30.11.2012

Bounty kupissa

 Superfood sopii myös kulinaristeille.

Olette saattaneet lukea jo useammastakin blogista superfoodien maahantuojan CocoVin järjestämästä reseptikilpailusta. Minäkin sain superruokapaketin, josta kuoriutui Kalaharin suolaa, kylmäpuristettua kookosöljyä, kaakaonibsejä ja goji-marjoja. Maistelin aineita aamusmoothieni seassa ennen reseptin kehittelyä, johon päätin ympätä kaikki neljä superfoodia! Kylmäpuristettu kookosöljy oli tuttu ennestään, olen käyttänyt sitä sekä sisäisesti että ulkoisesti (toimi hyvin ihottumaan), mutta muut aineet olivat vieraita. Olin kuullut goji-marjojen olevan pahoja, mutta joudun kyllä olemaan eri mieltä - yllättävän hyviä! Kaakaonibsejä heitin suuhun olettaen niiden olevan tummaa suklaata, mutta nehän ovat siis kaakaopavun palasia, eivätkä varsinaisesti kiilanneet suosikkilistalleni. Kalaharin suola taas on miljoonia vuosia vanhaa suolaa. Pohdittiin V:n kanssa milloin se menee vanhaksi? (Huono) vitsi.

Lopulta päädyin tekemään villin kokeilumoussen, josta tuli aika hyvä. Rakastan Bountya (sitä suklaapatukkaa siis) ja tämä mousse maistuu todella paljon siltä. Kannattaa siis kokeilla! Resepti on vegaaninen, kun käyttää vain kookoskermaa. Sokeria ei juuri tarvita, sillä kookoskerma on itsessään aika makeaa. Mousse on myös gluteeniton ja helposti varioitavissa. Sopii hyvin esimerkiksi pikkujoulutarjoiluksi, kun sekaan murentaa piparia ja lisää reseptin kanelin määrää.
 

Bounty-mousse, 4 annosta
4 dl kermaa (itse käytin 2 dl kookoskermaa ja 2 dl kuohukermaa)
130 g tummaa suklaata
1-2 rkl sokeria
1,5 rkl kookosöljyä
ripaus Kalaharin suolaa
0,5 rk kanelia
ripaus chiliä
0,5 dl kaakaonibsejä
0,5 dl goji-marjoja

Laita kattilaan 2dl (kookos-)kermaa, 1rkl sokeria ja ripaus suolaa. Kiehauta ja alenna lämmöt nolliit. Lisää paloiteltu suklaa ja sekoita, kunnes suklaa on sulanut. Lisää kookosöljy, kaneli ja chili. Anna seoksen jäähtyä. Vaahdota 2dl kermaa ja kääntele jäähtyneeseen suklaaseokseen (kookoskerman täytyy olla kylmää, jotta se vaahdottuu hyvin). Tarkista maku ja lisää sokeria tarvittaessa. Kookoskerma on itsessään aika makeaa, joten säästele sokerin kanssa. Lisää lopuksi nibsit ja goji-marjat ja annostele mousse laseihin. Jäähdytä pari tuntia jääkaapissa.

15.11.2012

Reality

Liemessä-blogin Jenni haastoi ruokabloggaajat kertomaan todellisesta arjestaan. Itse en ole koskaan kokenut esittäväni täällä blogissa olevani jotain muuta mitä olen - toivottavasti se ei ole välittynyt teillekään niin. Kuka muistaa esimerkiksi postaukseni valmispastakastikkeen käytöstä arjessa? Eikä näillä paistetuilla omenoillakaan varmaan päästä mihinkään fine dining -kerhoon, eikä ole tarviskaan. Jos joku on lukenut blogia yhtään pidempään, on kuitenkin varmasti huomannut pahat maneerini:
Älyttömän hyvä ja helppo. Arkikin voi maistu hyvältä! Edullistaa ja nopeaa! Tällaisia arkireseptejä olen kaivannut! Halleluja ja kädet ilmaan!  
 
Syy miksi yleensä toistelen itseäni on yksinkertainen. Tässä blogissa on juuri sellaista ruokaa mistä tykkään! Rakastan tavallista arkiruokaa, pienellä twistillä. Aineslista ei saa olla kilometriä, ruoan täytyy olla aika edullinen ja helppo tehdä. Pidän myös resepteistä, joiden aineet löytyvät yleensä aina kaapista. Toisaalta blogissa näkyy hyvin myös oman maun kehittyminen. Jos ruokaa laittaa paljon, alkaa sitä myös arvostaa eri tavalla. Sama pätee varmasti harrastuksessa kuin harrastuksessa, kehittyminen on luonnollista. Makujakin on monia ja niin on tapoja elääkin - toisen luksus on toisen arkea. Niin se menee monessa muussakin asiassa kuin ruoassa.

Vapaa-ajallani teen tutun lapsen kanssa näin hienoja jäätelöannoksia! 
Keksejä, jäätelöä tai marenkia ei ole tehty itse!

Blogissa ei luonnollisestikaan näy jokainen keksi ja nami, joita napsin päivän aikana. Olen heikkona sipseihin, poppareihin ja Pollyihin. Tykkään syödä nakkeja suoraan paketista (tästä olen kyllä puhunut aiemminkin), nykyään ostan yleensä 30cm salamin ja popsin sitä sängyssä teeveetä tuijottaen. V:tä ärsyttää, kun syön usein näkkäriä sängyssä ja iltaisin sänky muistuttaa hiekkarantaa.

Pidän myös sisäelimistä ja kaakaosta. Rakastan paahdettua ruisleipää voilla, juustolla, kirsikkatomaateilla ja suolalla, V:n tekemänä. Joskus teen lapsuuteni lempivälipalaa eli mikrossa lämmitettyä juustolla ja voilla kuorrutettua paahtoleipää. Mutta pakasteranskalaisia en syö koskaan. Enkä pakastelohkoperunoita tai pakastepitsaa. Mutta se johtuu siitä, etten yksinkertaisesti pidä niistä. Itsetehdyt lohkarit valmistuvat samassa ajassa ja ovat miljoona kertaa parempia. Jos sitä kutsutaan ruokabrassailuksi, niin syyllistyn siihen oikein mielelläni.

Pienikin teevee ajaa asiansa.

Arki alkaa aina smoothiella. Elämänlaatuni on parantunut valtavasti löydettyäni uuden aamurutiinin. Herätään V.n kanssa samaan aikaan, menen suihkuun ja sieltä tultuani kaadan edellisenä iltana tekemäni marjasmoothien laseihin ja hyppään peiton alle meikkaamaan. Katsotaan telkkarista Lentokenttä UK:ta, joka on kuvattu joskus 90-luvun alussa ("Prinsessa Diana on juuri laskeutumassa!"). Välillä halaillaan, sitten menen föönaamaan ja hyppään takaisin peiton alle valittamaan miten en jaksaisi lähteä ja voitaisko jäädä tähän koko päiväksi. Vielä pienet kuhertelut ennen kuin on pakko kohdata arjen velvollisuudet. Kuulostaa juuri niin ihanalta kuin oikeasti on, kannustan teitäkin kokeilemaan. Kaikesta on kiittäminen makkarin tv:tä, sillä aiemmin meikkasin yksin peiton alla V:n siirryttyä syömään aamupalaa olkkariin telkkarin ääreen.

Tämä postaus on odottanut julkaisua aika kauan ja reality-päivä on parin viikon takaa, sillä sain vasta nyt siirrettyä kuvat kännykästä koneelle. Olin taannoin seitsemän viikkoa paikassa, jossa tehtiin joka päivä lounas itse. Minäkin sain vaikuttaa ruokalistaan ja reality-päivänä tehtiinkin lemppariani, papumuhennosta. Nyt olen kuitenkin palannut tuttuun Palmian ruokalaan, plääh.

Minulla on luokattoman huono kamera puhelimessa.

Illalle ei ollut muuta ohjelmaa, kuin kotona työskentelmistä koneella. Hoitelin ensin asioita keskustassa ja tuhlasin pari kahvikuponkia (jotka sain tilauksemme hävittyä) Stokkan sushitiskiin. Oli aika pahaa ja täysin ylihinnoiteltua sushia - tuo setti maksoi yli 20€!! Illalla V vielä yllätti ja toi mukanaan kaksi pikkupussia sipsia ja kolaa lasipullossa. Todella tavatonta, mutta söin innoissani.



Jos olen illan töissä, syön siellä joko puuroa, Picnicistä patongin tai sitten Valintatalosta jotain jogurttia ja hedelmiä. Joskus ehdin onneksi nähdä myös ystäviä, joiden kanssa on kiva suunnata ulos syömään tai istua iltaa kattiloiden äärellä. Illalla vänisen V:lle niin kauan, että hän tekee minulle pari leipää. Päivän aikana olen yleensä napsinut jotain hyvää jossain välissä. Rakastan satunnaisnapsimista!

Elämäni on oikeasti aika ihanaa. Kiireistä ja usein rankkaakin, mutta silti ihanaa. Sitä realityni on ja toivon sen näkyvän täällä blogissakin. Olen ikuinen hehkuttaja (paitsi koulussa), jonka lasi on yleensä puoliksi täynnä. Elämä on aika kurjaa, jos realitya on se, että on aina huonolla tuulella, kaikki kaatuu päälle ja koskaan ei ehdi syömään. (Kyllä, syyllistyn siihen joskus itsekin, kun yritän tehdä liikaa kaikkea samaan aikaan.) Jos elämä on yhtä einestä ja päivät selviämistaistelua aamusta iltaan, kannattaa asialle tehdä itse jotain. Tämän yritän itsekin muistaa.

6.11.2012

ELMA

Jeeeeee, ensi viikonloppuna räjähtää! Olen jo vuosikausia käynyt Elma-messuilla, eli maaseutumessuilla. Tänä vuonna ne tosiaan järjestetään 9.-11.11.2012 tuttuun tyyliin Messukeskuksessa. Maaseutumessujen lisäksi samassa paketissa pääsee myös samaan aikaan järjestettäville Kädentaito-, Metsä- ja Lemmikki-messuille. (Ja on siellä joku OutletExpokin sekä VM Motorsport show?) Suosittelen todella lämpimästi, kaiken ikäiset tyypit viihtyvät varmasti. Viime vuonna silittelin possuja, ihmettelin valtavaa herefordia, ostin uunituoreita karjalanpiirakoita kotiin, mutta söin ne jo matkalla sekä ostin kaappiin hyviä spelttihiutaleita, luomuna tietty. Tänä vuonna ajattelin tsekata ainakin pupujen esteratakilpailut (!!!!!) ja haalia kassit täyteen hyviä leipiä, jauhoja ja ties mitä. Käy liittymässä blogin Facebook-ryhmään, jossa arvon messuille kaksi lippua!

Jeee, tässä viime vuoden messuilta kännykällä napattu kuva pikkupossusta.

PS. Yksi blogin ensimmäisistä resepteistäkin on kyseisiltä messuilta napattu :)

3.11.2012

Taas omenaa

Ikäviä uutisia: omena päivässä ei pidä lääkäriä loitolla. Olin pari viikkoa sitten flunssassa, vaikka olen syönyt noin miljoona omenaa syksyn aikana. Omenoita on paistettu, otettu eväiksi, keitetty siirapiksi ja upotettu erilaisiin kakkuihin ja piirakoihin. Toisen suosikkiohjeeni julkaisin muutama viikko sitten ja nyt tulee toinen, joka on samalla myös maailman helpoin. Reseptin sain V:n äidiltä, joka löysi sen joskus HBL:stä. Jos pistätte silmät kiinni ja mietitte miltä omenapiirakka maistuu, niin tämä maistuu juuri niin klassiselta, kuin toivisikin. Ja jos reseptin nimi on farmors äppelkaka, on uunista pakko tulla ulos jotain tosi söpöä.

Täydellinen vierasvara, pakkasessa on nytkin yksi. Tervetuloa kylään - kuka ehtii ensin?

Jättebra.  Och lätt att göra. Tyvärr är kakan själv inte lätt.

Farmors äppelkaka
3dl vehnäjauhoja
1,5tl leivinjauhetta
1tl inkivääriä
1tl kanelia
1,5dl sokeria
75g voita + rapiat päälle
1,5dl kermamaitoa (pelkkä maitokin käy)
2 omenaa

Sekoita kuivat jauhot keskenään. Lisää joukkoon voi pehmeänä. Sekoita joukkoon maito. Kaavi pieneen rengasvuokaan (18cm halkaisija) ja lisää pilkotut omenaviipaleet (ei tarvitse kuoria). Sirottele pinnalle sokeria ja lisää muutama voinokare. Kypsennä 200 asteessa uunin alimmalla tasolla noin 30 minuuttia.

2.11.2012

Pimenevien iltojen lämmittävä ruoka

Olen tyylilleni uskollisena taas hurahtanut. Tällä hetkellä syön mustapapuja jatkuvalla syötöllä, eikä innostus ole hiipumassa. Koska quesadillat tulevat lähinnä jo V:n korvista, olen laajentanut reviiriäni lisäämällä papuja kattilaan. Inspis muhennokseen tuli Googlen avustamana Kanakarusellin kyydissä -blogista. Olisi aika outoa soseuttaa pekonia, joten päädyin muuttamaan keiton muhennokseksi ja tuunasin sitä muutenkin. Jos kärsit pahasta purentaviasta, sauvasekoittimen käyttö on sallittua. Muhennosta olen tehnyt jo monta kertaa, V onneksi koukuttui niin pahasti, että saan tehdä tätä jatkossakin. Muhennos huutaa syksyä, kynttilöitä, vilttiä ja paskoja leffoja. Yhtäkkiä vesisade ei tunnukaan niin pahalta.

Quesadilloista on kuitenkin pakko mainita sen verran, että sain viimeksi tänään tekstiviestin "mistä kaupasta löytää mustapapuja". Ilosanoma on onneksi levinnyt ja olen koukuttanut aika monta tyyppiä! JES! Ympyrätalon mustapapujen menekki on ainakin varmaan kolminkertaistunut ostoskorini myötä...

 Tästä muhennoksesta leviää asuntoon niin hyvä tuoksu, 
että tätä voisi tehdä jo ihan sen vuoksi.
 PS. Aika hienosti meidän Vertigo-juliste heijastuu lusikasta!!

Mustapapumuhennos
2 prk mustapapuja (GoGreen, luomu)
1 tlk tomaattimurskaa, luomua (tavallinen ei maistu yhtään niin hyvältä - oikeasti)
1 pkt pekonia
1 sipuli
3 valkosipulinkynttä
1 kasvisliemikuutio
purkin verran vettä
mustapippuria
hyvää chiliä / savupaprikaa tms.
+ ranskankermaa
(+ korianteria)

Pilko sipulit ja valkosipulinkynnet. Paista ne kattilassa pilkotun pekonin kanssa. Lisää huuhdellut pavut, kun pekoni on saanut vähän väriä. Lisää myös tomaattimurska ja purkin verran vettä. Heitä mukaan kasvisliemikuutio, rouhi joukkoon mustapippuria ja lisää oman maun mukaan hyvää chiliä (oma täydellisen makuinen, mutta aika tuju on Hakaniemen entisestä kaupasta) tai savupaprikaa. Hauduta muhennosta noin puoli tuntia. Tarjoile ranskankerman kanssa. Myös esim. korianteri sopisi hyvin muhennoksen pinnalle.