28.2.2011

Suolainen pannukakku

Tarjoilin siskoni tekemään pitsapannaria synttäreilläni jo viime vuonna, ja tänä vuonna tein oman version. Oli kiva yllätys, kun huomasin Pumpkin Jamin Marinkin tehneen hiljattain suolaista pannukakkua, ja niinpä otin taikinapohjan reseptin sieltä. Täytteet tulivat omasta päästä. Toimi muuten tosi hyvin! Pientä säätöä oli ehkä valmiin pannarin pohjan kosteuden kanssa (johtui ehkä kirsikkatomaateista?), jonka imeytin lopulta keittiöpyyhkeeseen. Suosittelen kyllä kaikille tätä! Tosi, tosi, tosi helppo ja hyvä, ja täytteet voi soveltaa aika pitkälti oman jääkaapin pohjalta. Olisin laittanut tähän aurinkokuivattuja tomaatteja pieneksi hakattuna, mutta unohdin ostaa niitä. Iskin ne kyllä tuohon reseptiin, sillä suolasattumat toimivat varmasti tosi hyvin aika pliisun pohjan kanssa. Nyt feta toimi kohokohtana.

Kuva on aika puuroa, mutta saatte varmaan ideasta kiinni.

Suolainen pannukakku (pellillinen)
Pohja
4 kananmunaa
8dl maitoa
4,5dl vehnäjauhoja
1tl suolaa
2rkl öljyä

Täytteet
paketti fetaa
punasipuli
kirsikkatomaatteja ja/tai pieneksi hakattuja aurinkokuivattuja tomaatteja
2 valkosipulinkynttä
pestoa, pieniä "nokareita" siellä täällä

Riko munat kulhoon ja vatkaa rakenne rikki. Lisää joukkoon 4dl maitoa ja vatkaa jauhot hiljalleen joukkoon, koko ajan sekoittaen. Vatkaa mukaan loput maidosta, sekä öljy ja suola. Anna turvota 15-30 min. Valmistele sillä aikaa täytteet. Lisää taikina leivinpaperilla vuoratulle pellille ja levitä täytteet tasaisesti. Paista 200-asteisessa uunissa reilut puoli tuntia.

27.2.2011

Synttärihumua

Huuuuuuuuh, olen taas vuoden vanhempi. Synttäreitä juhlittiin eilen isolla porukalla samaan tapaan kuin viime vuonna. Tällä kertaa synttäreitään juhli myös V, joka täyttää vuosia maaliskuun lopussa. Vuokrasimme taas Otaniemestä Kinopolin, pienen elokuvateatterin, jossa tarjottiin vieraille 12h kestävät leffasynttärit. Salissa pyöri päivän aikana Kaunotar ja Hirviö, The Wizard of Oz, Be Kind Rewind, Footloose ja The Rocky Horror Picture Show. Ruokapuolella palvelivat popparitönikät ja irtokarkit, sekä tässä postauksessa esitellyt luxuspalat, suolainen pannukakku (resepti seuraavassa postauksessa), crostinit artisokkatahnalla ja herneenverso-vuohenjuustotahnalla sekä isosiskon tuomat pekonimuffinssit ja toscapiirakka. Kaikki ruoat olivat sormisyötäviä ja helppoja ottaa leffasaliin mukaan. 

Valtteri Hentilä otti kuvat.


Illan hittejä taisivat olla luxuspalat ja artisokkatahna. Jos et ole vielä tehnyt sitä tahnaa, niin kokeile nyt ihmeessä! Nämä luxuspalat olivat muuten NIIN helppoja ja tosi hyviä, sekä aika varmoja melkeinpä jokaisen makuun. Teen ehdottomasti uudelleen. Pian. Ohjeen määrät olivat aika outoja (1 1/5tl vaniljasokeria?), mutta seurasin niitä aika orjallisesti ja hyvä tuli.

Taustalla siintää suolainen pannari!


Luxuspalat, pellillinen (resepti Limepippurista)
Pohja
3 kananmunaa
4 dl sokeria
3 3/4 dl vehnäjauhoja
3 tl leivinjauhetta
1 1/5 tl vaniljasokeria
4 1/2 rkl kaakaojauhetta
150 g sulatettua voita tai margariinia
2 dl kuumaa vettä


Sekoita munat ja sokeri keskenään. Et tarvitse vatkainta, vaan riittää, että sekoitat ne lastalla sekaisin. Sekoita toisessa kulhossa keskenään jauhot, leivinjauhe, vaniljasokeri ja kaakaojauhe. Lisää jauhoseos muna-sokeriseokseen ja lisää joukkoon vielä rasva ja vesi.
Sekoita taikina tasaiseksi, levitä leivinpaperin päälle pellille ja paista 200 asteessa noin 15 minuuttia.

Päälle
170 g (valko)suklaata
2 rkl öljyä


Laita suklaapalat ja öljy kattilaan ja sulata tasaiseksi seokseksi. Levitä kuorrutus jäähtyneen pohjan päälle ja ripottele halutessasi koristeita pinnalle. Anna jäähtyä ja leikkaa levy paloiksi. Kuorrute kovettuu jääkaapissa, joten nosta ainakin hetkeksi kylmään ennen tarjoamista.

18.2.2011

Väärä vuodenaika

Helsingissä on ollut aivan järkyttävän kylmä koko viikon. Olen kulkenut tunnistamattomana toppahahmona ympäri kaupunkia ja haaveillut aurinkolomasta. Eilen nenäni rupesi muistuttamaan vesiputousta ja korvaani kutitti kuin sinne olisi mennyt hiekkaa (tai sitten korvatulehdus lähestyy), joten päätin hylätä talven - ainakin henkisesti. Kaipasin jotain vihreää, tuoretta ja ehkä jotain, joka veisi orastavan flunssan mennessään. Löysin Chocochilistä kesäkurpitsakeiton reseptin, ja suuntasin ostoksille. Kesäkurpitsan loistokausi ei tosiaankaan ole näin talvella, ja podin hieman huonoa omatuntoa lapatessani kilon kesäkurpitsoita pussiin. Mutta hei, girl's gotta do what girl's gotta do.

Keitto oli superhelppo tehdä. En ostanut soijajogurttia tai kaurakermaa, sillä jääkaapissa oli iso tonkka Lidlin kreikkalaista jogurttia ja se toimi erinomaisena vaihtoehtona noille vegaaneille ehdotuksille. Kesäkurpitsakeitto oli ihanan kesäinen, mutta vähän mauton. Ensi kerralla kuullotan sipulit voissa ja lisään jogurtin sijaan kermaa. Suolaa lisäilin aika vapaalla kädellä, mintun ihanaa makua peittämättä (josta tuli vähän mieleen lipstikka), mutta lopulta oli pakko tarttua vielä tabascoon, joka sopi keittoon ihan älyttömän hyvin näillä paukkupakkasilla!  Ehkä orastava flunssa on piilottanut makuaistini jonnekin? Keiton kylkeen nautimme vielä hyvää Primulan pähkinäleipää, jota V toi töistä (ei ole siis Primulalla töissä, vaan jäi yli jostain kokouksesta...). Olo on nyt paljon terveempi, laihempi, kauniimpi ja onnellisempi. Ihan jees.

 
Kesäkurpitsakeitto, 4-6 annosta
n. 1kg kesäkurpitsaa
oliiviöljyä/voita
sipuli
2 valkosipulinkynttä
n. litra kasvislientä (itse aloitin 7dl eikä tarvinnut lisätä)
tuoretta minttua
maustamatonta jogurttia/kermaa
sitruunamehua
+ tabascoa
+ suolaa

Silppua sipuli ja valkosipulinkynnet ja viipaloi kesäkurpitsa. Kuullota sipuleja hetki oliiviöljyssä/voissa, lisää sitten kesäkurpitsat ja jatka paistamista vielä pari minuuttia. Lisää osa kasvisliemestä ja anna kiehua, kunnes kesäkurpitsat ovat kokonaan pehmenneet, ei vie kauaa. Soseuta keitto. Lisää tässä vaiheessa minttu, sekä loput kasvisliemestä, jos tarpeen. Sekoita joukkoon jogurtti/kerma ja mausta lopuksi sitruunamehulla ja suolalla (+tabascolla jos maistuu).


Muuten, kävin ostoksilla Stokkan Herkussa, ja ainakin Helsingin keskustan tavaratalossa saa ostettua luomumunia irtomyynnistä! Vieressä oli valmiina pakettina luomumunia yli 4€ rasia, mutta kun latasin itse pakettiin kuusi ihanaa, herttaista, ja keskenään ihan erikokoista munaa, oli loppusumma 2,21€. Aika vähän hyvästä mielestä ja hyvistä munista.

Tähän loppuun vielä esittely Einon uusista tyttöystävistä. Jäbällä riittää naisia joka tassulle.

14.2.2011

Hyvää ystävänpäivää!

Ihanaa ystävänpäivää kaikille. Rutistakaa pienimmästäkin syystä.
Terkuin Pitkä, V ja Eino.

Mutta älkää rutistako kauhean kovaa, jos kainalossa on hamsteri.

10.2.2011

Helka



Moni teistä on varmaan jo lukenut muista blogeista Helkan järjestämästä tilaisuudesta, jossa oli paikalla valtava kasa ruokabloggareita. Jee, minäkin olin siellä! Tosin pääsin paikalle vasta vähän viiveellä, ja missasin sekä Essi Avellanin samppanjatastingin, Helene Auramon puheenvuoron ja lounaan...  Harmittaa. Onneksi ehdin paikalle, kun tarjolla oli kahvia ja pullaa, ja sen jälkeen ryhdyttiin pienissä porukoissa kokkailupuuhiin! Oli ihanaa tarttua paistinpannuun ja tuoreisiin aineksiin tauon jälkeen, ja etenkin tehdä ruokaa niin mahtavassa porukassa. Meidän tehoryhmässä oli mukana Voisilmäpeliä, Ruokahommien Janna ja Pastanjauhajien naisvahvistus. Valmistettiin ainakin rosmariinisorbettia, perunasalaattia, punaherukkajäädykettä, kirsikkatomaattihilloketta, savuporotartaria, siikachevicheä, Aura Gold -moussea ja mainoituja omenia.


Eihän se kokkailu ihan ongelmitta sujunut, mm. siirappi tuli keitettyä kahteen kertaan. Ja tiedoksi nyt kaikille! JOS (retorisesti) liivatteen esim. sulattaa kermaan ja unohtaa koko homman, niin että liivate on ehtinyt jo hyydyttää sen kerman ennen kuin olet valuttanut sen muuhun seokseen, niin liivatehässäkkää EI tarvitse heittää viemäristä alas ja ryhtyä tekemään hommaa alusta, vaan kerman voi lämmittää uudelleen, jolloin hyytyminen häviää (voiko näin pitkää lausetta olla?). Ja tämä on hyvä huomata ennen kuin kerma on jo hävinnyt putkiston uumeniin.

Pienen ikuisuuden jälkeen siirappi oli valmista!
Ei tarvi hetkeen kokeilla kotona...

Rosmariinisorbetti jakoi mielipiteitä, mutta osui täysillä meikäläisen makuhermoon.
Ja valmis sorbetti oli jo esteettisesti hurmaava. 

Joka tapauksessa, naurua ja riemua riitti, ja valmista tuli! Illallisella oli ihana nauttia myös itse tehtyjä ruokia, ja lisäksi Helkan keittiön loihtimia herkkuja. Ihana illallinen, mahtavat Essin valitsemat viinit ja mitä mainioin seura. Baarissa nautitun lasillisen jälkeen nukahdimme Jannan kanssa melkein matkalla hotellihuoneeseen. Näköjään nauraminenkin käy urheilusta.

Kiitos Janna, kun otit mullekin kuvia (kamera jäi hotellihuoneeseen)!
Pääruokana oli poroa, mums.

 En jaksanut syödä edes kaikkia jälkiruokia, historiallista.
Mun heikko kohta on jäädykkeet, ja toi punaherukkajäädyke hävisi aika nopeasti lautaselta.

Kiitos paljon kaikille bloggaajille ja Helkan henkilökunnalle ihanasta, ihanasta päivästä! Oli taas ihana nähdä teitä ja tutustua uusiin naamoihin. Ja pahoittelut Essi Avellanille tältä moukalta, joka kyseli "mikäs blogi sulla on". Vieläkin hävettää.

Lue muualta:
Kulinaarimuruja Sorbetti meni kakkoseen (ja fiilis)
Kannat Kattoon Samppanjatasting ja söpöilyn salat
Herkku ja Koukku Räps räps ja poks poks!
Unelias Kokki Helkan kelkassa
Sorsanpaistaja Peruslauantai
Voisilmäpeliä Viikonlopun viinihommat ja vähän ruokaakin
Äijäruokaa Helkan keittiössä
Pumpkin Jam Helkan keittiössä
Peruspöperöä Tanssivan viinin salaisuus
Liemessä Täydellinen nainen on skrode, läski ja luiseva (täältä löydät reseptejä listattuihin juttuihin!)
Avaruusasema Shamppanjaa ja herkkuja Helkassa
Siskot kokkaa Me pyrimme olemaan Suomen paras kolmen tähden keittiö
Pastanjauhantaa Helkan huomassa
Ketun keittiö Samppanjaa ja teräviä veitsiä
Cebicin keittiössä Samppanjaa Essi Avellanin seurassa
Ruokahommia Hotelli Helka ja eniten linkkejä sisältävä merkintä ikinä

6.2.2011

Ympäri mennään ja yhteen tullaan


Täällä ollaan! Elämä on nykyään superkiireistä. Lähden aamuisin seitsemältä liikenteeseen ja olen hyvällä tuurilla kotona kymmeneltä. Huh. Kahdestaan bloggaaminen oli paljon helpompaa, kun toinen paikkaili kiireisiä kausia. Olen kyllä kokkaillut jotain, mutta lähinnä tuttuja juttuja (kuten liekkikakkua ja kladaria). Työpöydällä on pino houkuttelevia reseptejä odottamassa, ja näillä näkymin ehdin tehdä jotain ruokaa ensi viikon sunnuntaina. Jee!

Halusin kuitenkin tulla esittelemään uuden perheenjäsenemme. Ihana karttapallo löysi tiensä meille Kierrätyskeskuksen kautta, ja valaisee nyt olohuoneemme nurkkaa. Olin jo pitkään haaveillut karttapallosta, joka on Neuvostoliiton ajoilta, ja jipii, oli selvästi kohtaloa, kun pallo käveli (ei kirjaimellisesti) meitä vastaan Matinkylän Kierrätyskeskuksen käytävällä.Eikö olekin söpö?

Ainiin, pian kuulette myös hauskasta blogitapaamisesta, johon osallistuin eilen!

Toi puhelin toimii! Aito vanha, mutta meillä ei ole lankapuhelinliittymää...