27.1.2012

Obsessio


Kun rakastun johonkin biisiin, kuuntelen sitä repeatilla kuukauden. Jos näen telkkarin laulukilpailussa hyvän koelaulun, otan sen nauhalle ja katson uudelleen ja uudelleen. Kun keksin jonkun hyvän ruoan, voin syödä sitä vaikka kaksi viikkoa putkeen. Kotioloissa voin olla aika rasittava, sillä fiilistelen asiat aina ihan puhki. 

Tämä blogi on hyvää vauhtia keskittymässä pelkkään punajuureen. En vain mahda itselleni mitään! Menin ja ostin Lidlistä muutaman kilon halpaa punajuurta pahimpaan himooni ja haluan tunkea sitä nyt joka puolelle... Kolmen ruokalajin illallinen tällä hetkellä voisi olla:



Punajuuri-suklaakakku

Etsin tänään Hesarin sivuilta hyvää punajuurireseptiä, kun törmäsin punajuuri-suklaamuffinien reseptiin. Laitoin taikinan muffinivuokien sijaan 18cm irtopohjavuokaan ja tein söpön pienen kakun. Kakku onnistui yli odotusten ja sen keskus jäi ihanan kosteaksi, kuten toivoinkin. Kakusta ei kyllä saa varmaan kuivaa tekemälläkään, sillä punajuuri takaa ihanan mehevän lopputuloksen. Kakussa maistuu kyllä punajuuri, mutta myös sokeri ja kaakao. Tosi jännää ja maukasta!


Punajuuri-suklaakakku (tee tuplasatsi, jos laitat isoon kakkuvuokaan)
125 g voita
2 dl sokeria
2 munaa
200 g raakaa punajuurta
100 g valkosuklaata
2 dl karkeita vehnäjauhoja
3/4 dl kaakaojauhetta
1 1/2 tl leivinjauhetta
2 rkl hyvin vahvaa kahvia

Kuorrutus
pieni punajuuri
tomusokeria
pala suklaata

Raasta punajuuri raastimen hienolla terällä. Pilko valkosuklaa veitsellä palasiksi. Sekoita jauhot, kaakaojauhe ja leivinjauhe hyvin keskenään. Vatkaa voi ja sokeri vaahdoksi. Lisää munat yksitellen koko ajan vatkaten. Siivilöi jauhot munavaahdon joukkoon. Lisää punajuuriraaste ja kahvi ja sekoita. Sekoita viimeiseksi valkosuklaan palaset lastalla taikinaan. Paista 175 asteessa noin 50 minuuttia. Anna jäähtyä.

Tee kuorrutus. Raasta punajuuri hienoksi ja purista siitä käsillä mehu erilleen. Lisää mehuun tomusokeria niin paljon, että seos on vielä hieman juoksevaa. Lisää tarvittaessa vettä tilkka kerrallaan. Kuorruta heti. Viimeistele raastetulla suklaalla tai suklaalastuilla, joita voit tehdä perunankuorimaveitsellä.

24.1.2012

Yllättävää pikaruokaa

Rakkauteni punajuuriin jatkuu. Punajuuri ei valitettavasti ole mitään pikaruokaa, sillä sekä keittäminen että uunissa paistaminen vie oman aikansa. Olin jonkin aikaa sitten mummilla syömässä ja hän tarjosi lisukkeena todella herkullisia punajuuriviipaleita ja oli pakko udella miten ne oli oikein valmistettu. No, öljyssä paistamalla! Miksen ollut tajunnut tätä aiemmin? Ohueksi viipaloidut punajuurisuikaleet valmistuvat noin kymmenessä minuutissa! Olenkin jo pari viikkoa paistanut melkein joka ilta iltapalaksi punajuuria ja höystänyt ne jollain hyvällä juustolla. Suosittelen! Paistetut punajuuret sopivat hyvin myös salaattiin, lisäkkeeksi tai vaikka hampurilaisen väliin. Miksi mummit osaavat kaikki tällaiset asiat? Onko se sitä iän mukanaan tuomaa viisautta? Kasvaisinpa jo pian isoksi!


Paistetut punajuuret rucolapedillä
kaksi punajuurta
öljyä
suolaa
rucolaa
parmesaania (tai muuta juustoa)
pinjansiemeniä

Kuori punajuuret ja leikkaa ne ohuiksi siivuiksi. Paista siivut reilusti öljytyllä pannulla molemmilta puolilta, kunnes viipaleet ovat pehmenneet ja saaneet "väriä". Mausta suolalla. Paahda sen jälkeen pinjansiemeniä pannulla ja kokoa kaikki annokseksi.

Helppoa kuin mikä! Ja niin hyvää!

23.1.2012

Kolmas kerta kannatti

Vaihdoin uutta vuotta bileissä, joiden emäntä toivoi minulta tuliaisina kaksi pellillistä focacciaa. Ensimmäinen reaktioni oli paniikki, sillä en tosiaan ole mikään leipojatyyppi. Täältä blogista löytyy yksi focaccia, mutta se oli siskoni tekemä ja epäilin sitä siksi liian haastavaksi. Ystäväni Miksu suositteli Chocochilin focacciaa, joten päädyin tekemään sitä (vaikutti helpommalta). Ensimmäisestä pellillisestä tuli kuiva, toinen oli jo parempi, mutta sekin jäi liian kuivaksi. Focacciat olivat syötäviä, mutta eivät yhtään sellaisia, joista itse pidän - hyvä focaccia jättää sormet rasvaisiksi ja vie kielen mennessään suolasattumilla.

Päätin antaa focaccialle kolmannen mahdollisuuden ja tein sitä illallisvieraille, kun ainekset kerran löytyivät kaapista. Tällä kertaa lotrasin huolella öljyn kanssa ja paistoin pinnalle (Miksun innoittamana) reilusti sipulia! Lisäksi annoin kunnolla aikaa taikinan kohoamiselle ja varoin paistamasta leipää liian kauan. Ja avot - lopputulos oli jo aika lähellä täydellistä focacciaa! Suolaa hurahti ehkä vähän liikaa, ja öljyä olisi voinut olla vieläkin enemmän, mutta ensi kerralla tiedän täysin mitä pitää tehdä. Toivottavasti te onnistutte kokeilujeni jälkeen heti ensimmäisellä yrittämällä. Resepti itsessään on nimittäin tosi helppo.

Mums. Focaccian ainekset löytyvät melkein aina kaapista!

Focaccia, uunivuoallinen, tee tuplasatsi, jos teet pellillisen
resepti Chocochiliä mukaillen
6-7dl vehnäjauhoja
1pkt kuivahiivaa
1tl suolaa
3dl lämmintä vettä
kylmäpuristettua oliiviöljyä
2 sipulia
1rkl voita
hyvä sormisuolaa

Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää joukkoon lämmin vesi ja ainakin 2rkl öljyä. Vaivaa, kunnes taikina alkaa irtoamaan sormista, mutta jätä löysäksi. Kohota taikinaa lämpimässä ainakin puoli tuntia.
Vaivaa taikinaa ja lisää tässä kohtaa ainakin 2rkl öljyä lisää. Levitä liukas, öljyinen taikina öljyttyyn uunivuokaan, sivele taikinan pinnalle lisää öljyä ja ripottele pinnalle reilusti suolaa. Anna taikinan kohota ja paista sillä aikaa ohuiki renkaiksi leikatut sipulit voissa, kunnes ne ovat pehmenneet ja vähän ruskistuneet. Levitä taikinan päälle ja anna taikinan vielä kohota rauhassa ainakin puoli tuntia. Paista 200 asteessa 20-30 minuuttia keskitasolla. Pirskottele lopuksi valmiin focaccian pinnalle vielä lisää oliiviöljyä.

22.1.2012

Illallisvieraita

Ihanat Sini ja Ville olivat meillä eilen syömässä ja olivat etukäteen jännänneet pääsevätkö blogiin. No tottakai! Ja kiitos vielä, että tulitte (ja toitte ihania kukkia!!), oli aivan mahtava ilta.

V piilossa taustalla.


Punajuurihimoni jatkuu (olen taas kipeänä) ja niinpä tein alkuruoaksi hyväksi todettua punajuurikeittoa. Sulatejuustona käytin kaapista löytynyttä mustaleimaista Koskenlaskijaa ja keiton päälle ripottelin fetaa. Punajuurikeitto on aivan tajuttoman hyvää sekä helppoa ja halpaa tehdä. Ja katsokaa tuota väriä!


Pääruokaa pohdin aika kauan, mutta päädyin uusimmassa Glorian Ruoka ja Viini -lehdessä olleisiin kahteen kertaan paistettuihin uuniperuniohin. Sain lehden tilauksen joululahjaksi V:n siskolta ja olen ihan rakastunut! Perunat täytettiin cheddarilla, ranskankermalla, voilla ja pekonilla - lopputulos oli uskomattoman rasvainen, kuten varmaan arvaatte. Pystyin syömään yhden perunan! Jos haluat verisuonet tukkoon, tee näitä. Omaan makuuni vähän liian tuhteja, mutta V tykkäsi paljon. Perunoiden kaveriksi tein salaatin rucolasta, avokadosta ja marinoiduista katkaravuista. En ollut aiemmin marinoinut katkarapuja, mutta lopputulos oli älyttömän hyvä! Näistä tuli uusia suosikkejani!


Kahteen kertaan paistetut uuniperunat
Sanna Kekäläinen
4-6 Rosamunda-perunaa
170g pekonia
5dl raastettua pitkään kypsytettyä cheddaria tai muuta juustoa
200g ranskankermaa
4rkl huoneenlämpöistä voita
1tl sinappia (laitoin dijonia) tai piparjuuriraastetta
n. 1/2tl suolaa
3rkl hienonnettua lehtipersiljaa / ruohosipulia

Laita uuni lämpiämään 200 asteeseen. Pese perunat huolellisesti ja pistele haarukalla. Laita perunat leivinpaperilla vuoratulle uunipellille. Kypsennä uunissa noin 1 tunti tai kunnes perunat ovat kypsiä.

Kuutioi pekoni ja paista palat paistinpannussa keskilämmöllä. Nosta pekoni talouspaperille hetkeksi valumaan. Yhdistä pekoni, juusto, ranskankerma ja voi. Mausta sinapilla, suolalla, pippurilla ja yrtillä.

Ota perunat uunista ja anna niiden jäähtyä sen verran, että pystyt käsittelemään niitä. Leikkaa perunoista ”hattu” irti. Koverra perunoista sisus irti siten, että kuori jää ehjäksi. Sekoita perunoiden sisus täytteeseen. 

Painele täyte takaisin perunoiden sisään tiiviisti, siten että täyte on kukkurallaan. Täytettä saattaa jäädä hieman yli; voit halutessasi painella sen perunoiden ”hattujen” päälle. Jatka kypsentämistä noin 15 min tai kunnes juusto saa hieman väriä ja sulaa. Tarjoa heti vihreän salaatin kanssa.

 Ah, ihanaa.

Katkarapu-avokadosalaatti, neljälle
2 avokadoa
rucolaa
n. 300g katkarapuja
1 chilipalko
omena
oliiviöljyä
2 valkosipulinkynttä
sitruuna
ripaus suolaa

Sulata katkaravut. Purista ylimääräinen neste pois ravuista ja laita kulhoon. Pieni chilipalko (poista siemenet) ja valkosipulinkynnet pieniksi ja lisää rapujen joukkoon. Lorauta sekaan runsaasti öliiviöljyä ja yhden sitruunan mehu. Laita jääkaappiin marinoitumaan ainakin muutamaksi tunniksi.

Voit koota salaatin suoraan lautasille tai sekoittaa sen kulhoon. Pyöritä rucolaa oliiviöljyssä ja tilkassa sitruunamehua. Pilko omena pieniksi paloiksi ja sekoita marinoitujen katkarapujen kanssa, jotta marinadia tarttuu myös omenoihin. Pilko avokado ja kokoa kaikki aineet salaatiksi.

20.1.2012

Täydellinen muna, kananmuna

Taas kuva-arvoitus! Mikä tämä on?

Jos tiedät, kerro minullekin. Tiedän kyllä, että se on egg coddler, mutta minulla ei ole aavistustakaan, mikä se on suomeksi. Munahaudutin? Itse tutustuin tuohon outoon kippoon saatuani aivan ihanan joululahjan ystävältäni Briteistä. Angel Adoreen The Vintage Tea Party book (saa tilattua niin suomalaisista kuin ulkomaisistakin verkkokaupoista) on vienyt minulta ihan jalat alta. Kirja on täynnä ihania reseptejä, vinkkejä pukeutumiseen, kampauksiin, koristeluun, kutsuihin, ohjelmaan... Täydellinen inspiraatiokirja!

Eikö näytäkin ihanalta!?!?!?



Takaisin muniin. Ihmettelin egg coddlerin kuvaa anopilleni, joka kaivoi kaapistaan yhden coddlerin lainaksi. Sain vihdoin kokeiltua haudutettua munaa ja olen rakastunut! MAHTAVAA! Mistä näitä egg coddlereita saa? Jos näette kirppiksillä tai jossain muualla, huudelkaa minulle, olen kiinnostunut! Munia voi varioida ja täyttää millä mieleen juolahtaa, tekstuuri on ihanan mehevä, juusto sulaa kivasti kananmunan joukkoon ja voin maku sulautuu munaan suorastaan huumaavasti. Ja onhan elämä aika ihanaa, jos aamu alkaa tällaisella yllärillä.


Coddled egg
kananmuna
voita
suolaa
haluamasi täytteet, esim:
- lohta
- pekonia
- fetajuustoa
- pinaattia
- parmesaania (laitoin itse tätä!)

Aseta tyhjä kippo kattilan pohjalle ja täytä vedellä niin, että 3/4 osaa kipoista on veden alla. Laita vesi kuumenemaan ja valmistele sillä aikaa munat. Voitele kippo/kipot ja lisää haluamasi täytteet. Riko muna kuppiin ja lisää vielä täytettä tai mausteita (lähinnä suolaa) sekä nokare voita. Sulje kansi ja laita kiehuvaan veteen. Anna olla n. 5-8 minuuttia. Syö joko suoraan kiposta tai asettele varovasti lautaselle.

9.1.2012

Perinteistä poroa

Pakastimessani on majaillut jo muutaman kuukauden ajan köntti karigasniemeläistä poronkäristyslihaa, jonka ostin kaverin poikaystävän siskon poikaystävältä, eli "lähipiiristä" suoraan poromieheltä. Loppiainen tuntui juuri sopivalta pyhältä nauttia poronkäristystä ja perunamuusia. Vähän jännitti tuleeko porosta ihan purkkaa, mutta lopputulos oli onneksi tosi hyvä, eikä yhtään sitkeä! Pelkäsin myös oluessa hauduttamista, sillä vihaan kaljaa, mutta maku pehmeni hauduttaessa todella hyväksi. Harvinaisen maukas liemi! Perunamuusin taas tuunasin ensimmäistä kertaa raa'alla sipulisilpulla ja lorautin joukkoon tavallista enemmän kermaa ja voikönttejä. Mmmmmmm, huumaavaa.


Poronkäristys, neljä annosta
resepti Helsingin Sanomista
500g käristyslihaa (pakaste, yleensä valmiiksi viipaloitu)
1 sipuli
pullo tummaa olutta (joko 0,33 tai sitten n. 4/5 puolen litran pullosta)
voita ja öljyä paistamiseen
vettä
suolaa ja pippuria

Kuumenna pannulla n. 2rkl öljyä ja 2rkl voita ja laita jäinen liha pannulle. Paista ja irroittele palasia köntistä hiljalleen. Kun kaikki palat ovat sulaneet erilleen, lisää silputtu sipuli ja paista pehmeäksi lihan kanssa. Anna lihan saada vähän väriä ja lisää sitten olut. Mausta suolalla ja pippurilla. Hauduta kannun alla noin puoli tuntia, anna kiehua miedolla lämmöllä. Lisää vettä tarvittaessa, hauduta pidempään, jos liha ei ole vielä pehmentynyt.

Tarjoa muusin kanssa, jossa on PALJON voita ja kermaa. Muista myös puolukat / puolukkasurvos.

8.1.2012

Kääk, sosiaalinen media iski

En koskaan uskonut perustavani blogille omaa sivua Facebookiin, mutta tänään oli pakko. En kehtaa linkata reseptejä omaan profiilini, joten blogin oma sivu olkoon niille, joita oikeasti kiinnostaa mitä ruokaa meidän keittiössä syntyy. Tervetuloa faniksi :) facebook.com/kadenvaantoa


Kotisnägäri

Arvaa mikä? 
Viiden pisteen vihje: 
Kotona oli aika tyytyväinen poikaystävä tämän rasian jälkeen.


Yksi ällöttävimmistä piirteistäni on nakkien ja HK:n sinisen syöminen kylmänä, suoraan paketista, ilman lisukkeita. Mmmmmm, joskus ostan pahimmassa nälässä nakkipaketin kaupasta ja syön sen salaa jo kotimatkalla. Rakastan myös ihan kunnon makkaroita, mutta silloin tällöin on saatava kotimaista jauhonakkia.

Väsähtäneenä sunnuntaina piristin meitä molempia makkaraperunoilla. Virpin postaus toimi innoittajana, vaikka peruna oli meillä perunaa, eikä lanttua. Mutta ollaanpa realistisia, eihän kotona tehty snägäriruoka ole täydellistä, sillä tunnelma on totaalisen hukassa. Emme sentään tyhjentäneet viinipulloa ja tanssineet epämukavissa kengissä olohuoneessa muutamaa tuntia ennen kokkailuja, mutta yritin luoda tunnelmaa esillepanolla. Kyllä kelpasi, kulinaariset kokemukset voidaan saavuttaa myös ilman sisäfilettä ja tryffeliä. Mikä siinä on, että ruoan syöminen take away -lootasta lisää makukokemusta kymmenen pistettä?

Miten lenkkimakkarasta voi saada näin hyvää!?

Makkaraperunat, kolmelle
paketti HK:n sinistä (paistoin 3/4 paketista, 1/4 kylmänä iltapalaksi)
perunoita, n. 6-8
öljyä + mausteita (esim. chiliä, pippuria, paprikaa, suolaa)
sipuli
voita

Pese perunat ja lohko haluamaasi kokoon. Laita lohkot kulhoon, lorauta päälle reilusti öljyä ja haluamasi mausteet ja sekoita hyvin. Laita lohkoperunat uunipellille ja paista 200 asteessa kunnes ovat kypsiä.

Paista viipaloitu sipuli voissa, kunnes sipuli on pehmennyt. Paista seuraavaksi viipaloitu HK:n sininen voissa, kunnes makkara on ruskistunut. Ruskista kunnolla, ei riitä että makkara saa vähän väriä!

Kokoa lopuksi annokset ja tarjoile ketsupin, sinapin kanssa. Kylkeen sopii myös aioli ja kurkkusalaatti.

Oli pakko laittaa vielä toinen kuva, jossa näkyy miten rapeaksi tuo makkara on paistettu!

6.1.2012

Arjen aamiainen

Aamiaishistoriani on hyvin surullinen. Pienenä äiti teki minulle kaksi voileipää ja heitin ne joka aamu roskiin. Sitten hän teki yhden, lopulta puolikkaan, mutta en vaan pystynyt syömään. Sitten siirryimme muroihin, jotka oli kaadettu lautaselle, josta ne oli kätevä kaataa takaisin pakettiin. Aamupalan syöminen on aina luonnistunut minulta vain viikonloppuisin, kun saan herätä omaan tahtiini. Toivoisin kuitenkin, että söisin aamupalaa, jotta päivän energiat jakautuisivat tasaisemmin pitkin päivää. 

Olen keksinyt ratkaisun ongelmaani: tuorepuuro! Kuulostaa ja vaikuttaa hipiltä, mutta innostuin lähinnä sen helppouteen. En arkisin jaksa herätä aikaisemmin vääntämään aamiaista, mutta tuorepuuron voin sekoittaa jo illalla valmiiksi ja antaa turvota yön yli. Lisäksi se on helppo tehdä suoraan mikrokuppiin ja napata matkaan, sillä voin syödä vasta n. 1,5h heräämiseni jälkeen. Puuro on myös hyvänmakuinen ja täynnä kuitua. Toivotaan ettei tämä innostus laannu heti!

Tajusin ottaa kuvan vasta, kun puolet oli jo syöty. Siksi noin suttuinen lautanen!


Tuorepuuro, yksi iso annos tai kaksi pientä (esim. brunssilla)
1dl spelttihiutaleita (luomu, itselläni on näitä Riihikoskenmyllyn)
yhteensä 1dl seesaminsiemeniä ja auringonkukansiemeniä
banaani
n. 2-3dl luonnonjugurttia (käytin paksua kreikkalaista) tai maitoa
ruokosokeria/hunajaa
+ mustikoita

Muussaa banaani haarukalla, lisää kuivat aineet ja jugurtti. Makeuta hunajalla/ruokosokerilla oman maun mukaan. Sekoita ja laita yöksi turpoamaan jääkaappiin. Lisää aamulla pakastemustikat ja anna hetkii sulaa, soseuta, jos haluat (en jaksanut).
HUOM! Puuroon voi heittää melkein mitä tahansa, näitä nyt löytyi itseltä kaapista!

2.1.2012

Uusi vuosi alkaa salaatilla

Olen hengissä! Joulu oli ja meni ja vuosikin vaihtui. Olen ollut kiireinen ja toisaalta yrittänyt levätä todella, todella hektisen syksyn jälkeen. Taidan aina valittaa elämäni kiireisyyttä, mutta oikeasti teen kyllä lähinnä kivoja asioita, joten elämä on oikeasti mallillaan.

Olen potenut huonoa omatuntoa viime aikojen syömisistä. Ongelma ei ole kaloreissa tai makkaroissa (vaikka sellainen löytyykin vyötäröltä) vaan siinä etten ole syönyt KOTONA. En ole tutustunut uusiin resepteihin ja jätin jopa perinteisen joulusinappini tekemättä, mikä oli aiheuttanut anoppilassa ylimääräisen kauppareissun. Oi voi. Niinpä yritänkin lähiaikoina tehdä enemmän omassa keittössä sen sijaan, että haalisin Alepasta kiireessä jotain syötävää. 

Sain joululahjaksi parikin ihanaa ruokakirjaa, joista toinen ansaitsee ihan oman postauksensa. Tämä toinen taas on kiertävä joululahja, joka on tarkoitus antaa uusille omistajilleen ensi jouluna. Meillä on ennestään yksi Jamien kirja (en ole koskaan tehnyt siitä mitään), mutta tämä "uusi" Jamie Oliverin "Alastoman kokin onnenpäivät" on aivan ihanan simppeli ja inspiroiva. Eilisen pastan jäljiltä keittiössä kuumotteli paljon rucolaa, jota en halunnut päästää nuupahtamaan. Jamien lämmin pekoni-rucolasalaatti oli täydellinen pelastus! Olen huono keksimään salaatteja, joten ihanaa, kun joku tekee sen puolestani. V:n sanoin: "Salaatti on kyllä täydellinen, kun siinä on pekonia." No AIJAA!

Huikean hyvää! Eikä liian terveellistä :)

Lämmin pekoni-rucolasalaatti (kahdelle ruokana, lisukkeena useammalle)
Jamie Oliver
2 punasipulia
paketti pekonia
kourallinen pinjansiemeniä
rucolaa
parmesania
oliiviöljyä
timjamia
suolaa
balsamiviinietikkaa

Kuori ja halkaise kaksi keskikokoista punasipulia, niin että saat molemmista kahdeksan lohkoa (minä en tajunnut jättää toista päätä punasipulista "yhteen, joten lohkoni levisivät pannulla, mutta sillähän ei ole maun kannalta mitään väliä). Kuumenna paistinpannu ja paista pekoniviipaleet rapeiksi ja nosta ne odottamaan. Kaada pannuun pari tilkkaa oliiviöjyä ja kumoa 4 timjaminoksaa (käytin kuivattua), sipulinpalat ja kourallinen pinjansiemeniä paistumaan. Mausta ripauksella suolaa ja paista keskilämmöllä noin 5 minuuttia, kunnes ainekset karamellisoituvat ja makeutuvat. Varo polttamasta!

Nosta pekonit takaisin pannuun kuumenemaan (itse leikkasin ne tässä kohtaa neljään osaan). Sekoittele. Kumoa seos salaattikulhoon, peitä tarvittaessa foliolla. Heitä juuri ennen tarjoilua kulhoon neljä isoa kourallista rucolaa. Valuta päälle balsamicoviinietikkaa sekä parmesaanilastuja.