. Lisäsin ohjeeseen mausteiden määrää, koska suolaa ja pippuria ei ollut nimeksikään. Ehkäpä syöpäpotilaita yritetään saada elämään terveellisesti? Ymmärrän ihan hyvin, mutta eikö potilaan pitäisi nauttia ja syödä maukkasti? Ja syödä sitä, mitä tekee mieli! Ohjeessa tosiaan neuvottiin "ripottelemaan" juustoraasteta pinnalle, itse tungin ihan suosiolla koko 250 g pussin päälle. Lisäksi paistettiin päälle vielä vuohenjuustokiekkoja, jotka kruunasivat vuoan täydellisesti.

Huonoa onnea toi se, että pilkkomisessa meni ikuisuus!! Ja leikkasin oikein kunnolla sormeeni, mutten onneksi tikkiasteelle kuitenkaan. Eikä ruokaan eksyny sormenpään paloja.

Erottuuko sitä vuokaa kaiken vuohenjuuston alta? Salaatissa oli kotimaista jääsalaattia, avokadoa, kirsikkatomaatteja, pieneksi hakattua punasipulia, sokeriherneitä ja kastikkeena oliiviöljyä, suolaa, pippuria ja valkoviinietikkaa. Toimii.

Mehevä punajuurilasagnette (vuoka)
4 isoa punajuurta
1 palsternakka
1 iso purjo
2 tl öljyä
1 tl suolaa
1 tl mustapippuria
1 rkl kuivattua timjamia
0,5 dl vehnäjauhoja
7 dl vettä
200 g sulatejuustoa (käytin ihan vain Olympiaa)
200 g kuviopastaa
(+vuohenjuustoa)

Kuori punajuuret ja palsternakka. Leikkaa juurekset ohuiksi suikaleiksi. Halkaise purjo, huuhtele ja leikkaa viipaleiksi. Kuumenna öljy pannussa ja kuullota kasviksia n.10min. Mausta ja sekoita jauhot kasviksiin. Lisää vesi ja sekoita, kunnes seos alkaa kiehua. Vähennä lämpötilaa ja anna kiehua n. 3 min. välillä sekoittaen. Sulata juusto joukkoon (ja vuohenjuustoakin jos haluat). Levitä pasta uunivuokaan. Kaada päälle punajuurikastike. Sekoita aineksia kevyesti nostelemalla. Ripottele pinnalle juustoraastetta = kuorruta vuoka koko juustoraastepussillisella (käytin mozzarellaraastetta). Kypsennä 175 asteisessa uunissa 40 minuuttia. Anna ruoan vetäytyä 10 min. ennen tarjoamista. Ripottele pinnalle tuoretta timjamia. (Minulla ei ollut)

Avaimenperät jakoon

2010-09-27T10:11:00.000+03:00

Arvonta oli yllättäen mieletön hitti (ainakin meistä, pelkäsimme ettei kukaan osallistu). Kommentteja suorastaan pursusi ja koneet menivät jumiin. Saimme kuin saimmekin kaikille mansikoille uuden kodin.

Tättädädää!

Vaihtoehdot a, b ja c menevät

a) syksyinen tumma Liinulle hillot mieleen tuoden

b) psykeedelinen Linda Fredrikille Dexterin rinnalle

c) Marko Beelle nopeasta ja innokkaasta toiminnasta

Jos kaikki panevat viestiä sähköpostiin, niin saadaan mansikat omistajilleen! Ja ruokapostauksiakin tulossa pian!

Huhhahhei

2010-09-22T14:41:00.000+03:00

Jee, kamera tulee tänään saaresta ja niin tulee V:kin, wuup, wuup! Kamerattomuutta voi kuitenkin toistaiseksi paikkailla Herkulta ja Koukulta saadulta tunnustuksella.

Kiitos ja syvä kumarrus!

Tarkoituksena on myös paljastaa itsestään seitsemän asiaa ja laittaa tunnustus eteenpäin. Meitä kun on kaksi, niin tunnustusten keksiminen oli todella vaikeaa, mutta tällainen lista siitä sitten syntyi:

1. Isämme on 2m pitkä, äitimme 160cm, ja olemme molemmat siitä välistä (ei onneksi ihan 180cm kumpikaan...).

2. Meillä on 1v 10kk ikäeroa ja pienenä meitä luultiin kaksosiksi n. 100 000 kertaa. Olemme kuitenkin jo olemukseltamme aika samanlaisia ja kerran Pitkän kaveri juoksi Pätkän perässä ympäri keskustaa ja huusi "Pitkäääää", kunnes Pätkä kääntyi ja kaveri tajusi että melkein oikea tyyppi, mutta ei kuitenkaan (eivät siis olleet tavanneet aikaisemmin).

3. Toisella meistä on syöpä.

4. Vaikka olemmekin samanoloisia, unirytmimme on ollut lapsuudesta lähtien täysin erilainen. Pitkä on melkein aina nukkunut mielellään 12h yössä ja päiväunet päälle, Pätkä taas herää yhdeksältä keittämään kahvia. Lapsena nukuimme samassa huoneessa ja Pätkä heräsi aina monta tuntia aikaisemmin. Lapsena kahvin keittäminen ei ehkä tullut kysymykseen, joten Pätkä pesiytyi Pitkän jalkopäähän ja odotti tuntikausia leikkiseuraa. Ei ollut tarvetta kissalle tai koiralle.

5. Olemme molemmat esiintyneet lapsina tv-sarjoissa.

6. Meillä oli lapsuudessa "oma firma" ja myimme taloyhtiön luumupuiden luumuja luumutikkareina ohikulkijoille iskemällä niihin hammastikut kiinni.

7. Intomme ruuanlaittoon on isältämme, joka vei meidät joka lauantai ostoksille Hakaniemen halliin. Tunsimme kaikki myyjät ja voitimme myös Hakaniemen hallin piirustuskilpailut, kumpikin oman sarjansa.

Laitamme tunnustuksen eteenpäin:

Pumpkin Jamille

Anzkun kauhasta kajahtaa

Kokkia viinissä

ja Puolijauhoista

Kuva-arvoitus

2010-09-19T12:00:00.003+03:00

Keräilen aina kirjanmerkkeihin houkuttelevia reseptejä, ja siellä on jo jonkin aikaa lojunut Lauran tähden enchiladat. Lauran enchiladoissa oli täytteenä jauhelihaa, minä tein kasvistäytteen. Lauran postauksessa ruokalajin oikeasti erottaa kuvasta, meillä kävi vähän toisin. Olen aika avokätinen kuorrutejuuston kanssa (katso vaikka täältä tai täältä), ja siinä on valitettavasti omat huonot ja hyvät puolensa. En laske huonoksi puoleksi tukkeutuneita verisuonia, vaan ruuan esteettisyyden kuvissa! Nuo ruskeat pökäleet maistuivat oikeasti IHANILTA, vaikkeivat ehkä siltä vaikuta. Hyvänä puolena oli ihan superhyvä maku, tuollainen ruskistunut, semirapea juustokuorrutus on parasta mitä tiedän, ahhhhhh.

Ensin vähän fiiliskuvaa tasoittamaan alempana olevia pökäleitä.

Suosittelen tekemään tortillat itse. Itse paistan lätyistä aina mahdollisimman ohuita ja ne toimivat tässä tosi hyvin. Letuista tulee kuitenkin uunissa aika kosteita, ja olen aika varma, että eineslätyistä olisi tullut vähän raa'an taikinan oloisia. Tai mistäs minä tiedän. Mutta silti, itse tehty tortilla on jo "henkisesti" paremman makuinen.

Meidän kamera muuten lähti V:n kanssa jonnekin saareen, ja palaa vasta keksiviikkona, eli varmaan aika hiljaista siihen asti. Byää.

Romattinen kattaus.

Enchiladat (kuusi rullaa, eli juuri normaalin uunivuoan verran tavaraa)
keskikokoinen kesäkurpitsa
herkkusieniä (tai te, jotka voitte syödä paprikaa, laittakaa sitä!)
tölkki ruskeita papuja (suolaliemessä, 400g/250g)
1 iso sipuli
2 valkosipulinkynttä
suolaa
pippuria
1 tölkki tomaattimurskaa (luomu, se on niin paljon parempaa)
1 mieto chili
1 (iso) prk creme fraichea (28% rasvaa)
6 tortillaa
juustoraastetta (meillä mozzarella)
2 dl ruokakermaa

Pilko sipulit ja valkosipulit, kuulota niitä hetki öljyssä. Lisää pilkotut kesäkurpitsat, pieneksi hakattu chili ja herkkusienet/paprika. Mausta suolalla ja pippurilla. Lisää sekaan tomaattimurska, valutetut pavut ja creme fraiche. Anna porista kymmenen minuuttia. Täytä tortillaletut kastikkeella, rullaa ne vuokaan tiukasti, ripottele juustoraaste pinnalle ja kaada lopuksi päälle ruokakerma. Paista 225 asteissa uunissa noin 15 minuuttia.

Loppuun vielä juustotodellisuus... Mutta se maistui NIIN hyvältä, ah.

ARVONTA!

2010-09-18T20:48:00.001+03:00

Vihdoinkin arvonta! Wihii! Katsotaan nyt, osallistuuko kukaan. :D

Tässä on nyt kolme eri mansikka-avaimenperää. Tai siis värivaihtoehtoa. Kaikki kolme arvotaan.

Kysymys kuuluukin, miksi valitset juuri kyseisen värin ja perustelut siihen.
a) tumma
b) psykedeelinen
c) vaalea

Voit osallistua nimimerkilläkin, jos ei ole omaa profiilia, valitsemme sitten voittajat. Pane kommenttilootaan vastaus, ja avaimenperä voi olla sinun.

Aikaa on sunnuntaihin 26.9. asti ja arvonta umpeutuu klo 24.00. Tai ehkä se ei ole varsinaisesti arvonta, kun valitsemme voittajat, mutta jos valinnasta tulee liian vaikeaa, niin kai se menee arvonnaksi...

Vielä pienempiä sukkia

2010-09-16T10:00:00.000+03:00

Esittelin isosiskomme pojalle tekemäni sukat ja tein nyt pikkusiskollekin omat. Vähän tyttömäisemmät värit. Hän täytti juuri kaksi vuotta, onneksi olkoon!

Puikolla on 9 silmukkaa eli yhteensä 36 silmukkaa. Puikot ovat vanhat tutut 3½ ja lanka Novitan Seitsemää veljestä. Vihreä väri on poistunut Novitan värivalikoimasta ja hamstarin sitä 8 kerää talteen.....vähän liikaa.... joten nyt tungen sitä joka neulokseen! Heh.

Joustin on muuten tällä kertaa 1 o, 1 n enkä ymmärrä, miten saan sen aina näyttämään yhtä epäsiistiltä. Ehkä pitää vain uskoa jo kunnialla, että teen aina sitä vakiotani 2 o, 2n -joustinta. Muuten, teen AINA vahvistetun kantapään (mikä on sinänsä hyvä, koska kantapäät ovat yllättäen aika kovassa käytössä).

Olen kerrankin varustautunut tähän syksyyn paremmin, etteivät neulokset valmistu joskus helmikuussa....

Korvapuustit

2010-09-15T10:00:00.004+03:00

Olen jo kauan halunnut leipoa korvapuusteja, mutta aina olen siirtänyt sitä myöhemmäksi. Olen ollut leipomossa töissä ja siellä näin, miten tehdään iso määrä korvapuusteja! Rakastan pullaa ja etenkin korvapuusteja. Kahvin kanssa....aah!

Olin todella tyytyväinen näihin, pullataikina voi nimittäin olla huono. Kun pullan leipomiseen kerran ryhtyy, pitäisi tehdä reipas satsi ja täyttää pakkanen pullalla. Mutta minulla on niin pienet tilat eikä pullan pakastaminen toimi kohdallani - vedän pullaöverit kuitenkin.... Edes kulhoja ei olisi ollut tarpeeksi. Joten leivoin pienen määrän ja asuntoon levisi ihana korvapuustien tuoksu! Täytettä voisi olla aina enemmän, vaikka suorastaan liotin taikinan sulalla voilla, kanelilla ja sokerilla. Lutratkaa te vielä enemmän.

Resepti löytyi kaapin pohjalta kellastuneena, en siis tosiaankaan tiedä sen alkuperää.

Korvapuustit
15 kappaletta

2,5 dl maitoa
½ pakettia hiivaa
½dl sokeria
½ tl suolaa
1 tl jauhettua kardemummaa
n.7dl vehnäjauhoja
75g huoneenlämpöistä voita

Täytteeksi
100g sulatettua voita
sokeria
kanelia

Koristeluun
kananmuna
raesokeria

Lämmitä maito kädenlämpöiseksi. Liuota hiiva pieneen määrään maitoa ja lisää loppu maito. Lisää sokeri, suola, kardemumma ja suurin osa jauhoista. Vaivaa taikinaa hieman ja lisää rasva.

Alusta taikina tasaiseksi ja anna sen nousta peitettynä vedottomassa paikassa huoneenlämmössä n.30 minuuttia.

Kaada noussut taikina jauhotetulle pöydälle ja vaivaa kevyesti. Jätä taikina vetäytymään hetkeksi. Kauli taikinasta kevyesti mahdollisimman suorareunainen (60x25) nelikulmio. Nosta taikinaa välillä ja ripottele jauhoa sen alle, jotta se ei tartu pöytään.

Levitä täyte taikinalle. Kierrä levy rullaksi pitkittäin. Leikkaa rullasta 15 palaa. Puserra ja paina pullia, jotta niistä tulee korvapuustin näköisiä (miten tämän nyt muuten neuvoo?). Siirrä pullat leivinpaperille ja pellille. Peitä pullat liinalla ja anna nousta noin 30 minuuttia. Säädä uuni 200 asteeseen.

Paina yhtä puustia varovasti. Jos taikina palautuu nopeasti, se on noussut riittävästi. Voitele puustit kananmunalla ja koristele raesokerilla. Paista uunin keskiosassa n.15-20 minuuttia. Anna jäähtyä peitettyinä ritilällä.

Linssit - kolmas kerta toden sanoo

2010-09-14T10:00:00.009+03:00

Syksyn tullen intoni käydä kaupassa tyrehtyy nollaan. Silloin on kaivettava kaikki kaapit läpi ja toivottava, että löytäisi jotain syömäkelpoista. Tällä kertaa vihanneslokerosta löytyi kolme porkkanaa ja mieleeni tuli jo pitkään bookmarkeissa pyörinyt Chocochilin linssi-porkkanakeitto. Olin laittanut reseptin muistiin miettiessäni jotain hyvää ruokaa punaisista linsseistä. Ensimmäinen kokeiluni ei osunut ihan omaan makuun ja toinen taas oli aika mukiinmenevä, mutta kai kolmas kerta toden sanoo? Reseptiä tuli muokattua aika paljon, koska meillä ei ollut perunaa. Lopputulos oli sen verran mainio, että teen ensi kerralla samaan tapaan kuin nytkin.

Ennen kuin kurkkaatte kuvaa, saanen selittää ne hirveät krutongit. Oli laiska sunnuntai ja olin nälissäni. Keittoa piti keittää aika kauan, sillä porkkanat eivät valitettavasti pehmene ihan minuutissa, ja ehdin siinä odotellessani syödä kaikkea muuta kaapista löytyvää. Kun keitto sitten viimein oli valmis, en löytänyt sen päälle mitään ripoteltavaa. Sitten kaapista osui käteen pussi krutonkeja (kaveri tuonut kerran salaattiin) ja iskin niitä keiton päälle. Sniff. Ei olisi pitänyt. Meiltä olisi löytynyt myös ruisleipää ja valkosipuliöljyä, ja olisin saanut sata kertaa paremmat krutongit, jos en olisi ollut niin laiska. Älkää olko niin heikkoja kuin minä olin, kyllä ketutti.

Keittoa suosittelen vilpittömästi kaikille! Se lämmitti harmaata sunnuntai-iltaa ja vatsaa, ja sai minut ihastumaan linsseihin taas hitusen enemmän.

Riisuttu linssi-porkkanakeitto (kahdelle)
3 porkkanaa
1dl punaisia linssejä
1 sipuli
valkosipulin kynsi
8dl vettä
1rkl tomaattipyrettä
1,5rkl kasvisfondia
öljyä/voita
suolaa ja pippuria
1tl chilikastiketta/-tahnaa
+ jotain kivoja yrttejä

Kuori ja pilko porkkanat, sipuli ja valkosipulin kynsi. Laita kattilaan voita, mausteita ja lusikallinen chilikastiketta, lisää sipulit ja kuulota hetki. Lisää mukaan porkkanat ja tomaattipyre, kuulota hetki lisää. Lisää sitten vesi ja kasvisfondi. Keitä sillä aikaa, kun huuhtelet linssit kylmällä vedellä. Lisää mukaan keitokseen ja keitä soppaa, kunnes porkkanat ovat pehmenneet. Soseuta ja mausta vielä lisää, jos tuntuu kaipaavan jotain.

Paahda päälle krutonkeja ruisleivästä, valkosipulista ja öljystä.

Sateisen päivän välipalaa

2010-09-13T10:00:00.008+03:00

Näin Yhteishyvän Ruokaliitteessä palsternakkarieskat ja kiinnostuin heti. Sateisena sunnuntaina rieskat olivat oiva leipomisidea ja aikaa oli hiivankin käyttöön. Karsastan vähän kaikkia hiivahommia sen kohottamisen takia. Tosin nämä olivat yllättävän nopeat ja tulipahan tiskattua ennen rieskojen valmistumista!

Palsternakan suurena ystävänä olin innoissani. Vähän epäilytti, onko palsternakkaraaste liian hallitsevan makuista? No ei ollut. Pitää vähän hehkuttaa. Maku oli mielettömän hyvä ja palsternakka maistui juuri sopivasti. En raastanut sillä raastimen karkeimmalla raudalla vaan sillä vähän hienommalla Ehdottomasti uusi vakireseptini, ei jäänyt kyllä ainoaan kertaan. Varmasti muutkin juuresraasteet sopivat näihin, mielikuvitus on vain rajana!

Sopivat muuten mahtavasti keiton tai salaatin lisänä! Ja paljon kauniimpia kuin teeleivät tai (ainakin minun leipomani) sämpylät. Tai sitten ihania vain sellaisenaan voisilmä päällä. Mums!

Palsternakkarieskat, 12 kappaletta

2,5 dl maitoa

0,3 pakettia hiivaa
3 dl palsternakkaraastetta
1 rkl siirappia
1 tl suolaa
0,5 dl öljyä
2 dl suuria kaurahiutaleita
5 - 6 dl vehnäjauhoja

Liuota hiiva kädenlämpöiseen maitoon. Lisää muut aineet ja sekoita taikina tasaiseksi. Kaada taikina jauhotetulle pöydälle ja leivo tangoksi. Jaa tanko 12 palaan. Taputtele palat pyöreiksi litteiksi rieskoiksi (halkaisija 8-9 cm).
Pane rieskat leivinpaperilla peitetylle pellille. Anna kohota peitettynä lämpimässä paikassa 20-30 minuuttia. Paista rieskoja 225-asteisessa uunissa 15-20 minuuttia. Tarjoa tuoreina!

Einolta täydet viisi tähteä!

Sunnuntaiaamun fiilistelyä

2010-09-12T14:44:00.000+03:00

Tänään on ollut ihana aamu. Eilinen kiva ilta kavereiden luona poiki hyvät ja tapahtumarikkaat yöunet (olin muun muassa lumilautailemassa), ja heräsin kahdeltatoista todella virkeänä. Ah! Lueskelin Nyt-liitettä sängyssä, kunnes maha murisi sen verran, että oli laitettava aamupalaa. Koska olin niin hyvällä tuulella, päätin kaivaa uuden lempiastiastoni esiin - ihanalta lautaselta munakaskin maistuu paremmalta.

Olen hulluna tylsiin munakkaisiin. Olispa ollut pekonia!

Joku ehkä muistaakin, kun metsästin näitä astioita myös blogin kautta. Arvatkaa kuka riensi apuun? No ihana Anni! Tai paremminkin Annin äiti, joka luopui astiastostaan minun vuokseni. Kuulemma neljälläkin lautasella pärjää hyvin... Anni, olen edelleen metsästämässä vanhemmillesi uusia lautasia, jotka toimitan mahdollisimman pian. Ensi viikolla.

Jes, mukeilla on nyt aluslautasetkin.

Osan astioista Anni löysi Tikkurilan Kierrätyskeskuksesta ja otti ne sieltä mukaansa minulle, jes. Miten voi olla näin asialleen omistautuvia ystäviä? Ihan mieletöntä. Näette muuten pian Annin uuden keittiön, kunhan remontti valmistuu. En usko, että hienompia keittiöitä on olemassa.

Mustia astioita on vaikea kuvata.

Ihanaa sunnuntaita kaikille! Tästä tulee mun hidas tehokas päivä.

Enemmän tilaa ajattelulle, vähemmän tekemiselle. Ahhh.

Henkilökohtainen tofuhaaste

2010-09-10T09:00:00.009+03:00

Kesän Berliinin reissullamme kävimme syömässä ihanassa Hans Wurstissa, joka on orgaanista vegaaniruokaa tarjoava rento ravintola. Miten siellä Berliniissä osataan? Kärjistäen sanon, että jos tuollainen paikka ilmestyisi vaikka Helsinkiin, en usko että uskaltaisin mennä sinne, sillä mielikuvana olisi ituhippipaikka, jossa ei voi käydä ilman rastoja, marakassia ja kainalokarvoja, ja josta puuttuu se oikeanlainen fiilis. Hans Wurstissa se fiilis todellakin on. Ihanan tunnelmallinen, normaali paikka, josta saa ihania luomuviinejä, taustalla soi hyvä musiikki eikä sitä luomua tai vegaania tuputeta missään muualla kuin ruokalistassa. Katsokaa näitä ihania annoksia! Me syötiin V:n kanssa molemmat pastaa tomaattikastikkeessa, superhyvin paistettua tofua, paahdettuja terttukirsikkatomaatteja ja oisko siinä ollut vielä herneenversoa. En ole koskaan syönyt niin hyvää tofua, ihan uskomatonta. Menkää ehdottomasti syömään, jos olette huudeilla.

Eiks oo ihana. Kuva otettu Hans Wurstin sivuilta.

Olen miettinyt sitä ihanaa tofua nyt jo pari kuukautta. Päädyin eräänä päivänä googlettelemaan parhaita tapoja valmistaa tofua, sillä Hans Wurstin tofu oli rapeaa eikä sitä perusmautonta limamaista kuutiota, jota olen yleensä joutunut syömään. Mielestäni tofuun ei tarvitse totutella, vaan se on huonosti valmistettu, jos ei meinaa mennä alas. Kuitenkin pohjalla on melkein mauton kuutio, josta saa marinadeilla aika erilaista joka kerta tahtoessaan. Joka tapauksessa, törmäsin netissä tällaiseen sivuun, jossa kehotettiin ensin kuivaamaan tofu pyyhkeillä, kuivaamaan ja ruskistamaan sitä kevyesti pannulla, sitten marinoimaan ja vielä paistamaan öljyssä. Näin tofusta tulee maukkaampi, kun tofu imee marinadin paremmin itseensä ja myös rapeampi, kun turha neste on poistettu. Mulla oli ainakin froteet ihan litimärkiä kuivailun jälkeen. Ei mitään pikaruokaa, mutta oli pakko kokeilla.

Lopputulos oli parasta tofua, mitä olen valmistanut. V ja Pätkä diggasivat myös tosi paljon. Ensi kerralla tosin jotain vähän innovatiivisempaa marinadia, mielellään limellä. Tuoretomaattikastike taas oli ihan jees, mutta pitäisi keksiä siihen joku juju. Itsehän en pidä yleensä tomaattipohjaisista pastakastikkeista, mutta tuoretomaattikastike on onneksi asia erikseen. Paahdetut tomaatit unohdin uuniin ja ne repesivät, maistuivat silti, no, paahdetuilta tomaateilta. En päässyt ruoan kanssa Hans Wurstin tasolle, mutta tästä on tosi hyvä jatkaa.

Mozzarella oli menossa vanhaksi, se sopi aika kivasti tomaattisoosin kanssa.

Pastaa tuoretomaattikastikkeessa, tofukuutioilla ja paahdetuilla kirsikkatomaateilla (kolmelle)

pastaa, en kyllä katsonut yhtään paljonko

Tuoretomaattikastike

1 sipuli

2 valkosipulinkynttä

1rkl öljyä

1 chilipalko (aika mieto)

1rkl tomaattipyreetä

1dl vettä

suolaa ja pippuria + muita mausteita oman maun mukaan

5 tomaattia (!! hyviä tomaatteja! luomuja mielellään)

1tl sokeria

Kalttaa tomaatit kiehuvassa vedessä. Viillä tomaatteihin ristiviillot, iske haarukalla tukevasi kiinni ja pidä kiehuvan veden alla n. 15 sekuntia. Kuori tomaatti, halkaise, poista ne vihreät "päädyt" (en keksinyt parempaa termiä) ja pilko. Laita öljy kuumenemaan, lisää mausteet ja silputtu chili, ja lisää sitten pilkottu sipuli ja valkosipuli. Kuulota hetki, lisää sitten tomaattipyree. Heitä mukaan vesi, keitä hetki kasaan. Lisää sitten tomaatit ja sokeri. Keitä kasaan n. 15 min. Soseuta kevyesti, jos haluat, mutta älä ihan muhjuksi. Sekoita kastike keitetyn pastan kanssa.

Grrrr, rapsakkaa.

Rapeat tofukuutiot

1pkt tofua

öljyä paistoon

Marinadiin voit heittää melkein mitä vaan, meillä tuli:

soijaa

hunajaa

chilikastiketta

sitruunamehua

kalakastiketta

sesamöljyä

Leikkaa tofu 0,5-1cm paksuiksi levyiksi. Laita kahden pyyhkeen väliin kuivumaan (sellaisten, joista ei sitten irtoa mitään nöyhtää... itse käytin ihan froteepyyhkeitä), laita pari lautasta painoksi päälle ja anna kuivua pari tuntia. Painele vielä lopuksi kunnolla vedet pois, mutta ei niin kovaa, että tofu hajoaa. Laita fileet teflonpannulle ja levy kolmoselle, älä käytä öljyä!!! Painele lastalla fileitä pannuun kiinni ja kuivata hitaasti, kunnes fileet ovat kevyesti ruskistuneita molemmin puolin. Leikkaa kuutioiksi ja laita yön yli marinoitumaan jääkaappiin. Paista seuraavana päivänä öljyssä rapeiksi.

Paahdetut tomaatit

kirsikkatomaatteja, mieluiten tertussa

Vedin aika simppelisti. Laita kirsikkatomaatit pellille, leivinpaperin päällä. Paista 200 asteessa n. 15 minuuttia, kunnes tomaatit ovat paahtuneet, mutta pysyvät vielä kasassa.

Uutuuksia!!

2010-09-09T12:01:00.000+03:00

Myönnän ylpeänä, että olen täysin uutuuksien orja. Se ominaisuus on peritty isältämme, joka käytännössä kasvatti tyttärensä uutuuksien voimalla. Meillä syötiin esimerkiksi sushia jo varmaan 20 vuotta sitten, kun isä oli kuullut, että niitä myytiin jossain päin Helsinkiä. Bongaan kaikki uutuudet jo ennen kuin ne ehtivät kauppoihin. Mielenkiintoni painottuu erilaisiin karkkeihin ja muihin makeisiin sekä leipiin. Muutakin löytyy...

Tässä postauksessa keskitytään ihan eineksiin, vaikka on tullut kokeiltua kaktukset ja muut eksoottiset ruuat. Nämä ovat jo "vanhoja tuttuja", mutta lemppareitani ovat Fazerin Alku Monivilja - ja Kaurakolmiot. Samoin ihania ovat Vaasan Täyshyvä 5 Täysjyväviljan näkkileivät ja Jyväiset hapankorput. Valiolta tulee pian maustettu tiramisurahka ja Oltermanni Luomu odottelee jääkaapissa avaamista, kunhan edellinen juusto on syöty.

Tämän syksyn kuuma juttu minulle on Fazerin cashewpähkinärouhesuklaa. Odotin sitä kauppoihin kuin kuuta nousevaa ja vihdoin sitä tuli Stockmannille. Good old Stockmann! Ah, tykkään erityisesti keltaisesta ja violetista levystä, koska olen pähkinäsuklaan ystävä. Tämäkin oli tosi hyvää, cashew on tietysti miedompaa kuin hasselpähkinä, mutta ostan kyllä varmasti uudestaankin.

Etsin hammasharjaa Töölöntorin K-Marketista ja kassalla huomasin uuden Tupla Shufflen! Miten en ole tiennyt tästä? Pari patukkaa lähti tietenkin heti mukaani ja kääreessä kerrottin patukan sisältävän vohvelia ja nougata maitosuklaalla ja manteleilla päällystettynä. En nyt ole mikään vohveli-intoilija, joten olin varautunut aika kuivakkaan kokonaisuuteen. Hyvää oli mutta aika tuhti pakkaus. Eikä ole alkuperäistä Tuplaa voittanutta! Tosin voisin ostaa tätä uusiksi, enpä usko, että silti mikään himottava tarve koskaan tulee.

Maraboun Polka -suklaa on myös ihan jees ja tyydyttää ainakin mintun himon. Toisaalta valitsen mieluummin Fazerin levyista sen Marianne-suklaan. Kesällä tuli nyt kaikkialta löytyviä Pantteri Black Shotteja. Olivat kyllä pettymys minun makuuni!

Sipsejä edustaa Estrellan Ringsit, makuina Cheese tai Sourcream&Onion. Sourcream&Onion oli ihan ok, mutta en siirtyisi sipseistä näihin. Juustonaksujen suurkuluttajana toivoni kohdistuu juustoringseihin! Pitkä ei digannut ollenkaan (vaikka kyllähän ne alas meni).

Tällä hetkellä odotan Ainon hilla -jäätelöä. Tuli jo testattua Pingviinin KaneliOmenaa. Oli kyllä pettymys! Nyyh! Omena oli liian esanssinen. Tässä olisi ollut niin paljon potentiaalia. Rakastan esimerkiksi sitä Valion uuniomenajogurttia.

Tiramisu

2010-09-07T09:07:00.001+03:00

Vietimme viime sunnuntaina rapujuhlia isosiskomme luona. Alkuun söimme valkosipulikeittoa, sitten rapuja ja jälkkäriksi tiramisua. Tein tiramisua pari vuotta sitten jatkuvasti, sillä löysin Pätkän avustuksella ihan mielettömän hyvän reseptin (joku vanha Olivia-lehti). Tämä tiramisu on oikeaoppisen kostea, mutta pysyy silti kasassa. Sunnuntain juhlissa oli pari todellista tiramisun nimeen vannovaa fania, jotka hyväksyivät tuotokseni mukisematta.

Vaikka ohje saattaa näyttää pitkältä, se on oikeasti tosi helppo ja yllättävän nopea, kun ei tarvitse räpeltää uunin kanssa ja jännittää paistoaikaa. Ajattelin etukäteen, että yritän olla hehkuttamatta tätä liikaa, mutta nyt petti itsekuri. Tämä tiramisu on ihan superhyvää! Pari vuotta sitten tein tätä illalliskesteille ja annoin yhden kaverin mukaan palasen, kun jälkkäreitä oli niin monta ja kaikkea jäi yli. Muutamaa viikkoa myöhemmin törmättiin kaverin poikaystävään kaupassa, joka kysyi ensimmäisenä, että oliko tiramisu oikeasti tehty itse. Kuulemma parempaa kuin ravintolassa!

Nyyh, muutama kokkare lens pinnalle paketista.

Tiramisu
paketti savoiardikeksejä (eli n. 24 keksiä)
2dl vahvaa kahvia
2rkl marsalaviiniä/amarettoa
1rkl sokeria

Täyte
4 munankeltuaista
1dl sokeria
2rkl marsalaviiniä/amarettoa
500g mascarponejuustoa
2 munanvalkuaista
+ pinnalle tummaa sokeroimatonta kaakaojauhetta

Sekoita kuuman kahvin joukkoon sokeri ja marsalaviini/amaretto (itse käytän aina amarettoa). Erottele kananmunista keltuaiset ja valkuaiset. Mittaa keltuaiset ja sokeri kulhoon ja aseta kulho vesihauteeseen kattilan päälle. Vatkaa seos kuohkeaksi. Vaahto on sopivan kuohkeaa, kun pintaan vedetty viiva pysyy hetken näkyvissä. Nosta kulho vesihauteesta.

Sekoita mascarponejuusto ja täytteen alkoholi keskenään. Sekoita juustoseos keltuaisvaahdon joukkoon. Vatkaa valkuaiset kovaksi vaahdoksi (katso ettei sekaan pääse tippaakaan vettä tai valkuaiset eivät vaahdotu). Nostele vaahto muun täytteen sekaan. Varaa valmistus- ja tarjoiluastiaksi n. 1,5 litran vetoinen vuoka. Kaada kahviseosta laakealle lautaselle ja kasta keksit molemmin puolin kahviin. Alunperin meillä tuli aina sitä seosta liian vähän, joten olen tuplannut sen tähän ohjeeseen, siitä tosin jää hitusen yli eikä kaikkea kannata väkisin käyttää, ettei tiramisusta tule liian mössöä. Levitä kerros keksejä vuoan pohjalle. Levitä osa täytteestä keksien päälle ja lado uusi rivi. Meidän vuokaan kerroksia sai vain kaksi, mutta jos otat kapeamman ja korkeareunaisen vuoan, ideaaleinta olisi saada kolme kerrosta. Päällimmäiseksi tulee täytettä. Nosta vuoka jääkaappiin ja anna tekeytyä ainakin 3h. Siivilöi päälle kaakaojauhetta ennen tarjoilua.

Värit ihan pielessä, mut eiks oo mahtava rakenne!

Pinaattia, parmesania ja pastaa!

2010-09-06T10:00:00.002+03:00

Lueskelin Anzkun kauhasta kajahtaa -blogia ja pinaattinen mac and cheese -resepti houkutteli heti! Täytyy tunnustaa, etten ole koskaan syönyt mac&cheesea, joten mitään vertailukohdetta ei ollut. Ajattelin, ettei tämä voi mennä kovin mönkään, koska

a) Anzku kehui blogissaan reseptiä

b) en ole mikään huippukokki

c) pastassa harvemmin voi mennä pieleen ja

d) kaipasin jotain helppoa kotiruokaa!

Me Pitkän kanssa tuunasimme ohjetta ja lisäsimme sekaan fetaa sekä gratinoimme pastan vielä mozzarellaraasteella. Minä kyllä tykkäsin tosi paljon, Pitkä ei niinkään.... Tämä jakoi mielipiteemme kyllä niin 50-50. Teen varmasti uudestaan, Pitkä ei.

Paljon sitä ruokaa tuli, ymmärrän, että isompi (tai pienempikin) perhe saa reilut annokset, mutta yksineläjänä syön tätä pari kertaa päivässä viikon ajan. No, onneksi on olemassa Pitkä ja V, joille voin aina kiikuttaa purnukoitani. Tosin voi olla, että teen suosiolla pienemmän satsin ensi kerralla ja jätän kipot viemättä Pitkälle.

Mehän tietysti vielä gratinoitiin, kun rasvaa ei ollut muuten tarpeeksi.

Pinaattinen mac and cheese fetalla

n. 30 g voita

n. 0,5 dl vehnäjauhoja

2,5 dl maitoa

2,5 dl kanalientä

ripaus muskottipähkinää

ripaus mustapippuria

560 g pakastepinaattia (laitoin 2 pussia)

2 dl parmesaaniraastetta

500 g makaroneja

2 dl makaronien keitinvettä

+ fetaa

+ muuta juustoa gratinointiin

1. Laita makaronit kiehumaan pakkauksen ohjeen mukaan

2. Sulata voi paistokasarissa ja sekoita joukkoon jauhot. Lisää maito ja kanaliemi vähitellen rasvaseokseen ja sekoita hyvin. Mausta ja anna kiehua hiljalleen

3. Sulata pinaatti mikrossa ja valuta neste pois

4. Ota 2 dl makaronien keitinvettä syrjään ja valuta kypsät makaronit

5. Kaada parmesaaniraaste, pinaatti ja keitinvesi kastikkeen sekaan. Sekoita tasaiseksi ja lisää joukkoon kypsät makaronit (ja feta). Sekoita ja anna vetäytyä hetki ennen tarjoamista.

6. Gratinoi vielä pasta uunissa, jos uskallat!

Pihajuhlat

2010-09-05T21:18:00.001+03:00

Olin eilen pihajuhlissa, jotka olivat aivan ihanat. Pimenevä ilta, lyhtyjä, räsymattoja ja penkkejä, ihania ihmisiä ja vielä ruokaakin, täydellistä! Tarjoilu toimi nyyttäriperiaatteella, joten kannoin myös korteni ketoon. Toinen juhlan järjestäjistä on vegaani, joten pähkäilin koko viime viikon mitä ihmettä (helppoa) keksin viedä tarjottavaksi. Sitten muistin Spaghetteriassa aikoinaan olleen alkupalan, artisokkatahnaa ja focacciaa, jonka vuoksi kävin ravintolassa syömässä noin kerran viikossa. Tavoittelin vähän samanlaista tahnaa ja täytyy sanoa, että onnistuin täydellisesti. Tahnasta tuli ihan mielettömän hyvää ja muistin kertoa sen myös kaikille juhlissa oleville, moneen kertaan vielä. En todellakaan ole perusvaatimaton suomalainen kotikokkailija, vaan mainostan kyllä kaikille, jos joskus löytyy joku mahtava uusi ruokalaji. Tai sohva. Eilenkin esittelin kuvia sohvastamme kaikille uusille kasvoille.

Tahnaa tuli tuon purkin verran! Olisi pitänyt tehdä enemmän kerralla.

Tarinan opetus: en hehkuta turhaan. Tehkää tätä tahnaa ja haiskaa valkosipulilta koko loppuviikko.

Niin ja pitää vielä kertoa niille, jotka eivät pidä artisokansydämistä: en oikein minäkään. En myöskään välitä oikein aurinkokuivatuista tomaateista, koska iso öljyinen "filee" ei varsinaisesti kuulu suosikkeihini. Molempia tykkään kuitenkin syödä mössönä, eli kannattaa kokeilla, vaikka ennakkoluulot vaivaisivat.Mä teen tätä ainakin heti huomenna uudelleen.

Ainakin tämän purkin auringonkukkaöljy sopi tahnaan superhyvin.

Mulla jäi öljyä ton verran jäljelle tahnan pyörittämisen jälkeen.

Artisokkatahna
1prk (290/160g) artisokansydämiä
2 valkosipulinkynttä (tai vähemmän, jos olet säikky)

Soseuta sauvasekottimella artisokansydämet ja valkosipulinkynnet. Lisää purkin öljyä joukkoon pikku hiljaa kunnes olet löytänyt sopivan löysyyden. Suosittelen sellaista pehmeästi käsiteltävää, joka kuitenkin pysyy vielä leivän päällä. Voit myös käyttää dippinä tai lusikoida suoraan :) Niin ja tahna säilyy luultavimmin muutaman viikon jääkaapissa, sillä ainakin avattu artisokkapurkki säilyy sen verran.

Tein juhliin myös coktailtikkuja. Eivät olleet tosin vegaaneiden suosikkeja.

Porkkanaa teeleivissä

2010-09-01T10:00:00.006+03:00

Tosi "yllättävää", että ilmojen kylmetessä tekee mieli teki jotain syksyistä. Ajan puutteessa kaipasin jotain helppoa, halpaa ja nopeaa. Tein taas teeleipiä, vaikka ne ovatkin aika palikkaevästä. Lueskelen aina välillä Myllyn parhaiden Arjan leivontanurkkaa ja sieltä bongasin tämän ajankohtaisen ohjeen. Kaikki ainekset löytyivät kaapista ja leivät syntyivät todella nopeasti. Vähän voita uunituoreen teeleivän päälle niin se on siinä! Porkkana maistui näissä yllättävän paljon (no, nimi ei varmaan ole turhaan porkkanateeleivät). Jätin ohjeesta pois 1tl suolaa, sillä se puski vähän liikaa läpi valmiissa teeleivissä. Voin oma suola riittää hyvin! Jos käytät jotain margariinia tai muuta mautonta rasvaa, lisää ohjeeseen ripaus suolaa.

Onko olemassa ketään, joka ei pitäisi teeleivistä? Toivottavasti ei. Leivät maistuvat parhaalta sunnuntai-iltaisin hyvässä seurassa, teekuppi kourassa ja joku lautapeli pöydässä.

My cup of tea.

Koululaisen porkkanateeleivät (10 kpl)
3dl vehnäjauhoja
3dl kaurahiutaleita
1 rkl leivinjauhetta

1 rkl hunajaa
2½ dl maitoa
½dl sulatettua voita (n.50g)
2-3 raastettua porkkanaa

Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää hunaja, rasva, neste ja raaste. Sekoita taikina tasaiseksi ja jaa se nokareiksi leivinpaperille. Taputa nokareet tasaiseksi kostutetulla kädellä ja paista 250-asteisessa uunissa n. 10 min.

Tein teeleipiä itse yhdeksän ja paistoaika oli 15 minuuttia. Riippuu varmaankin uunista ja teeleipien paksuudesta.

Zen Sushi

2010-08-31T10:00:00.003+03:00

Hehkutan nyt taas vaihteeksi sushia, mutta jos jollekin on jäänyt epäselväksi, RAKASTAN sushia! Voisin syödä sitä joka päivä koko loppuelämäni. Viime viikolla kävin sushilla neljä kertaa, kröhöm. Nyt oli Zen Sushin vuoro! Otin ihan vain 10 kappaleen sushisetin ja misokeiton siihen alkuun. Olihan se taas kerran mielettömän hyvää. Vaikka lohinigirit ovat niin perussushia, ne ovat lemppareitani! Samoin ebit eli ravunpyrstöt. No, ei ole oikeastaan mitään, mistä en pitäisi. Myös tuo tonnikalamajoneesimömmö on herkkuani!

Tällä kertaa olimme Zenissä vähän neljän jälkeen ja ruoka tuli viidessä minuutissa! Joskus olen odottanut annostani käpy otsassa yli puoli tuntia. Vaikkei olisi kiire minnekään, kyllähän hermo palaa aika nopeasti, ja se vie fiiliksen nautinnolta. Mitä enemmän sushia olen syönyt sitä enemmän tungen wasabia soijaan. Oikeaoppisestihan kala kuuluisi dipata soijaan ensin, mutta olen pari kertaa kokeiltuani pyyhkinyt soijaa nolona ravintolan pöydältä, joten dippaan sushini soijaan suomalaisittain riisi edellä.

Sori kuva on niin surkea, mutta jotain todistusaineistoa!

By the way, uudessa Imagessa 8/2010 (syyskuu) on mielenkiintoinen artikkeli sushista, kannattaa lukea. Siinä hehkutetaan Umeshua Töölössä - kuulun ehdottomasti faneihin!!!! Flow-festareilla oli muuten Umeshun sushia, todella hyvää oli ja vielä festareilla. Ensimmäinen temaki-kokeiluni on muuten Umeshusta. Ja kaikille vinkiksi, että melko uusi Sushi-san Munkkiniemessä on TODELLA hyvä!

Mustikkapiirakkaa

2010-08-30T09:01:00.000+03:00

Isosiskomme lasten synttäreitä juhlittiin eilen sunnuntaina paloautojen ympäröimänä. En sytyttänyt ketään tai mitään palamaan, vaan juhlia vietettiin VPK:lla. Miten katu-uskottavaa? Olen katkera, että mun synttäreille ei koskaan kehitetty mitään noin siistiä. No, kai sitä ehtisi vieläkin.

Lupasin tuoda jotain tarjottavaa juhliin. Kaikki pellin peittävät piirakat ja muut rävellykset ovat hyvä vaihtoehto, kun pitää valmistaa ruokaa isolle porukalle. Niinpä päädyin sesongin mukaan mustikkapiirakkaan. Ohjeen otin Mimmin keittiöstä, sillä resepti vaikutti ihanan helpolta ja varmalta. Ja sehän oli! Ei mitään pahaa sanottavaa tekoprosessista tai lopputuloksesta.

Ainoastaan, olisin voinut kikkailla vähän vähemmän. Lisäsin osan mustikoista itse taikinaan, mutta nyt sitten tuo päällinen jäi aika pliisun näköiseksi. Ensi kerralla aion laittaa enemmän mustikoita, osan edelleen taikinaan.

Mustikkapiirakka (pellillinen)

4 munaa

3dl sokeria

½ dl maitoa

1½ dl juoksevaa margariinia

4 ½dl vehnäjauhoja

2½ tl leivinjauhetta

2 tl vaniljasokeria

4-5 dl kokonaisia mustikoita (itse laitoin 200g joka oli liian vähän)

+ pinnalle sokeria n. ½ dl

Vaahdota munat ja sokeri. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää vaahtoon vuorotellen maidon ja margariinin kanssa. (Lisää mustikoita jo taikinaankin jos haluat.) Kaada taikina leivinpaperilla vuoratulle uunipellille. Ripottele päälle mustikat ja sokeri. Paista 200 asteessa noin 20 minuuttia, kunnes piirakka on kauniin värinen ja kypsä. Varo ettet paista piirakkaa liian kuivaksi.

Uudet varpikkaat ja muffinssirintamerkki

2010-08-29T10:00:00.002+03:00

Vaikka teinkin yhdet varpikkaat jo aiemmin, tein nyt tanssijaystävälleni vielä toisetkin. Aloitin nämä jo kuukausia sitten, mutta en saanut aikaiseksi virkata naruja aikaisemmin (noloa). No, toisaalta nämä valmistuivat juuri sopivaan aikaan, koska syksy tulee (tai tuli)! Väriskaala on taas punertava, kuten säärystimetkin, onneksi on tyttö kyseessä! :D Nämä ovat tosiaankin superhelpot, ei muuta kuin vähän joustinta ja sitten kavennus. Virkkasin nelosen virkkukoukulla 70 silmukkaa pitkät narut! Ja käytin 3½:n puikkoja ja Novitan 7 veljestä -lankaa.

Yleisön pyynnöstä myös vähän lisää Einoa, joka ainakin tykkäs varpikkaista.

Haluan esitellä myös söpön muffinssirintakoruni, jonka ostin vanhasta Porvoosta n.vuosi sitten! Eikö olekin söpö? Mulle aika sopiva....

Kun quesadilla ei enää riitä...

2010-08-28T10:00:00.008+03:00

En tehnyt kesällä oikeastaan ollenkaan ruokaa, parhaimmillani väsäsin quesadillan (mistähän se kesäturvotus oikein johtui...). Vaikka olen täysin vannoutunut quesadillojen ystävä, on viime aikoina tehnyt mieli karata sivupoluille. Tuntuu, että joka puolella on vilissyt tortillapitsoja! Lopulta oli vaan pakko antaa ruualle valta ja antautua taas pöhötykselle (= kaunis termi lihomiselle). Harmikseni tortillataikina oli loppunut pakkasesta, joten kiiressä oli turvauduttava kaupan valikoimiin. Suosittelen kyllä tekemään tortillat itse, mutta välillä laiskuus ja illan pikkutunnit ovat hyviä tekosyitä.

Tortillapitsat olivat tosi hyviä. Nopeita, helppoja ja maukkaita. Silti, itselläni on yleensä aina pitsataikinaa pakkasessa, sillä silloin sairaan hyvistä itsetehdyistä oikeista pitsoista saa myös pikaruokaa. Eikä nämä niille vertoja vetäneet. Mutta kummalla tavalla tekisin isommalle porukalle minipitsat vaikka hyvän leffan napsuksi? No todellakin näillä tortillalätyillä.

Muuten, hauska juttu. V otti kuvat pitsoista, kun vielä itse valmistin viimeisiä kappaleita, ja nyt kurkattuani muistikortille sieltä löytyi kolme huonoa kuvaa. Okei, V unohti ottaa lisää, kun oli kiire syömään. Mutta, miten uponnut olen tähän hommaan, kun melkein menin olkkarin puolelle valittamaan, että "luuletsä mun tekevän ruokaa ihan huvikseen", kunnes tajusin olevani idiootti. Phuuh.

Tää oli paras niistä kuvista.

Tortillapitsat
tortilloita
+ haluamasi täytteet

Simppeli resepti siis, hah! Meillä oli täytteenä:
ensin ohuelti tomaattikastiketta (ketsuppi + pyre + valkosipuli)
sen päällä pestoa
herkkusieniä
sipulia
mozzarellaa
kirsikkatomaatteja
ja parmankinkkua

Paistettiin 200 asteessa n. 10 minuuttia.

Boolssit

2010-08-27T10:00:00.003+03:00

Bongasin Jannan Ruokahommista simppelin oloiset ja söpön näköiset dominokeksipallerot, joita oli ensin tehnyt Jensenin Hanna. Molemmat olivat tykänneet ilmeisen paljon, joten syöksyin lähikauppaan ostamaan dominoita ja philadelphiaa. Valkosuklaan kohdalla myytiin ei-oota, joten kuorrutukseksi päätyi ihan perus Fazerin maitosuklaa.

Blenderin kanssa oli lievästisanottuna ongelmia, sillä keksit murskautuivat puoliksi ja päällimmäiset eivät koskaan selvinneet pohjalle asti. Niinpä keksit piti murustaa kahdessa erässä. En edes haaveillut juuston sekoittamisesta huonolla blenderilläni, vaan survoin sen keksimuruun käsin. Olisi ollut Kitchen Aidille tarvetta, sniff.

Sitten se lopputulos: olin vähän pettynyt. Olihan nää ihan kivoja, mutta maistuivat mun mielestä raa'alta taikinalta. Kuorrutteena valkosuklaa olisi ollut ehdottomasti parempi kuin maitosuklaa, tosin en usko, että näitä enää toiste suklaassa pyörittäisin, sen verran hermoja raastavaa hommaa. Tein näitä tyttöjen illanistujaisia varten ja pallot lössähtivät ehkä viidessä minuutissa tarjolle laittamisen jälkeen, sitten ne unohtuivat loppuillaksi jääkaappiin. Mutta eivät siis todellakaan olleet pahoja, vaan hyviä. Itse olen kuitenkin enemmän sipsien ystävä, joten en osannut näitä oikein arvostaa - V sen sijaan piti näistä, mutta jos jossain on sokeria ja rasvaa, niin herra ei sylje kuppiin.. Ja olivathan pallot tosi söpöjä. Isoin plussa kuitenkin oli, että pääsin käyttämään mauttomia karkkivuokiani! Lapsena niihin tehtiin kauramuroista ja suklaasta joulunamuja. Niitä pitäisikin tehdä varmaan joku päivä ihan nostalgisista syistä...

Krhm, pakko vielä lisätä nyt parin päivän päästä, että Pätkä rakastui näihin täysin ja maku syvenee päivien saatossa paremmaksi. Eivät silti hurmanneet mua. Arpapeliä siis, mutta sen verran simppeleitä (jos ei kuorruta), että kannattaa kokeilla.

Dominokeksipallerot (Jannalla tuli 15, mulla n. 40kpl, kun tein pieniä)

2 pötkylää Domino-keksejä

200 g Philadelphia-juustoa

200 g sulatettua valkosuklaata

1 rkl öljyä

nonparelleja

kaakaojauhetta

Aja Domino-keksit tehosekottimessa rouheeksi. Lisää sekaan Philadelphia-juusto ja pyöräytä vielä sen verran, että juusto sekoittuu kekseihin. Nosta taikina tunniksi jääkaappiin kylmenemään. Sulata valkosuklaa vesihauteessa ja lisää sekaan öljy, jotta suklaan koostumus tulee juoksevammaksi (öljyä voi hiukan lisätä matkan varrella). Ota taikina jääkaapista ja ala pyörittää siitä pieniä palleroita. Jaa pallerot kahteen osaan (toiset pyöritellään valkosuklaassa, toiset kaakaojauheessa). Nappaa pallerosta kiinni kahdella hammastikulla kiinni ja pyöritä valkosuklaassa. Aseta pallero sitten minikarkkivuokiin tai leivinpaperille. Ripottele heti nonparelleja päälle. Pyöritä puolet palleroista kaakaojauheessa. Laita valmiit pallerot vielä jääkaappiin ainakin 15 minuutiksi kylmentymään ja maista.

Syksy tulee ja vauva saa jalkoihin lämmikettä!

2010-08-26T11:00:00.002+03:00

Jes, sain vihdoin hyvän syyn neuloa vauvalle tossut, koska V:n sukuun syntyi juuri ihana tyttövauva. Onnea tuoreille vanhemmille! Iskin jo heti silmäni Novitan (kevät 2009) ohjeeseen ja kyseisessä ohjeessa on neljät erilaiset tossukat. Lehden kuvassa tossut ovat vaaleanpuna-valkoiset, mutta koska en tiennyt vauvan sukupuolta, päädyin vihreä-valkoiseen väritykseen. Vähän neutraalimpaa. Neuloin pitsikuvioiset tossut, myös palmikkoa ja "tavallista" on tarjolla. Ohjeessa narujen päähän tulee ihanat pienet tupsut, mutta ajanpuutteessa päädyin vain rusetteihin. :) Lopputulos on supersöpö ja nopea. Harmi vain, että vauvat kasvavat niin nopeasti, että tossut ovat tuskin kovin kauaa käytössä.

Lanka on Novita Woolia ja sukkapuikot numeroa 3. Puikolla on alussa 9 silmukkaa. Ohje on melko pitkä kopioitavaksi, mutta jos joku haluaa sen, lähettääkää vain sähköpostia tai laittakaa kommenttia kommenttilootaan!

Mallina toimi Pitkän lapsuuden (ja nykyinenkin) lemppari, panda nimeltä Panda.

Kanttarellipasta

2010-08-25T11:00:00.006+03:00

Ostin aika ison kasan kanttarelleja vähän aikaa sitten tehtyjä leipiä varten sillä toivoin salaa, että niitä jäisi jonkin verran yli ja voisin tehdä itselleni kanttarellipastaa. Onnistuin! Kanttarellien kanssa ei todellakaan kannata säheltää liikaa, sienet ovat jo itsessään niin hyviä, että erikoisuudentavoittelu on aivan turhaa. Siksi tämän pastan resepti onkin vähän "pasta for idiots", mutta jos joku inspiroituu tekemään itselleen tämän postauksen ansiosta kanttarellipastaa, mission accomplished! Eiku "what is it in finnish..."

En laittanut reseptiin mitään määriä, eiköhän jokainen voi kontrolloida ihan itse.

Kanttarellipasta

pastaa

kanttarelleja

sipuli

kermaa

suolaa

pippuria

(meiltä löytyi ruohosipulia, niin laitoin sitä tuohon päälle)

Kuullota sipulia rasvassa pannulla. Lisää mukaan huolellisesti puhdistetut sienet, paista kunnes nesteet ovat haihtuneet sienistä. Älä kuitenkaan paista mössöksi, ellet erityisesti halua... Lisää suolaa, pippuria ja kerma. Hauduta hetki ja sekoita keitetyn pastan kanssa. Tarjoile!

Kaura + omena = bueno

2010-08-24T09:45:00.005+03:00

Viime viikon illallisvieraat eivät olleet mitään korkean tason virkamiehiä, joten uskalsin ottaa rennosti jälkkärin kanssa. Kuten joillekin on ehkä jo käynyt selväksi, en ole mikään leipojatyyppi (onneksi Pätkä hoitaa sen puolen). Valitettavasti olen kuitenkin stressaajatyyppi, mutta olen yrittänyt työntää sitä puolta vähän taka-alalle, jotta ystävien kanssa ruokailusta nauttiminen olisi vähän helpompaa. Tämä jälkkäri piti verenpaineeni ihan normaaleissa lukemissa, vaikka valmistin sen vasta valkosipulisopan ja leipien syönnin jälkeen! Wuhuu! Mielestäni tämä omena-kaurapaistos sopi hyvin meidän rentoon illanviettoon, mutta tätä täytyy tehdä arkenakin, tosi helppo ja vaivaton. Reseptin koostin muutaman netistä löydetyn pohjalta.

Omena-kaurapaistos (neljälle)
4 keskikokoista omenaa
3dl kaurahiutaleita
1dl sokeria
kanelia
100g sulatettua voita
+ jäätelöä tarjoiluun

Kuori omenat ja lohko ne. Voitele vuoka ja levitä omenat pohjalle, ripottele päälle kanelia. Sekoita kaurahiutaleet, sokeri ja sulatettu voi, ja levitä seos lohkojen päälle. Paista 200 asteessa n. 30 minuuttia. Lusikoi lautasille ja viipaloi kylkeen vähän jäätelöä. Mums.

Kanttarellileivät

2010-08-23T09:28:00.003+03:00

Valkosipulikeiton kanssa tarjoilimme kanttarellileipiä, sillä mielestäni a) leivät ja b) sienet toimivat keittojen kavereina. Leivissäni oli vain yksi huono puoli: leipä. Ei olisi pitänyt mennä ihan perus fazerin läpysköillä, vaan ostaa (tai tehdä!!) jotain hyvää maalaisleipää tms. Nyt leipä vähän lössähti sienisetin alla ja jäi keskeltä pehmeäksi. Olisiko leivät pitänyt vaikka paahtaa ensin kevyesti ennen uuniin heittoa? En tiedä. Joka tapauksessa, ihan hyvää, mutta leivän tekstuuri ei miellyttänyt. Ensi kerralla joku toinen leipä, mielellään pari päivää vanha ja kuivunut ehkä.

Kanttarellileivät
kanttarelleja
sipulia
suolaa
liru kermaa
leipää
jotain suht mautonta juustoa, itse käytin mozzarellaraastetta

Kuulota pieneksi hakattu sipuli. Lisää mukaan hyvin puhdistetut sienet, paista kunnes suurin osa sienten keräämästä vedestä haihtunut ja lisää ihan liru kermaa + suolaa, niin että saat aikaiseksi kivan muhennoksen. Lado muhennos leipien päälle ja kuorruta juustoraasteella. Paista 225 asteessa n. 15 minuuttia tai kunnes juusto on saanut vähän väriä pintaan.

Ihan mieletön soppa

2010-08-22T11:49:00.001+03:00

Miten saada kokkailuinto taas syttymään kesätauon jälkeen? No tietenkin kutsumalla illallisvieraita! Perjantaina meille paukahti pari kaveria ja pohdin monta päivää mitä sitä oikein kehtaisi tarjota. Helsinkiin saapui syksy viime viikolla (ainakin aamut olivat ihanan kirpeitä) ja niinpä halusinkin toteuttaa menussa vähän syksyisempiä makuja. Bongasin Pippurimyllyn valkosipulikeiton (alunperin Pirkalta), jota oli kommenttilootassa ylistetty aika monta kertaa, ja pakkohan sellainen oli sitten keitellä kasaan. Kannattiko? Todellakin. Aiemmat keittosuosikkini ovat olleet tomaattikeitto ja maa-artisokkakeitto, mutta tämä soppa kilpailee nyt kärkisijoista. Ainekset olivat melkein ilmaiset, toteutus helppo ja maku mahtava, ei liian vahva, vaan aavistuksen makea ja muuten vain täydellinen. Suosittelen! Päälle paahdoin valkosipuliöljyssä paahtoleivästä krutonkeja.

Pakko vielä mainita, että kynnet oli todella helppo ja nopea kuoria, kun niitä oli hauduttanut hetken kiehuvassa vedessä. Mahtava niksi!

"Laitetaas lautanen edustuskuntoon."

Valkosipulikeitto, 4 annosta
2-3 kokonaista valkosipulia
2 sipulia
2 rkl oliiviöljyä
1/2 dl vehnäjauhoja
9 dl vettä
4 rkl kasvisfondia
ripaus rouhittua mustapippuria
2 dl kuohu- tai ruokakermaa
1/2 dl tuoretta persiljaa

Lisäksi
krutonkeja, itse tehtyjä mieluiten

Paina kämmenellä valkosipuli rikki niin, että kynnet irtoavat. Kaada kynsien päälle kiehuvaa vettä ja anna pehmetä muutaman minuutin kuorimisen helpottamiseksi. Kuori kynnet, mutta jätä ne kokonaisiksi. Kuori ja hienonna sipulit.

Kuullota valkosipulinkynsiä ja sipulisilppua öljyssä kattilassa, lisää jauhot ja sekoita hyvin. Lisää vesi, kasvisfondi ja mustapippuri. Anna keiton hautua miedolla lämmöllä 30-40 minuuttia, kunnes valkosipulinkynnet ovat hajonneet. Soseuta keitto esimerkiksi sauvasekoittimella, lisää kerma ja hienonnettu persilja. Kuumenna höyryäväksi. Leikkaa leivästä kuutioita. Kuumenna öljy pannulla ja paahda leipäkuutiot kauniin ruskeiksi. Tarjoa keitto leipäkuutioiden kanssa.

Lempiblogi

2010-08-21T17:38:00.004+03:00

Multa kysellään jatkuvasti, että mikä on mun lempiruokablogi. Aiemmin olen vastannut joka kerta eri tavalla, fiiliksestä riippuen, mutta tästä lähtien mulla on ehkä enää yksi vastaus: Ruokablogi Pallolaajennus.